Elämäni suunta -harjoitus selkiyttää nuoren tulevaisuudensuunnitelmia

Kaikilla lapsilla ja nuorilla on tulevaisuuden unelmia. Varhaislapsuudessa ajatukset tulevaisuuden ammatista ovat usein jäsentelemättömiä, mutta alakoulun aikana ne yleensä muuttuvat vähän realistisemmiksi. Itsetutkiskelu tai ainakin siihen herättely on tärkeää koko koulu-uran ajan.

Kokonaisvaltaiseen oppimiseen kuuluu opetuksen ja ohjaamisen lisäksi myös kasvatus, oppilaan kasvun ja kehityksen tukeminen. Nuorille on tärkeää opettaa opiskelutaitoja ja oppimisen taitoja, mutta tärkeää on myös vuorovaikutustaitojen, tunnetaitojen, itsetuntemuksen ja arviointitaitojen opettaminen, ammatteihin tutustuminen sekä oman polun etsimisen harjoittelu.

Ohjauksen avulla edistetään oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja osallisuuden tunnetta. Ohjaus on psykososiaalista toimintaa, oppilaan tukemista ja osa oppilaan hyvinvointia: parhaimmillaan se tukee oppilaan kiinnostuksen kohteita, vahvuuksien tunnistamista, myönteistä ajattelua ja minäkuvaa.

Aikuisen on tärkeää antaa realistinen kuva oppilaan mahdollisuuksista mutta toisaalta myös tukea tämän tulevaisuutensa haaveita. Tarkoitus ei ole muuttaa oppilaan haaveita vaan ohjata häntä oikeaan suuntaan tulevaisuuden tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjauksessa oppilas voi kehittyä ollakseen parempi versio itsestään. Vahvuuksien ja tavoitteiden paperille kirjaaminen voi helpottaa oppilasta huomaamaan itselleen tärkeitä asioita. (Paijula 2021, 54.)

Sosiodynaamisesti tarkasteltuna ohjaus on elämän suunnittelua. Sen tavoite ei ole niinkään löytää tulevaa ammattia, vaan auttaa oppilasta löytämään itsensä, jotta tämä voisi tehdä oikeita ratkaisuja. Ohjaajan on tarkoitus saada oppilas yhteisen toiminnan avulla ja tai muuten ohjattuna tuottamaan kertomuksia. Näissä apuna voidaan käyttää kartoittamista ja visualisointia. (Onnismaa 2014.)

Elämäni suunta -harjoitus

Teetin oppilailla ja opiskelijoilla Elämäni suunta -harjoituksen, joka pohjautuu Peavy R. Vancen (2001) samannimiseen harjoitukseen. Harjoituksessa on neljään osaan jaettu ympyrä, jonka eri osissa on kysymys.

Alkuperäisen harjoituksen kysymyksiä muokattiin helpommin ymmärrettäviksi. Kysymykset “Missä minä olen?” ja “Minne olen matkalla?” voivat houkutella vastaajia tarpeettoman konkreettisiin vastauksiin. Lisäksi kysymys “Mitä ominaisuuksia tarvitsen voittaakseni kohtaamani esteet? oli pitkä ja vaikeasti ymmärrettävä, joten se muokattiin.

Harjoituksessa oli seuraavat osiot:

• Minä tällä hetkellä
• Tulevaisuuden suunnitelmani
• Mitä esteitä tielläni on?
• Mitä ominaisuuksia tarvitsen saavuttaakseni haaveeni?

Kuvio 1. Muokattu ”Elämäni suunta” -harjoitus.

Harjoituksen teki kolme ryhmää: alakoulun 5.-6.-luokka (15 oppilasta), yläkoulun 9. luokka (15 oppilasta) sekä erityisammattioppilaitoksen TUVA-ryhmä (11 opiskelijaa). Ennen harjoitusta heidät ohjeistettiin kuvion täyttämiseen ja heille perusteltiin, miksi harjoitus tehdään. Harjoituksen ohessa oli seuraava ohje: ”Mieti elämääsi rauhassa. Täytä ympyrän eri sektorit. Tarvittaessa voit kirjoittaa myös ympyrän ulkopuolelle.”

Muokkauksista huolimatta joillakin oppilaista oli vaikeuksia ymmärtää kysymyksiä, kun tätä harjoitusta kokeiltiin käytännössä. Siksi ympyrän ulkopuolelle lisättiin apukysymyksiä (kuvio 2):

• Millainen olen? Millaisia rooleja minulla on?
• Mihin haluan opiskelemaan?
• Mihin ammattiin haluan?
• Mitä muuta haluan elämältä?
• Mitkä asiat voivat vaikeuttaa pääsyä?
• Millaisia luonteenpiirteitä tarvitsen?

Kuvio 2. Täydennetty Elämäni suunta -harjoitus.

Tätä versiota voi käyttää esimerkiksi oppilaiden kanssa, joiden on vaikea ymmärtää termejä tai jotka kaipaavat lisävahvistusta. Opettaja voi päättää, kumpaa versiota hän käyttää vai käyttääkö molempia. Oppilaalle pitää tarjota myös suullisen täydentämisen mahdollisuus.

Kokemuksia vastaamisesta, ajatuksia vastauksista

Luokkatilanteessa kaikki saivat vastattua jotakin ja suhtautuminen oli positiivista. Harjoitteeseen vastaaminen ei korreloinut akateemisten taitojen mukaan: osa heikoimmista oppilaista osasi todella hyvin analysoida itseään ja miettiä tulevaisuuttaan, kun taas osa akateemisesti taitavista oppilaista oli vielä jotenkin hukassa itsensä ja suunnitelmiensa kanssa.

Yläkoululaiset ymmärsivät huomattavasti alakoululaisia paremmin motivaation ja oman tahdon merkityksen unelmien saavuttamisessa. Alakoululaisille oman panostuksen ja haaveen saavuttamisen väli oli vielä epäselvä.

Odotetusti yläkoululaisten ammattitoiveet olivat spesifimmät kuin alakoululaisten. Tähän vaikutti myös se, he olivat edellisenä päivänä täyttäneet yhteishakulomakkeensa. Alakoulussa monella oli unelma ammattilaisurheilijan urasta, mutta yläkoulun oppilailla niitä ei tullut esille. Alakoululaiset kuvasivat itseään usein adjektiiveilla, kun taas yläkoululaisilla on selkeät roolit, joilla he kuvasivat itseään.

Vastauksia voi tulkita siten, että merkittävimmät erot perustivat erilaisiin luonteisiin. Millaisena näet itsesi, ja miten osaat analysoida vahvuuksiasi ja heikkouksiasi? Oletko valmis taistelemaan tavoitteidesi eteen vai menetkö siitä mistä aita on matalin? Onko sinulla selkeitä haaveita vai menetkö sinne, minne kaverisikin menee?

Etukäteen ounasteltiin, että erityisoppilaiden voisi olla vaikea tehdä harjoitusta. Tämä pelko osoittautui kuitenkin turhaksi: jokaisella oppilaalla oli jotakin kerrottavaa, ja harjoite on riittävän väljä, jotta ei syntynyt painetta saada “oikeita vastauksia”.

Vastauksissa voi ilmetä asioita, jotka muuten jäisivät huomaamatta. Eräs hiljainen oppilas kertoi yllättäviä asioita, ja tämä avautuminen voi toimia porttina avun saamiseen hänelle.

Tuvan opiskelijat saavat erityistä tukea opinnoissaan, joten oli odotettavissa heidän tarvitsevan paljon ohjeistusta. Toisaalta he ovat suunnitelleet tulevaisuutta enemmän kuin nuoremmat oppilaat. Tuva-opiskelijat tarttuivat innokkaasti tekemiseen ja kysely sai positiivisen vastaanoton. He myös pärjäsivät hienosti ja ymmärsivät kysymykset. Osa heistä ylianalysoi tehtävänantoa, mutta pienen rohkaisun jälkeen he pääsivät hyvin työhön käsiksi.

Yksinkertainen ympyrä, monimuotoiset ja muuttuvat ajatukset

Ihmisen käsitykset itsestään oppijana ja ihmisenä rakentuvat jo ensimmäisten kouluvuosien aikana. Myönteinen käsitys itsestä ja omista kyvyistä vahvistavat koulumotivaatiota, tukevat oppimista ja edistävät kouluun kiinnittymistä. Peruskoulun aikaisella opintomenestyksellä on suuri vaikutus jatkokoulutukseen. Alakoulussa tehtävä työ antaa perustan opiskelulle ja siten sen vaikutus yksilön elämään voi olla hyvinkin merkittävä. (Paijula 2021, 57).

Harjoitus on eri tavoin hyödyllinen eri ikävaiheissa. Kuudesluokkalaiselle harjoitus voi olla motivoiva tulevaa yläkoulua ajatellen. Monen oppilaan on vaikea ymmärtää, miksi täytyy opiskella. Vastauksen konkretisoituminen yksinkertaiseen ympyräkuvaajaan voi auttaa heitä ajattelemaan tulevaisuutta. Tavoitteena on liittää vastaukset heidän todistuskansioonsa ja teettää tehtävä uudestaan 9. luokalla ennen jatko-opiskeluhakuja. Tämä voi auttaa heitä huomaamaan muutoksia itsessään ja luomaan uusia ajatuksia.

Harjoite toimii keskustelupohjana ja ajattelun herättäjänä sekä oppilaalle, opettajalle että ohjaajalle. Sen avulla voidaan huomata, mikäli joku oppilas tarvitsee tehostettua opinto-ohjausta. Vastauksista voi nousta jotain yllättävää, jonka äärelle on hyvä pysähtyä. Mitä aikaisemmin mahdolliset ongelmat huomataan ja niihin annetaan tarvittavaa tukea, sitä parempia tuloksia saadaan.

Harjoituksesta voi olla erityistä hyötyä ohjauskeskustelussa, mikäli yhteistä vahvaa kieltä ei ole. Harjoitus antaa mahdollisuuden tarkentaa HOKS-keskustelussa ohjattavan esille nostamia asioita. Se myös antaa ohjattavalle aikaa miettiä tilannettaan ennen ohjaustapaamista. Visuaalinen rakenne voi selkeyttää asian ymmärtämistä, ja ohjauskeskustelussa voidaan päästä syvemmälle, kun ajatuksia on hahmoteltu etukäteen. Toisaalta harjoitus voi ohjata ajatuksia liikaa ja sen purku voi viedä paljon aikaa.

Hyvän ja realistisen itsetunnon muodostumisessa ja koulumenestyksen parantamisessa ohjauksella on tärkeä rooli. Nämä taidot on syytä saada jo alakoulussa, jotta positiivinen asenne kouluun ja työskentelyyn kantaa läpi elämän. Kaikille alakoulussa, tuen tarpeesta riippumatta, tulee luoda selkeä suunnitelma jatkoa varten.

Varsinkin erityisoppilaan tai -opiskelijan on tarve saada yksilöllistä ohjausta. Siinä edistetään oppilaan persoonallisuuden, tunne-elämän ja sosiaalisuuden kehittymistä. Koulussa tuetaan myös myönteistä minäkuvaa, ohjataan tunnistamaan ja arvostamaan sekä omia että muiden vahvuuksia, kykyjä ja taitoja. Koulun tärkeä tehtävä on tukea oppilasta ottamaan vastuuta elämästään ja valinnoistaan.