Opettajan puheilmaisu osana ammatillista vaikuttavuutta – työkaluja onnistuneeseen viestintään 

Mitä opettajan pitäisi ajatella ja osata esiintymisestä? Miten suhtaudumme teknologiaan opettajan esiintymistaitojen kehittämisen välineenä? Kirjoituksemme pyrkii inspiroimaan opettajia pohtimaan omaa esiintymistään ja tarjoamaan työkaluja sen kehittämiseen. 

Esiintymistaidot osana pedagogista osaamista 

Vuorovaikutusosaamista pidetään opettajan keskeisenä osaamisena ja sitä tarkastellaan erityisesti pedagogisessa suhteessa. Opetustilanteisiin rakennetaan mahdollisuuksia dialogille, ja osaamisperustaisuus ohjaa valintoihin, joissa opiskelijoilla itsellään on aktiivinen toimijan rooli. Tällöin korostuvat taito muodostaa ja ylläpitää hyvää vuorovaikutusta opiskelijoiden kanssa (Petek 2014) sekä taito osoittaa tukea vuorovaikutuksessa (Kaukinen 2020). Esiintymistaidot opettajan viestintäosaamisessa voivat jäädä viestintäsuhteen katveeseen.  

Opettajan rooli tiedonjakajana ja ohjeistajana sisältää kuitenkin sellaisia viestinnällisiä osaamistarpeita, joita liitämme julkisiin yleisöpuhetilanteisiin. Huomio kiinnittyy taitoihin hallita puhujasta syntyviä vaikutelmia, herättää motivaatio kuunnella, havainnollistaa asiasisältöä ja tehostaa puheen vaikuttavuutta. (Petek 2014.) Orientaatioltaan opiskelijalähtöisimmänkin opettajan työ sisältää opetuspuhetilanteita, joissa esiintymistaidoista on hyötyä. Näiden taitojen puute voi tutkitusti heikentää opiskelijoiden motivaatiota ja oppimiskokemusta (Alfi & Amalia 2024).

Esiintyvä opettaja – taitojen anatomia 

Tarkastelemme seuraavaksi sellaista esiintymistaidon osaamista, jota tarvitaan opetuspuhetilanteissa ja pohdimme toimintatapoja esiintymistaidon kehittämiselle opettajankoulutuksessa.  

Viestintäorientaatio 

Viestintäorientaatio tarkoittaa henkilön suhtautumista viestintätilanteisiin. Tämä voi vaihdella huomattavasti henkilön viestintäkokemusten, taitotason ja itsevarmuuden mukaan.

Tutkimukset viestintäorientaatiosta osoittavat yleisesti, että henkilön asenne viestintätilanteisiin vaikuttaa merkittävästi hänen esiintymiseensä. Korkea viestintäjännitys ja negatiivinen orientaatio voivat heikentää esiintymiskykyä, kun taas positiivinen orientaatio ja hyvä viestintäosaaminen johtavat parempiin suorituksiin. Opettajan esiintymisjännityksen hallinta, itseluottamuksen kasvattaminen ja viestintätaitojen kehittäminen voivat parantaa viestintäorientaatiota ja siten opetuspuhetilanteet tuntuvat miellyttävimmiltä. (esim. Almonkari 2015).  Jännityksen hallintaan keskeinen työkalu on esiintymistaitojen harjoittelu osataito kerrallaan siten, että harjoittelusta on mahdollista saada sen kehittämistä tukevaa palautetta.

Vuorovaikutustaidot 

Vaikka opetuspuhetilanteessa viestinnän suunta on pääosin opettajalta opiskelijoille, on vuorovaikutuksella merkityksellinen rooli opetustilanteen onnistumisessa. Opettajalta se edellyttää kykyä tehdä havaintoja ja mukauttaa puheensa siten, että opiskelijoilla on mahdollisuus reagoida ja osallistua aktiivisesti (Räisänen & Isotalus 2011). Kuuntelemista voi opettajana osoittaa esimerkiksi kysymällä kysymyksiä ja liittämällä opiskelijoiden puheenvuorot omaan viestintäänsä.

Valmistautumisen häivyttäminen  

Opettajankoulutuksessa ohjataan muotoilemaan oppimisprosesseja, jotka ovat linjakkaita osaamistavoitteiden, opetus- ja ohjausmenetelmien sekä arvioinnin suhteen. Oppimisen muotoilu tuottaa opetustilanteeseen rakenteita, jotka mahdollistavat tavoitteen mukaista työskentelyä, kuten yhteyden luomista, tutkivaa oppimista, tiedon rakentamista tai kokeilemista.

Esiintymistaitojen näkökulmasta on keskeistä huomioida, että vaikka oppimisprosessin rakenne on etukäteen valmisteltu, se mahdollistaa joustavaa vuorovaikutusta ja opettaja kykenee irtautumaan suunnittelusta käsikirjoituksesta. Hyvä valmistautuminen auttaa vähentämään esiintymisjännitystä (Räisänen & Isotalus 2011) ja näin ollen itse opetuspuhetilanteessa helpottaa opettajan aitoa läsnäoloa vuorovaikutuksessa. 

Havainnollistamisen taidot 

Havainnollistamisen tarkoituksena on lisätä opetuspuheen vaikuttavuutta. Opettaja voi havainnollistamalla auttaa opiskelijoita kiinnittämään huomionsa merkityksellisiin kohtiin, lisätä käsiteltävän asian kiinnostavuutta, kuuntelumotivaatiota ja asian ymmärtämistä. Havainnollistamalla voi kirkastaa käsitteiden ja ilmiöiden välisiä suhteita. Opettaja voi havainnollistaa opetuspuhettaan sanattomasta, kielellisesti, rakenteellisesti ja välineellisesti.  Näitä tarkastelemme seuraavaksi.

Sanattoman viestinnän taidot auttavat opettajaa luomaan yhteyttä opiskelijoihin katsekontaktilla, kokonaisolemuksellaan ja opetustilan järjestelyllä. Katsekontakti lisää esiintyjän luotettavuutta ja vaikuttavuutta (Räisänen & Isotalus 2011).  Eleillä ja ilmeillä voi korostaa puheen jäsennystä ja ajankäytöllä tuottaa rytmiä opetustilanteeseen.  

Ääni on merkittävä sanaton viesti ja äänenkäyttö yksi tärkeimmistä esiintymistaidon osa-alueista. Opettajalle ääni on välttämätön työkalu, vaikka sen merkitystä ei aina tiedosteta tarpeeksi. Räisänen ja Isotalus (2011) korostavat, että esiintyjän äänen pitää olla selkeä, vaihteleva ja hallittu, jotta se tukee viestin välittymistä. Äänestä syntyy vahvoja vaikutelmia ja opetuspuhetilanteessa onkin syytä kiinnittää huomiota esimerkiksi äänen vaihtelevaisuuteen, puhenopeuteen ja taukojen käyttämiseen.  Puhenopeuden kasvattaminen voi välittää tunteen kiireellisyydestä, kun taas puhenopeuden hidastaminen voi korostaa sanoman sisältöä ja luoda vaikutelman tärkeydestä.

Äänenpainojen vaihtelematta jättäminen taas voi johtaa siihen, että opiskelijoiden huomio herpaantuu helpommin (Schmidt ym. 1998). Äänen vivahteiden muutoksilla saattaa olla yllättävän suuri vaikutus moniin opiskelijaryhmän hyvinvoinnin osa-alueisiin, kuten opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden tunteeseen, autonomiaan ja opiskelusta nauttimiseen sekä siihen, kuinka todennäköisesti he jakaisivat opettajille henkilökohtaista, oppimiseen liittyvää tietoa, kuten kiinnostuksen kohteitaan tai oppimishaasteitaan (ks. lisää Paulmann & Weinstein 2023).  

Havainnollinen kieli huomioi opiskelijoiden mahdollisuudet ymmärtää käytettyä kieltä.  Vieraskielisten opiskelijoiden lisääntyvä määrä edellyttää opettajia kehittämään kielitietoisuuttaan. Opiskelijoiden kielitaidon lisäksi opettajan pitää huomioida se, millaisia käsitteitä hän käyttää ja miten esimerkeillä, kielikuvilla ja vertauksilla voidaan edistää tietyn ammattialan opiskelijoiden tiedon sisäistämistä. Oppiminen mahdollistuu, kun kieli kiinnittyy opiskelijan kokemusmaailmaan.  

Puheen rakenteella voidaan parantaa merkittävästi opetuspuheen vaikuttavuutta.  Karkeasti rakenne voidaan jakaa kolmeen osaan: aloitus, varsinainen sisältö ja lopetus. Opetuspuhe voi noudattaa jotakin selkeää rakennemallia ja ainakin valmisteluvaiheessa rakennemallin käyttö tuo selkeyttä opetussisällön rajaamiseen. Selkeästi jäsennelty opetuspuhe auttaa opiskelijoita seuraamaan opetusta paremmin (Räisänen & Isotalus 2011).  

Perinteisesti havainnollistamisen välineillä on tarkoitettu esityksen tukimateriaalia, kuten fläppitaulun käyttöä ja diaesitystä. Nykyisin opettajalla on käytössään myös teknologian ja tekoälyn mahdollisuudet opetuspuheen havainnollistamiseen. Esiintymistaidon näkökulmasta keskeistä on, että tekniikka ei estä opettajan ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta esimerkiksi siten, että opettaja jää opetustilan kulmaan tietokoneen taakse vaihtamaan diojaan tai pahimmassa tapauksessa puhuu dioista selin opiskelijoille. Havainnollistavan diaesityksen toteuttamista edistää merkittävästi asetukset ja ohjeistukset saavutettavuudesta.

Esiintymistaitoja hiomaan! 

Opettajankoulutuksessa usein esille tuleva harhaanjohtava oletus on, että opettajien pitäisi olla synnynnäisiä esiintyjiä ja nauttia luontaisesti ryhmän edessä olemisesta. Opettajakin voi kokea epävarmuutta, ja hänen esiintymistaidoissaan voi olla kosolti kehittymisen varaa. 

Opettajankouluttajina haastoimme opettajaopiskelijoita arvioimaan esiintymistaitojaan ja heittäytymään taitoharjoitteluun. Äänenkäytön harjoitukset ja opetuspuheen havainnollistamisen tehokeinojen tunnistaminen ja etenkin henkilökohtainen palaute vahvistivat opettajaopiskelijoiden kokemuksia esiintymistaidon merkityksellisyydestä.

Oivalsin selkeiden rakenteiden ja mallien hyödyn puhetilanteiden rakentamisessa.

Myös opetuspuhetilanne on vuorovaikutustilanne, jossa opetettavaa teemaa käsitellään vuorovaikutussuhteissa. Opettajaopiskelijat kokivatkin erityisesti kuuntelemisen taidot haasteellisina. Kuuntelemisen taitoa pidetään yleisestikin vaikeimpana vuorovaikutustaitona. Tietoinen keskittyminen toisen puheen kuuntelemiseen ilmenee monipuolisena puhetaitona. Hyvä kuunteleminen on esimerkiksi taitoa tehdä yhteenvetoja, kysyä selventäviä kysymyksiä ja liittää puhe kuulemaansa. Opettajaopiskelijat reflektoivat tätä oppimispäiväkirjoissaan.

Olen huomannut, että kun annan oppilaille tilaa ilmaista ajatuksiaan ja olla osana keskustelua, he myös omaksuvat asioita paremmin. Aion siis jatkossa ihan tietoisesti antaa heille enemmän tilaa oivaltaa itse, enkä heti hyppää neuvomaan, jota helposti teen. 

Kuunteleminen on vaikein vuorovaikutustaito itselle – usein mieli alkaa harhailla ja keskityn liikaa itseeni. 

Opettajaopiskelijoiden kokemukset ja reflektoinnit vahvistavat käsitystämme siitä, että esiintymistaitojen käsittely opettajankoulutuksessa on olennaista. Opetusharjoittelu tarjoaa tähän luontevat mahdollisuudet.  Lisäksi esiintymistaitoja kehittävät monenlaiset opettajankoulutuksen aikana toteutettavat puhetilanteet, kuten vertaisopiskelijoille fasilitoidut työpajat. Merkityksellistä on se, että opettajaopiskelija tunnistaa harjoittelun kohteena olevat esiintymistaidon osa-alueet ja saa niistä laadukasta palautetta.  

Tuoreen tutkimuksen mukaan (Isotalus, Eklund & Karppinen 2024) tekoälyavusteinen esiintymistaidon valmennus voi tukea erinomaisesti opettajaopiskelijan esiintymistaitojen harjoittelua tarjoten palautetta esimerkiksi äänenkäytöstä tai kasvojen ilmeistä. Tutkimus osoittaa, että tekoälyavusteinen objektiivinen palaute koettiin hyödyllisenä ja helposti vastaanotettavana. Sen sijaan puheen kontekstia tai vuorovaikutusta yleisön kanssa tekoäly ei osannut arvioida, jolloin palaute jäi pinnalliseksi. Tutkimuksen tekijät esittävätkin, että tekoälyavusteinen palaute kaipaa rinnalleen sekä asiantuntijan että vertaisten palautetta.

Luonteva läsnäolo opetustilanteissa

Vuorovaikutuksen merkityksiä tiedostava opettaja pysähtyy pohtimaan jo ennen opiskelijoiden kohtaamista, millaisena haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi: hiljaisena tarkkailijana, joka käyttää sanoja harkiten vai humoristisena keskustelijana, joka kutsuu hymyn muiden huulille. Oli tyyli mikä tahansa, tärkeintä on hallita antamaansa vaikutelmaa ja kyky olla oma itsensä. 

Mahtipontisuuden ja pelottavuuden välttäminen auttaa luomaan tunnelman, jossa muut tuntevat olonsa mukavaksi ja huomioon otetuksi. Itsevarmuus voi olla läsnäoloa ja empaattista vuorovaikutusta, kykyä kuunnella ja tuoda omia näkemyksiä esille. Humoristinen lähestymistapa toimii parhaiten, kun se tulee luonnollisesti. Rento asenne ja lempeä huumori keventävät opetustilanteita ja herkkyys muiden tunteille on tärkeää. 

Kuva: Haaga-Helia