Pro
Siirry sisältöön
Pedagogiikka

Opiskelijalähtöisyyttä itsenäiseen opiskeluun

Kirjoittajat:

Marketta Keisu

lehtori
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 11.09.2025

Opiskelijalähtöisyyttä voidaan vahvistaa opiskelijoiden itsenäisessä työskentelyssä. Tässä kirjoituksessa jaan vinkkejä itsenäiseen opiskeluun soveltuvasta materiaalista. Kerron myös, millaista opettajan antaman ohjeistuksen tulisi olla, jotta opiskelija voi parhaansa mukaan hyödyntää itsenäiseen opiskeluun tarkoitettua materiaalia.

Itsenäistä opiskelua korkeakouluopinnoissa

Viiden opintopisteen opintojakson suorituksen tulisi vastata noin 135 tuntia opiskelijan työtä. Vaikka toteutusmuoto sisältäisi paljon lähiopetusta, itsenäistä työskentelyä tulee silti huomattava määrä opiskelijalle. Jotta opiskelija voi opiskella itsenäisesti mahdollisimman onnistuneesti, tulee myös opiskelijalle annetun itsenäisen opiskelun ohjeistuksen olla kunnossa.

Opintojaksolla voi olla kotitehtäviä oppituntien välillä sekä lisäksi itsenäisesti opiskeltavaa materiaalia, joka ei välttämättä liity edeltäviin tai tuleviin oppitunteihin. Minulla on tapana esitellä tällainen itsenäisesti opiskeltava materiaali tavatessani opiskelijaryhmää toisen kerran, jotta ensimmäisellä tapaamiskerralla vältetään liiallinen tietotulva. On kuitenkin tärkeää, että opiskelijat pääsevät itsenäisen harjoittelun pariin jo toteutuksen alkuvaiheessa.

Jos itsenäisesti opiskeltavaa ainestoa on paljon, oppiminen voi jäädä puolitiehen. Vähäisempi määrä opiskeltavaa voi syventää oppimista. Osa itsenäiseen opiskeluun tarkoitetusta materiaalista on hyvä olla sellaista, että se edellyttää syvällisempää pohdintaa, ja vastapainoksi osa voi olla kevyempää, johon on helppo tarttua. Painotan opiskelijoille ajoissa aloittamisen ja syvällisen opiskelun tärkeyttä. Opintojaksoa ei voi ’suorittaa läpi’, vaan ajatustyötä ja vähintään minimitason oppimista pitää tapahtua.

Itsenäistä opiskelua opetusvideoiden avulla

Opetusvideot ovat yksi esimerkki materiaalista, joka mahdollistaa syvällisemmänkin pohdinnan. Omalla toteutuksellani videot liittyvät ruotsinkielisiin teksteihin, joiden teemat ovat samoja kuin oppituntien suullisissa keskusteluissa. Esimerkiksi etätyöskentelyn eduista ja haitoista keskustellaan suullisesti ruotsin oppitunnilla, ja samasta aiheesta on itsenäiseen työskentelyyn teksti, jota puran opetusvideolla. Videot ovat pituudeltaan 10-15 minuuttia.

Ohjeistan opiskelijoita tulostamaan opiskeltavat tekstit, jotka ovat pituudeltaan noin yksi A4-sivua kukin. Pyydän opiskelijoita ottamaan esille kynän merkintöjä varten ja käynnistämään videon, jossa käsittelen tekstiä. Videolla luen ja käännän tekstiä, selitän kielen rakenteita ja sanastoa, ympyröin ja alleviivaan tekstiä. Yhdistelen verbejä ja substantiiveja toisiinsa. Kommentoin verbin ja preposition yhteyttä toisiinsa. Puran tekstejä sekä laajasti että hyvinkin yksityiskohtaisesti. Toivon opiskelijoiden tekevän muistiinpanoja tulostamaansa paperiin, koska omalla kädellä kirjoitetut muistiinpanot edistävät oppimista.

Kerron videolla, mikä on tärkeää perustietoa aivan jokaiselle, ja mitkä asiat taas kuuluvat ehkä enemmän edistyneemmän kielenkäyttäjän osaamiseen. Opiskelijat voivat itse päättää, millä tarkkuudella he opiskelevat: joku keskittyy sanastoon ja fraaseihin, toinen paneutuu yksityiskohtiin. Joku opiskelee minimin, toinen mahdollisimman syvällisesti. Videoiden kuunteluun saa jokainen käyttää tarvitsemansa ja haluamansa ajan. Opiskelijat voivat myös itse päättää videoiden katselunopeuden. Ohjeistuksena on kuunnella videoita useaan kertaan ja tauotettuina. Opiskelu ei ole myöskään aikaan eikä paikkaan sidottua.

Opetusvideot vaativat opiskelijalta keskittymistä. Opetusvideoiden etuna on se, että niiden avulla voi opiskella silloin, kun mielenlaatu on vireimmillään. Niitä voi kuunnella juuri sen aikaa, kun mieli pysyy vireänä ja jatkaa myöhemmin. Eräs opiskelijani, jolla on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden haasteita, kertoi minulle hyötyneensä videoista. Luokkahuoneopetuksessa hän ei aina jaksanut keskittyä, mutta omatahtinen opetusvideoiden seuraaminen toimi hänelle kuitenkin hyvin.

Videoiden sisällöistä keskustellaan oppitunneilla. Opettajalle voi lähettää sähköpostia kesken itsenäisen opiskelun, mikäli jotain kysyttävää ilmenee.

Syvällistä ajattelua ja pohdintaa vaativien videotehtävien rinnalla on hyvä tarjota myös kevyempiä ja rennommin suoritettavia tehtäviä. Itsenäiseen opiskeluun sopii sanaston ja fraasien opiskelu esimerkiksi Moodlen h5p-tehtävien muodossa. Pelimäiset sanasto- ja fraasitehtävät eivät kuormita opiskelijan ajattelua liiaksi, ja niihin on helppo tarttua. Moodlen h5p-tehtävien kaltaisista tehtävistä opiskelija saa palkinnon eli suorituksen valmiiksi nopeasti.

Opiskelutaitojen opettamisen merkitys

On tärkeää, että ammattikorkeakouluopiskelijat saavat tukea myös opiskelutaitojen kehittämisessä. Opiskelutaitojen kehittyminen vaatii yhtä paljon harjoittelua kuin itse oppiminenkin. Opiskelijoilla on monenlaisia oppimistaitoja. Jotkut ovat itseohjautuvia, mutta aika monet tarvitsevat ohjausta ja tukea voidakseen menestyä opinnoissaan. Meidän opettajien tulee opettaa opiskelijoita pysähtymään työnsä ääreen ja olemaan pitkäjänteisiä. Oppimistehtävien tulee olla sellaisia, että ne edellyttävät pysähtymistä ja pitkäjänteisyyttä. Tehtävien tekeminen ei saisi olla vain napin painallusta Moodlessa, vaikka sellaisillekin tehtäville on paikkansa.

Opiskelutaitojen opettaminen olisi hyvä sisällyttää aivan jokaiselle opintojaksolle. Kun me opettajat annamme itsenäistä opiskeltavaa opiskelijoille, meidän tulisi samalla kertoa, miten tätä materiaalia opiskellaan. Me opettajat emme saisi ainoastaan tarjota opetusvideoita ja muita läksyjä tai tenttimateriaalia, vaan meidän tulisi kertoa, miten niitä opiskellaan.

Selkeä ohjeistus rohkaisee aloittamaan

Selkeä ohjeistus rohkaisee opiskelijaa aloittamaan itsenäisen työskentelyn. Opettajan tehtävänä on tarjota opiskelijalle laadukas ja selkeästi ohjeistettu materiaali, ja opiskelijan vastuulla on tehdä varsinainen työ. Esimerkiksi opintovalmentajan tuki on arvokasta opiskelutaitojen kehittämisessä, mutta opettajan aktiivisuus on yhtä lailla tärkeää. Opintojaksolla opiskellaan opettajan laatimaa tai valitsemaa materiaalia, ja toteutuksen lopussa opettaja arvioi osaamisen.

Itsenäinen opiskelu voi helposti tuntua yksinäiseltä puuhalta, joten on tärkeää, että opiskelijat tietävät opettajan olevan tarvittaessa tukena. Vaikka vain harvat pyytävät apua, jo tieto siitä, että apua on lupa pyytää, tuo monelle mielenrauhaa. Opiskelutaitojen ohjaamisen lisäksi opettaja voi tukea myös opiskelujen aikatauluttamisessa. Opiskelijat arvostavat sitä, että heidän oppimisestaan välitetään.

Lopuksi esittelen kolmen kohdan vinkkilistan opiskelijalähtöisyyden lisäämisestä itsenäiseen opiskeluun.

  • Kerro opiskelijoille, miksi itsenäinen työskentely on tärkeää.
  • Materiaalin valinnassa kannattaa huomioida selkeys, monipuolisuus ja se, että se palvelee eritasoisia opiskelijoita.
  • Tue opiskelijaa myös ohjeistamalla, ei vain antamalla materiaalia.

Opiskelijalähtöistä opetusta ammattikorkeakoulussa on kahdeksan kirjoituksen sarja, jossa pureudun inklusiivisemman eli opiskelijalähtöisemmän opetuksen teemoihin ammattikorkeakoulukontekstissa. Pohdin opettajan roolia opiskelijalähtöisen opetuksen mahdollistajana. Tarjoan konkreettisia vinkkejä opiskelijalähtöisen opintojakson suunnitteluvaiheeseen ja selkeän ja oikeantasoisen oppimiskokemuksen luomiseen. Tarkastelen suoriutumiseen ja syvällisempään oppimiseen painottuvan opintojakson eroja. Käsittelen opiskelijalähtöisyyttä oppitunneilla, esimerkiksi miten opiskelijoita voi motivoida ja tarjota heille onnistumisen mahdollisuuksia sekä miten oppitunneilla voi eritasoisille opiskelijoille tarjota vaihtoehtoja ja ohjata heidän oppimistaan. Lisäksi pohdin, miten itsenäiseen opiskeluun voi lisätä opiskelijalähtöisyyttä sekä miten opintojakson arviointia voi kehittää opiskelijalähtöisemmäksi.

Monet esimerkit ovat kielenopetuksesta, mutta ne sopivat sovellettaviksi myös muihin oppiaineisiin.

Kuva: Haaga-Helia