Sanna: Tervetuloa kuuntelemaan podcastiamme! Olen Sanna Siirilä ja toimin lehtorina Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.
Salme: Ja minä olen Salme Jarvansalo ja toimin myös lehtorina Haaga-Helia:ssa. Olemme Sannan kanssa molemmat sekä erityisopettajia että opinto-ohjaajia.
Sanna: Tässä kolmiosaisessa podcast-sarjassa sukellamme yksilöllisten järjestelyiden maailmaan ja keskustelemme niistä kolmesta eri näkökulmasta: ensin yleisellä tasolla, sitten yksilöllisistä järjestelyistä opintojaksojen tehtävissä ja vielä yksilöllisistä järjestelyistä tenteissä sekä osana arviointia.
Salme: Tässä ensimmäisessä jaksossa keskitymme etenkin siihen, mitä lainsäädäntö sanoo opiskelijoiden oikeuksista ja korkeakoulujen velvollisuuksista.
Sanna: Tämä on tärkeä aihe, joka koskettaa yhä useampaa opiskelijaa. Jokaisella opiskelijalla on oikeus yhdenvertaiseen koulutukseen – ja tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että korkeakoulujen pitää huomioida opiskelijoiden yksilölliset tarpeet.
Salme: Niinpä. Osa tarpeiden perusteella räätälöitävistä yksilöllisistä järjestelyistä koskee koko opiskeluaikaa, esimerkkinä lukivaikeus ja sen myötä saatu pidennetty tenttiaika.
Sanna: Osa puolestaan on määräaikaisia järjestelyjä, esimerkiksi mielenterveyden haasteista johtuva vapautus läsnäolosta.
Salme: Aloitetaan perusasioista. Yhdenvertaisuuslaki edellyttää, että koulutuksen järjestäjän on ryhdyttävä toimiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat mm. kohtuulliset mukautukset, jotka voivat koskea opetusmenetelmiä, arviointia tai oppimisympäristöä.
Sanna: Kyllä. Inkluusio ei ole mikään ideologia, jota voi seurata tai olla seuraamatta, vaan se pohjautuu virallisiin asiakirjoihin ja lakeihin.
Salme: Myös vammaisten henkilöiden oikeuksia turvaava YK:n yleissopimus ja perustuslaki tukevat tätä. Korkeakoulu ei voi sivuuttaa opiskelijan yksilöllisiä tarpeita vedoten siihen, että ”meillä on aina tehty näin”. Laki velvoittaa aktiivisuuteen.
Sanna: Totta! YK:n ihmisoikeusjulistus korostaakin korkeakoulutuksen olevan tärkeä inkluusion edistäjä, johon jokaisella tulee olla oikeus.
Salme: Toki myös EU:n saavutettavuusdirektiivi on huomioitava erityisesti digitaalisissa oppimisympäristöissä ja opetusmateriaaleissa.
Sanna: Niinpä. On tärkeää myös tiedostaa, että mukautuksia ei tehdä sen takia, että opiskelija saisi helpotuksia, vaan siksi, että hän voi saavuttaa samat osaamistavoitteet kuin muutkin opiskelijat, omista lähtökohdistaan käsin.
Salme: Esimerkiksi lukivaikeus on yleinen oppimiseen vaikuttava tekijä. Tällöin lisäaika tentissä, ruudunlukuohjelman käyttö tai mahdollisuus suulliseen näyttöön voivat olla perusteltuja.
Sanna: Entäpä psyykkiset haasteet, kuten ahdistuneisuushäiriö? Silloin voi olla tarpeen tarjota rauhallinen tenttiympäristö tai mahdollisuus jakaa tentti osiin.
Salme: Totta, hyvä huomio. Mielenterveyden pulmat voivat vaikuttaa myös siihen, pystyykö opiskelija olemaan läsnä luennoilla.
Sanna: Itse olen törmännyt tilanteeseen, jossa opiskelija ei pystynyt osallistumaan ryhmätöihin sosiaalisen ahdistuksen vuoksi. Ratkaisuna tähän oli yksilötehtävä, joka vastasi samoihin osaamistavoitteisiin.
Salme: Korkeakouluissa on myös yhä enemmän opiskelijoita, joilla on neurokirjon piirteitä, kuten ADHD tai autismikirjo. Heitä voivat auttaa ennakoitavuus, visuaaliset aikataulut tai selkeä ja jäsennelty viestintä.
Sanna: Yksilöllisten järjestelyjen onnistuminen korkeakoulussa ei ole pelkästään erityisopettajan vastuulla. Opettajalla on tärkeä rooli siinä, miten joustavasti hän pystyy suunnittelemaan opetuksen ja arvioinnin.
Salme: Yhteistyö onkin kaiken a ja o. Opiskelijan, opettajan ja korkeakoulun tukipalveluiden pitää puhua samaa kieltä ja ymmärtää toistensa vastuut.
Sanna: Kyllä. Välillä opiskelijoita mietityttää, miten laajalle joukolle korkeakoulussa tulee jakaa omia henkilökohtaisia tietojaan esim. diagnoosiin liittyen. Opettajalle ei tarvitse antaa lääketieteellisiä tietoja – riittää, että tiedetään, millaisia pedagogisia järjestelyjä tarvitaan. Luottamuksellinen ilmapiiri opintojaksoilla auttaa opiskelijaa tuomaan tarpeensa esille ajoissa.
Salme: Kannustetaan opiskelijoita olemaan aktiivisia, mutta samalla muistetaan, että myös meillä henkilökunnassa on velvollisuus tukea, ohjata ja tarjota vaihtoehtoja.
Sanna: Yhteenvetona voidaan todeta, että lainsäädäntö antaa meille raamit – mutta todellinen yhdenvertaisuus syntyy siitä, miten me korkeakouluissa toimimme arjessa.
Salme: Näin se on! Ensi jaksossa syvennymme siihen, miten yksilölliset järjestelyt näkyvät opintojaksojen tehtävissä. Ja miten suunnitella arviointi niin, että kaikki opiskelijat voivat näyttää osaamisensa tasavertaisesti.
Sanna: Kiitos kun kuuntelit – palataan seuraavassa jaksossa tehtäviin liittyviin yksilöllisiin järjestelyihin!