Ohjauskäsitteen moninaisuuden ymmärtäminen on tärkeä osa ohjaajaksi kasvamista

Ohjausalalla toimivan on tärkeää olla tietoinen ohjauskäsitteen erilaisista määritelmistä, niihin vaikuttavista taustoista sekä siitä, miten määritelmät kytkeytyvät valittuihin teorioihin ja metodeihin.

Myös oman käyttöteorian muodostaminen on helpompaa, kun ohjaaja on käyttänyt aikaa määritelmien pohdintaan. Toisin sanoen ohjaajan on hyvä pysähtyä pohtimaan, mitä ohjaus hänen työssään tarkoittaa.

Ohjaus-käsitteen monitulkintaisuus

Suomen kielen sana ”ohjaus” voi tarkoittaa muun muassa opinto-ohjausta, opinnäytetyön ohjausta, liikuntaryhmän ohjausta, liikenteen ohjausta tai elokuvaohjausta (Kielitoimiston sanakirja).

Englannin kielessä vastaavaa monitulkintaisuutta esiintyy vähemmän, erityisesti silloin kun viitataan ammattimaiseen ohjaukseen. Termi counselling rajaa ilmaisun selkeämmin tietynlaiseen vuorovaikutteiseen ja tavoitteelliseen ohjaustyöhön, mikä helpottaa käsitteen jäsentämistä. Suomalaiseen keskusteluun tämän käsitteellisen eron on nostanut muun muassa Petri Auvinen (Peavy 1999, 11).

Ohjaajan on olennaista tiedostaa, että ammattimainen ohjaus (counselling) eroaa merkittävästi esimerkiksi harrasteryhmän tai liikenteen ohjaamisesta, vaikka näillä saattaakin olla yhteisiä piirteitä ja elementtejä, kuten vuorovaikutuksen ja toimijuuden lisääminen.

Ohjauksen juuret psykologiassa

Ohjaus on monitieteinen tieteenala, jonka teoreettiset juuret ulottuvat erityisesti neuvontapsykologiaan ja kasvatustieteisiin (Itä-Suomen yliopisto 2024). Neuvontapsykologinen tausta korostuu muun muassa John Mc Leodin alun perin vuonna 1993 julkaistussa ”Introduction to Counselling – kirjassa, jota voidaan pitää alan perusteoksena. Siinä ohjaus määritellään seuraavasti:

”Ohjaus on tarkoituksellinen ja luottamuksellinen keskustelu, joka syntyy tilanteessa, jossa yksilö (tai pariskunta tai perhe) haluaa pohtia ja ratkaista omaan elämäänsä liittyvän ongelman, ja toinen henkilö (ohjaaja) on valmis tukemaan tässä prosessissa.” (oma käännös)

Tässä määritelmässä tulevat esille ”counselling”-sanan juuret, jotka liittyvät myös läheisesti psykoterapiaan (McLeod 2013, 11). Mainittakoon, että alan eri tutkijat ja järjestöt ovat määritelleet ohjausta myös monin muin tavoin (ks. esim. IAEVG tai Euroopan komissio).

Merkityksellisten prosessien edistäminen ohjauksessa

Ohjauksen keskeinen tavoite on tukea ohjattavaa hänen omissa merkityksellisissä prosesseissaan. Nämä prosessit voivat liittyä oppimiseen, kasvuun, kehitykseen, työelämään tai elämänsuunnitteluun (Vehviläinen 2014).

Suomessa ohjaus mielletään usein — vaikkakaan ei yksinomaan — ammatilliseen kasvuun kytkeytyväksi toiminnaksi (ks. Ojanen 2009, 7). Ammatilliseksi kasvuksi voidaan laajassa määritelmässä ajatella kuuluvan myös kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtuva opinto-ohjaus. Niinpä ohjausalan koulutuksesta valmistuvat työskentelevät muun muassa opinto-ohjaajina, työvoimaneuvojina, hr-asiantuntijoina, uraohjaajina tai ohjausalan yrittäjinä.

Ohjauskäsitteen moninaisuus ja ammattilaiseksi kasvaminen

Suomen kielessä ohjaus on laajasti käytetty ja monimerkityksinen sana. Ohjausalan ammattilaisen on kuitenkin tärkeää ymmärtää, kuinka merkitykset vaihtelevat kontekstin mukaan. Tämä käsitteellinen tietoisuus olisi hyvä muodostaa jo uran alkuvaiheessa.

Olennaista opinto-ohjaajakoulutuksen näkökulmasta on se, että koulutuksen alussa keskustelemme ja tulemme tietoisiksi alamme yleisimmistä käsitteiden määritelmistä. Tämä mahdollistaa sen, että opo-opiskelijoilla tapahtuisi koulutuksensa aikana Kukkosta (s.a.) mukaillen ohjaukseen liittyvien ”merkitysrakenteiden uudelleenmuotoutumista”. Se lienee juuri sitä ohjaajaksi kasvamista, mitä opinto-ohjaajakoulutus parhaimmillaan tukee.