Yhteiskehittämisen resepti hankkeissa: mitä useampi kokki, sen parempi soppa!

Ammatillinen koulutus on muutoksessa ja oppilaitoksissa kehitetään toimintoja yhdessä. Toiminnan kehittämistä edellyttävät yhteiskunnassa ja työelämässä tapahtuvat muutokset, jotka heijastuvat ammatillisen koulutuksen toimintaan kuten oppimisen tuen ja erityisen tuen lakimuutoksen toimeenpano (Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 1078/2024). Haasteena on toimintojen kehittäminen siten, että koko henkilöstö kokee saavansa oman äänensä kuuluville, ja että uusista toimintamalleista tulee osa yhteisön käytäntöjä, joihin kaikki toimijat sitoutuvat.

INKLU-hankkeessa hanketoimijat ja ammatillisten oppilaitosten henkilöstö ovat kuvanneet omia kokemuksiaan ja havaintojaan inklusiivisen koulutuksen, erityisen tuen ja niihin liittyvien toimintojen yhteiskehittämisessä, joita tarkastelen tässä kirjoituksessa. Hanketoimijoilla tarkoitan tässä hankkeessa olevia henkilöitä, jotka ovat kehittämisvastuussa ja joilla on hanketoimijan rooli. He huolehtivat organisaatioissaan siitä, että hankkeen mukaiset tavoitteet toteutuvat ja toimintoja kehitetään niiden mukaisesti.

Yhteiskehittämisessä selkeillä tavoitteilla luodaan yhteinen tahtotila

INKLU-hankkeessa moni ammatillisen koulutuksen järjestäjä on tehnyt hankkeen alkuvaiheessa hanketavoitteita tarkentavaa aiemman toiminnan arviointia retrospektiivisen arvioinnin hengessä (Heidemeyer 2025). Retrospektiivinen tarkoittaa taaksepäin katsomista (Suomi sanakirja s.a.) eli miten aiemmin on toimittu. Sen lisäksi he ovat kartoittaneet nykyistä ja miettineet tulevaisuuden toimintaa. Näin hanketoimijat ovat yhdessä tunnistaneet organisaatiossa jo käytössä olevia hyviä käytänteitä ja samalla tiedostaneet mikä ei toimi ja mitä pitää kehittää.

Toimivien, hyvien käytänteiden tunnistaminen varmistaa sen, että ne säilyvät edelleen osana organisaation toimintaa. Kehittämisen kohteiden tiedostaminen auttaa tarkentamaan asetettuja tavoitteita ja kehittämistä, koska yhteiskehittäminen on ihmisten tekemää tavoitteellista yhteistyötä.

Tärkeänä yhteiskehittämisen lähtökohtana hanketoimijat ovat pitäneet sitä, että organisaatiossa luodaan yhdessä tahtotila, selkeät tavoitteet ja vastuut sekä aikataulu hankkeessa. Hanketoimijoiden mukaan tavoitteet on hyvä pilkkoa osatavoitteisiin, jolloin tavoitteiden saavuttamista voidaan hahmottaa, aikatauluttaa ja seurata paremmin.

Näiden pohjalta koulutusorganisaatioissa on mietitty yhdessä mitkä ovat yhteiset kehittämisen periaatteet eli kuinka organisaatiossa toimitaan yhteiskehittämisessä: mitä teemme, miten, keiden kanssa, millä tavalla, ja keitä muita verkostotoimijoita tarvitaan mukaan.

Yhteiskehittämiseen otetaan kaikki mukaan

Ammatillisessa koulutuksessa on aiemmin toimittu pääosin siten, että hanketoimijat ovat tehneet yhteistyötä henkilöstöstä vain osan kanssa. INKLU-hankkeessa hanketoimijat ovat ottaneet aktiivisesti mukaan koko henkilöstöä. Henkilöstö on saanut osallistua hankkeen tavoitteiden kehittämiseen moniammatillisesti ja monialaisesti. Hanketoimijat ovat todenneet, että koko työyhteisön osallistaminen auttaa henkilöstöä tiedon ja osaamisen jakamisessa, yhteisen ymmärryksen muodostamisessa sekä uuden toiminnan kehittämisessä ja sisäistämisessä (Nonaka, I. & Takeuchi 1995). Yhteinen ymmärrys työyhteisössä onkin perusta ja edellytys, kun kehitetään käytännössä toimivia ja organisaation raketeissa pysyviä toimintoja.

Kaikkien osallisuus tarkoittaa sitä, että henkilöstö osallistuu ja saa mahdollisuuden kehittämiseen oman työroolinsa mukaisesti. Kun henkilöstö kohdataan arvostaen (Tölli 2024) ja heidän osaamistaan kunnioittaen, saadaan kehittämistyöhön mukaan kaikkien osaamisen lisäksi hiljainen tieto (Nonaka, I. & Takeuchi 1995). Toisten arvostus, osaamisen kunnioittaminen ja hiljainen tieto luovat turvallisempaa tilaa vuorovaikutukselle, yhteiskehittämiselle ja ajatusten vaihtamiselle. Turvallisempi tila tarkoittaa luottamusta, jossa mahdollistuu ideoiminen yhdessä.

Yhteiskehittäminen edellyttää myös ohjausta ja tilaa toimia yhdessä, jolloin tartutaan yhdessä haasteisiin eri tavoin. INKLU-hankkeessa hanketoimijat ovat ohjanneet yhteiskehittämistä omissa organisaatioissaan. He ovat luoneet tilaa toimia yhdessä, jolloin henkilöstölle on järjestetty yhteistä aikaa kehittämiselle, jota on tehty monimuotoisesti.

Yhdessä on kartoitettu mielipiteitä ja ideoita, järjestetty yhteiskehittämisen työpajoja, tiedotettu ja koulutettu, mahdollistettu osaamisen jakamista, arvioitu toimintaa ja koottu palautetta. Yhteinen tila ja aika mahdollistaa yhteisen suunnittelun, tiedon ja osaamisen jakamisen sekä kehittämisen yhdessä. Yhteiskehittäminen rakentuu jatkuvasti myös prosessina oppilaitoksen arjessa, kun tehdään yhteistä työtä ja yhteiset tavoitteet ovat läsnä toiminnassa.

Yhteiskehittäminen on prosessi ja epävarmuudessa toimimista yhdessä

Yhteiskehittäminen on aina prosessi, johon liittyy selkeistä tavoitteista, aikataulusta, vastuista riippumatta epävarmuutta. Epävarmuus liittyy siihen, kun organisaatiossa on aiemman toiminnan malleja ja samaan aikaan kehitetään uusia toimintoja. Ollaan ikään kuin välivaiheessa ja henkilöstö on liukumassa aiemmista toimintamalleista uusiin, jotka ovat vielä kehitteillä eikä niistä ole varmuutta. Kehittämiseen kuuluu osana myös rohkea ja innovatiivinen kokeilu, jolloin on voitu tehdä ratkaisuja ja valintoja, jotka toimivat, tai joista on huomattu, etteivät ne toimi käytännön toteutuksessa sellaisenaan ja niitä on muutettu.

Epävarmuus vähenee, kun hanketoimijat tekevät saavutettuja tavoitteita näkyväksi koko organisaatiolle, kannustavat kehittämisessä, muistuttavat siitä, että ollaan kehittämässä yhdessä. Yhteiskehittäminen ja epävarmuuden vähentäminen edellyttävät yhteisöllistä keskustelua ja palautteen kokoamista avoimin mielin, jolloin huomioidaan laajasti ja monipuolisesti erilaisten asiantuntijoiden näkökulmat ja yhdistetään osaamista yhteisölliseksi moniammatilliseksi osaamiseksi.

Yhteiskehittämisestä syntyy yhteistä toimintaa ja tuloksia

Henkilöstöä motivoi ja sitouttaa yhteiskehittämiseen kokemus, että se on aidosti osallistunut, vaikuttanut ja luonut jotain yhdessä. Kun kaikki tulevat mukaan omasta työroolistaan käsin, taataan laajempi näkökulma ja monenlaisten osaamisten näkyväksi tekeminen. Yhteiskehittämisessä opitaan toisiltamme ja opitaan yhdessä, mikä kehittää kaikkien osaamista ja yhteisön toimintaa. Parhaimmillaan yhteiskehittäminen yhdistää ja tullaan tuntemaan toisemme ihmisinä, tunnistetaan toistemme erilaista osaamista ja työrooleja sekä yhteistyön mahdollisuuksia.

Edellä kuvattuihin kokemuksiin perustuen yhteiskehittämisen resepti hanketyössä onkin yhdessä analysointi ja tahtotilan luominen sekä kaikille mahdollisuus osallistua omasta roolista käsin. Hanketoimijoiden rooli on ohjaus kohti tavoitteita ja tilan luominen yhteiseen työskentelyyn sekä epävarmuuden sietäminen ja tulosten näkyväksi tekeminen. Eli mitä useampi kokki, sen parempi yhteiskehittämisen soppa. Yhteiskehittämisessä luodut toimintatavat koetaan silloin yhteisinä ja koko organisaatio voi sitoutua niihin sekä iloita yhteisistä tuloksista.

Kuva: Haaga-Helia