Onnistuneempaan verkkototeutukseen – kokemuksia poikkeustilanteesta

Yhdessä yössä etäopetukseen -artikkelisarja ja -podcastit muodostavat kokonaisuuden etäopetuksen kokemuksista kevään poikkeustilanteessa. Keväällä 2020 COVID-19-pandemian seurauksena korkeakoulut siirtyivät etäopetukseen käytännössä yhdessä yössä. Alkoi korkeakoulutuksen poikkeustilanne, joka syksyn edetessä jatkuu edelleenkin ja vaikuttaa merkittävästi korkeakoulujen oppimiseen ja opetukseen myös tulevaisuudessa.

Haaga-Heliassa toteutettiin toukokuussa 2020 tutkinto-opiskelijoille kysely etäopiskelusta, -opetuksesta ja -ohjauksesta poikkeustilanteen aikana. Tuloksena saatiin lähes 900 Haaga-Helian opiskelijan kokemuksia kevään poikkeustilanteesta. Myös opettajien näkemyksiä on koottu eri selvityksissä ja nostamme esille Haaga-Helian aineiston yli sadan opettajan kokemuksia. Tuomme esille näkökulmia, miksi toiset kokivat oppivansa ja toiset eivät tai miksi toiset kokivat onnistuneensa opetuksessaan ja toiset eivät.

Etäopetus ja -ohjaus tarjosi opiskelijoille parhaimmillaan joustoa ja aikaa kokonaiselämään ja tehosti opiskelua. Ohjauksen ja palautteen merkitystä pohdimme sarjan ensimmäisessä artikkelissa. Pahimmillaan se pudotti opiskelijan yksinäisyyden loukkuun, kuormitti ja vaikeutti opiskelujen edistymistä. Joskus opiskelijat kokivat, että opettaja katosi verkkotehtävien antamisen jälkeen. Joskus taas opettajat kokivat, että opiskelijoita on kadonnut, kun verkko-opetuksessa ei kontaktia saanut eikä tehtäviä palautunut. Osalle opettajista siirtyminen verkko-opetukseen oli altaan syvään päähän hyppäämistä, aiempaa kokemusta ei ollut ja digitaalisten välineiden haltuunotto vei energian. Myös poikkeustilanne sinänsä kuormitti kaikkia ja osalle muun elämän haasteet pandemiatilanteen seurauksena aiheuttivat stressiä.

Opiskelijat kokivat tärkeänä oppimisprosessin jatkuvuuden turvaamisen. Oppimisprosessin ohjaus näyttäytyy opiskelijalle monin eri tavoin. Opiskelijoilla on opetusta verkkoympäristössä sovittuina aikoina ja ohjausta on järjestetty opettajan toimesta. Opettaja on luonut opintojaksosta toimivan kokonaisuuden, jonka rakenne on selkeä ja tehtävien määrä ja niiden toteutustavat ovat keskenään mietitty ja kokonaiskuormitus huomioitu. Oppimisen prosessia on pilkottu pienempiin osiin ja oppimisen seurannalle on muodostettu välietappeja ja tsekkauspisteitä. Opiskelija saa ohjausta sekä omaan tekemiseen ja työskentelyyn sekä myös opetettavan aihealueen käsittelyyn ja ymmärtämiseen. Opiskelija saa palautetta tekemiinsä tehtäviin ja työskentelyynsä sovitulla tavalla ja opintojakson osat arvioidaan sovitulla tavalla. Perusasia etäopiskelussa on oppimisalustan ajantasaisuus ja viestintä; selkeät päivitetyt ohjeet ovat oppimisalustalla ja ohjeet eivät muutu opintojakson aikana. Myös taitava digitaaliset työskentelytavat omaava opettaja voi kuormittaa huomaamattaan opiskelijaa liian tiuhaan vaihtuvilla oppimisalustoilla ja kirjautumisilla eri palveluihin ja tekniikoihin. Myös opetettava aihealue haastaa opettajaa, sillä mm. kielten opetus ja opinnäytetöiden ohjaus koettiin hankaliksi. Ryhmätöiden ohjaukseen ja toteuttamiseen verkossa tarvitaan myös opettajalta seurantaa ja ohjausta selvästi enemmän.

Poikkeustilanteessa saatiin opetuksen jatkuminen ja opintojen eteneminen turvattua katkotta. Pian opettajat kuitenkin havaitsivat, että verkko-opetusta tulee kehittää: tutustua laajemmin hyväksi havaittuihin ohjelmiin ja erilaisiin hyviin opetuskäytänteisiin verkossa. Tässä kollegoilta saatu vertaistuki oli opettajille korvaamattoman tärkeä. Hyviä käytänteitä ja verkko-opetuksen vinkkejä jaettiin kollegoille erilaisten sähköisten kanavien kautta: suoraan sähköpostilla, Teamsissa, Zoom-tapaamisissa, Facebookissa jne. Tällaiset erilaiset, vapaamuotoiset, viikoittain toteutuneet etäkokoukset kehittivät kollegoiden välistä suhdetta. Opettajat kokivat, että vastapainona verkko-opetukselle tarvittiin kanavia, jossa jakaa vertaistukea ja kysyä kollegoilta vapaasti. Syntyi yhteisöllisyys, joka auttoi opettajia poikkeusaikana toteuttamaan omaa opetustaan ja kehittämään sitä eteenpäin. Syntyi uudenlainen yhteys kollegoihin, jossa kaveria ei jätetä vaan kaikki toimivat yhteisen tavoitteen eteen: opiskelijoiden oppiminen ja oppimisprosessin etenemisen turvaaminen.

Opiskelijat ovat erilaisia ja heidän oppimisensa vaatii kattauksen erilaisia menetelmiä, tapoja ja ympäristöjä oppia. Opettajat ovatkin havahtuneet miettimään miten verkossa voidaan toteuttaa opetusta opiskelijan oppimisen turvaamiseksi ja monipuolistaa opetusta. Opiskelijaa auttaa oppimaan erilaiset oppimistehtävät, erilaisten ohjelmien hyödyntämien oppimisessa, nauhoitetut asiantuntijaluennot ja opettajan mahdollistama ohjausaika. Erilaiset oppimistehtävät huomioivat osaamista yksilöllisemmin ja mahdollistavat tavoitteisiin pääsemisen erilaisia oppimispolkuja pitkin. Erilaisten ohjelmien hyödyntäminen opetuksessa tuo vaihtelua ja perehdyttää opiskelijan samalla ohjelmien käyttöön.

Poikkeusaika on opettanut sekä opettajille että opiskelijoille uudenlaisia tapoja hyödyntää verkkoa. Monet kyselyyn vastanneet opettajat löysivät toimivia ratkaisuita, joita haluavat käyttää jatkossakin. Erityisesti verkko-opetusta toivottiin lisättävän ja sen mahdollisuuksia hyödynnettävän enemmän. Esimerkiksi lähiopetuksen rinnalle voisi luoda verkossa toimivan Teams-alustan, jota käytetään opetuksen tukena ja osana opetusta. Sitä voisi hyödyntää esimerkiksi ongelmanratkaisutuokioissa, pienryhmäkeskusteluissa sekä ohjaustapaamisissa, jotka järjestettäisiin verkossa. Verkkoalustaa voisi hyödyntää myös viikoittaisiin tehtäviin, joiden avulla opettaja pystyy seuraamaan jokaisen opiskelijan edistymistä. Myös työelämän asiantuntijavierailuja on mahdollista toteuttaa verkon kautta enemmän. Opettajat ovat myös yhdistäneet voimansa ja opettaneet poikkeusaikana enemmän tiimeissä, esimerkiksi ryhmätöiden arvioinnissa opiskelijat ovat arvostaneet kahden opettaja palautetta. Jotkut opettajat kokivat myös, että pystyivät kohtaamaan opiskelijoita paremmin verkossa, sillä opiskelijoiden kuvat ja nimet ruudulla helpottivat opettajaa osallistamaan ja huomioimaan opiskelijoita henkilökohtaisesti.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että poikkeustilanteesta selvittiin hyvin, mutta erot eri opintojaksojen toteutusten välillä olivat huomattavia. Hyviksi koetut toteutukset erottuivat kyselyssä monin tavoin. Tärkeimmäksi opiskelijan oppimiselle lisäarvoa tuottavaksi koettiin vuorovaikutuksen ja ohjauksen toimivuus verkkokurssilla. Opiskelijat arvostivat aktiivista opettajaa, joka kommunikoi mielellään opiskelijoiden kanssa, oli läsnä ja saatavilla vastaamalla opiskelijoiden viesteihin sekä otti vastuun oppimisprosessin ohjauksesta.

Verkko-opetuksen lisääntyessä myös opettajien digitaitojen päivitys ja kouluttaminen on tarpeen. Verkko-opetusta tulee kehittää ja suunnitella pedagogisesti verkkoon sopivaksi. Hybridi-opetus näyttää jatkuvan ja on osa korkeakouluopetuksen tulevaisuutta. Meillä on nyt kokemusta ja oppia, mihin suuntaan opetuksen ja oppimisen verkossa tulisi mennä – opiskelijan oppiminen ja hyvinvointi edellä.

Aineisto:

• Kysely opiskelijoille etäopiskelusta, etäopetuksesta ja -ohjauksesta poikkeustilanteen aikana. Haaga-Helia Ammatillisen opettajakorkeakoulun tekemä kysely 05/2020. Taina Laivola, Jari Laukia.
• Opettajien kokemukset etäopetuksesta poikkeustilanteessa. COL-hankkeen (CampusOnline –palvelun ylläpito ja kehittäminen ja sulauttaminen korkeakoulujen digitaaliseen palvelujärjestelmään 2020-2021) tekemä kysely ammattikorkeakoulujen opettajille, Haaga-Helia ammattikorkeakoulun aineisto. 5/2020.