Matalan kynnyksen tuki ammattikorkeakouluopinnoissa – esimerkkinä jaettu ohjaajuus

Ammattikorkeakouluissa on enenevässä määrin erilaisia opiskelijoita, joiden opiskelutaidot vaihtelevat. Opinnot aloitetaan eri elämänvaiheissa ja opiskelu- ja työkokemusta voi olla kertyneenä jo paljonkin tai ei ollenkaan. Osa opiskelijoista tulee suoraan lukiosta tai ammatillisesta koulutuksesta, kun taas osalla on ollut pitkä tauko opiskeluista. Myös erilaisten oppijoiden määrä kasvaa.

Opintojen alkuvaiheessa jokaisen opiskelijan pitäisikin löytää itselleen parhaat tavat oppia. Samaan aikaan on olennaista kysyä, miten ammattikorkeakoulu voi omalta osaltaan tukea ja ohjata yhdessä opiskelijoita. Katsommeko ohjausta ja tukitoimia yksilökeskeisesti niin ohjaajan kuin ohjattavan näkökulmasta, vai onko mahdollista ohjata yhdessä opiskelijoita?

Monisäikeisestä ohjauksesta yhteiseen vastuuseen

Työyhteisöissä eri roolit määritellään ja tunnistetaan usein omien työtehtävien kautta. Etenkin korkeakouluissa ohjaus saattaa kehittyä sirpaleiseksi ja ohjauksen kenttä voi olla niin monisäikeinen, että niin opiskelijan kuin opettajienkin voi olla vaikeaa suunnistaa ohjaustoiminnan eri muotojen välillä. Ohjaavassa yhteisössä sen sijaan osataan katsoa prosessia ohjattavan kannalta ja halutaan kantaa yhteistä vastuuta. (Vehviläinen 2020.)

Meillä Haaga-Heliassa on ollut käytössä jo useita vuosia yhteinen ohjauksen malli. Opiskelijoilla on nimetty oma opinto-ohjaaja, joka on vastuussa alkuvaiheen orientoinnista, Johdanto opiskeluun -opintojaksosta ja henkilökohtaisista ohjauskeskusteluista. Opiskelijatutorit auttavat uusia opiskelijoita ryhmäytymisessä ja alkuvaiheen haasteissa ja opettajat omilla opintojaksoillaan. Kaikki tekevät työtään sitoutuneesti.

Opiskelijan kannalta helpompaa olisi yhteisöllisempi ohjaus. Jaetussa ohjaajuudessa on myös monia etuja ohjaajien kannalta. Jaettu ohjaajuus vähentää kuormitusta eivätkä asiat henkilöidy yhteen ihmiseen (Vehviläinen 2020).

Yhteisöllistä ohjausta käytännössä

Haaga-Helian Porvoon kampuksella on jo pitkät perinteet matalan kynnyksen walk in -opinto-ohjauksesta, mutta lukuvuonna 2025-2026 ohjauksen palveluvalikoimaan on saatu myös erityisopettajan, opintovalmentajan ja kansainvälisten asioiden asiantuntijan vastaanotot samaan ohjaushuoneeseen.

Pienemmän kokoisella kampuksella on mahdollista tehdä nopeastikin käytännön ratkaisuja opiskelijaystävällisesti, sillä eri asiantuntijarooleissa toimivia haagahelialaisia on vähemmän ja he toimivat arjessa yhdessä. Voisi siis todeta, että jaettu ohjaajuus toteutuu käytännön tasolla ja se perustuu yhteiseen tahtotilaan. Jaetun ohjaajuuden edellytyksenä onkin hyvin muodostunut ryhmä, jolla on yhteinen ymmärrys tavoitteista (Vehviläinen 2020).

Kampuksen kompaktit tilat mahdollistavat myös sujuvan yhteistyön helpommin kuin isommissa kampusrakennuksissa. Toisaalta Suomessa on isoja korkeakouluja, kuten Aalto-yliopisto ja Tampereen yliopisto, jotka ovat luoneet yhteisiä ohjauspalveluita yksilöajanvarauspalveluiden rinnalle. Myös Haaga-Helian pääkampuksen Pasilan opiskelijat ovat ideoineet palvelumuotoiluprojektina hyvinvointitoimijoiden walk in -toimintaa vastauksena opiskelijoiden tarpeelle kohdata ja saada apua matalalla kynnyksellä (Suihkonen ja Koskimäki 2025).

Esille on noussut myös tuen tarve opiskelutehtävien tekemiseen liittyen. Monelle opiskelijalle tuntuu olevan haasteena saada tehtäviä ajoissa palautetuksi ja kotona ollessa huomio suuntautuu helposti vaihtoehtoisiin tekemisiin. Tarjoammekin noin kolmen viikon välein kampuksella toimivaa Rästipajaa, johon kukin opiskelija tulee omien tehtäviensä kanssa. Pajoista on hyviä kokemuksia myös Haagan kampukselta. Rästipajassa opiskelijat ovat tehneet Moodle-tehtäviä, opinnäytetyötä ja opintojen aikataulutussuunnitelmia.

Erityisopettajan ja opinto-ohjaajan vetäminä pajassa on ratkaistu monta opiskeluissa mietityttävää asiaa samalla kerralla. Tämä lisää opiskelijan hyvinvointia ja kokemusta siitä, että hänestä välitetään ja haasteisiin saa apua nopeasti. Henkilöstönäkökulmasta voisi myös ajatella, että aikaa säästyy, kun opiskelijoita tuetaan pajoissa ennen kuin opiskeluhaasteet kasvavat isommiksi.

Ohjaajien ja opiskelijoiden hyödyt jaetusta ohjauksesta

Opiskelijat hyötyvät, kun kampuksella on useampi tuttu ohjaaja, jonka voi kohdata ja tavoittaa silloin, kun jokin mietityttää. Porvoon kampuksella ohjaushuoneessa on aina ovi auki, kun ohjaustoimijat ovat tavoitettavissa ja opiskelijat voivat saada vastauksen kysymyksiinsä suoraan kävelemällä sisään. Tämä toimintatapa vähentää henkilökunnan ajankäyttöä sähköpostiviestintään ja madaltaa opiskelijan kynnystä etsiä ja löytää juuri oikean asiantuntijan yhteystiedot eri asioissa. Vaikka opiskelijoiden hyvinvointiin on tarjolla monenlaista tukea, ei tuen piiriin ole välttämättä aina helppo hakeutua ja siksi erilaiset matalan kynnyksen tuen muodot helpottavat opiskelijoita (Suihkonen ja Koskimäki 2025).

Jaettu ohjaajuus myös vähentää ohjaajien työtaakkaa siinä mielessä, että jaetut vastuut ovat yhteisiä ja kollegiaalinen tuki on saatavilla. Pasanen (2014) puhuu jaetusta asiantuntijuudesta vastakohtana kontrolloivalle asiantuntijuudelle, eli hallinnollisten tehtävien kasautuessa ohjaajan rooli muuttuu kontrollin suuntaan, eikä kehity yhteistoiminnalliseksi (Pasanen 2014). Parhaimmillaan jaettu ohjaajuus lisää niin opiskelijan kuin ohjaajan työhyvinvointia ja jaksamista. Samalla on mahdollista yhdessä kehittää omaa osaamista ja luoda mahdollisuuksia uusille ideoille.

Jaettu ohjaajuus edellyttää ohjaajien innokkuutta ja työroolien muotoilua

Olennaista matalan kynnyksen tuessa onkin se, että ohjaava henkilöstö osaa ja haluaa tehdä töitä sisäisissä ja ulkoisissa verkostoissa, pilotoida rohkeasti uusia toimintatapoja, ja on helposti tavoitettavissa kampuksen arjessa. Organisaatiotasolla tähän tarvitaan jaettua ohjaajuutta tukevat rakenteet, jottei toiminta nojaisi vain yksittäisten ohjaajien motivaatioon ja yhteistyökykyyn.

Vakiintuneet formaalit työtehtävät eri opetus- ja ohjausroolien välillä näyttävät luovan keinotekoisia rajoja ohjattavan auttamiseksi, vaikka opiskelija tulisi asettaa keskeiseen rooliin pedagogisessa toiminnassa (Pasanen 2024).

Uudet rakenteet tarkoittaisivat työnkuvan tasolla sitä, että vastuutehtäviä olisi määritelty yhteisesti ja jaetuiksi – esimerkiksi opinto-ohjaajien työpari huolehtisi laajemmin yhteisistä ryhmistä tai tiettyjen tutkintojen opiskelijoista, eikä vain omista nimetyistä ryhmistään. Organisaatiotasolla opiskelijan ohjaus- ja tukipalveluita tulisi muotoilla uudestaan opiskelijan tarpeiden näkökulmasta asiantuntijakeskeisyyden sisään. Uuden työryhmän tai työparin yhteistyön juurruttamiselle ja luottamuksen rakentamiselle tarvittaisiin myös aikaa.

Kuva: Haaga-Helia