“Koin tämän tärkeimmäksi osaksi tätä opiskelua.” – erityisopettajaopiskelijoiden kokemuksia opetusharjoittelusta

Ammatillinen erityisopettaja toimii laajalla ammatillisen koulutuksen kentällä

Ammatillista erityisopettajankoulutusta toteutetaan Suomessa viidessä ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa ammatillisia erityisopettajia on koulutettu vuodesta 2006 alkaen.

Ammatillisen erityisopettajankoulutus perustuu säädöksiin, joissa kuvataan ammatillisen koulutuksen erityisopettajan työtä ja pätevyyttä. Kaikilla koulutukseen valituilla opiskelijoilla on jo oman alansa työkokemusta, soveltuva korkeakoulututkinto ja ammatillisen opettajan pätevyys sekä sen jälkeen työkokemusta opettajana. (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 986/1998, Laki ammatillisesta koulutuksesta 2017/531; Laki vapaasta sivistystyöstä. 632/1998; Ammattikorkeakoululaki 932/2014). Ammatilliset erityisopettajat saavat pätevyyden toimia erityisen tuen ja vaativan erityisen tuen tehtävissä ammatillisessa koulutuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa toimimista ammatillisten oppilaitosten, ammatillisten erityisoppilaitosten, aikuisopistojen sekä ammattikorkeakoulujen erityisopetus- ja asiantuntijatehtävissä ja myös vankilaopetuksessa.

Ammatillinen erityisopettaja on erityisen tuen ja vaativan erityisen tuen pedagoginen asiantuntija. Asiantuntijuus on erityispedagogista asiantuntijuutta ammatillisessa koulutuksessa, erilaisissa työtehtävissä tai työ-, toiminta- ja oppimisympäristöissä, erilaisten ammattilaisten kanssa. Tehtävät edellyttävät hyvää, joustavaa ja tavoitteellista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Opetusharjoittelussa erityisopettajaopiskelija huomioi erityispedagogisen tuen lisäksi myös organisaatioissa ja siellä toimivien kulttuurisia tekijöitä, elämänhallinnan ja arjen taitoja sekä vuorovaikutusta. Eskola 2020 toteaa, että “Erityisopettajalta edellytetään entistä enemmän asiantuntijuutta erityisen tuen suunnittelussa ja seurannassa, muiden opettajien tukena olemisessa ja moniammatillisissa yhteistyöverkostoissa toimimisessa sekä myös inklusiivisten ja esteettömien oppimisympäristöjen ja käytäntöjen kehittämisessä.”. Tähän osaamisvaatimukseen omalta osaltaan opetusharjoittelulla pyritään vastaamaan.

Suomessa on ollut ammatillista erityisopettajankoulutusta 1970-luvulta lähtien. Koulutukseen on kuulunut aina opetusharjoittelua. Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa erityisopettajia on koulutettu vuodesta 2006 lähtien ja erityisopettajaopiskelijoiden opetusharjoittelu on keskeinen osa erityisopettajankoulutusta.

Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen opetussuunnitelma on kehittymisohjelma

Ammatillisen erityisopettajankoulutukseen kuuluu asetuksen mukaan kasvatustieteellisiä ja ammattipedagogisia opintoja, opetusharjoittelua ja muita opintoja (Ammattikorkeakouluasetus 1129/2014). Opintojen mitoitus on opintopisteinä (1 op=27 tuntia opiskelijan työtä) ja ne opiskellaan yhdessä vuodessa. Opiskelija voi käyttää opintoihinsa kaikkiaan kolme vuotta. Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa opetussuunnitelmasta käytetään käsitettä kehittymisohjelma. Kehittymisohjelmassa kasvatustieteelliset opinnot ovat erityispedagogiikan perusopintoja 25 op, ammattipedagogiset opinnot ja opetusharjoittelu ovat puolestaan ammatillisen erityisen ja vaativan erityisen tuen erilaisissa toiminnoissa ja ympäristöissä toteutettavia opintoja ja ne sisältyvät Erityispedagoginen asiantuntijuus ja yhteistyö 30 op -osioon. Lisäksi opintoihin kuuluu Erityisopettajan ammatillinen kehittyminen osaaminen 5 op.

Erityisopettajaopiskelijat ovat kaikki opettajia, jotka toimivat ammatillisen koulutuksen erilaisissa työtehtävissä, eri aloilla ja toimintaympäristöissä. Suomessa toteutetaan inklusiivista ammatillista koulutusta, jolloin yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa kaikki opiskelijat opiskelevat yhdessä, myös erityistä tai vaativaa erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat. Poikkeuksen tekevät ammatilliset erityisoppilaitokset, joilla kaikki opiskelijat ovat vaativaa erityistä tukea tarvitsevia. (Opintopolku 2022). Näin ollen suurimmalla osalla erityisopettajaopiskelijoista työnkuvaan sisältyy jo toimiminen erityisopettajan tai erityisen tuen asiantuntijatehtävissä osa-aikaisesti tai kokonaan. Heillä on siis kokemusta erityisestä tai vaativasta erityisestä tuesta ammatillisessa koulutuksessa.

Kasvatustieteelliset opinnot vastaavat yliopiston erityispedagogiikan perusopintojen 25 op sisältöjä, joissa erityispedagogiikka tieteenalana, sen käsitteet, oppimisen tuen tarpeet ja oppimisvalmiudet sekä niiden tukeminen opinnoissa ovat osaamisen tavoitteena. Ammattipedagogisissa sisällöissä (20 op) osaamisen tavoitteina on ajanmukainen erityispedagoginen opetus- ja ohjausosaaminen, erityispedagogisena asiantuntijana toimiminen moniammatillisissa verkostoissa, tukea tarvitsevien opiskelijoiden työllistymisen edistäminen sekä erityispedagoginen kehittämisosaaminen erilaisissa toiminnoissa ja toimintaympäristöissä. Opetusharjoittelu tehdään ammatillisen koulutuksen erilaisissa, ajanmukaisissa toteutusmuodoissa ja ympäristöissä ja sen laajuus on 15 op.

Opetusharjoittelu ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa

Opetusharjoitteluosuus erityisopettajankoulutuksessa on ollut kaksiosainen: siihen on kuulunut toisten erityisopettajien opetuksen seuranta ja oma opetus. Toisten erityisopettajien opetuksen seurannan tavoitteena on ollut havainnoida kokeneiden erityisopettajien ja erityisopettajankoulutuksessa olevien kollegoiden (vertaisten) opetusta ja ohjausta. Seurannan tavoitteena on, että erityisopettajaopiskelija tutustuu toisiin koulutusorganisaatioihin, heidän oppimisympäristöihinsä, opiskelijoihin, tuen tarpeisiin, alaan sekä saa ideoita oman opetuksen toteuttamiseen ja kehittämiseen. Lisäksi opetusharjoittelussa keskustellaan erityispedagogisista valinnoista ja toteutuksista opetusta ja ohjausta seuranneen henkilön kanssa. Erityisopettajaopiskelija antaa myös palautetta seuraamilleen erityisopettajille omiin havaintoihin ja osaamiseensa perustuen.

Oman opetuksen tavoitteena on oppia suunnittelemaan, perustelemaan valintoja, toteuttamaan ja syventäämään erityispedagogista opetus- ja ohjausosaamista sekä saada palautetta omasta opetuksesta muilta. Haaga-Helian kouluttajana toimiva ohjaava opettaja seuraa jokaisen erityisopettajaopiskelijan opetusta yhdestä kolmeen kertaan koulutuksen aikana. Erityisopettajaopiskelija tekee opetusharjoitteluun liittyvän suunnitelman ennakkoon perustuen omaan aiempaan osaamiseen ja siihen, mitä osaamista hän kehittää koulutuksen aikana toimiakseen ammatillisena erityisopettajana.

Ennen harjoittelun aloittamista, erityisopettajaopiskelija arvioi osaamistaan ja kirjaa tavoitteensa henkilökohtaiseen kehittymissuunnitelmaan (HEKS). Hän neuvottelee yhdessä ohjaavan opettajan kanssa suunnitelmasta, siihen liittyvästä toteutuksesta sekä sen arvioinnista. Opetusharjoittelun merkitystä ei ole juurikaan tutkittu ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa aiemmin.

Tutkimusta opetusharjoittelusta ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa

Toteutimme opetusharjoitteluun liittyvän tutkimuksen vuonna 2022 Haaga-Heliassa opintonsa aloittaneille erityisopettajaopiskelijoille. Halusimme selvittää, miten ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa opiskelevat kokevat opetusharjoittelun ja sen merkityksen koulutuksen ja ammatillisen kasvun aikana: ensinnäkin miten he kokevat opetuksen seurannan, ja toisaalta miten he kokevat oman opetuksensa sekä siihen saamansa ohjauksen ja palautteen.

Tutkimuksen toteutus

Teimme kaksi erilaista Webropol-kyselyä: yhden jokaisen opiskelijan yksilöllisesti vastattavaksi ja toinen asiantuntijaryhmien vastattavaksi. Ammatillisessa erityisopettajakoulutuksessa jokainen opiskelija kuuluu opintojensa ensimmäisen 12 kuukauden ajan kiinteään vertaisryhmään, jossa on kolmesta viiteen henkilöä. Vertaisryhmästä käytämme koulutuksessa nimitystä asiantuntijaryhmä.

Yksilökyselyllä haluttiin selvittää kunkin opiskelijan henkilökohtaista kokemusta opetusharjoittelujen opetuksen seurannasta ja sen vaikutusta omaan kehittymiseen erityisopettajana sekä omaan oppimiseen. Kyselyssä eroteltiin opetuksen seuraajan erilaisia rooleja: vertainen, ohjaava opettaja, ulkopuolinen erityispedagogiikan asiantuntija tai muu erityisopettaja. Kysely sisälsi kysymyksiä, joissa opiskelijat numeerisesti arvioivat asteikolla 1-10 omia kokemuksia opetusharjoittelun seurannasta, avokysymyksiä oman arvion perusteista sekä taustakysymyksiä, joilla kartoitettiin osallistujan opetus- ja erityisopetuskokemuksen määrää.

Asiantuntijaryhmän yhdessä vastattavan kyselyn taustalla oli ajatus käyttää kyselyä paitsi osana asiantuntijaryhmän oman työskentelyn reflektiota ja arviointia, ennen kaikkea ohjata heidät omassa vertaisryhmässään keskustelemaan aiemmin toteutetun yksilökyselyn pohjalta heidän kokemuksistaan opetuksen seurannoista ja edelleen niiden merkityksestä erityisopettajaksi kasvussa. Lisäksi osallistujia pyydettiin asiantuntijaryhmänä arvioimaan omaa työskentelynsä merkitystä opintojen aikana. Opiskelijoille annettiin myös mahdollisuus vapaasti kertoa muista huomioista. Kyselyn kysymykset olivat avokysymyksiä. Tutkimuskysymykset on kuvattu taulukossa 1.

Taulukko 1. Yksilönä ja asiantuntijaryhmissä esitetyt tutkimuskysymykset erityisopettajaopiskelijoille.

Yksilö	Asiantuntijaryhmä
Mitä opiskelijat kokivat oppineensa opetusharjoittelun opetuksen seurannoista?
Miten merkityksellisenä opiskelijat näkivät opetusharjoittelun opetuksen seurannat erityisopettajan kehittymisensä kannalta?
Millaisia merkityksiä opiskelijat kokivat opetusharjoittelu opetuksen seurannoissa?	Mikä on ollut asiantuntijaryhmän merkitys opetusharjoittelujen seurannoissa?
Mikä on palautteenantajan roolin (ohjaava opettaja, vertainen, muu asiantuntija) merkitys opiskelijan kokemuksessa?	Miten vertaistuki ja -palaute vaikutti opiskelijan kehittymiseen erityisopettajana?
Miten opiskelijat kokivat oman roolinsa palautteenantajana opetuksen seurannoissa?

Kyselyt toteutettiin tammi-huhtikuussa 2023. Kyselyyn oli mahdollista vastata verkossa tai opetuksen lähipäivän yhteydessä kuitenkin niin, että asiantuntijaryhmä kokoontui yhdessä vastaamaan yhteisellä lomakkeella. Tutkimuksen toteutuksessa noudatettiin tutkimuseettisiä periaatteita.

Sisällönanalyysi tutkimusmenetelmänä

Tutkimusaineiston laadullisen analyysin lähtökohtana käytettiin sisällönanalyysiä. Suhteessa analyysin induktiivisuuteen ja deduktiivisuuteen sisällönanalyysiä voidaan lähestyä kolmella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on grounded theory -lähestyminen, jossa aloitetaan puhtaasti itse aineiston tarjoamasta tulkinnasta. Toinen vaihtoehto on lähteä koodaamaan aineistoa perustuen aiemmasta teoriasta ennalta muodostettujen kategorioiden pohjalta. Kolmas vaihtoehto on summatiivinen sisällönanalyysi. Tässä lähestymistavassa lähdetään liikkeelle sanojen laskemisesta, minkä jälkeen analyysi laajennetaan latentteihin merkityksiin ja teemoihin. (Zhang & Wildemuth 2009.)

Analyysimme toteutettiin tavalla, jossa on piirteitä sekä ensimmäisestä että toisesta tavasta. Hyödynsimme Atlas.ti -ohjelman AI -tekoälykoodauksen tarjoamaa mahdollisuutta analysoida aineiston sisältöä aineistolähtöisesti. Olimme kuitenkin muodostaneet tutkimuskysymykset ennalta teoriaan ja kokemustietoon pohjautuen tavalla, joka muistuttaa tapaa 2. Näin ollen sisällön analyysin voidaan katsoa toteutuneen vuoropuheluna teorian, esiymmärryksen ja autenttisen aineiston välillä. Sisällönanalyysin lopulliset kategoriat syntyivät näiden kahden lähentymistavan yhdistelmänä.

Lopullisessa analyysissä tavoittelimme vastauksia tutkimuskysymyksiimme. Hyödyntäen Atlas.ti:n tekoälykoodauksen tarjoamia 15 eri kategoriaa ja omaa esiymmärrystämme aiheesta muodostimme tutkimusaineistoon perustuen analyysiä varten kolme pääkategoriaa: A. Yhteistyö ja vuorovaikutus, B. Palaute ja C. Reflektio ja itsetuntemus. Lisäksi tarkastelimme kahta muuta teemaa, jotka olivat D. Oppiminen sekä E. Vastaajien mahdolliset muut tutkimusaiheemme kannalta merkitykselliset huomiot.

Tutkimustulosten luotettavuuden ja merkityksellisyyden arvioinnissa on syytä huomioida aineistomme suppeus. Keräsimme kyselyn vastukset vain yhdeltä erityisopettajaryhmältä. Saamamme vastaukset viittaavat vain kolmen eri ohjaavan opettajan opiskelijoiden kokemuksiin yhden akateemisen vuoden ajalta. Vaikka näin ollen tulosten yleistettävyyden suhteen laajemmassa katsannossa on tarpeen olla varovainen, ovat saadut tulokset kuitenkin samansuuntaisia aiemman tutkimuksen kanssa.

Tässä artikkelissa keskitymme tutkimuksen yksilökyselystä (n=19) nouseviin laadullisen tutkimuksen tuloksiin ja niihin liittyviin havaintoihin.

Yhteistyö ja vuorovaikutus sekä arvostava palaute koettiin merkitykselliseksi erityisopettajana kehittymisessä

Yhteistyö ja vuorovaikutus sekä arvostava palaute nousivat erityisopettajaopiskelijoiden opetusharjoittelukokemuksina merkitykselliseksi.

Yhteistyö ja vuorovaikutus

Yhteistyötä rakennetaan vuorovaikutuksen avulla. Yhteistyö opetusharjoittelussa tarkoittaa vertaisten, kokeneiden ja ohjaavan opettajan kanssa tehtävä yhteistyötä, joka on monimuotoista ja – tahoista. Erityisopettajaopiskelijat kokivat yhteistyön ja vuorovaikutuksen tärkeänä ja heille itselleen merkityksellisenä kokemuksena. Yhteistyö ja vuorovaikutus mahdollistivat ammattilaisten kesken osaamisen ja kokemusten jakamisen.

Yhteistyön ja vuorovaikutuksen avoimuus ja luottamuksellisuus mahdollistivat ideoiden jakamista ja kehittämistä opintojen aikana. Myös asiantuntijaryhmässä tapahtunut yhteistyö ja vuorovaikutus olivat arvokkaita erityisopettajaopiskelijalle.

Opettajien kollegiaalinen yhteistyö ammatillisen kasvun kannalta keskeistä (Savonmäki 2007). Paju (2021) toteaa väitöskirjassaan, että opettajien välinen tiivis yhteistyö auttaa tukemaan oppijoita ja opettajia jaksamaan. Yhteistyön lisäksi arvostava palaute koettiin merkitykselliseksi. Lignell & Raudasoja 2020 ovat havainneet erityisopettajien työhön liittyvässä tutkimuksessa, että vuorovaikutus, viestintä ja kommunikaatiotaidot tulivat vahvasti osaamisalueina esille opetukseen ja oppimiseen liittyvinä tekijöinä. Kaikkosen 2020 toimittamassa tutkimusraportissa tarkastellaan ammatillisten erityisopettajien työtä ja työn muutosta vuosikymmenten aikana. Siinä todetaan eri yhteistyö- ja vuorovaikutusosaamisen tärkeys erääksi keskeisimmäksi erityisopettajan osaamisalueeksi.

Palaute ja reflektio

Ohjaavan opettajan rooli ja hänen kanssaan jaettu reflektio sekä häneltä saatu arvostava palaute korostuivat vastaajien kokemuksissa omasta opetuksesta ja ohjauksesta. Merkittävää eroa sille, oliko opetusta- ja ohjausta seuraamassa vertainen asiantuntijaryhmästä, työelämässä toimiva erityisen tuen asiantuntija ei havaittu, mutta ohjaavalta opettajalta saatu palaute katsottiin jopa elintärkeäksi oman kehittymisen näkökulmasta.

Palautetta kaivattiin enemmänkin opetusharjoitteluun liittyen ja sen antamiseen jotkut toivoivat selkeämpää rakennetta.

Positiivinen palaute mainittiin yli puolessa vastauksista. Sen koettiin vahvistavan luottamusta omaan osaamiseen erityisopettajana, lisäävän omaa. Jotkin vastaajista pitivät nimenomaan rakentavan, kehittävän ja korjaavan palautteen osuutta ratkaisevana omassa kehittymisessään.

Hyvä ja laadukas henkilökohtainen palaute lisää opetusharjoittelussa motivaatiota ja kannustaa eteenpäin. Se on koettu erityisen merkitykselliseksi ja kehittäväksi. Kun palautteesta tulee myönteinen kokemus, se tukee onnistumisen kokemusta opetusharjoittelusta. Silloin ohjaus tarjoaa opetusharjoitteluun liittyen opiskelijalle tärkeitä vinkkejä ja tukea sekä vahvistaa itsevarmuutta ja pystyvyyden tunnetta. Parhaimmillaan ohjaava opettaja on peilinä opettajaopiskelijalle tuoden esille osaamista ja kehittämisen kohteita. (Metsälä 2020). Juuri samoin kokivat erityisopettajaopiskelijat palautteen opetusharjoittelussaan.

Palautteen antamisen osalta mainittiin kannustava ja arvostava tapa sitä antaa niin vertaisten kuin ohjaavan opettajankin kannalta. Lisäksi tärkeänä pidettiin aiemman osaamisen ja kokemuksen näkyväksi tekemistä ja perustelujen löytämistä omalle toiminnalle erityisopettajana. Aineiston perusteella oman aktiivinen rooli palautteen antajana toisille ei näyttäytynyt oppimisen kannalta erityisen merkityksellisenä. Opetusharjoittelun palautteenannon osalta erityisopettajakoulutuksen harjoittelukokonaisuuden kehittämisen kannalta oli merkittävä huomio, että yksi vastaajista koki, ettei juurikaan saanut palautetta. Tämä haastaa erityisopettajankouluttajat miettimään, millaiset rakenteet, toimintatavat ja välineet varmistaisivat palautteen osalta jokaisen opiskelijan opetusharjoittelussa.

Opetusharjoittelu mahdollistaa ammatillisen itsetuntemuksen vahvistamisen ja reflektion

Erityisopettajaopiskelijat kokivat, että opetusharjoittelussa oli mahdollista oppia kokeneemmalta erityisopettajalta. Ja toisaalta kokeneet erityisopettajat oppivat erityisopettajaopiskelijoilta.

Opetuksen ja ohjauksen seuranta auttoi hahmottamaan sitä mitä erityisopettajaopiskelija jo osaa eli oman ammatillisen osaamisen tunnistamista sekä sitä mitä pitäisi vielä oppia.

Ohjaava opettajan rooli ammatillisen itsetuntemuksen vahvistajana ja reflektoijana on keskeinen erityisopettajaopinnoissa. Ohjaava opettaja on mukana erityisopettajan kehittymisprosessissa koko koulutuksen ajan. Ohjaavan opettajan osaamista arvostettiin ja hänet koettiin ammatillisessa kasvussa tärkeäksi tukijaksi.

Itsetuntoa määritellään siten, että ihmisen minäkuva on totuuden mukainen, jolloin hän tunnistaa hyviä ja kehitettäviä ominaisuuksiaan. Hänen mukaansa itsetunto sisältää itseluottamusta ja itsensä arvostamista, jolloin on kyky arvostaa myös muita ihmisiä. Itsetunto näkyy myös siinä, kun ratkaistaan erilaisia elämässä esiin tulevia asioita ja myös epäonnistumisten ja pettymysten sietämistä. Itsetunto edellyttää itsetuntemusta. (Keltinkangas-Järvinen 2017.) Ammatillinen itsetuntemus on itseä koskevaa tietoa ja ymmärrystä ammatillisessa toiminnassa. Se on ihmisen kykyä havaita ja tunnistaa monenlaisia asioita itsestä. Ammatillista itsetuntoa voi vahvistaa reflektoimalla omia vahvuuksia, haasteita, tavoitteita.

Kyselyaineistosta nousevat erityisopettajaopiskelijoiden kokemukset tukevat erityisopettajankouluttajien omia näkemyksiä ja kokemuksia opetusharjoittelun ja opetuksen seurannan merkityksestä ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa.

Erityisopettajankouluttajien havaintoja ja johtopäätöksiä opetusharjoittelun merkityksestä

Oleellinen osa asiantuntijuuden kehittymistä on ammatillisen identiteetin muodostuminen. Ammatillinen identiteetti rakentuu sosiaalisessa kanssakäymisessä aseman myötä erilaisissa toimintaympäristöissä. Perinteisen ymmärryksen mukaan asiantuntijuus syntyy koulutuksen ja työkokemuksen kautta. Nykyisissä monimutkaistuvissa oppimisympäristössä sisältöosaamisen ja pedagogisen tiedon ohella erityisopettaja tarvitsee itsesäätelytietoa eli kykyä oman toiminnan arvioimiseen sekä koko oppilaitoksen kulttuuriseen ja yhteisölliseen kehittämiseen. (Hirvonen 2010, 138.) Erityisopettaja reflektoi omaa toimintaansa opettajana ja kehittäjänä työssään jatkuvasti.

Asiantuntijuuden kehittymisessä palautteella on suuri merkitys. Itsearviointi, vertaisarviointi ja opettajan arviointi. Arviointi on totuttu jakamaan oppilaitoskontekstissa summatiiviseen, opettajan tekemään kokoavaan arvioitiin ja opiskelun aikaiseen formatiiviseen arviointiin, jossa opiskelijalla itsellään on aktiivinen ja keskeinen rooli. Aikuisten erityisopettajaopiskelijoiden kohdalla soveltuva on ajatus kestävästä arvioinnista (sustainable assessment), jossa arviointipalaute rakennetaan tukemaan oppijan pitkäkestoista oppimista. (Boud 2000.) Erityisopettajankoulutuksessa toteutuu pitkäkestoinen oppiminen, joka on osa elinikäistä ja jatkuvaa oppimista.

Vertaisarviointia pidetään tärkeänä osana arvioinnin kokonaisuutta. Kuten tämänkin tutkimuksen aineistosta huomataan, sen oikeudenmukaisuuteen ja luotettavuuteen suhtaudutaan helposti epäillen. On kuitenkin havaittu, että erot vertaisarvioinnin ja opettajan arvioinnin osalta juurikaan poikkea toisistaan. Asiantuntijuuden kehittymisen näkökulmasta vertaisarvioinnissa korostuvat itse arviointiprosessin antamien metataitojen merkitys. Lisäksi opiskelijan suhde opettajan arviointiin on toisenlainen. Opettajalta opiskelija toivoo myönteistä palautetta, kannustusta, tukea ja ohjausta aseman puolesta toisella tapaa kuin opiskelutovereilta.

Opetusharjoittelu on oppimiskokemuksena merkittävä

Opetusharjoittelu on ammatillisen opettajan pedagogisissa opinnoissa oppimiskokemuksena merkittävä, jonka ammatillisen opettajakorkeakoulun opettajat ovat havainneet ainutlaatuiseksi opettajaksi opiskelevan kehittymisessä opettajaksi (Perunka 2015, 118). Sama kokemus heijastuu ammatillisen erityisopettajankoulutuksen kouluttajien havainnoissa. Opetusharjoittelu merkittävänä oppimiskokemuksena opinnoissa tuli esille myös tutkimuksessamme.

Ohjauskeskustelut ja koko opintojen ajan jatkuva ohjaussuhde sekä saatu palaute ovat ainutlaatuisia kohtaamisen ja jakamisen vuorovaikutusprosesseja, joiden puitteissa kehittyminen erityisen tuen asiantuntijaksi tapahtuu. Arvostava palaute usein hyvin herkissä opetusharjoittelutilanteissa on oppimisen ensisijainen edellytys. Myönteisen ohjausvuorovaikutuksen ja dialogisuuden tietoinen rakentaminen on keskeinen osa ohjausta.

Ammatillisessa opettajankoulutuksessa opetusharjoittelun ohjauksessa on omat erityispiirteensä, sillä ohjauskeskustelussa osapuolina ovat alan erityisosaajat. Ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijoilla on jo vaadittavan alan koulutuksen ja vahva työelämätaustan tullessaan opettajankoulutukseen. (Erkkilä & Perunka 2012.) Ammatilliseen erityisopettajankoulutukseen hakeutujilla on henkilökohtainen motivaatio kehittyä ammatillisen erityisen tuen asiantuntijoiksi ja lisäksi kokemusta ammatillisessa koulutuksessa opettajana työskentelystä.

Ohjaava opettaja on reflektoiva oppimiskumppani

Ohjaava opettaja toimii opettajaksi opiskelevalle sillanrakentajana kohti asiantuntijuutta. Sillan rakentaminen on yhteisöllinen prosessi, jossa sekä ohjaava opettaja että opettajaksi opiskeleva oppivat. (Kukkonen 2007.) Haaga-Helian ammatillisen erityisopettajan koulutuksen opetusharjoittelun ohjauksessa ohjaustoiminta nähdään avoimena ja keskustelevana oppimistilana, kuten Erkkilä ja Perunka (2012) toteavat tällä hetkellä ammatillisessa opettajankoulutuksessa yleisestikin tapahtuvan. Tällöin opetusharjoittelun ohjaajan roolin nähdään mallinantajan sijasta reflektoivana oppimiskumppanina. Sellaisena myös erityisopettajankouluttajat kokevat roolinsa ohjaavana opettajana.

Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen opiskelijoilla on koulutukseen tullessaan jo pitkä työelämä- ja opettajakokemus. Ohjauskeskusteluissa kohtaakin siten aina kaksi toistensa osaamista arvostavaa asiantuntijaa. (Erkkilä & Perunka 2012.) Dialogisessa ohjauksessa luodaan uutta ymmärrystä erityisopettajuudesta, jota yksin ei voi saavuttaa. Ohjausprosessissa sekä ohjaajan että ohjattavan ovat uuden oppimisen äärellä. Tällainen dialoginen ohjaus lähtee ihmiskäsityksestä, jossa osalliset ovat ihmisarvoltaan ja olemassaololtaan keskenään tasavertaisia ja arvostavat toisiaan. Tiedollinen vertaisuus viittaa siihen, että toisella on enemmän tietoa ja osaamista kuin toisella. Juridis-eettinen vertaisuus tarkoittaa puolestaan sitä, mitä laillisia velvollisuuksia, oikeuksia ja vastuita liittyy ohjaussuhteeseen ja tehtäväkenttään. (Erkkilä & Perunka 2012.) Aineistomme perusteella on havaittavissa, että opetusharjoittelua ohjaava opettaja tuo vuoropuheluun vastaajienkin mielestä sellaista erityispedagogista asiantuntemusta, jota ohjattavalla opiskelijalla tai vertaisilla ei ole. Näin on oltavakin, sillä muuten ohjaussuhde voisi olla merkityksetön (Erkkilä & Perunka 2012).

Erkkilän & Perunkan (2021) tutkimuksessa ohjaavat opettajat kokivat ohjaamisen palkitsevana vastavuoroisena, tasavertaisena toimintana, josta he kokivat oppivansa myös pedagogisesti. Tutkimusaineistossamme erityisopettajaopiskelijoiden kokemus oman seuraajan roolin merkityksestä viittaisi siihen, että ohjaavan opettajan osaaminen tuo jotakin lisää opetusharjoittelun merkityksellisyyteen. Oman aktiivinen rooli toisten seuraajana tai ohjaajalle palautteen antajana koettiin lievästi vähemmän merkittävänä. Se myös jakoi tässä tutkimuksessa vastaajien näkemyksiä.

Ohjaavat opettajat kokivat kehittyvänsä opetusmenetelmien, substanssiosaamisen ja oppijantuntemuksen suhteen (Erkkilä & Perunka 2012). Tutkimuksemme aineistosta nousee erityisesti opetusmenetelmien tärkeys vuorovaikutuksen, palautteen saamisen, opiskelijan kohtaamisen ja oppimisilmapiirin luomisen näkökulmasta.

Opetusharjoittelun ohjaus palkitsee ohjaavan opettajan voimaantumisen kokemuksina. Ohjaavat opettajat kokivat aitoja onnistumisen tuntemuksia ohjaustyössään saaden siitä iloa. (Erkkilä & Perunka 2012). Samalla tapaa tämän tutkimuksen aineistossa myönteinen palaute, oman osaamisen näkeminen, ohjaajan sekä vertaisten tuki ja kannustus koettiin merkittävinä oman erityisopettajaksi kasvun kannalta. Myös erityisopettajankouluttajina opetusharjoitteluohjauksen ollessa aitoa dialogia näemme sen tilaisuutena jakaa onnistumisia ja iloita yhdessä opiskelijoiden kehittymisestä erityisopettajina.

Huomioita ja ajatuksia opetusharjoittelun ohjauksesta ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa

Ohjattu opetusharjoittelu ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa perustuu näkemykseen, että ammatilliseksi erityisopettajaksi kehittyminen vaatii teoreettista ja käytännönlähtöistä koulutusta sekä erityispedagogisen osaamisen vahvistamista. Asiantuntijuus kehittyy kiinteässä suhteessa käytännön kontekstiin, työtehtäviin ja erityisen tuen ja vaativan erityisen tuen erilaisiin toimintaympäristöihin. Opetusharjoittelun tärkeä tehtävä on osoittaa, miten nämä osaamisalueet kytkeytyvät toisiinsa.

Opetusharjoittelun aikana erityisopettajaopiskelija etenee vaiheittain ohjaajan tuella henkilökohtaisissa kehittymiskeskusteluissa sekä opetuksen ja ohjauksen seuranta tapaamisissa. Opiskelija pääsee kehittämään ohjatusti ja tavoitteellisesti erityisopettajana toimimista aidoissa käytännön ohjaus- ja opetustilanteissa. Samalla hän pystyy soveltamaan teoriaopinnoissa muodostamiaan käsityksiä ohjauksesta ja opetuksesta. Ohjatun opetusharjoittelun tavoitteena on huomioida erityistä tukea tarvitseva oppija oppimisen keskiössä sekä löytää perusteluita omalle opetukselle erityisopettajana.

Reflektio vahvistaa erityisopettajaopiskelijaa kehittymään

Erityisopettajaopiskelijan reflektointi pitää sisällään yleensä kysymyksiä, pohdiskelua tai ääneen ajattelua. Kysyminen ja vastausten löytäminen on usein myös inhimillinen kokemus. Reflektion tavoitteena on saada opiskelija pohtimaan, tiedostamaan ja jäsentämään omia ohjaukseen, opettamiseen ja oppimiseen liittyviä käsityksiään. Opiskelijalla itsellään on tässä aktiivinen rooli. Ohjaajan tehtävään kuuluu rakentavan ja turvallisen vuorovaikutuksen luominen ohjauskeskustelussa. Ohjauskeskustelussa on tärkeää, että vuorovaikutus on luontevaa ja tavoitteellista. Tällöin ohjaaja on rakenteen ja kannustavan sisällön luoja, mutta myös aktiivinen kuuntelija. (Ojanen 2009, 75.)

Reflektoinnin keskeisenä tavoitteena on, että opiskelija alkaa luottaa enemmän omaan osaamiseensa ja asiantuntijuuteensa. Tärkeä osa on myös omien pedagogisten rutiinien ja niiden taustalla vaikuttavien uskomusten yhteinen tarkastelu. Kun tulemme tietoiseksi ajattelusta ja toimintaamme ohjaavista uskomuksista, on mahdollista luopua itsestäänselvyyksinä tai totuuksina pidetyistä näkökulmista. Kun käsityksemme ja uskomuksemme muuttuvat, on mahdollista muuttaa toimintaa. (Ojanen 2009, 76.) Reflektion tavoitteena on muutos ja kehittyminen omissa ajatus- ja toimintavoissa.

Opetusharjoittelu vahvistaa erityisopettajaopiskelijan itsetuntemusta asiantuntijana

Opetusharjoittelun yhtenä tavoitteena on, että erityisopettajaopiskelija kehittää ja vahvistaa itsetuntemustaan. Opetusharjoittelun aikana hän analysoi esimerkiksi sitä, mitä hän ajattelee, toimii, tuntee tai tulkitsee toimintaansa erityisopettajana.

Opetusharjoittelun ohjaus on prosessi ja siihen liittyy välittämistä, selventämistä, rohkaisua, tukea ja kannustusta. Aito välittäminen on arvostamista sekä tukemista ja rohkaisemista. Se on arvokas vuorovaikutuksellinen suhde, jossa opiskelijan kanssa yhdessä uudelleen tulkitaan merkityksiä sekä etsitään ratkaisuja.

Vertaisoppiminen on tärkeä osa opetusharjoittelua

Opetusharjoittelun prosessi on sekä yhteisöllistä että yksilöllistä. Ammatillinen erityisopettajankoulutus on myös osa ihmisenä kehittymistä. Opintojen aikana opiskelijasta kehittyy vähitellen erityisen tuen asiantuntija, mikä johtaa myös hänen ammatti-identiteettinsä kehittymiseen ja vahvistumiseen. Ammatti-identiteetin kehittyminen on sosiaalinen ja jatkuva prosessi. Erityisopettajankoulutuksen ohjattu opetusharjoittelu toimii ikään kuin katalysaattorina opiskelijan ammatti-identiteetin kehittymisessä ja on näin ollen tärkeä osa erityisopettajaksi kasvamista. Ilman ohjattua opetusharjoittelua, erilaisia kokeiluja ja toimintaa ei erityisopettajaopiskelija saisi kokemusta erityisopettajan ammatissa toimimisesta eikä pääsisi havainnoimaan eikä reflektoimaan erityisopettajaksi kasvamistaan.

Vuorovaikutteisessa opiskelussa erityisopettajankoulutuksen ohjatussa opetusharjoittelussa tuen saaminen vertaisilta on myös tärkeä voimavara. Asiantuntijaryhmän ryhmäytyminen ja yhteistyö ovat merkityksellisiä, jotta opiskelijat rohkaistuvat jakamaan opetusharjoittelussa esiin nousevia ajatuksiaan, kokemuksiaan ja tuntemuksiaan toistensa kanssa.

Vertaistuella ja asiantuntijaryhmän yhteisillä tavoitteilla voidaan tukea ja kannustaa opiskelijoita kokeilemaan myös itselleen uusia pedagogisia menetelmiä ja välineitä. Vertaistuella ja kannustuksella myös erityisopettajaopiskelijoiden motivaatio ja opiskeluinto opetusharjoitteluissa pysyvät korkealla

Opetusharjoittelu on keskeinen osa erityisopettajaopintoja

Kaiken kaikkiaan erityisopettajaopiskelijat tekemämme kyselyn perusteella kokivat opetusharjoittelun keskeisenä osana opintojaan ja osaamisensa kehittymistä. Näin ollen erityisopettajankouluttajien näkökulmasta opetusharjoittelun kehittäminen osana ammatillista erityisopettajankoulutusta näyttäytyy dynaamisena ja keskeisenä, sillä sen on vastattava tämän päivän ja tulevaisuuden erityisopettajan asiantuntijuuden kehittymiseen. Aiheeseen liittyvän tutkimustyön jatkaminen on oleellista ammatillista erityisopettajankoulutusta kehitettäessä.

Opetusharjoittelulla on kolme merkitystä ammatillisessa erityisopettajankoulutuksessa

Aineiston perusteella teemme johtopäätöksen, että opetusharjoittelukokonaisuudella eli seurannoilla, omilla ohjauksilla ja opetuksella on kolme merkitystä. Ensinnäkin palautteen saaminen vertaisilta mutta erityisesti ohjaavalta opettajalta on oleellista oman erityisopettajan asiantuntijuuden kehittymisessä. Ohjaavan opettajan rooli palautteen antajana korostui, kuten aiempikin tutkimus osoittaa (ks. Erkkilä & Perunka 2012;2021). Vastaajat arvostivat ohjaavan opettajan kokemusta ja asiantuntemusta enemmän kuin vertaisilta ja muilta asiantuntijoilta saatua palautetta. Tämän tulkitsemme liittyvän paitsi palautteen annon johdonmukaisuuteen, erityispedagogisen asiantuntijuuden määrään ja laatuun myös ohjausvuorovaikutukselliseen osaamiseen palautteen antajana.

Onnistunut opetusharjoittelun ohjaus tukee erityisopettajaopiskelijan asiantuntijuuden kehittymistä monin tavoin. Toinen on reflektiivinen vuoropuhelu ohjaavan opettajan kanssa, joka lisää opiskelijan itsetuntemusta ja sen myötä vahvistaa hänen osaamistaan. Kolmas on yhteistyö ja vuorovaikutus vertaisten, eri ammattilaisten kuin ohjaavan opettajankin kanssa. Tässäkin keskeisenä keinona toimi jaettu reflektio, joka johti oman ammatillisen itsetuntemuksen ja siten erityisopettajan asiantuntijuuden vahvistumiseen.

Tutkimustyö ja kehittäminen jatkuvat

Ammatillisen erityisopettajankoulutuksen kehittymisohjelma on uudistettu vuonna 2023. Erityisesti opetusharjoittelun osuuteen on tehty oleellisia muutoksia. Uudessa toteutustavassa on pyritty entistä paremmin huomiomaan ammatillisen erityisopettajan asiantuntijuuden kytkeytyminen monialaiseen yhteistyöhön verkostoissa sekä erityisen ja vaativan tuen toteutuminen työelämäympäristöissä ja vastaamaan tulevaisuuden erityisopettajan osaamiseen. Meneillään olevan tutkimusprosessin tuloksia hyödynnämme osana opetusharjoittelun ohjauskäytäntöjen ja asiantuntijaryhmä työskentelyn kehittämistä sekä vertailussa muiden erityisopettajia kouluttavien tahojen kanssa.

Jatkamme ammatillisen erityisopettajankoulutuksen opetusharjoittelukokonaisuuteen liittyvän tutkimuksen tekemistä yhteistyössä Oslo Metropolitan Universityn kanssa tehtävällä vertailevalla tutkimuksella. Heidän erityisopettajankoulutuksensa ei ole aiemmin sisältänyt minkäänlaista opetuksen havainnointia. Havaittuaan sen olevan Haaga-Heliassa keskeinen osa erityisopettajaopintoja, he päättivät kokeilla opetuksen havainnointia osana erityisopettajaopiskelijoidensa koulutusta. Heidän havaintojensa ja meidän Haaga-Heliassa tekemämme kyselytutkimuksen pohjalta teemme parhaillaan yhteistyötä vertaillaksemme kokemuksiamme.