Lisää askelia opiskelu- ja työpäivään korkeakouluissa 

Pohditko sinäkin, miten voisit lisätä enemmän liikettä omaan arkeesi? Tuntuuko sinusta päivittäiset 8000–10000 askeltavoitteet vaikeasti saavutettavalta? Et ole yksin, sillä monet istumatyötä tekevät ja ruuhkavuosia elävät painivat samojen haasteiden kanssa. Syitä arkisen liikkeen vähenemisen taustalla on monia, mutta suurin yksittäinen tekijä on fyysisesti kuormittavan työn väheneminen ja vastaavasti istualtaan tehtävän tietotyön määrän lisääntyminen. 

Tähän haasteeseen on lähdetty tarttumaan myös nykyisessä hallitusohjelmassa (Suomi liikkeelle 2023–2027). Ohjelmaan varatun rahoituksen avulla tuetaan esimerkiksi liikkumistoimintaa oppilaitoksissa, kunnostetaan ja kehitetään lähivirkistysalueita, vahvistetaan elintapaohjausta hyvinvointialueilla sekä pyritään edistämään varusmiespalvelukseen tulevien toimintakykyä. 

Liikkumattomuus huolettaa 

UKK-Instituutin julkaiseman Liikuntaraportti 2022 -selvityksen mukaan suomalaiset eri ikäryhmissä istuvat tai ovat paikoillaan keskimäärin hieman yli yhdeksän tuntia päivässä (Husu ym. 2022). Kokonaiskuvassa suomalaiset istuvatkin kaikissa ikäryhmissä arjessaan tänä päivänä paljon, sillä istumatyön määrä on lisääntynyt ja älylaitteilla vietetty aika kasvanut viime vuosikymmeninä. Liikkeen lisääminen opiskelu- ja työpäivien aikana ei ole ainoastaan terveysteko, vaan sillä voidaan parantaa oppimistuloksia sekä edistää yleistä hyvinvointia arjessa. 

Korkeakouluopiskelijoille teetetyssä terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa on tunnistettu, että jo pienikin määrä liikuntaa vähentäisi todennäköisyyttä psyykkiselle kuormitukselle (Appelqvist-Schmidlechner ym. 2025). Tästä huolimatta vain hieman yli puolet korkeakouluopiskelijoista (18–34-vuotiaista) saavuttaa tämänhetkiset kansalliset terveysliikuntasuositukset (KOTT 2024). Parhaiten suosituksiin yltävät 18–29-vuotiaat opiskelijat. Saman selvityksen mukaan opiskelijat saattavat kuitenkin istua jopa 12 tuntia vuorokaudessa, erityisesti vanhemmissa opiskelijaryhmissä (30–34-vuotiaat). Sama ilmiö näkyy myös heitä vanhempien työikäisten keskuudessa. Haasteen selättämiseksi jokaisen tulisi huolehtia omassa arjessaan opiskelun ja työn riittävästä tauottamisesta ja löytää itselleen sopivia keinoja arkisen liikkeen lisäämiseksi. 

Useilla pääkaupunkiseudun korkeakoulujen kampuksilla on nykyisin oleskelutiloja, joissa on erilaisia liikettä aktivoivia laitteita ja välineitä. Tiloihin on hankittu esimerkiksi kuntosalilaitteita, kävelymattoja ja puolapuita aktivoimaan sekä opiskelijoita että henkilökuntaa. Toisin sanoen korkeakouluissa opiskelevilla ja työskentelevillä on jo valmiiksi puitteita liikkeen ja liikuskelun lisäämiseen päivän aikana. Seuraava askel on löytää omatoimisesti arjen tilanteita, joissa liike lisääntyy luontevasti ja muuttaa arjen pieniä käytänteitä.  

Liikepedagogiikka askelrikkaan arjen tukena 

Oppilaitoksissa arkiliikkumista voidaan tukea liikepedagogiikan keinoin. Liikepedagogiikka perustuu kehon ja mielen jatkuvaan vuorovaikutukseen. Sen kansainvälinen termi movementcentred pedagogy kuvaa lähestymistapaa, jossa liike on läsnä oppimisprosessissa eikä vain irrallinen elementti (Mandelid 2026). Oppimisen tavoite ohjaa liikepedagogisia ratkaisuja: liike ei ole pelkkä lisä, vaan tietoisesti oppimista tukeva osa opetusta. Opettaja on avainroolissa liikkeen integroimisessa esimerkiksi menetelmien, opetussisältöjen tai aktivoivien taukojen kautta (Mäkelä 2025; Syväoja ym. 2024). 

Liikepedagogisia valintoja voidaan toteuttaa pienilläkin teoilla, kuten kävelykeskusteluilla tai opetuksen rytmityksellä, jolloin liike sulautuu luontevasti opiskelijoiden arkeen. Haaga-Helian opettajakoulutuksessa liikepedagogiikka näkyy muun muassa opetuksen suunnittelussa, taukojen pedagogisessa perustelussa ja opiskelijoiden ohjaamisessa ulos liikkumaan luentomaisen opetusosuuden aikana. Dynaaminen PedaMovemalli (Mäkelä & RoosSalmi 2025) tukee pedagogista suunnittelua liikkeen ja opetustavoitteiden yhdistämisessä. Erityisesti reflektiivisessä työskentelyssä liike on osoittautunut oivaltavaksi ja oppimista syventäväksi kumppaniksi. 

Opettaja motivoi liikkeeseen omalla esimerkillään 

Palataan vielä päivittäisiin askeliin ja liikkeen lisäämiseen omassa arjessa. 8 000 askeleen saavuttaminen tarkoittaa keskimäärin yli tunnin verran päivässä. Näin suuri askelmäärä ei ole monelle mahdollista työ- tai opiskelupäivän yhteydessä. Onneksi jo pienillä muutoksilla voi lisätä opiskelu- ja työpäivien aikaista arkiliikettä. Tätä tukevat opiskelijan näkökulmasta opettajan mahdollistamat liikepedagogiset ratkaisut sekä opettajan liikkumisvalinnat. 

Ensimmäinen kriittinen vaihe on muuttaa omia toimintatapoja. Entä jos aamu alkaisikin pienellä kävelyllä? Voisiko auton jättää hieman kauemmas kampuksesta tai jäädä pari pysäkkiä aikaisemmin pois julkisesta liikenteestä? Olisiko lounaan yhteydessä toteutettu kampuskävely perusteltu vireystason kannalta? Jo tällaisilla teoilla voi lisätä liikkeen ja askelten määrää kampuspäivien aikana.  

Liikkeen ja arkiaktiivisuuden tärkeyttä ei voi sivuuttaa myöskään etätyötä ja etäopiskelua tekevien keskuudessa. Turun yliopiston tutkimuksessa hybridityötä tekevien asiantuntijatyöntekijöiden havaittiin liikkuvan vähemmän etätyöpäivinä. He myös tauottivat työtään vähemmän kuin toimistopäivinä (Leskinen & Tuominen 2024). Liikkeen määrään on hyvä kiinnittää huomiota myös korkeakouluissa tapahtuvassa etäopetuksessa. Verkossa opettavalla opettajalla on monia mahdollisuuksia tukea opiskelijoiden aktiivisuutta pedagogisissa valinnoissaan.

Seuraavat kysymykset ohjaavat ajattelua liikemyönteisen verkko-opetuksen suunnitteluun:

• Miten liike ja kehollisuus voisivat linkittyä oppimisen tavoitteeseen?
• Millainen on opetuksen rytmi?
• Miten liike voisi yhdistää opiskelijoita tai vahvistaa heidän vuorovaikutustaan?
• Millaiset keholliset ja liikemyönteiset rutiinit sopisivat verkko-oppimisen tapaan toimia yhdessä ja yksin?
• Miten opiskelija voisi käyttää liikettä ja kehoaan ajattelun, ymmärtämisen ja vuorovaikutuksen välineenä?

Arjen aktiivisuutta voidaan lisätä myös parantamalla etä- ja opiskeluympäristön ergonomiaa. Työpisteelle voi hankkia erimerkiksi kävelymaton tai kuntopyörän ja samalla normalisoida näiden välineiden käyttöä opetuksen yhteydessä. Tässä tullaankin liikepedagogiikan ytimeen: liikkuva opettaja aktivoi ennen kaikkea omalla esimerkillään. Liike ei ole pelkästään taukojen luksusta, vaan se voi olla aktiivinen osa omaa oppimista ja työntekoa. 

Askeleet vain yksi tapa lisätä arjen aktiivisuutta 

Kävely ei ole ainoa tapa aktivoitua opiskelu- tai työpäivän aikana, mutta se on kätevä, ilmainen ja usein saavutettavissa oleva keino lisätä liikettä arkeen. Kun liikkeestä muodostuu rutiini, on helpompi löytää uusia tapoja toteuttaa arjen aktiivisuutta. Meillä kaikilla on vastuu ja mahdollisuus tehdä liikkeestä luonteva osa jokaista työ- ja opiskelupäivää. Muutos kohti aktiivisempaa arkea voi alkaa jo tänään, olethan mukana! 

Kuva: Haaga-Helia