Tekoälyn tuoma koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen toimintaympäristöjen nopea muutos edellyttää pedagogiikan uudelleen ajattelua. Esitämme, että tekoälyn tuoma muuttuva asiantuntijuus ja pedagoginen johtaminen ovat johtoajatuksia pedagogiikan kehittämisessä.
Pedagogiikan tulee näkyä ammattikorkeakoulun kaikessa toiminnassa ja sitä ohjaavassa ajattelussa, kuten esimerkiksi TKI-toiminnassa, johtamisessa, tulevaisuuskestävissä ratkaisuissa, hyvinvoivassa korkeakouluyhteisössä ja jokaisen yhteisön jäsenen arjessa.
Alkavana lukuvuonna 2026 aloitamme uuden pedagogisen toimintamallin kehittämisen. Toisin sanoen rakennamme yhdessä tutkien ainutlaatuista haagahelialaista ammattikorkeakoulun tutkimusperustaista pedagogiikkaa.
Oppimassa Haaga-Heliassa
Yhteisen kehittämisen lähtökohdaksi on hyvä pohtia niitä välttämättömiä tekijöitä, joista ammattikorkeakoulujen toimintakenttä ja oppimisympäristöt rakentuvat.
Ammattikorkeakoulututkinnon pedagoginen ja yhteiskunnallinen tehtävä rakentuu Suomessa työelämää uudistavan asiantuntijuuden kehittämiselle, tutkimukseen perustuvalle käytännölliselle osaamiselle sekä opiskelijan jatkuvalle ammatilliselle kasvulle.
Näiden toteuttamiseksi Haaga-Helia on asettanut strategisiksi tavoitteikseen
- erinomaisen oppimiskokemuksen ja osaamisen,
- tulevaisuuskestävät ratkaisut sekä
- hyvinvoivan korkeakouluyhteisön.
Näissä kolmessa osa-alueessa voidaan nähdä haagahelialaisen oppimisen perusta, joka antaa suunnan ammattikorkeakoulumme pedagogiselle ajattelulle ja johtamiselle.
Systeeminen näkökulma pedagogiikkaan
Erinomaiset oppimiskokemukset ja vahva osaaminen tuottavat tulevaisuuskestäviä ratkaisuja. Samalla tulevaisuuskestävien ratkaisujen kehittäminen synnyttää uutta osaamista ja mahdollistaa merkityksellisiä oppimiskokemuksia.
Hyvinvoiva korkeakouluyhteisö luo edellytyksiä oppimiselle, mutta myös laadukkaat oppimiskokemukset, osaamisen kasvu ja yhteiskunnallisesti vaikuttavat ratkaisut vahvistavat yhteisön hyvinvointia. Kyseessä on keskinäisriippuvainen kokonaisuus, jossa yksittäisiä ilmiöitä ei voida tarkastella tai ymmärtää irrallaan toisistaan.
Tällainen näkökulma perustuu systeemiseen ajatteluun, jossa huomio kohdistuu ilmiöiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin eikä ainoastaan yksittäisiin syy-seurausketjuihin (Senge 1990). Vaikka jonkin osa-alueen kehittäminen voi toisinaan vaatia erityistä huomiota, on tärkeää tarkastella myös sen vaikutuksia koko järjestelmään. Strategisten tavoitteiden edistäminen edellyttääkin niiden keskinäisen riippuvuuden ymmärtämistä.
Kouluissa ja siten myös ammattikorkeakoulussa luonteva väline näiden tavoitteiden saavuttamiseen on pedagogiikka. Ammattikorkeakoulukontekstissa pedagogiikka voidaan ymmärtää tieteenalana ja käytäntönä, joka tarkastelee, miten ymmärrys rakentuu, osaaminen kehittyy ja toimijuus vahvistuu.
Pedagogiikkaa pitää johtaa
Strategisten tavoitteiden keskinäisiä yhteyksiä tarkasteltaessa systeeminen ajattelu näyttäytyy pedagogisen ajattelun keskeisenä piirteenä. Pedagogiikka on siten myös kokonaisuuksien hallintaa, jota tulee johtaa. Kyse on pedagogisesta johtamisesta, joka voidaan nähdä koko korkeakouluyhteisön yhteisenä tehtävänä. Se ei rajoitu esihenkilöiden toimintaan, vaan toteutuu pedagogisena organisaatiokulttuurina kaikissa vuorovaikutustilanteissa. (Quinlan 2014.)
Pedagogiikka rakentuu vuorovaikutuksessa, minkä vuoksi henkilöstön keskinäisellä yhteistyöllä on keskeinen rooli oppimisen edistämisessä. Opettajien välinen yhteistyö ja yhteinen usko vaikuttavuuteen muodostavat kouluyhteisön keskeiset voimavarat, joilla on vahva yhteys oppimistuloksiin (Hattie 2009; 2023).
Tutkimusperustaisuus asiantuntijuuden ja pedagogisen johtamisen kivijalkana
Haaga-Helia on korkeakoulupedagogiikkaan profiloitunut ammattikorkeakoulu. Tämä merkitsee pedagogiikan aktiivista tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa sekä reflektiivistä opettajuutta, joka arvioi jatkuvasti omia lähtökohtiaan ja uudistuu toimintaympäristön muutosten mukana.
Tällainen tutkimusperustainen toimintatapa on koko korkeakouluyhteisön yhteinen tehtävä, ja se näkyy kaikilla johtamisjärjestelmän tasoilla. Käsitys pedagogisesta johtajuudesta kytkeytyy puolestaan siihen, miten ymmärrämme opettajuuden, asiantuntijuuden ja niiden jatkuvan kehittymisen.
Haaga-Helian strategiassa työelämän ja yhteiskunnan uudistaminen sekä yhteiskunnallinen vaikuttaminen ovat keskeisiä tavoitteita. Askeleen edellä oleminen ja vaikuttava osaamisen ja elinkeinoelämän uudistaminen edellyttää jatkuvaa oman toiminnan arviointia ja oppimisen edellytysten vahvistamista.
Yhtä yleispätevää ratkaisua ei kuitenkaan ole, sillä jokainen koulutusala ja asiantuntijuuden muoto rakentuu omalle tietoperustalleen. Asiantuntijuus muodostuu substanssiosaamisen, ajattelun taitojen ja käytännön toiminnan yhdistelmästä.
Asiantuntijuus muutoksessa
Tekoälyn nopea kehitys haastaa myös pohtimaan asiantuntijuuden käsitettä uudella tavalla. Opettajan asiantuntijuus on yhdistelmä substanssiasiantuntijuutta ja pedagogista asiantuntijuutta. Metataitojen, kriittisen ajattelun ja oppimaan oppimisen taitojen merkitystä on perustellusti korostettu työelämän muuttuessa ja elinikäisen oppimisen merkityksen kasvaessa. Tämän seurauksena opettajaa ei enää nähdä ensisijaisesti tiedon välittäjänä, vaan oppimisen mahdollistajana ja ohjaajana (OECD 2019).
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että tiedollisen asiantuntijuuden merkitys opettajuudessa olisi vähentynyt. Päinvastoin, sillä tiedon määrän kasvu ja tekoälyn mahdollistama nopea tiedonhaku korostavat asiantuntijan kykyä arvioida tiedon luotettavuutta, merkityksellisyyttä ja sovellettavuutta.
Asiantuntijuuden keskeinen piirre on kyky tunnistaa oman alan kannalta olennaisia rakenteita ja merkityksiä. Tämä on keskeinen oppimiseen liittyvä asiantuntijuuden piirre.
Pitkäjänteisen opiskelun ja harjoittelun seurauksena asiantuntijoille rakentuu laajoja ja hyvin organisoituja tietorakenteita, joiden avulla he kykenevät ratkaisemaan oman alansa ongelmia tehokkaasti. Asiantuntijat havaitsevat ilmiöistä sellaisia rakenteita, joita aloittelijat eivät vielä tunnista (Ericsson & Charness 1994; Bransford et al. 2000; Bereiter & Scardamalia 1993).
Fyysikko tarkastelee maailmaa fysiikan käsitteiden ja selitysmallien kautta, aivan kuten markkinoinnin asiantuntija tunnistaa markkinointiin liittyviä ilmiöitä ja lainalaisuuksia ympärillään. Tällaisessa tilanteessa tekoäly ei korvaa asiantuntijaa, vaan pikemminkin vahvistaa hänen mahdollisuuksiaan hyödyntää laajoja tietomääriä uusien oivallusten rakentamisessa.
Vaikuttavaa haagahelialaista pedagogiikaa
Lukuvuotena 2026-2027 Haaga-Heliassa tarkastellaan haagahelialaisen ammattikorkeakoulupedagogiikan olemusta. Tavoitteena on tunnistaa sellaisia yhteisiä pedagogisia periaatteita, jotka voimme korkeakouluyhteisönä allekirjoittaa ja joita voimme soveltaa eri koulutusaloilla niiden omista lähtökohdista käsin.
Määrittelytyön tavoitteena, lähtökohtana ja mahdollistajana toimii hyvinvoiva korkeakouluyhteisö, sillä vaikuttavin pedagogiikka syntyy, kun opimme, tutkimme ja uudistumme yhdessä.
Lähteet
Bereiter, C., & Scardamalia, M. 1993. Surpassing Ourselves: An Inquiry into the Nature and Implications of Expertise. Open Court.
Bransford, J. D., Brown, A. L., & Cocking, R. R. (Eds.). 2000. How People Learn: Brain, Mind, Experience, and School (Expanded ed.). National Academy Press.
Ericsson, K. A., & Charness, N. 1994. Expert performance: Its structure and acquisition. American Psychologist, 49(8), 725–747.
Hattie, J. 2009. Visible Learning: A Synthesis of Over 800 Meta-analyses Relating to Achievement. Routledge.
Hattie, J. 2023. Visible Learning: The Sequel. Routledge.
OECD. 2019. OECD learning compass 2030. OECD Publishing.
Quinlan, K. M. 2014. Leadership of teaching for student learning in higher education: What is needed? Higher Education Research & Development, 33(1), 32–45.
Senge, P. M. 1990. The Fifth Discipline: The Art and Practice of the Learning Organization. Doubleday.
Kirjoittajat ovat käyttäneet tekoälyä avukseen taustatiedon etsimisessä ja kielenhuoltoon.
Kuva: Haaga-Helia