Portfoliopedagogiikka avaa ovet työelämään

Jatkuva muutos, kiihtyvä kehityksen tahti ja kiristyvä kilpailu voivat horjuttaa uskoa itseen ja omaan pärjäämiseen työelämässä. Mieltä voi vaivata, mitä paremman tulevaisuuden eteen kannattaisi tehdä. Entäpä jos itselle hyvän ammatillisen polun rakentamisessa olisikin kyse vain kahdesta asiasta?

Mieleeni on jäänyt keskustelu, jonka kävin vuosia sitten erään ystäväni kanssa. Olimme muutaman vuoden aikajänteellä jakaneet palan elämää niin opintojen kuin töiden äärellä. Ystäväni oli juuri vaihtanut työpaikkaa siirtyen yrittäjästä palkkatyöläiseksi alansa eturivin yritykseen. Hän kertoi havaintojaan ja kokemuksiaan tästä siirtymästä. Ottaen huomioon, että ystävälläni oli monipuolinen ja pätevä koulutus, mieleeni jäi erityisesti se, mitä hän kertoi perusteista, joilla oli uuden työpaikan saanut.

Työhaastattelussa työnantajaa oli kiinnostanut pelkästään se, mitä ystäväni oli yrittäjänä tehnyt.

Sittemmin olen kertonut tätä tarinaa lukuisilla vetämilläni projektikursseilla. En siksi, että opettaisin yrittäjyyttä, vaan siksi, että tarina kiteyttää jotain oleellisen ovien avautumisesta työelämään. Näiden ovien avaaminen on myös syy Haaga-Helia olemassaoloon. Nähdäkseni tarina on siis kertomisen arvoinen.

Todistususkovaisen kuolema

Minut kasvatettiin käymään koulut hyvin. Se tarkoitti muun muassa sitä, että arvosanat olivat tärkeitä. Ajoittain omaa opintietä onkin leimannut pänttääminen. Muutos ajattelussa alkoi tapahtua korkeakouluopintojen myötä kursseilla, joilla oli aidosti mukavaa, kiinnostavaa ja jopa jännittävää.

Sisäisen motivaation roihahtaessa opiskelun ulkoiset kannustimet unohtuivat täysin. Omalla kohdallani tämä tarkoitti, että uusi teknologia, luovuus ja oma toimijuus tunkivat osaksi koulunkäyntiä. Samalla tekeminen alkoi tuntua ammatilliselta. Kokemus oli ihmeellinen ja inspiroiva, olipa tekeminen lopulta miten pientä ja amatöörimäistä tahansa.

Ja miten tuo ammatillinen herääminen sai visioimaan tulevaisuutta, intoilemaan yhdessä samaan veneeseen päätyneiden opiskelukavereiden kanssa tai työskentelemään ja tekemään projekteja yötä myöten. Parhaimmillaan se ei tuntunut työltä eikä opiskelulta. Tällaisissa hetkissä ja niiden synnyttämissä tunteissa on käsittämätöntä energiaa. Myöhemmin opin, että olin kohdannut flown.

Lopulta sain maisterin paperit. Samalla kuitenkin mietin mitä niillä teen, sillä en ollut lainkaan kiinnostunut ammatista, johon olin valmistunut. Paradoksaalisesti kaikki muu – nykyään vapaasti valittavat opinnot – oli vienyt mukanaan, ja halusin jatkaa työtä ja opiskelua niiden parissa.

Tässä kohtaa mieleen saattaa hiipiä ajatus, että yhteiskunnan tutkintooni käyttämille rahoille olisi ollut jokin parempikin käyttökohde, esimerkiksi oikeaoppisemmin suuntautunut opiskelija. Tapauksella on kuitenkin onnellinen loppu. Siihen tosin tarvitaan vielä toinen tarina.

Teoria hyvästä ja kiinnostavasta

Jos kohtaaminen vanhan ystävän kanssa tuotti tarinan kerrottavaksi opintojaksoilla, toinen tarina syntyi lukukokemuksesta vuodelta 2011. Saku Tuominen ja Risto Kuulasmaa tekivät kirjassaan Matkanopas analyysiä kansainvälisillä markkinoilla toimivista suomalaisista osaajista, yrittäjistä ja yrityksistä. Erityisesti heitä kiinnosti, mihin menestyminen maailmalla perustui.

Selvitystyön tulokset kiteytyivät lopulta yksinkertaisen kaavan muotoon. Sen mukaan menestyminen oli seurausta kahdesta asiasta: täytyy olla sekä hyvä että kiinnostava siinä, mitä tekee. Laatu tai pätevyys ei yksin riitä, ellei tuote herätä mielenkiintoa ja erottaudu joukosta. Vastaavasti kiinnostavakaan hanke ei menesty, jos sitä ei osata tehdä laadukkaasti.

Mielestäni ajatus hyvästä ja kiinnostavasta on erinomainen tavoitetila osaamistaan kehittävälle opiskelijalle. Opiskeluaika on erityislaatuista aikaa. Sen lisäksi, että opiskelu tarjoaa mahdollisuuden kehittää osaamista, se myös mahdollistaa hyvinkin erilaisten projektien tekemisen. Opiskeluaikana on täysin mahdollista tehdä asioita ihan vain siksi, että niistä syntyy kiinnostavia kokemuksia ja sitä kautta tarinoita kerrottavaksi. Osaamisen kehittyminen puolestaan mahdollistaa sen, että on mahdollista tehdä myös kiinnostavia asioita. Parhaimmillaan opiskelu tapahtuukin puitteissa, joita edes työelämä ei mahdollista.

Ajatus hyvästä ja kiinnostavasta onkin muotoutunut toiseksi tarinaksi opintojaksoilla työskentelyn kehystämiseen ja suuntaamiseen. Tämä myös vääjäämättä kääntää opiskelun tavoitteen ja merkityksen opettajasta ja opetuksenjärjestäjästä oppijaan itseensä.

Voimme herätellä ajattelua siitä, mikä tämän päivän tai huomisen työelämässä on arvostettavaa, minkä lisäksi oppijan täytyy itse ajatella, mitä hän voisi tai haluaisi tulevaisuudessa olla. Mihin hän osaamisellaan tähtää ja millaisena osaajana hän haluaa tulla nähdyksi ja koetuksi. Meistä jokainen voi olla hyvä ja kiinnostava omalla ainutlaatuisella tavallaan. Se pitää vain tiedostaa, muuttaa toiminnaksi ja tehdä näkyväksi.

Omalla urapolullani yksi ympyrä sulkeutui aloitettuani nykyisessä työssäni. En nuorena maisterina kuvitellut päätyväni opettajaksi. Siksi olenkin moneen kertaan ihmetellyt, miten innostavan työn äärelle olen tullut. Vuosien myötä olen ymmärtänyt, että kyse ei ole ollut niinkään ammatista vaan näkökulmasta. On tärkeää löytää itselle kiinnostava tapa tarkastella ja tehdä asioita.

Hyvä ja kiinnostava portfolio

Puhumme mielellämme osaamispohjaisesta pedagogiikasta. Muodollisuuksien sijaan arvostamme siis kyvykkyyttä. Osaamisen kysyntään onkin helppo uskoa, sillä maailma on jatkuvassa keskeneräisyyden tilassa. Jonkinlaista osaamista tarvitaan aina. Osaaminen on kuitenkin sanahelinää aina niin kauan kuin se tulee käytännössä näkyväksi.

Meillä on jo pitkään ollut käytössä väline osaamisen ja sen kehittymisen esittelyyn – portfolio. Portfolion rakentamisen hyödyistä onkin ehtinyt karttua kokemuksia niin oppisen ja ammatillisen kasvun, ammatillisen identiteetin ja henkilöbrändin rakentamisen kuin työllistymisen tukena (mm. Béres 2025; Haapakorpi 2022; Marino 2023). Voidaan hyvin sanoa, että työnäytteet ovat työllistymisen kriittinen mahdollistaja. Nähdäkseni portfoliolla on varsin vakiintunut sija ammatillisen koulutuksen puheenparressa, mutta monin paikoin myös käytännössä. Portfolio ei kuitenkaan itsessään vielä avaa ovia työelämään. Sisältö ratkaisee.

Miten sekä hyvä että kiinnostava tulevat siinä näkyväksi?

Opettajina meillä on tärkeä rooli olosuhteiden luomisessa oppimiselle. Parhaimmillaan innostamme ammatilliseen visiointiin, ohjaamme ja tuemme tekemisessä sekä autamme tarkastelemaan kehittymistä. Koska aika on myös opinnoissa arvokkain resurssi, meidän tulee olla tarkkoja, mihin sitä käytämme. Sama pätee opiskelijoihin, jotka viime kädessä vastaavat omasta tulevaisuudestaan. Jos kilpailukyky työmarkkinalla rakentuu siitä, miten hyviä ja kiinnostavia olemme, kysymys kuuluu, miten vahvasti se ohjaa työskentelyä läpi opintojen – aina perusopinnoista erikoistumiseen?

Parhaimmillaan tuloksena on työelämän ovia avaavaa hyvinkin ainutlaatuista ja laadukasta näytettävää ja kerrottavaa.

Kuva: Shutterstock