Portfoliopedagogiikka ja lastenohjaajaopiskelijoiden kehittyvä kielitaito

Kuvilla on merkittävä rooli erityisen tuen antamisessa. Ne toimivat kommunikoinnin tukena silloin, kun kielellisessä viestinnässä ilmenee haasteita. Ne auttavat havainnollistamaan opiskeltavia asioita ja toimivat muistin tukena tilanteissa, joissa puhe ja kirjoitettu kieli yksin eivät riitä.

Kuva palvelee montaa tarkoitusta samanaikaisesti. Oppimisen, kielen kehittymisen ja erityisen tuen ohessa se voi olla voimakas inkluusiota ja osallisuutta vahvistava menetelmä. Taidekasvatus pohjautuu kestävään ymmärrykseen hyödyllisten taitojen oppimisesta. Niiden ohella kuvaillaan myös taitoja, joiden tuloksina syntyy kauneutta, viihtymistä, lisäarvoa ja vaihtoarvoa. Tällaiset taidot muuttavat jonkin eriytymättömän (aineen, arkipäiväisen teon, totutun näkemistavan) joksikin, jolla alkaa olla oma merkityksensä ja lähtökohtaansa suurempi arvo. (Varto 2011, 17–18.)

Taidekasvatuksen käytännöissä opiskellaan toimimaan taiteen menetelmin ja arvioidaan tämän toiminnan sattuvuutta ja tuloksia. Käytäntö on keskeinen, koska se on vaihtelevaa ja muuttuvaa, osittain arvaamatonta ja tekee rajapintoja havaittaviksi. (Varto 2011, 22.) Rajapintojen ylittäminen ja opiskelijoiden ohjaaminen taiteen tekijöiksi on inklusiivinen käytäntö, joka mahdollistaa tekijöidensä laaja-alaista osallisuutta yhteiskuntaan ja varhaiskasvatuksen yhteydessä kauneuteen ja osallisuuteen kasvattamista. Taidekasvatuksen käytäntöjen tunnistaminen ja kuvaaminen ovat tärkeitä, sillä niiden avulla saadaan esille, minkälainen moninaisuus on totta (Varto 2011, 23). Kielen tuolla puolen todentuvat ammatillisen koulutuksen, erityisen tuen ja varhaiskasvatuksen käytännöt voivat merkittävästi avartaa oppimisen mahdollisuutta moninaisille oppijoille kaikissa elämänmittaisen oppimisen vaiheissa. (Varto 2011, 27)

Tässä tarkastellaan erityisesti valokuvaa ja sen käyttöä opiskelijoiden ohjauksessa. Valokuvan käytöllä on pitkä historia sosiaalisen yhdenvertaisuuden tukemisessa. Sitä on käytetty vallitsevien epäoikeudenmukaisuuksien näkyväksi tekemiseen sekä sortavien yhteiskunnallisten olosuhteisen paljastamiseen (Söderlund 2024).

Miten valokuvaa voisi hyödyntää vieraskielisten opiskelijoiden ohjauksessa? Voisiko se vahvistaa heidän ammatillisen kehitystään ja tukea heidän kielellistä osaamistaan?

Valokuvaportfoliopedagogiikkaa toteutettiin Omnian lastenohjaajaopiskelijoiden kanssa. He opiskelevat oppisopimuksella päiväkodissa, ja kirjoitushetkellä he ovat opintojensa puolivälissä. Ryhmässä on 15 opiskelijaa. Teoriaopetuksen he saavat Suomen Diakoniaopistosta. Opintojen alussa opiskelijoiden suomen kielen lähtötaitotaso oli A2.2.

Tavoitteena oli tukea opiskelijan oppimista ja lisätä syvällisempää ymmärrystä varhaiskasvatuksen lastenhoitajan työssä tarvittavista käsitteistä, menetelmistä ja välineistä. Toisin sanoen pyrkimys oli selventää, miten teoria linkittyy käytäntöön ja lapsiryhmän arkeen.

Tarkoituksena oli, että opiskelijan olisi helpompi kertoa oppimastaan ja kokemastaan itse ottamiensa valokuvien avulla. Opiskelijat ottavat valokuvia omasta työstään päiväkodin lastenhoitajina liittyen meneillä olevaan tutkinnonosaan.

Lisäksi tarkoituksena oli tiivistää työpaikan, oppilaitoksen ja opiskelijan välistä yhteistyötä. Keskiössä on opiskelijan oppimisen tukeminen, mikä onnistuu parhaiten, kun kaikki häntä ohjaavat osapuolet pysyvät ajan tasalla opiskelijan tehtävistä. Mukana toteutuksessa oli toinen ammatillinen opettaja, suomen kielen opettaja, ammattiohjaaja sekä opiskelijoiden työpaikkaohjaajat.

Opiskelijat tekivät valokuvaportfolion, johon he valokuvasivat tutkinnonosaan liittyvää sanastoa, käsitteitä, teemoja sekä heille uusia aiheita työssään. Opiskelijat ottivat valokuvia työhön ja tutkinnonosaan liittyvistä asioista ja kertoivat niiden avulla toiminnastaan ammattitaitovaatimusten mukaan. Portfolio tehtiin Papunetin Papuri-kuvatyökalulla.

Opiskelijat lisäsivät portfolioon valokuvien lisäksi pienen tekstin kuvaan liittyen. Lisäksi portfolioon liitettiin muut tutkinnonosan aikana päiväkodissa tehtävät koulutehtävät. Valokuvaportfolio jaettiin opettajille ja työpaikkaohjaajille, jotka pääsivät seuraamaan opiskelijan oppimista reaaliajassa.

Myös oppilaitoksessa valokuvattiin päivän tapahtumia ja toimintaa. Ammattiohjaaja dokumentoi ryhmän toimintaa valokuvaamalla ja liitti kuvia yhteiseen PowerPoint-tiedostoon. Tiedosto toimi ryhmän yhteisenä portfoliona. Kuvia tarkasteltiin pienryhmissä seuraavan opiskelupäivän aikana opettajan ohjeistamana. Samalla harjoiteltiin pedagogista dokumentointia käytännössä, joka on yksi suoritettavan tutkinnonosan ammattitaitovaatimuksista. Yhteisestä portfoliosta kootaan vielä valokuvanäyttely.

Selkokieliset ohjeet opiskelijan oppimisen tukena

Huomasimme nopeasti, että ohjeistus oli liian monimutkainen, koska kokonaisuuteen kuului monia elementtejä. Valokuvaportfolion lisäksi opiskelijoiden piti liittää päiväkodissa tehtävä projekti sekä muut tehtävät Papuriin. Yritimme valmiiksi laatia ohjeista selkeät ja visuaaliset, mutta kertasimme niitä yhdessä lähes joka kerta lähiopetuksessa. Kokonaisuuteen liittyi paljon käsitteitä, kuten portfolio, pedagoginen dokumentointi, projekti, ja tämä aiheutti opiskelijoissa sekaannusta.

Muokkasimme toimintaa opiskelijoiden ja työpaikkaohjaajien palautteen perusteella. Esimerkiksi ohjeistusta kerrattiin koulussa lähes joka kerta sekä yksilöllisesti jokaisen kanssa. Alun perin olimme ajatelleet, että kerran kuussa lähipäivän aikana yhteinen läpikäynti riittäisi yksilöllisen ohjauksen lisäksi. Tehtävien ja projektin ohjeet muokattiin Microsoftin Copilot tekoälysovelluksella selkokielisiksi. Opiskelijoiden palautteen mukaan selkokieliset versiot sekä yhteinen kertaus auttoivat hahmottamaan kokonaisuutta sekä yksittäisiä tehtäviä paremmin.

Valokuvien ottaminen työpaikalla oli opiskelijoiden mukaan antoisaa ja mukavaa. Se auttoi muistamaan jonkin tilanteen tai asian paremmin. Lähipäivinä yhteiseen portfolioon otetut valokuvat myös auttoivat muistamaan ja kertaamaan edellisen opetuskerran antia.

Jatkossa aiomme käyttää tekoälyä tehtävien ja ohjeiden selkokielentämiseksi sekä pilkkoa ohjeita vielä pienempiin osiin ja välttää isoja tehtäväkokonaisuuksia.

Tehtävien ja ohjeiden tekeminen selkokielisiksi auttoi myös työpaikkaohjaajien työtä, kun he ohjasivat opiskelijoita tehtävien ja projektin tekemisessä. Työpaikkaohjaajilta tuli hyvää palautetta myös siitä, että heille suunnatussa perehdytysinfossa kerrottiin, mitä kevään aikana opiskelijoiden pitää tehdä. Samoin arvostettiin sitä, että työpaikkaohjaaja voi seurata opiskelijan oppimista reaaliajassa, jolloin myös ohjaajan tuki on paremmin kohdistettua.

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Opiskelijat ottivat paljon erilaisia kuvia omasta työstään lasten kanssa. Niissä näkyi ryhmän tiloja ja leikkipaikkoja, ohjattua toimintaa, kuten askartelua, temppuratoja ja metsäretkiä. Kuvissa oli myös lasten leikkejä, pelejä, satuja yms. opiskelijoiden projekteihin liittyen. Lisäksi kuvia on otettu kuvitetuista oppimisympäristöistä, kuten tervehdyksistä eri kielillä tai ryhmän säännöistä. Kuvat ohjeistettiin toteuttamaan tavalla, joka säilyttää lasten yksityisyyden. Niissä ei siis näkynyt kasvoja tai muita tunnistettavia seikkoja.

Ennen kaikkea kuvista välittyi kuvaushetken tunnelma, päivittäiset kohtaamiset ja lasten maailma. Tämän kaiken näkeminen muistutti siitä, mikä varhaiskasvatuksessa on aina tärkeintä: lapset, heidän maailmansa ja hyvinvointinsa.

Valokuvien kautta päästiin tutustumaan opiskelijoiden työhön ja oppimiseen uudella tavalla. Kuvista saattoi huomata, miten varhaiskasvatuksen suunnitelman sisällöt niissä näkyvät. Kuvia katsomalla sai kokonaiskuvan tämänhetkisestä varhaiskasvatuksesta. Kuvien avulla pystyi seuraamaan lasten kanssa tehtävää arvokasta työtä ja näkemään sitä opiskelijan silmin.

Kaiken kaikkiaan opiskelijan osaaminen näyttäytyi uudesta näkökulmasta. Paikan päällä opiskelijan näkeminen ohjaamassa lapsia ja yhtenä tiimin jäsenenä antoi paljon arvokasta tietoa opiskelijan osaamisesta ja kehittymisestä. Esimerkiksi voi ymmärtää paremmin, mitä opiskelijat ovat tarkoittaneet, kun ovat kertoneet suomen kielen haasteista työpaikalla. Havaittavissa oli, kuinka opiskelija toimi tutun asian ohjaamisessa suomen kielellä paremmin kuin hänelle uudemmassa tai spontaanimmassa tilanteessa. Huomattavaa oli lisäksi, miten olennaista on lausua sana oikein, jotta sen merkitys ei muutu esim. kerrottaessa jotain ohjetta lapselle. Oli myös hienoa kuulla, miten rohkeasti opiskelijat puhuivat suomea ja uskalsivat kysyä muilta, jos jokin asia oli epäselvä.

Opetuspäivinä otetut kuvat toimivat hyvänä mallina pedagogisesta dokumentoinnista. Tutkimme ammattiohjaajan tunneilla ottamia kuvia seuraavana lähiopetuspäivänä ja palasimme niiden avulla keskustelemaan aiemmin opitusta. Opettajan oli kiva nähdä, mitä muiden opettajien tunneilla on tehty ja saada hyvä käsitys siitä, mitä opiskelijat ovat harjoitelleet ja mitä he kertoivat oppineensa.

Jokainen portfolioon liitetty kuva on ainutlaatuinen tallentunut hetki opiskelijan oppimisen matkalta. Kunkin opiskelijan kuvallistettu kokemus on sellaisenaan puhutteleva viesti ohjaajalle. Valokuvat tuovat oppijan arjen lähelle ohjaajaa silloinkin, kun ohjaus vuorovaikutuksellisesti työelämäympäristössä on vain hetkittäistä.

Opiskelijoiden projektista lasten projektiksi

Voisiko tällaisesta portfoliotyöskentelystä tulla pysyvämpikin käytäntö? Kokeilu jatkuu parannettuna versiona eli palautteen perusteella muokattuna. Työskentelyn aikana tehty havainto ohjeistuksen monimutkaisuudesta vieraskielisille oppijoille, on haaste, johon tartutaan. On liian haastavaa tehdä yhtä aikaa sekä portfoliota että tutkinnonosaan liittyvää projektia.

Matkapuhelin voisi olla työväline, joka jokaiselta löytyy taskusta ja jonka avulla sellainenkin oppija, jolle kielellinen ilmaiseminen on haastavaa, saa täyden vallan oman osaamisensa ilmaisemiseen ja kuvaamiseen.

Opiskelijat oppivat käyttämään valokuvaa pedagogisena välineenä oman projektinsa ja portfolionsa myötä. Työssään lasten kanssa he voivat soveltaa oppimaansa. Lapset ottavat tabletilla tai puhelimella valokuvia haluamistaan asioista, esim. leluista, päiväkodin tiloista ja leikkipaikoista, kavereista, aikuisista, muurahaisesta, kivestä, kaivinkoneesta, pilvestä jne. Lasten omien kuvien kautta kasvattajien on mahdollisuus kurkistaa lasten maailmaan ja oppia siitä jotain uutta sekä oppia tuntemaan yksittäinen lapsi paremmin. Kuvien avulla voi selvitä lasten kiinnostuksen kohteita, vahvuuksia, huumoria, pelkoja, jännitystä ja vaikka vinkki siitä, miten lapsi kokee oman ryhmänsä ja mikä on hänen paikkansa siinä. Lapset dokumentoivat kuvaamalla itselleen merkityksellisiä asioita.

Lasten ottamista valokuvista voi järjestää valokuvanäyttelyn, johon kutsutaan vanhemmat ja muita läheisiä. Valokuvien avulla lapset voivat osallistua ryhmänsä leikkipaikkojen ja tavaroiden paikkojen kuvittamiseen. Valokuvat auttavat myös tunnetaitoihin tutustumisessa. Kaveri voi ottaa kuvia eri tunnetiloista tai ilmeistä ja niistä voi vaikka tehdä tunneaiheisen digitaalisen kirjan. Tulostetuista kuvista voi tehdä vaikka muistipelin tai perinteisen kirjan. Lasten kanssa voi tehdä myös ryhmän yhteisen valokuvaprojektin.

Kuvissa saa näkyä lapsen oma tahto ja persoona. Lapsi saattaa tarkkaan miettiä kuvauksen kohdetta, ehkä sommitella tai lavastaa kuvauskohdetta. Tai hän saattaa ottaa kuvia ihan vaan huvikseen tai enempiä miettimättä. Kuvien avulla lapsi voi kertoa omin sanoin esimerkiksi lempilelustaan tai jostain jännittävästä asiasta. Itse otetut valokuvat kannustavat lasta kertomaan, ja samalla kielen tuottaminen ja vuorovaikutustaidot vahvistuvat. Tämä on erityisen huomioitavaa suomea opettelevien lasten kanssa sekä sellaisten lasten, joilla on kielen kehityksen haasteita. Valokuvien äärelle pysähtyminen ja niistä keskusteleminen voi auttaa vuorovaikutussuhteiden muodostamisessa sekä lähentää kasvattajaa ja lasta entisestään

Näin toteutetulla kehittämisteolla on paitsi suuri merkitys osallistuneille opiskelijoille myös syvällinen osallisuutta tukeva yhteiskunnallinen anti. Inkluusiota mahdollistavat valinnat ovat lopulta arjen pedagogisia valintoja.

Kuvatuen käyttäminen kaiken ikäisten ja kaikenlaisten ryhmien kanssa on kannatettavaa, erityisesti kun halutaan tukea kielen oppimista ja vuorovaikutusta. Itse otetut valokuvat tuottavat erityisen tunnemuistin, ja kuvan avulla on helpompi kertoa vaikeastakin aiheesta. Kuvat tukevat kaikenlaisten oppijoiden oppimista!