[Maija]
Tänään Huomisen hotellissa -podcastjaksossa pohdimme kestävää matkailua ja tietysti sitä, mitä se tarkoittaa tulevaisuuden hotellien ja muiden palveluntuottajien näkökulmasta. Olemmekin saaneet tänään vieraaksemme aiheen todellisen asiantuntijan. Hän on Turun yliopiston tutkijatohtori biodiversiteettitieteiden laitokselta. Hän on tutkinut erityisesti matkailun, luonnon monimuotoisuuden ja vastuullisuuden välisiä yhteyksiä. Hän toimii asiantuntijana ja kouluttajana Visit Finlandin Sustainable Travel Finland -ohjelmassa, jossa hänen erityisosaamisalueitaan ovat matkailun ympäristövaikutus, luonnon monimuotoisuus sekä luontopositiivisen matkailun kehittäminen. Tässä roolissa hän on meillä täällä tänään studiossa. Tervetuloa Esko Sorakunnas!

[Esko]
No kiitoksia!

[Maija]
Aivan mahtavaa, että sä oot täällä tänään meidän kanssa keskustelemassa tästä erittäin tärkeästä tulevaisuuden aiheesta. Haluuksä Esko nostaa sun taustasta esiin vielä jotain muutakin kuin tämän, mihin olet viimeiset vuodet keskittynyt?

[Esko]
No eiköhän siinä aika tyhjentävästi tullut tää mun työminä – että mä oon eri suunnista katsellut tätä luonnon monimuotoisuuden ja matkailun yhdistämistä ja ennen kaikkea sitä, millä tavalla voitaisiin molemminpuolisia hyötyjä tuottaa. Ja tää on minusta, kuten sanoit, että mä työskentelen tuolla yliopistolla tutkijana ja sitten kuitenkin myös tuolla Visit Finlandilla yritysvalmentajana, niin hauska katsoa samaa asiaa kahdesta eri todellisuudesta.

Tutkimusmaailmassa tuotetaan uutta tietoa ja haetaan ikään kuin sitä tietynlaista totuutta. Ja sit kun siirrytään siihen käytännön maailmaan, niin huomataan, että reaalimaailman jutut on vähän erilaisia, mutta siinä pysyy molemmissa konteksteissa kiinni.

[Maija]
Se on kyllä mahtavaa. Mutta oonko ymmärtänyt oikein, että sulla on myös matkatoimistoyrittäjätaustaa?

[Esko]
Joo, jossain tuolla historiassa. Eli oon itsekin toiminut yrittäjänä, niin tiedän, että pienen yrityksen arki on vähän erilaista kuin se, mitä me voidaan teoreettisesti ja hienosti miettiä. Sillä tavalla ymmärtää sitä, mikä on se yrittäjän arki ja miltä ne asiat siellä näyttää.

[Maija]
Kyllä, se on välillä mielenkiintoista, mutta mahtavaa, että sulla on ikään kuin kaksi tuommoista näkökulmaa ja sitten vielä toi historia, niin juuri siitä syystä olet täällä tänään. Hei, mikä sai sut alun perin kiinnostumaan luontopositiivisen matkailun kehittämisestä?

[Esko]
Haluuksä pitkän vai keskipitkän selostuksen? Se lähti siitä, että yli kymmenen vuotta sitten mä olin Metsähallituksella töissä luontomatkailuasiantuntijana. Siellä oli nimenomaan, kun puhutaan matkailusta luonnonsuojelualueilla eli kansallispuistoissa, niin kuinka me sovitamme yhteen luontoarvot ja sitten tämän ihmisten aiheuttaman häiriön. Siinä mä innostuin tästä.

Sen jälkeen opiskelin täällä Oulun yliopistossa, tein väitöskirjaa aiheesta, ja siellä luontomatkailu on heillä tämmöinen painopistealue. Siellä tutkin sitä, mitä ne ihmiset oikeasti saa, kun ne liikkuu luonnossa ja kansallispuistoissa – mikä on se asiakasarvo. Ja sitä kautta mä oon nyt sitten tähän pätevöitynyt. Tällä hetkellä mä istun tuolla Turun yliopiston, niin kuin sanoit, biodiversiteettitieteiden laitoksella eli käytännössä eläinmuseossa. Mun työkaverit on täytettyjä eläimiä siellä, ja se on oikein sellainen autenttinen ympäristö tällaiselle hommalle.

[Maija]
Joo, ihan mahtavaa! Hei, mutta nyt mennään oikeastaan tämmöiseen teemaan kuin luontohaitoista luontopositiivisuuteen. Ja vastikään on julkaistu Kotka-Haminan matkailualueen luonnon monimuotoisuustiekartta. Ja tän tiekartan tarkoituksena on kannustaa ja ohjata alueen matkailutoimijoita turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Ja tää tiekartta tarjoaa käytännölliset askelmerkit, joiden avulla jokainen yritys voi parantaa luontojalanjälkeään omista lähtökohdistaan itselle sopivimmalla tavalla. Ja pääpaino on nimenomaan näillä yritystason toimilla, koska ne on niitä keskeisiä luontoarvojen säilyttämiseksi.

Nyt ihan ensimmäiseksi Esko, kerro meille, mitä luontopositiivisuudella tarkoitetaan, kun tämähän voi itse asiassa terminä olla aika uusi joillekin meidän kuulijoille.

[Esko]
Joo, no mä meinasin heittää tohon, että mitä se sulle tarkoittaa. Mutta siis luontopositiivisuus on tällainen termi, jonka jokainen ymmärtää, mutta aika monelle se tarkoittaa eri asioita.

Alun perin luontopositiivisuuskäsite on noin kuusi vuotta vanha. Ajatuksena oli silloin, kun se lanseerattiin, että me tuotamme enemmän hyötyä kuin haittaa luonnolle. Puhutaan, että olisi luontopositiivinen tuote – että sen tuotteen tekeminen ja käyttäminen tuottaa enemmän hyvää luonnolle kuin haittaa sitä. Ja ajatuksena on tietysti se, että meillä on tämä murhe tästä luonnon köyhtymisestä, niin täytyy ruveta tekemään hyviä tekoja, että me saadaan käännettyä tämä kehitys positiiviseksi.

Siitä on tullut tosi suosittu termi. Se vilisee arkikielessä ja yritysmaailmassa, mutta samalla se sisältö on tietyllä tavalla tullut monimerkityksellisemmäksi – ehkä voisi sanoa, että vesittynyt. Alun perin oli tämmöinen absoluuttinen hyvä, ja nyt se on sellainen, että puhutaan suhteellisesta hyvästä: kun tehdään jotain positiivista, niin se on luontopositiivista. Eli voi olla, että kokonaisuudessaan se toiminta edelleen aiheuttaa haittaa luonnon monimuotoisuudelle, mutta ehkä hieman vähemmän kuin ennen. Tässä on tämmöistä tulkinnanvaraa, että mitä se kenellekin tarkoittaa.

[Maija]
Ja ihan vastikään taas uutisissa oli tuosta lämpenemisestä ja vähän on ollut tässä metsähakkuutkin [naurahtaa] kartalla viimeisten aikojen aikana. Meillä tässä Finnish Hotels of Tomorrow -hankkeessa on nimenomaan tavoitteena kehittää ja innovoida tämmöisiä älykkäitä ratkaisuja näihin huomisen hotelleihin. Ja yhtenä teemana on nimenomaan nämä ympäristövaatimukset ja ekotehokkuus. Ja meillä on tässä myös rakennusala mukana tässä hankkeessa.

Ja tästä itse asiassa päästään siihen, että luonto katoaa aiheuttaa muun muassa maa- ja vesialueiden käyttö ja luonnonvarojen käyttö. Ja näähän syntyy siellä matkailussa oikeastaan nimenomaan siinä rakentamisvaiheessa. Ilmastonmuutokseenkin voi vaikuttaa energiatehokkuudella. Ja tästä oikeastaan sulle kysymys: nyt jos joku tuolla meidän kuulijoista on just aloittamassa uuden hotellin rakentamishanketta, niin mitä sä toivoisit, että siinä rakentamisessa ennen kaikkea huomioidaan?

[Esko]
No kyllähän se on niin, että nämä luontovaikutukset syntyy aika pitkälle ennen kuin tehdään yhtään mitään konkreettista. Eli se on se suunnitteluvaihe tietysti, mikä ratkaisee tosi paljon. Sä sanoit tossa, että maankäyttö – niin se on tietysti näin, että jos me rakennetaan uutta ja raivataan siihen luonnonvaraista ympäristöä rakennuspaikaksi, niin siinähän se iso vaikutus on. Eli aika pitkälle se rakennuspaikan valinta vaikuttaa tosi paljon. Eli pitäisi pyrkiä tietysti sellaiseen paikkaan, missä ne luontoarvot on alhaisemmat. Ei kaikkein hienoimpaan lehtoon rakenneta sitä hotellia ja näin edespäin. Kyllähän meidän lainsäädäntö siihen ohjaa.

Ja sitten tietysti noita mitä mainitsitkin – energiatehokkuus, rakennusmateriaalit ja niin edespäin – tietysti vaikuttaa siihen. Ja sitten on se, millä tavalla se jälkihoito tehdään, kuinka me maisemoidaan ja pyritään ikään kuin palauttamaan se ympäristö. Ja kyllä nyt lähtökohtaisesti jos aattelee, että tehdään hotelli, niin halutaanhan me, että se on viehättävä se ympäristö. Eli kyllä siellä tekijälläkin on intressi saattaa se mahdollisimman alkuperäiseen tilaan se ympäristö.

Ja jos nyt vielä ajattelee, niin se mikä yleensä meidän rakentamisessa on, niin se, että rakennetaan niin, ettei tarvi rakentaa kolmenkymmenen vuoden kuluttua uudestaan. Tehdään rakennus ja käytetään sitä vaikka sata tai sataviisikymmentä vuotta, niin sehän on sitä todellista ekotehokkuutta. Et tää, että me nyt puretaan kaheksankytluvulla tehtyjä taloja ja rakennetaan uutta, niin se nyt on kaikkein älyttömintä tietysti.

[Maija]
Niin just. Et ku tehdään, niin tehdään kunnolla sillä monen sadan vuoden päähän ja –

[Esko]
Näin mä ajattelisin, että kerralla kunnolla.

[Maija]
Ja nykyään on tosi paljon olemassa kaikkea energiatehokkuuteen liittyvää teknologiaa. Meillä Suomessa tietysti tämä on sitten vastapäin jossain Espanjassa, mutta meillä lämmitystä väkisinkin tarvitsee, varsinkin tuolla Lapissa. Niin siinähän tietysti on sitten omat asiansa. Mutta eikö rakentaminen Suomessa kuitenkin, kun vertaa vaikka Euroopan muihin maihin, eikö meillä aika hyvät standardit Suomessa ole?

[Esko]
Ainakin me ajatellaan itse näin, että on. Mutta tuleehan siis – onhan näitä tämmöisiä erehdyksen kautta opitaan. Sit huomattiin, että jotkut ilmanvaihtoasiat ei ookaan niin kuin me kuviteltiin. Mutta kyllähän meillä taso, niin kuin sanoit, onhan meillä standardit hyvät. Mut sit tietysti on näitä, että esimerkiksi sisäilmaongelmien takia joudutaan purkamaan ihan käyttökelpoisia rakennuksia. Se on tietysti aika harmillista.

[Maija]
Totta.

[Joel]
Joo, onhan toi siis pakko tuohon lisätä sinänsä, että kun tässä myös Espoossa asuu ja seurannut miten siellä uimahalleja rakennetaan ja entisöidään ja kunnostetaan ja miten se menee koko ajan pieleen, niin musta tuntuu, että siellä meillä on – mä uskon ja haluan uskoa siihen, että meillä on Suomessa hyvät valmiudet rakentaa kestävästi ja siten, että se tosiaan sitten kestää. Mutta musta tuntuu, että tää tämmöinen – ehkä ajat on rankat ja jostain pitää säästää. Ja sitten kun tehdään tämmöisiä alihankintoja ja urakoitsijoita tulee eri tarjouksien kanssa ja jostainhan ne on sitten saanut sitä hintaa tiputettua pois, niin ehkä se sitten näkyy siellä lopputuloksessa. Ei ehkä siinä kokonaisuudessa, mutta niissä sisäilma-asioissa ja –

[Esko]
Niin no siis se valitettavasti kokonaisuus muodostuu niistä yksityiskohdista, että kun pienikin lenkki on viallinen, niin se voi aiheuttaa isoja ongelmia tietysti.

[Joel]
Kyllä, just näin.

[Maija]
No hei, ilmastonmuutokseenkin jo tossa viitattiin. Ja itse asiassa paljon voidaan tehdä varmasti asioita. Mutta sitten tää, kun me liikutaan jonnekin matkailukohteeseen, niin täähän on tää lentomatkustaminen muun muassa semmoinen, mikä näitä kasvihuonepäästöjä lisää. Niin onko yksittäisellä matkailutoimijalla vaikkapa Kotka-Haminassa tai Lapissa, niin millä tavalla he voisi vaikuttaa siihen asiakkaaseen siten, että jo se, että millä tänne tullaan, olisi ajateltuna?

[Esko]
Kyllähän näitä on esimerkkejä siitä, että pyritään vaikuttamaan. Meillä on Kotka-Haminassa yksi tapahtumajärjestäjä, joka sanoo, että he pyrkii kannustamaan siihen, että tullaan joukkoliikenteellä. Totta kai jos ihmisiä tulee tuhansittain heidän tapahtumaan autolla, pysäköintiongelma ja näin edespäin, eli pyritään kannustamaan joukkoliikenteellä tulemiseen.

Ja on maailmalta esimerkkejä, että joku hotelli tarjoaa viisitoista prosenttia alennusta, jos tulet julkisilla maata pitkin – mikä on tietysti tosi hieno juttu. Mutta ne on aika pieniä asioita edelleen, kun tämä meidän perusrakenne on se, että kuljetaan tietyllä tavalla, matkustetaan kaukaa, tullaan lentäen. Siinä on aika vähän tietysti mitä siellä kohteessa voi sille tehdä. Ja siinä tulee tämä yksittäisen toimijan toimijuuden rajat vastaan.

Et jos mulla nyt on siellä vaikka Kilpisjärvellä se hotelli, niin mitä ihmeessä mä haluan sinne asiakkaita – enkä mä hirveästi voi jäädä murehtimaan sitä, että millä ne tulee. Ne ratkaisut tulee sitten ylempää siitä, että millä tavoin verotetaan lentopolttoainetta ja millä tavalla meillä on maata pitkin matkustamisvaihtoehtoja. Se on se, mitä kautta se tulee.

Et se on mun mielestä väärin sälyttää yksittäisen yrittäjän tai yksittäisen matkailijan henkilökohtaiselle omalletunnolle, että ”mietis nyt pikkasen”. Eli järjestelmän pitäisi olla sellainen, että se tukee fiksuja valintoja.

[Maija]
Mut mahtavaa, et sielläkin on tommaisia jo esimerkkejä.

[Esko]
Totta kai siis esimerkkejä kyllä meiltä löytyy, et on tämmöisiä ikään kuin pioneereja ja suunnannäyttäjiä. Mutta jos me haluttaisiin valtavirtaistua, niin sit tän järjestelmän pitäisi olla sellainen, että se tukee niitä fiksuja valintoja.

[Maija]
Just näin.

[Joel]
Ehkä tossakin tullaan siihen, mitä jo aikoinaan puhuttiin: miten me saadaan vaikka joku tunneli Suomenlahden [naurahtaa] kautta sitten tuonne Manner-Eurooppaan, että tulisi niitä yhteyksiä enemmän. Koska kyllähän me tänne on vähän pakko lentää. Eihän tänne silleen hirveän näppärästi päästä ilman, että tullaan lentäen, koska me ollaan vähän niin kuin motissa tällä hetkellä, varsinkin nyt tän nykyisen maailmantilanteen takia, että me ollaan niin kuin saari.

[Maija]
Ikään kuin.

[Joel]
Et meillähän on tossa meri. Sit siellä on Norja ja Ruotsi yläpuolella ja sit siinä on suljettu itäraja käytännössä, et miten muuten tänne päästä. Ja ehkä siinä sitten myös – nythän on rummutettu paljon, että kun on niin mahottoman kuuma tuolla Etelä-Euroopassa, niin tulkaa viilentymään Suomeen. Mutta millainen ilmastovaikutus siinä sit on, että nyt aletaan lennättämään enemmän ja enemmän, et tavallaan markkinoidaan Suomea semmoisena viileänä kohteena? Onks siinä ajateltu sitten tätä toista puolta, että sehän nyt sitten suoraan vaikuttaa siihen kasvihuonepäästöihin?

[Esko]
Joo, onhan se tietysti ajateltu. Eihän lentoyhtiö voi olla tietämätön, mutta oon nähnyt SASlla oli tää Coolcation-kampanja. Mutta se varmaan kuvastaa sitä, mikä on ensinnäkin tavoite: se on se neljännesvuositulos on se tavoite, ja mikä on se suunnittelujänne kymmenen vuoden päähän – ei sen niin väliä. Eli me eletään liiketaloudessa aika lailla tässä ja nyt edelleen ja tehdään lyhytnäköisiä päätöksiä.

Kyllähän varmaan moni ymmärtää, että sadan vuoden tähtäimellä tää ei ole kauheen fiksua, mut eletään nyt tässä ja olisi ihan kiva mennä vähän viileämpään. Mutta kyllähän se varmaan pikkuhiljaa tulee semmoinen vastuullisuus. Kyllähän toi lentoliikennekin on tulossa päästökaupan piiriin hitaasti, mutta kuitenkin tulossa. Ja ehkä siinä sit tapahtuu jotain muutosta.

Ja toivon – sä viittasit, että Suomi on saari – no totta ihmeessä, ollaanhan me täällä. Mutta toisaalta, eihän mikään muutu, jos me aina hyväksytään se. Siis kyllä esimerkiksi mä oon lähtenyt siitä, että Euroopan mittakaavassa työmatkat tehdään junalla. Se tarkoittaa – oli testattu, että Turusta Sveitsin Davosiin on neljäkymmentäseitsemän tuntia. Kyllä sinne pääsee. Lähet perjantai-iltana, niin oot siellä sunnuntai-iltana ja maanantaina pääset konferenssiin. Ei se tarkoita, että olisi ihan pakko lentää.

Mutta edelleen kun ne rakenteet on mitkä on, sulla menee enemmän aikaa, enemmän vaivaa, maksaa enemmän, niin kyllähän se kynnys on tosi korkea. Eli jos me niitä saatettaisiin edes samalle viivalle, niin maailma muuttuisi ehkä pikkasen nopeammin. Mutta kyllä me tässä pikkuhiljaa muututaan – se on se muutoksen hitaus ehkä se, mikä tässä vähän huolettaa.

[Maija]
Joo kyllä. Ja tämmöisessä pienessä mittakaavassa, niin tähän kohtaan mainittakoon, että on koomista, että meillä täällä pääkaupunkiseudulla tämä halvin junalippu maksaa kolme kolmekymmentä. Ja sit jos kaksi ihmistä lähtee vaikkapa Pasilasta Malmille, niin Wolt maksaa viisi kakskyt. Eli tulee halvemmaksi mennä autolla kahden ihmisen kuin se, että me kulkisimme junalla.

[Esko]
Mutta tässähän me ollaan siinä, että yksilö tekee ne valinnat siinä omassa todellisuudessaan ja meidän täytyy rakenteiden olla sellaiset, että se ihminen pystyy fiksusti toimimaan. Et mä en oikeesti näe, että se on ratkaisu, että yksittäisille ihmisille vaan vapaaehtoisuuteen sälytetään nää asiat.

[Maija]
Kyllä. Mut mahtavia – Suomessahan tehdään jo paljon, paljon mahtavia asioita. Se, mitä esimerkiksi hotelleissa on lähtökohtaisesti aina ruokaa tarjolla, niin siellä on vähennetty punaista lihaa ja otettu lähitilan tuotteita ja tämän tyyppiset asiat on minun mielestäni ainakin jo aika hienolla mallilla, ja huomioitu biohävikit ja muut on meiän ravintola-alalla tosi hyvällä tolalla.

Mutta sitten tämmöinen luontohaitta, eläinten häirintä ja kasvillisuuden kuluminen. Niin millä tavalla nyt kun mä lähden vaikka tuonne Kotka-Haminaan jollakin julkisella kulkuneuvolla ja lähden sinne viikonlopuksi, niin mitä mun pitäisi sitten ottaa huomioon, tai miten ne matkailutoimijat voi vaikuttaa siihen eläinten häirintä, kasvillisuuden kuluminen -asiaan?

[Esko]
No se on onneks semmoisia asioita, mitkä on helppo ratkaista. Ja tää on mun mielestä niitä, mihin meillä on ihan fiksut ratkaisut. Nyt palataan takas sinne Metsähallituksen aikaan. Sä meet sinne Kotkaan ja siinä on se Valkmusan kansallispuisto siinä pohjoispuolella. Sä meet sinne, niin siellähän on ne reitit. Et sä lähde sinne suolle tarpomaan, vaan sä meet niitä pitkospuita pitkin ja opastettua reittiä pitkin. Ja tällä tavalla pystytään tosi hienosti ihmisiä ohjaamaan.

Näitähän on tutkittukin, että ihmiset kulkee niitä merkittyjä reittejä pitkin – totta kai, koska se on helppoa, vaivatonta eikä ole vaaraa eksyä. Niin silloinhan me saadaan ohjattua se kulutus sinne, missä siitä on vähiten häiriötä. Ja mä en oikeesti esimerkiksi Suomen mittakaavassa – tää häirintä, niin ehkä jossain kohteessa, mutta keskimäärin meiän maastossa liikkuu tosi paljon ihmisiä. He kulkee niitä reittejä pitkin, ja siinä mun mielestä päästään aika hyvin siihen, että eläimet ja ihmiset voivat sopusoinnussa olla samalla alueella. Eli kulje reittejä pitkin, niin voit olla aika huolettomasti.

[Maija]
Mahtavaa! Hei, tässä teidän tiekartassa oli tämmöinen esimerkki lievennyshierarkiasta, ja siinä oli tavallaan neljä tämmöistä steppiä, niin kerrotko meille vielä nämä neljä steppiä siitä teidän lievennyshierarkiasta?

[Esko]
Tää on lievennyshierarkia. Eikö kuulosta aika monimutkaiselta? Mutta kysehän on siitä, millä tavalla ympäristövaikutuksia voi vähentää. Ja ajatus siinä on se, että kun me ruvetaan jotain tekemään – nyt sä puhuit siitä hotellin rakentamisesta – niin siinä vaiheessa kun me suunnitellaan, niin mietitään ensin, että hei, voitaisiinko me kokonaan välttää tämän haitan aiheuttaminen. Ja sitten okei, no ei voida kokonaan. No tehdään se sitten niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa. Eli ensin vältetään ja sitten vähennetään.

Ja sit kun me on saatu valmiiksi se meidän vaikka se hotelli, niin sit katotaan, että okei, nyt meidän täytyy maisemoida tää maasto. Fiksataan tässä paikan päällä nämä haitat. Ja sitten jos siitä jäi vielä jotain haittaa, niin sit me voidaan jollain suojelutoimella jossain muualla – esimerkiksi luontoarvokaupan tai jonkun kompensaatiomekanismin kautta – suojella joku metsäalue. Ja tää on se ajatus, että ensin vältetään haitan tekeminen ja sitten hyvitetään sitä aiheutunutta haittaa.

Ja sikälihän se on mullistavaa, että tällä hetkellähän melkein kaikki toimii niin, että eletään kuin ennenkin. Oho, maito kaatu ja sit koitetaan jotenkin fiksailla jälkikäteen. Ja se on – no ei nyt viitata mihinkään tiettyyn hankkeeseen, mutta näinhän siinä käy, että tehdään niin kuin ennenkin ja sitten pikkasen vähän niin kuin viherpesumaisesti tehdään joku pieni kiva juttu. Et jos me haluttaisiin oikeasti vähentää niitä haittoja, niin me mietittäisiin ensin, että hei, tehdään tää fiksusti ja katotaan sit, että pitääkö vielä paikkailla jotain. Täähän on ihan niin kuin arkijärkeä.

[Maija]
Niin on. Mutta mahtavaa, että se on tehty näin konkreettiseksi tässä. Eli on se luontohaittojen välttäminen, sitten on se haittojen minimointi, sitten on se ennallistaminen ja sitten on se mahdollinen kompensaatio. Niin tää on konkreettista. Minä rakastan konkretiaa.

[Esko]
Niin joo, et tietyllä tavalla tää kompensaatioajatus kun tuli, niin moni organisaatiohan meni siihen, että me ollaan hiilineutraali ensi vuodesta lähtien. Eli käytännössä tehdään ihan niin kuin ennenkin ja maksetaan jotain päästöhyvityksiä jonnekin. Ja se ei ole se idea, vaan idea on nimenomaan sen toiminnan trimmaaminen. Puhutaan tuolla tutkijapuolella transformaatiosta, tämmöisestä kestävyysmurroksesta, isosta muutoksesta – siitähän tässä on käytännössä kyse.

[Maija]
Kyllä.

[Joel]
Just näin. Hei mahtavaa! Hypätään sitten vähän ihmettelemään, voiko matkailun avulla tukea eri alueiden luonnon monimuotoisuutta. Ja tässä on otos tuolta teidän tiekartasta, ja se kuuluu seuraavanlaisesti: matkailukohteiden menestys perustuu niiden vetovoimaan. Suomessa korostuu erityisesti korkealaatuisen luonnonympäristön merkitys – kauniit maisemat, puhtaus, siisteys, korkealaatuiset uimavedet, luonnonnähtävyydet. Matkailuliiketoiminta kytkeytyy siten kiinteästi ympäröivän luonnon tilaan, ja luonnon köyhtyminen voi heikentää alueen vetovoimaa. Toisaalta luontopositiiviset toimet voivat tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Tärkeistä luontoarvoista huolehtiminen palvelee matkailuyritysten omaa etua ylläpitämällä liiketoiminnan perusedellytyksiä. Millaisia esimerkkejä Kotka-Haminan seudun matkailuyritysten tämmöisistä positiivisista luontoteoista sulla mahtaa olla?

[Esko]
No kyllä siellä Kotka-Haminassa mä haastattelin liki kaksikymmentä yrittäjää, ja oli tosi hyviä keskusteluja, ja tuli ilmi vaikka mitä semmoisia tekoja. Ei ne ole sellaisia, että ne yrittäjät sanoisi heti kun mä tuun ovesta sisään, että ”hei, me tehdään muuten tätä ja tota” – vaan enemmänkin se on sellainen, että kun sä juttelet, niin sä huomaat, että hei, mut eikö toihan ole muuten tosi hieno juttu.

Eli ne on sellaisia, että ne tulee aika pitkälti niitten yrittäjien omista arvoista ja lähtökohdista. Ei niinkään, että se olisi päälle liimattu, että ”me nyt laitetaan näitä linnunpönttöjä, että me saadaan asiakkaita”, vaan se on heille tärkeä juttu. Ja sitten me huomataan, että oikeasti tähän voi kytkeytyä myöskin se liiketoiminta.

Siellä on paljon esimerkkejä siitä, että semmonen mitä rupeat tekemään ihan vaan omasta ilosta, niin se onkin sellainen, mikä muovaa sen yrityksen kuvaa ja voi toimia vetovoimatekijänä niille asiakkaillekin. Eli kyllä siellä oli paljon energiaratkaisuita, tuuli- ja aurinkoenergian käyttöä. Yksi sanoi, että kun he rakentaa täällä – se oli semmoinen saarikohde – että kun he rakentaa, he pyrkii aina käyttämään vanhoja hirsiä tai ajopuita tai tuulen kaatamia puita. Jotain lahoja, mutta musta se oli ihanaa, että ei ensimmäiseksi, että no niin, tilataan sitä massiivipuuta, vaan katotaan mitä meiltä löytyy.

Sit oli näitä lähi- ja luomuruokajuttuja tietysti, mitä asiakkaat arvostaa. Kalastusmatkailuyrittäjä sanoi, että kato kun meillä on se vene, niin me ei missään nimessä myrkkymaalia laiteta pohjaan – mikä on tosi hieno. Kun he kalastaa, niin he ottaa vaan sen verran kaloja kuin tarvii ja isot he vapauttaa aina. Ihan käytännön toimista hän pohti, että sähkömoottori olisi kiva hankkia.

Kyllähän siellä on – melontayrittäjä sanoi, että kun he Kymijoella järjesti melontaretkiä, niin aina kun he rantautuu, niin heillä on tietty paikka. Totta kai, koska se ranta kuluu, niin mennään siitä yhdestä kohdasta eikä koko ajan kuluteta tästä maastoa. Siellä oli erilaisia kaakkurin pesälauttoja ja pörriäisniittyjä ja niin edespäin.

Tosi hienoja juttuja, ja pikkuhiljaa näkee, että niistä on tulossa myöskin osa sitä liiketoimintaa. Muualta Suomesta löytyy hyviäkin esimerkkejä siitä, miten joku tämmöinen luontoteko on tullut ihan kaupalliseksi tuotteeksi.

[Joel]
Onko jotain esimerkkejä sit muualta sun tietoudessa?

[Esko]
Joo, siis kyllä – kuinka paljon meillä on aikaa?

[Joel]
Tässä tulee vielä hetki aikaa.

[Esko]
Siis tuolla meidän matkailusektori on tosi kiva. Pienissä yrityksissä tapahtuu tosi paljon asioita, mitä ei vaan näe. Esimerkiksi otetaan Bengtskärin majakkasaari tuolla Saaristomerellä – se on semmoinen pieni kallioluoto. Ehkä jompikumpi teistä on käynyt siellä avomeren keskellä.

[Joel]
Tiedän paikan joo.

[Esko]
Siellä on ruvennut haahkat pesimään, ja he on sitten ruvenneet suojelemaan niitä haahkoja. He laittaa lippusiiman pesien ympärille ja näin. Tänä kesänä siellä pesi viisisataanelkyt haahkaparia. Se on erittäin uhanalainen laji, niin sehän on merkittävä juttu. He herää aamulla viideltä, hätistelee, ettei merikotkat tuu silloin hiljaisena – ja ne haahkat tulee sinne sen takia, että siellä on ihmisiä, niin ne saa suojaa.

Nyt he on ruvenneet järjestämään haahkasafareita sinne keväällä. Muuten olisi hiljainen aika saaristomatkailussa – tule katsomaan haahkoja. Joku järjestää valkohäntäkaurisjahteja – haitallinen vieraslaji. Sen sijaan, että metsästysseura pyytäisi, niin asiakkaat voi tulla maksua vastaan poistamaan niitä kauriita. Ja roskien keruusta saa jossain kohteessa lounaan ja niin edespäin.

Ja mä tykkään varsinkin näistä, missä asiakkaat aktivoidaan itse toimimaan, koska siinä on tämä osallistuminen ja semmoinen kasvatuksellinen vaikutus.

[Joel]
Joo, toi tulee vähän niin kuin luonnostaan tämä tarve edistää sitä luontopositiivisuutta. Eli juuri tää, että se lähtee heidän yrittäjien omasta arvomaailmasta.

[Esko]
Joo joo, tää on just niinku – tää on se mikä on mun mielestä tärkeetä. Mä oon tuolla tutkijapuolella haastatellut suomalaisia pienyrityksiä ja sit tutkinut maailman viidenkymmenen suurimman matkailualan yrityksen kestävyysraportteja. Ja ne on aivan eri maailmoista. Täällä tehdään eikä pidetä ääntä. Siellä pidetään ääntä, muttei niinkään tehdä. Eli se on tosi hauska verrata sitä todellisuutta.

[Maija]
Niin eli tietyllä lailla mitä meidän yrittäjät voisivat, niin he voisivat ehkä tuoda esiin näitä heidän tekoja, niin että olisimme kaikki tietoisia näistä.

[Esko]
Tää on just se, mitä mä oon monelle sanonut, että kun sä katot niitä nettisivuja, niin siellä lukee, että ”luonto on meille tärkeä ja toimimme vastuullisesti”. Tosi hyvä juttu, mutta sehän voisit laittaa sinne ihan konkreettisesti, että hei, että meillä on tämmöinen viidenkymmenen neliön pörriäisniitty ja siinä on näin.

Ja jotkut – tässä on aika paljon sitä, että yrittäjät pelkää sitä, että nyt tuli tää uusi kuluttajasuojadirektiivi ja muu, että se menee viherpesun tai vastuuttoman markkinoinnin puolelle. Mut mä oon aina sanonut, että jos sä kerrot sen oikeesti mitä sä teet, niin kyllä ne asiakkaat – ei sun tarvi sanoa, että mikä sen merkitys jollekin maailman luontokadolle on, vaan kyllä ne ymmärtää, että hei, siellä tehdään ihan oikeita asioita. Ja sillä tavallahan ne semmoiset arvot ikään kuin jalkautetaan ja konkretisoidaan.

[Joel]
Joo toi näkee paljon. Eli Suomihan on kuuluisa siitä, että me ei hirveästi pidetä ääntä niistä asioista missä me ollaan hyviä. Toisin kuin sitten taas länsinaapurissa, niin hehän sitten meukkaa kaikista mahdollisista asioista. Sinne virtaa rahaa, ei sillä että he olisi yhtään sen parempia, vaan me vaan ollaan ehkä nöyriä, että me tehdään asioita. Meille luonto on ollut ainakin tosi tärkeä osa.

[Esko]
Se on ehkä itsestäänselvää meille. Siis me ei ymmärretä edes, että siinä on jotain ihmeellistä. Ja tää nyt varmaan välittyy tähänkin asiaan.

[Joel]
Joo, tässä just opiskelijoiden kanssa ollaan palloteltu, että miten me saataisiin – kun on pienet resurssit, on yksinyrittäjiä, pieniä yrittäjiä, joilla ei ole ehkä aikaa lisätä tekstejä tai kuvia tai jotain asioita sinne verkkoon ja yrittää saada sitä viestiä eteenpäin. Tietenkin tässä nyt on tää tekoäly on tullut sitten mukaan kuvioihin, ja siinäkin me lehtoreina yritetään opettaa, että mitkä asiat vaikuttaa siihen, miten se tekoäly kertoo sitten näistä asioista.

Että jos joku haluaa lähteä tämmöiselle haahkasafarille tai jotain, niin minne hän sitten päätyisi – niin tää Bengtskärin majakka, niin heidän pitäisi siellä nettisivulla varmasti kertoa siitä sillä tavalla, että se tukee sitä heidän toivomaa matkailua sinne, eikä niinkään, että ne yhtäkkiä rysähtää ja hirveä porukka ja homma lähtee vähän niin kuin käsistä ja sit haahkat lähtee johonkin ihan muualle.

[Esko]
Ei ole vaaraakaan, kun sinne pitää laivamatka mennä. Se rajoittaa. Se saavutettavuus on niin hankala ja kapasiteetti on rajallinen.

[Joel]
Tää Sveitsi-esimerkki, että pitää nähdä vaivaa, että pitää mennä sinne perille. Se neljäkymmentäseitsemän tuntia – onko se?

[Esko]
Kaksi vuorokautta on.

[Joel]
Joo en, no se kuulostaa itse asiassa rentouttavalta ajatukselta mennä tälleen kun lapsiperhearjen lomassa.

[Esko]
Joo, se riippuu vähän miten Deutsche Bahnin yhteydet toimii. Siis oikeesti tässä maata pitkin matkailussa, niin se on tosi haasteellista nää eri junayhtiöt. Ja meidän VR on kuulkaa kellontarkka verrattuna Keski-Euroopan systeemeihin. Eli ollaan onnellisessa asemassa täällä.

[Maija]
Kyllä.

[Joel]
Just näin. Meillä on tossa aiemmissa jaksoissa puhuttu myös tämmöisestä alueellisesta yhteistyöstä, ja just tässä itse asiassa ihan melkein naapurissa Nuuksiossahan tehdään paljon alueellista yhteistyötä, jotta saadaan sitä alueen nostetta esille. Ja sielläkin nää tämmöiset luonnonläheiset ja perinteitä kunnioittavat arvot on niin kuin se ydin, mihin on tähdätty. Se on Nuuksio Lakeland taitaa olla se kollektiivin nimike, niin.

Ja Kotka-Hamina varmasti vähän vastaava, että siellä on sitten sitä yhteisön voimaa ja porukalla tekemistä. Ja sama juttu näkyy Lapissa, että on Levi, Ylläs. He ehkä enemmänkin liiketoiminta edellä, en tiedä yhtään miten siellä tää luontopositiivisuus on otettu haltuun. Mutta koetko sinä, että Suomessa ehkä pitäisi tehdä enemmän semmoista, että alueellisesti lähdetään rummuttamaan sitä luontopositiivisuutta ja vaikka tukemaan siinä tietoisuuden levittämisessä?

[Esko]
Joo, mä en lähtisi rummuttamaan enemmän. Mä vaan mietin sitä tekemistä. Aina jos yksi yrittäjä tekee, niin se mitä pieni nakkikiska pystyy tekemään on tosi rajallista. Sille yksittäiselle yrittäjälle se on merkittävää. Mutta jos me ajatellaan vaikka sitä Kotka-Haminaa, totta ihmeessä se, että Kursori on koonnut yhteen ne yritykset ja ne on yhdessä miettineet näitä asioita, niin tuleehan siitä sitä vaikuttavuutta aivan eri tavalla.

Ja sitten kun ruvetaan tekemään, niin sen sijaan että se yksi yrittäjä tekee jonain iltapäivänä jotain, niin meillä onkin viisitoista yrittäjää, jotka tekee yhdessä jotain, niin me pystytään paljon vaikuttavampi hanke toteuttamaan. Sen näkyvyys on paljon suurempi. Siinä tulee sitten yrittäjien välistä yhteistyötä ja verkostoitumista.

Meillä oli syyskuun lopussa – järjestettiin just siellä Kotkassa, niin mietittiin, että mikä olisi tämmöinen yhteinen luontopositiivinen hanke. Me päätettiin, että okei, rantojen siivous. Sinne tulee ulkomereltä tai mereltä tulee tosi paljon roskaa. Siis meillä oli tosi hauskaa. Iso porukka saatiin kasaan, siivottiin kokonaan sen Kuusisen saaren rannat. Yksi yrittäjä hommas sukeltajat sinne. Sieltä meren pinnan alta tuli printteristä alkaen mitä vaan tavaraa. Ja siis tosi semmoinen voimaannuttava, mun mielestäni yhteisöllinen kokemus, että hei, me tehtiin yhdessä tää ja tästä tuli siisti.

Ja ihan samalla tavalla voidaan ajatella, että vaikka joku koskien kunnostus – ei nyt yksittäinen yrittäjä voi lähteä mitään virtavesiä kunnostamaan. Mutta siellä on paikallisten kalastajien kanssa yhdessä Kymijoen koskia kunnostetaan, soiden suojeluhankkeet sun muut. Et kyllä yleensä kannattaa tehdä talkoilla ja porukalla ennemmin kuin yksinään.

Ja sitten siihen tulee tää viestintä, mistä puhuit, niin onhan se viesti paljon vaikuttavampi: ”Olemme tällä alueella ennallistaneet kolmekymmentä hehtaaria suota”, kun se, että joku suokuokkaaja Jussi on nyt puuhaillut siellä omalla takapihallaan jotain. Totta kai sekin on arvokasta, mutta vaikuttavuus tulee siitä, että meillä tulee enemmän mittakaavaa ja näkyvyyttä.

[Joel]
Mites me saataisiin inspiroitua sitten näitä, että syntyisi tämmöisiä kollektiiveja ja lähdettäisiin tekemään ja käärättäisiin hihat ja oikeesti näytettäisiin tekemisen meininki?

[Esko]
No kyllähän tässä nyt Visit Finland on ottanut sitä – heillähän tää luontopositiivinen matkailu siellä on, että he näyttää suuntaa, mikä on tosi tärkeä. Jotkut matkailualueet – Kotka-Hamina nyt oli tässä pilotissa mukana, mutta muillakin on mielenkiintoa. Eli tämmöinen alueellinen kehitysyhtiö tai organisaatio lähtee kokoomaan sitä.

Ja kyllähän se voi tietysti sieltä alhaalta päinkin lähteä, että meillä on joku innokas yrittäjä, joka vaikka niitä kalastusmatkoja järjestää, että ”perhana, nyt nää kosket pitää saada kuntoon” ja lähtee kokoamaan porukkaa ja hakemaan yhteistyötahoja. Mutta kyllä mä näen, että ehkä se kuitenkin tulee sieltä näiden meidän perusrakenteitten kautta – kun meillä on joka paikassa alueellinen matkailuorganisaatio, niin se lähtee kokoamaan sitä porukkaa, ja sittenhän tästä tulee tietysti rahoituksen hakeminen ja muu, niin se on helpompaa tommaiselle toimijalle.

[Joel]
Mulla on vielä tämmöinen – ohi käsikirjoituksen – kysymys, että miten teknologia näyttäytyy niin kuin edistäjänä? Varmasti on myös niitä haittapuolia teknologiasta, mutta onko sulla jotain esimerkkejä, miten teknologiaa voisi hyödyntää tämän liikkeen edistämiseksi?

[Esko]
En mä nyt suoraan – kun mä oon tämmöinen kumisaapasbiologi taustalta [nauraa] ja jalat maassa ihminen, niin mä mietin nyt ensimmäisenä niitä konkreettista tekemistä. Ne positiiviset luontoteothan on hyvin konkreettisia, eikö niin? Kannetaan soraa niihin jokiin tai padotaan niitä vanhoja suo-ojia ja niin edespäin. Tehdään ihan fyysisesti. Sitä ei valitettavasti nyt vielä tekoäly voi tehdä.

Mut se missä nyt on varmaan tää teknologia, niin on se tietoisuuspuoli. Me saadaan toisaalta tietoa niistä asioista, mitä pitäisi tehdä. Toisaalta me voidaan kertoa sitä hyvää viestiä, että hei, me tehtiin tällaisia, ja saadaan se liikkeelle.

En sit tiedä, ehkä tekoäly helpottaisi jo jostain esimerkiksi kohteitten valintaa – voisi ajatella, että meillä on Suomessakin tosi hyvin kartoitettu kaikki maastot ja muut. Ehkä tekoälyllä voisi hakea, että hei, löytyisikö tästä meidän alueelta joku suo, mitä pitäisi kunnostaa. Mutta kyllä mun mielestäni kaikki keinot täytyy ottaa käyttöön, että me saadaan tätä asiaa eteenpäin.

[Joel]
Jes.

[Maija]
Tässä on tullut ihan mahtavia konkreettisia esimerkkejä. Sit mä aivan liikutun, kun tulee semmoinen ”oi Suomi, oi mahtavaa!” Tiedätkö, niin mahtavia tarinoita nää ja konkreettisia. Ja kun mehän täällä tosiaan näitä konkreettisia juttuja rakastetaan, koska niin kuin säkin sanoit, että sä tutkit tätä aihetta ikään kuin kahdesta eri näkökulmasta, mutta sitten kuitenkin oot kumisaapasbiologi, niin se kertoo just tästä konkreettisesta asioiden tekemisestä.

No hei, sit tämmöinen pieni haaste tässä, kun tosiaan niin kuin sanoin, että meillä on tässä hankkeessa matkailu, mara-ala ja rakennusala. Ja me ollaan huomioitu tämmöinen juttu, että tosi usein hotellioperaattorit on vuokralla muiden omistamissa kiinteistöissä. Ja tässä vähän piilee se haaste. Ootko samaa mieltä?

[Esko]
Joo, oon mä kuullut tän, että me ei voida itse vaikuttaa näihin – että siellä on kiinteistön omistaja, joka tekee ratkaisuita. Ja se on varmaan lyhyellä tähtäimellä niin. Mutta kyllähän nyt vuokralaisella mun käsittääkseni nykymarkkinassakin on vaikutusvaltaa. Eli pitäisi pystyä sit tietysti keskustelemaan pidemmällä tähtäimellä.

Ja toisaalta onhan se niin, että kun sä puhuit nyt energiatehokkuudesta, niin kysehän ei ole pelkästään tämmöisestä epäitsekkäästä hyvästä teosta, vaan kysehän on rahasta. Ja nykypäivänä monet tämmöiset investoinnit on taloudellisesti kannattavia – ja niin niitten kuuluu ollakin, jotta niitä tehdään. Ei tarvitse olla pelkästään tämmöinen maailmanpelastajan luonne, vaan ihan voi olla liiketaloudelliset syyt ajatella siihen suuntaan.

[Maija]
Kyllä. No hei, sit te ootte luoneet tämmöiset askelmerkit, mikä on jälleen kerran mun mielestä tosi konkreettista ja mä oon tästä nyt aivan liian fiiliksissä. Mutta tietyllä lailla nyt kaikille meidän matkailutoimijoille, ketä siellä kuulolla on, niin löytyy tästä tiekartasta, menkää etsimään se käsiinne, ne askelmerkit. Ja täällä on just tätä, että arvioi luontoarvojen merkitys sun liiketoiminnalle. Eli eikö niin? Eli se, että kun me ollaan vaikka Lapissa, niin me pohditaan sitä, että mitä – tai kun me ollaan Saimaalla tai…

[Esko]
No ei meidän tarvi mennä sinne. Me voidaan olla ihan tässä pääkaupunkiseudulla. Tuossa on Nuuksion kansallispuiston kupeessa yks hotelli, ja juttelin yrittäjän kanssa, ja hän sanoi mulle, että ”Esko, ei ne asiakkaat tuu tänne meidän hotellin takia. Ne tulee tän luonnon takia.” Et Helsingin keskustasta löytyy paljon parempi drinkkivalikoima ja niin edespäin. Mutta hän näki selkeesti sen, että se ympäröivä luonto on se heidän vetovoimatekijä, ja he on vaan se väline, että ne ihmiset pääsee kokemaan sen.

[Maija]
Kyllä. Eli tämä on se kohta yksi. Sitten on kaksi: kartoita lähtötilanne. Niin jos ajatellaan yksittäisenä yrittäjänä, niin millä tavalla me kartotetaan, missä me nyt ollaan?

[Esko]
Siinä varmaan kartoitetaan kahta asiaa. Ensin on se ympäröivä luonto – mitä sitä tässä meidän ympärillä on. Onko sellaisia luontotyyppejä, joita pitäisi erikseen suojella? Onko jotain lajeja, mitkä on ahdingossa? Ja sitten toisaalta, mikä on se mun oma lähtötilanne? Kuinka paljon mä voin laittaa tähän, mikä on mun rooli, mikä on mun osaaminen, millä resursseilla mä voin vaikuttaa? Kun pistetään yhteen luonnon tarpeet ja omat kyvyt, niin siinä ollaan varmaan lähtökuopissa aika hyvin.

[Joel]
Tää kun sä kuvasit tän, niin mulla heti naksahti tuolla pään sisällä joku ajatus, että tässähän juuri tekoäly ja teknologia – kun sehän toimii semmoisena tukielementtinä siinä. Just kun mainitsit nämä omat kyvyt ja resurssit ja että mitä siellä ympäristössä tapahtuu, kun tulee ääniä ja tulee – en mä tiedä – hajuja ja mikrobien tekemistä ja mittaa kaikkea.

[Esko]
Kyllä kyllä. Siis nyt – mikä tää on – muuttolintujen kevätapplikaatio: sä pistät kännykän nauhoittamaan, niin sehän kertoo sulle, mitkä lajit tässä ympärillä laulaa. Ja sit sä voit kattoa, että hetkinen, että pitäisikö laittaa leppälinnulle pönttö, kun tässä leppälintu laulaa, mutta ei ole pesäkoloa. Esimerkiksi. Kyllä se teknologia tulee. Kun ei ole teknologiaorientoitunut ihminen, niin en osaa nähdä kaikkia mahdollisuuksia.

[Joel]
Itse taas aina teknologialasit päässä ja opetan just tekoälyä ja robotiikkaa ja näitä asioita täällä Haaga-Heliassa, niin se väistämättäkin tulee heti, että mitenköhän me voitais näillä asioilla auttaa sitä.

[Esko]
Mutta näin me täydennämme toisiamme.

[Joel]
Kyllä.

[Maija]
Joo ja siis itse asiassa podcastin nimikin on Huomisen hotellissa: ihminen vai kone. [nauraa] Että tässä on myös tämmöinen – olemme Joelin kanssa kahtia jakautuneita. [nauraa] Mutta mahtavaa, näistä askelmerkeistä sitten just tää, että tunnistetaan ne haitat ja hyödyt, asetetaan tavoitteet.

Eli minä yrittäjänä nyt sitten Nuuksiossa asetan itselleni ja meidän toiminnalle jonkunlaiset konkreettiset tavoitteet, että 50 linnunpönttöä tai jotain.

[Esko]
Esimerkiksi joo, just tää. Onhan se mikä tahansa toiminta – jos me pyritään jonnekin, niin pitäähän meillä olla jotkut tavoitteet, joku aikataulu, jotkut resurssit. Miten me mitataan sitä? Saavutettiinko me se tavoite? Jos sulla on se tavoite asettaa 50 linnunpönttöä, niin se on se ykkösvaiheen tavoite. Kakkosvaiheen tavoite on selvittää, ketä niissä oikein pesii, ja saada sit joku tämmöinen, että mitä me saatiin aikaiseksi – että ei pelkkä tekeminen, vaan se, mikä sen tulos on, niin on varmaan sit konkreettisempi.

[Maija]
Ja sit tässä onkin, että laadi suunnitelma, aloita, seuraa ja mittaa tuloksia. Ja sit päästään tähän tiekartan kohtaan kahdeksan näistä askelmerkeistä: viesti tekemisistäsi ja tuloksistasi.

[Esko]
Niin, kyllä se on just tästähän me on puhuttukin, että vaikka kuinka paljon tekisi, niin jos ei siitä kerro kenellekään, niin siitä ei tule tämmöistä liiketoiminnallista hyötyä. Siitä voi tulla se hyvä mieli itselle ja semmoinen toimijuus, että olen tässä tehnyt oman osani. Mutta jos me ajatellaan matkailuliiketoimintaa ja sitä, että sillä on tarkoitus toimeentulo ansaita, niin kannattaahan se nyt sitten hyödyntää se lisäarvo minkä siitä saa ja kertoa muille. Ei se muuten se sana kuulu.

[Maija]
Ja ehkä tähän nyt vielä alleviivaan tätä mitä sä sanoit, että jos joku on siellä sen pörriäisniityn laittanut tai jotain muuta konkreettista tehnyt, niin siitä viestiminen ei ole koskaan väärin. Et sun ei tarvi lähteä kertomaan niitä seurauksia, vaan sä kerrot sen konkreettisen teon.

[Esko]
Joo juuri se, että juridisesti siellä tulee ongelmia, jos sä rupeet lupaamaan sitten, että tämä meidän pörriäisniitty pelastaa planeetan – niin se on tietysti liikaa luvattu. Mutta ”meillä on tämmöinen ja se on hyvä juttu”, niin siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista. Ei tarvitse pelätä EU:n viherpesudirektiiviä, että sieltä tulee kukaan rankaisemaan.

[Maija]
Mahtavaa!

[Joel]
Hyvä! Mikäs oli seuraava steppi?

[Maija]
No steppihän olisi kuule lähteä vetämään yhteen tätä, mitä kaikkea me ollaan tässä nyt taas opittu.

[Joel]
Just näin. Tää varmaan toistuu jokaisessa jaksossa, kun mä sanon, että olen oppinut jälleen aika paljon uusia asioita ja ollut ihan mieletön keskustelu. Ja varsinkin tää – siis vaikka olenkin tämä konehahmo tässä meidän podcastissa, niin tuntuu hyvältä kuulla, että laitetaan saappaat jalkaan ja lähdetään tekemään, koska kyllä itselläkin on se tahtotila mennä enemmän tekemään kuin sitten niin kuin huudella vain asioista.

Ja mä toivon, että tämä viesti välittyy tämänkin jakson kautta, ja sitten kun laitetaan LinkedIniin sun muihin tästä jaksosta tietoa, että ottakaa se asenne: tehdään ja näytetään se esimerkki siinä, ja sen myötä sitten and the rest will follow -ajatuksella.

Mulle nousi tästä jaksosta oikeastaan just nämä saappaat jalkaan ja porukalla hommiin. Motivaatio tulee luonnostaan yrittäjiltä, ja sitä tietenkin on hyvä sitten sitä tietoisuutta levittää, oli se sitten teknologian avulla tai sitten ihan vaan torilla kahvin lomassa kertoo, että ”hei, että ennallistuin juuri tuossa tämän ja tämän, että lähdetäänkö ennallistamaan yhdessä sitten vähän laajempaa sektoria”.

Ja tietenkin unohtamatta näitä liiketoimintamahdollisuuksia, mutta ne tulee luonnon ehdoin. Ja niin kuin tämä Nuuksion esimerkki, että kyllä sinne sitten mennään – ei juurikaan sen cocktail-drinkkivalikoiman takia, vaan enemmänkin just sen luonnon takia. Kyllä mä uskon, että tämä ilmiö ei rajoitu vain Suomeen, että kyllä muuallakin maailmassa varmasti on niitä ihmisiä, jotka sitä luontoa juurikin haluaa edistää.

Ehkä tässä on myös liiketoimintamahdollisuus Suomelle, että näytetään me mallia pienenä saarimaisena Suomena, miten me voidaan valita, tehdä niitä vihreitä valintoja, jotka sitten tukee sitä luontopositiivisuutta. Ja katseet kauemmaksi – ehkä se kvartaalitalous pikkuhiljaa voitaisiin unohtaa ja miettiä, että elämä on sitten sen Q3:n ja Q4:n toisellakin puolella.

[Esko]
No tätä menoa ei ehkä ole.

[Joel]
No ei, ei varmasti ole.

[Esko]
Se on varmasti ajatus, että pitäisi just pikkasen pidentää sitä suunnitteluperspektiiviä, että saataisiin tämmöinen positiivisempi tulevaisuus.

[Joel]
Kyllä. Ehkä tämä jakso pitää jotenkin ujuttaa tuonne valtiollisiin kaiuttimiin kuulumaan. Ehkä sieltä sitten pikkuhiljaa voitaisiin saada sitä ajatusmaailmaa, koska kyllä se on vähän silleen, että se tapahtuu tuolla.

[Esko]
Siis kyllähän meillä nyt – kun sä mainitsit valtiollisen tason, niin täytyyhän mun nyt sitten tähän loppuun sanoa se, että kyllähän meidän nykyhallituksen hallitusohjelmassa on sitouduttu muuttamaan Suomen yhteiskunta luontopositiiviseksi tämän hallituskauden aikana. Ja siellä on ihan erikseen, että teemme enemmän hyvää kuin pahaa luonnolle. Niin kyllähän se on tosi hyvä, että meillä on korkealla tasolla tämä tiedostettu, mutta ehkä se käytännön toteutus ottaa pikkaisen enemmän aikaa.

[Joel]
Mm, just näin. Ja se on mahtavaa, että me päästään Haaga-Heliassakin tämmöisten Huomisen hotelli Finnish Hotel of Tomorrow 2.0 -hankkeen kautta tekemään tämmöisiä havaintoja ja tutkimaan myös näitä asioita, ettei se vaan rajoitu siihen, miten me voidaan palvella sitä asiakasta, että miten me suunnitellaan niitä huoneita, vaan ehkä katotaan just pari pykälää kauemmaksi, että miten se kokonaisuus vaikuttaa sitten siihen ympäristöön.

[Maija]
Kyllä. Tähän väliin vielä oikeastaan näille meiän alan yrittäjille, niin muistakaapa sellainen juttu, että Visit Finland ylläpitää suomalaisille matkailuyrityksille ja alueille kansallista Sustainable Travel Finland -ohjelmaa. Ja tää ohjelma tarjoaa kestävästä matkailusta kiinnostuneille käytännönläheisen työkalupakin, tukea ja ohjausta – jota saa varmaan myös Eskolta – ja nimenomaan sen liiketoiminnan kehittämiseen. Ja sitten tää on myös yks semmoinen asia, millä voi viestiä siitä, että teemme asioita. Eli tästä saa tämmöisen Sustainable Travel Finland -merkin tunnustuksena sitten.

Excellent! Nyt on kuulkaa Esko – sä kerroit jo, että sä oot tommonen kumisaapastyyppi, mutta meillä on tässä podcastissa vakiokysymys, ja tää liittyy nyt tähän tulevaisuuteen. Ja kysymys kuuluu näin: mikä sinun mielestäsi on ihmisen ja koneen välinen suhde prosentteina asiakkaan palvelemisessa huomisen hotellissa?

[Esko]
Okei, tiukka kysymys. Jos sulla on prosenttiasteikko, niin se on varmaan nollasta sataan.

[Maija]
Kyllä.

[Esko]
Eli meillä varmaan tulee tulevaisuudessa olemaan erilaisia hotelleja. Ja tärkeintä on se, että kun se asiakas menee sinne, niin se tietää, minne se on menossa. Eli joillekin varmaan se täysin automatisoitu kapselihotelli on se juttu, missä et välttämättä näe ketään ihmistä. Ja toiset taas haluaa sitten sinne Kruunun Ultra Luksus -hotelliin, jossa kohtaa ihmisen ja kohdellaan ihmisenä.

Ja varmaan riippumatta kummasta tyypistä on kyse, niin se konehan on siellä aina taustalla. Et jos mä ajattelen tämmöisiä back office -toimintoja, niin molemmat konseptit pyörii tietotekniikalla, tekoälyllä ja ties millä. Mutta siinä on varmaan ero sit, miltä se näyttäytyy asiakkaalle.

Mullahan on tätä hotellitaustaa itsellänikin, niin jos nyt tehään semmonen pieni aikamatka tonne viime vuosituhannelle eli kahdeksankytluvun lopulle. Olin Saksassa kesätöissä hotellissa, ja siihen aikaan Saksa oli tietotekniikan hyödyntämisessä Suomea jäljessä. Eli opiskelijana huomasin, että hei, että eihän tää nyt ole niinkään pitkällä kuin Suomi. Silloin oli just tietokone tulossa.

Mutta siis silloin se homma toimi niin, että varaukset tuli joko puhelimella tai sit siellä oli semmonen ultramoderni laite kuin faksi siellä kulmassa. [nauraa] Aina tuli semmonen lämpöpaperiprintti sieltä ulos, ja siitä siirrettiin sitten varauskirjaan, ja tietysti lyijykynällä, että voidaan tehdä muutokset. Ja kyllä semmonen iso hotelli Saksan kiireisessä Düsseldorfissa pyöri ihan hyvin sillä. En muista koskaan, että olisi ollut mitään tuplabuukkauksia tai muita – et kyllä se ihminenkin pystyy. Mutta se tietysti työllistää aika paljon enemmän. Nykyään on järjestelmät ja muut, jotka pyörittää sitä.

Mutta kyllä mä pikkasen – kun oon tän ikäinen ihminen – niin mä vähän nyt kammoksun tätä, että tää ihmisläheisyys on häviämässä monesta. Et kyl mä henkilökohtaisesti aattelen, että semmoinen henkilökohtainen palvelu on kuitenkin se, oli se sitten ravintolatoiminta tai hotellitoiminta, niin se on kuitenkin se voimavara. Et kyl mä mieluummin meen ravintolaan, missä tarjoilija tulee, kuin tilaan Wolt-kuskilta ne ruuat kotiin. Ja samoin tässä hotellissakin, niin kyl mä itte valitsisin sellaisen, jossa on joku ihminen, jonka kohtaa.

[Maija]
Eli meneekö sulla ihan niin kuin yheksänkyt pinnaa ihminen ja… [nauraa]

[Esko]
Henkilökohtaisesti joo, se on semmonen, että kyl mä tykkään. Ja sit nyt oon huomannut vielä, että viime vuosina entistä enemmän pyrin valitsemaan sellaisen hotellin, mikä ei ole minkään ketjun, vaan jonkun yksittäisen pienen yrittäjän. Ja tässä mä niin kuin sitä, että pieni on kaunista, että silloin saa semmoisia ainutkertaisempia kokemuksia. Tietysti tommonen ketjuhotelli – sulla on se tietty konsepti, sä tiedät tasan tarkkaan mitä sä saat, mutta se on aika tylsää.

[Maija]
Mahtavaa!

[Joel]
Aivan mahtavaa! Mä teen poikkeuksen. Pikku jatkokysymys: mites luontotyössä? Kone, ihminen – et miten me voidaan siirtää niin kuin koneiden hoidettavaksi ja mikä jätetään sitten ihmisen aistittavaksi?

[Esko]
No siis jos nyt ajatellaan sitä ihan työtä, niin kyllähän meillä siinä on tosi paljon hyötyä koneista. Et esimerkiksi nyt soiden ennallistaminen. Kun joskus on koitettu kuivattaa soita, jotta ne kasvaisi metsää – ei siitä tullut mitään muuta kuin vesistöhaittaa. Niin nyt sit kun me niitä ojia ruvetaan tukkimaan, niin olisihan se aika hiton työlästä, jos se olisi sillä suokuokka-Jussi-menetelmällä. Kaivinkone on tosi kova juttu. Teknologiaahan sekin edustaa. Jälki on hetkellisesti rumaa, mutta tehokasta. Parin vuoden kuluttua me ollaan saatu huomattavasti enemmän aikaiseksi.

Ja sitten on tätä seurantateknologia, mistä mainittiin. Ennen lintuharrastajat joutui kartoittamaan: aamuisin herää neljältä, kuuntelee mitkä linnut laulaa ja tekee merkinnät. Nyt pistät sen puhelimen nauhoittamaan ja se kertoo sen. Meillä on tuolla Turussa tämmöinen biodiversiteettipuisto. Haluttiin kartottaa sen eliöitä, niin otetaan maaperänäyte ja DNA-analyysi, niin me nähdään siitä. Se on just eDNA:ta eli ympäristö-DNA:ta. Nähdään, mitä sieniä, bakteereita – verrataan tietokantaan, ja sieltä tulee lajilista suoraan.

Eli kyllähän ympäristöpuolella tosi paljon pystytään teknologiaa hyödyntämään, kaikki näytteenotot sun muut – kyllä siitä on hyötyä. Mutta onneksi ihmistä tarvitaan vielä jossain.

[Joel]
Niin ja mä mietin – toi oli hyvä kuvaus toi, että herää aamu neljältä ja menee kuuntelee. Niin katooko siinä se romantiikka siitä, että hei, et mä meen nyt kuuntelemaan, että mä oon semmonen lintukuiskaja tai kuuntelija, että mä tunnistan sieltä – vai laitat sen kännykän siihen ja meet siemailemaan kahvia sitten mieluummin sinne kodin lämpöön ja…

[Esko]
Kuka mistäkin tykkää. Kyllähän se on elämys tietysti silleen yksilötasolla, ja tietyllä tavalla kyllähän me tässäkin nähdään, että sehän muuttaa sitä työntekoa. Jotkut työpaikat häviää, mutta toisaalta me saadaan vastineeksi tosi paljon tehokkaampaa aineiston keruuta, ja sit ehkä siellä analyysipuolella taas on sit töitä. Että kyllä se maailma muuttuu ihan väistämättä. Ei kannata ihan loppuun asti taistella koneita vastaan, vaan ottaa se mitä hyötyä niistä on ja käyttää.

[Joel]
Mahtavaa! Hei iso kiitos, että pääsit meille vieraaksi! Ja kiitos Maija myös co-hostaamisesta, mainioita kysymyksiä! Kiitos itselleni, että pysyin jotenkin kartalla.

[Maija]
[nauraa] Tiekartalla.

[Joel]
Tiekartalla, kyllä. Kiitos kuuntelijoille myös! Pysykää kuulolla, tulossa vielä useita huikeita jaksoja, ja seuratkaa meitä, kommentoikaa, tägätkää, lähettäkää viestiä, jos on jotain huippuvieraita, ketä haluatte mahdollisesti meidän vieraaksi. Kiitos!

[Maija]
Kiitos!

[Esko]
All right! Kiitos!

[Maija]
Tämä podcast pohtii ajatuksia ja luo keskustelua siitä, missä suhteessa meitä palvelee ihminen ja kone tulevaisuuden hotellissa. Miten teknologiset ratkaisut voivat mullistaa hospitality-alaa ja kuinka pitkälle ne kykenevät asiakaspalvelussa? Onko henkilökohtainen palvelu ihmiseltä ihmiselle tulevaisuuden luksusta? Me pyrimme löytämään käytännönläheisiä ideoita, inspiroivia esimerkkejä sekä strategista näkemystä tulevaisuuden haasteisiin ja mahdollisuuksiin.

[Joel]
Podcastin taustavoimana on hanke Finnish Hotel of Tomorrow FOT 2.0, joka on Metropolian ja Haaga-Helian yhteinen hanke. Se kehittää ja innovoi tulevaisuuden hotellia uusilla ja testatuilla palvelukonsepteilla sekä kiinteistöteknologisilla ratkaisuilla. Hankkeen rahoitus: Uudenmaan liitto ja Euroopan unionin osarahoittama Euroopan aluekehitysrahasto EAKR.