Mikä kumma osaamisperustaisuus? Opiskelu ammatillisessa opettajakorkeakoulussa

Osaamisperustaisuus voi olla vieras käsite monelle korkeakoulujen tai ammatillisen koulutuksen ulkopuolella työskentelevälle. Vaikka käsitteestä olisikin kuullut, sen sisällöt eivät välttämättä ole tuttuja ja käsitteen vaikutukset koulutusten toteutustapoihin voivat vaihdella.

Ammatillisten opettajakorkeakoulujen opinnoissa osaamisperustaista ajattelua on viety ehkä vielä askelen pidemmälle, minkä mahdollistaa opintojen tiivis, prosessimainen luonne.

Moni uusi opiskelija voi tulla opettajaopintojen pariin kurssien suorittaminen ja opintopisteet mielessään, ja saa opintojen alkaessa muokata ajatusmaailmaansa toisenlaiseen suuntaan. Sama kävi itselle ja opiskelijakollegoille tuoreissa ammatillisen opinto-ohjaajan opinnoissa, jotka osaltaan inspiroivat pohtimaan aihetta tässä kirjoituksessa.

Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun opintohallinnossa työskentelevänä on arvokasta kokea käytännössä, miltä osaamisperustaisuus opiskelijanäkökulmasta näyttää, sillä asiaa tarvitsee usein avata uusille opiskelijoillemme opintojen alussa.

Opintojaksojen suorittamisesta osaamistavoitteisiin tähtäämiseen

Osaamisperustaisuus korkeakoulukentällä tarkoittaa sellaista pedagogista otetta, joka perustuu oppimisen lopputuloksiin, ja jonka lähikäsitteisiin kuuluvat esimerkiksi osaamistavoitteet, kompetenssit, asiantuntijuus ja osaamisen tunnistaminen (Frisk & Sivenius 2025).

Opiskeluprosessi lähtee siitä, että opiskelija löytää omaa opintojen kannalta relevanttia ja epärelevanttia osaamistaan sekä sanallistaa sitä suhteessa ammattitaitovaatimuksiin. Lähtökohtana on siis ensin arvioida omaa jo olemassa olevaa osaamista osaamistavoitteisiin nähden, sitten suunnitella omiin tarpeisiin sopivat osaamisen hankkimisen tavat, hankkia osaamista kontaktipäivillä ja muilla tavoilla sekä osoittaa osaamista yksilöllisesti (Jussila, Joensuu & Rantanen 2019).

Näin ollen osaamisperustaisuus tarkoittaa henkilökohtaistamista siten, että osaamistavoitteiden mukaisen osaamisen tunnistaminen, hankkiminen ja osoittaminen on osaltaan opiskelijan suunnittelemaa ja sisältää sekä vapauden että vastuun (Happo & Perunka 2019).

Meillä Haaga-Heliassa kyseistä suunnitelmaa kutsutaan nimellä henkilökohtainen kehittymissuunnitelma eli heks, josta keskustellaan yhdessä oman ohjaajan kanssa useaan otteeseen opintojen aikana.

Osaamisperustaisuus vastuuttaa näin opiskelijaa itseään tavallista enemmän. Se haastaa opiskelijan tarkastelemaan omaa osaamistaan ja pohtimaan, miten sitä tulisi täydentää suhteessa osaamistavoitteisiin. Lisäksi se haastaa opiskelijan luomaan omia osaamisen osoittamisen tapoja, joista sovitaan yhdessä ohjaajan kanssa.

Osaamisperustaisuuden tärkeimpiin lähtökohtiin kuuluu opiskelijan osallisuus, eli opiskelijan aktiivinen toimijuus opintojensa suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa (Lehto & Vänskä 2019). Jokainen ei hanki opintojen aikana tismalleen samanlaista uutta osaamista, kun omaa yksilöllistä aiemmin kertynyttä kokemusta hyödynnetään, syvennetään ja osoitetaan tehtävissä ja harjoittelussa.

Opinnot koulutuksessa ovat kuitenkin pääpiirteissään samat, eli tavoitteiden mukaisilta sisällöiltään kaikki suorittavat vain pientä palaa vaille samansisältöisen kokonaisuuden. Tähän vaikuttaa osaltaan lainsäädännön vaatimukset, jotka ohjaavat opetussuunnitelmiamme. Kun laajuus on vain 60 opintopistettä, valinnaisuuden mahdollisuus on rajallista.

Monella opiskelijalla on prosessin alussa ajatus, että opiskelu tarkoittaa etenemistä opintojaksosta toiseen ja opintopisteiden kerryttämistä tasaiseen tahtiin (Alanko-Turunen & Kaukinen 2026). Tämä on näkynyt selvästi myös aloittavien opiskelijoiden kysymyksissä opintohallinnolle.

Tutkinto-opiskeluun tottuneiden uusien opiskelijoiden on aluksi vaikeaa ymmärtää, miten opiskellaan ilman ’suorittamista’ – suorittamisen tarkoittaessa vaikkapa järjestyksessä ja tietyissä aikaraameissa kulkevien opintojaksojen, tiettyjen tehtävien ja tenttien tekemistä. Toki opintojaksoille voi olla rakennettuna myös valmiita osaamisen osoittamisen tapoja ja aikarajoja.

Opettajaopiskelijoille opiskelutapa on ehkä aivan vieras. Opinto-ohjaajaopiskelijoilla pedagogisista opinnoista saattaa olla aikaa tai eri korkeakouluissa osaamisperustaisuus on toteutettu eri tavoin. Koulutusten osaamisperustainen toimintatapa aiheuttaa helposti alkuun hämmennystä, mutta selkiytyy opintojen jatkuessa ja ohjauksen avulla (Jussila, Joensuu & Rantanen 2019).

Uusi prosessi vaatii opiskelijalta totuttelua.

Osaamisen kokonaisuus rakentuu monitahoisesti

Ammatillisissa opettajankoulutuksissa opintojaksojen sisällöt kietoutuvat toisiinsa ja usein rakentuvat yhtä matkaa keskenään, ei toisistaan erillisinä palasina. Huomaan, että opinto-ohjaajaopiskelijana muutamaa ohjausalan kirjaa selailemalla löydänkin sopivaa materiaalia vaikkapa neljän opintojakson sisältöihin, ja siten edistän osaamista ja tehtäviä monella osa-alueella hiljalleen läpi opintojen.

Opiskelijoille ja opintoja taloudellisesti tukeville tahoille tarvitsee opintohallinnosta käsin usein selittää tätä osaamisperustaisuutta ja kietoutuneisuutta, sillä harvoin opintopisteitä ropisee ensi kuukausina rekisteriin runsain mitoin.

Esimerkiksi kuukausittainen viiden pisteen opintopistekertymä voi olla joskus hankalasti toteutettavissa, vaikka opinnot sinällään etenevätkin normaalisti oman opiskeluryhmän mukana. Erityisesti harjoittelu on vaihe, jossa teoreettista tietoa pääsee soveltamaan käytäntöön ja käytännöstä taas poimimaan opintojaksoilla tarvittavaa osaamista. Usein vasta harjoittelun myötä on mahdollista suorittaa loppuun useampia opintojaksoja.

Antoisinta materiaalia omaan kehittymiseen ovat yhteiset keskustelut, joita tarjotaan kontaktipäivillä lähi- ja verkkotapaamisissa. Niissä paitsi kerrytetään uutta tietoa, tuodaan yhteiseen pöytään jokaisen työ- ja elämänkokemusta, tehdään käytännön harjoituksia sekä osoitetaan osaamista. Kontaktipäivien keskustelut harvoin liittyvät nimellisesti vain yhden opintojakson tavoitteisiin, päinvastoin.

Vertaisopiskelijoita hyödynnetään peilaamiseen ja kollegiaaliseen oppimiseen (Alanko-Turunen & Kaukinen 2026). Toisin kuin tutkinto-opinnoissa, nämä vuoden opinnot edellyttävät sen vuoksi yleensä sitoutumista lähtökohtaisesti kaikkiin kontaktipäiviin. Myös tästä usein kysellään.

Käyttöteorian, ohjausfilosofian ja ammatillisen identiteetin kehittämistä

Osaaminen voidaan määritellä koostuvaksi yhteen kietoutuneista tiedoista, taidoista ja asenteista, jotka näkyvät autenttisessa työssä, eivätkä ole toisistaan irrallisina vielä osaamista (Saranpää 2015).

Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opiskelu ei ole pelkästään asioiden ja tiedonpalasten oppimista, vaan myös ammatillisen identiteetin kehittämistä prosessin aikana. Juuri siksi kyse ei ole vain opintojaksojen suorittamisesta ja opintopisteiden kerryttämisestä. Opettajan ammatillisen identiteetin kehittäminen ja sen reflektointi tarvitsevat tilaa (Alanko-Turunen & Kaukinen 2026).

Identiteettityö on myös opinto-ohjaajan koulutuksessa keskeistä (Jussila, Joensuu & Rantanen 2019). Esimerkiksi opinto-ohjaajaksi opiskelevan on välttämätöntä ottaa opiskeluun mukaan oman ajatusmaailman kehittyminen ja käyttöteorian, kuten ohjausfilosofian kertyminen.

Tällainen kehittyminen ja muutos voi olla hidasta. Opinto-ohjaajaopiskelijat kokevat, että ohjaajaidentiteetin ja ohjauskäsityksen muodostuminen edellyttää pohdintaa ja vie aikaa (Jussila, Joensuu & Rantanen 2019). Se vaatii säännöllistä reflektointia ja sitä avittaa keskustelu ja vuorovaikutus, minkä vuoksi vertaisryhmätyöskentely on koulutuksissa yleisesti käytössä oleva toimintatapa.

Reflektointiin liittyy sen tarkastelu, miten teoreettinen tieto näkyy käytännön tekemisessä, ja opiskelijoiden välisissä keskusteluissa verrataan kokemuksia ja näkemyksiä (Jussila, Joensuu & Rantanen 2019).

Vaikka aktiivisuutta ja itseohjautuvuutta kaivataan opiskelijalta kaikissa korkeakouluopinnoissa, niin osaamisperustaisissa, oman ammatillisen identiteetin kehittymiseen tähtäävissä opinnoissa sitä kaivataan kenties vielä enemmän.

Lopulta opettajana tai ohjaajana kehittymiseen kuuluu myös tasapainottelua sen suhteen, mikä on tavoitteiden saavuttamisessa riittävä taso – onko 60 opintopistettä opintoja suorittanut henkilö täydellinen, ja milloin prosessi on koulutuksen kannalta kuljettu loppuun? Oppimista tapahtuu valtavasti myös työuran aikana käytännössä. On siis vain päätettävä, että opiskeluprosessin osuus on jossain kohtaa valmis, ja työn ääressä kehittyminen voi alkaa.

Kuva: Haaga-Helia