Matkailu
Julkaistu : 22.10.2026
Kansainvälisesti kaupunkiverolla tarkoitetaan useimmiten turistiveroa, jota paikallishallinnot perivät alueella yöpyviltä matkailijoilta. Veroluonteisen maksun tavoitteena on rahoittaa kaupungin infrastruktuuria, julkista liikennettä, puhtaanapitoa sekä matkailusta aiheutuvien haittojen hallintaa. Vero on tyypillisesti 1–10 euroa henkilöä kohden yöltä, tai se lasketaan prosenttiosuutena huoneen hinnasta. Maksaminen tapahtuu yleensä suoraan majoituspaikan vastaanotossa sisään- tai uloskirjautumisen yhteydessä.
Suomessa ei toistaiseksi ole käytössä lakisääteistä kunnallista turistiveroa, mutta sen käyttöönotosta on käyty vilkasta keskustelua erityisesti suosituimmissa matkailukaupungeissa, kuten Helsingissä ja Rovaniemellä (Rämö 2026; Saukkonen 2024).
Kirjoituksessa tarkastelen matkailuliiketoiminnan lehtorin näkökulmasta, mitä taloudellisia hyötyjä kunnille saattaisi olla kaupunkiverosta. Tarkastelussani painottuvat verotuksen taloudelliset vaikutukset niin matkailualan kysyntään kuin kuntien talouden tasapainottamiseen.
Matkailun ulkoishaitat ja Pigoun vero
Matkailu on perusluonteeltaan hyödyke, johon liittyy merkittäviä ulkoisia kustannuksia. Näitä ulkoishaittoja ovat muun muassa liikenteen ruuhkautuminen, julkisen infrastruktuurin kuluminen, jätehuollon kuormitus sekä meluhaitat.
Talouskirjallisuudessa kaupunkiveroa tarkastellaan usein niin sanottuna Pigoun verona. Sen tarkoituksena on sisäistää nämä ulkoiskustannukset markkinahintoihin ja kattaa paikallisväestölle aiheutuvia rasitteita (Soininvaara 2022). Pigoun verolla pyritään ohjaamaan kysyntää niin, että matkailun kontekstissa sen avulla voidaan karsia pienen budjetin massamatkailua ja suosia pidempään viipyviä, enemmän paikallistalouteen jättäviä matkailijoita.
Vaikutukset matkailukysyntään ja hintajousto
Yksi matkailuverotuksen tutkituimmista osa-alueista on veron vaikutus matkailijoiden määrään ja kysyntään. Tutkimusten valossa vaikutukset riippuvat vahvasti kohteen vetovoimaisuudesta ja veron suuruudesta:
- Pienet kiinteät verot: Matkailukysyntä on yleisesti ottaen hintajoustavaa, mutta pienten kiinteiden verojen (esimerkiksi 1–3 €/yö) vaikutus kysyntään on osoittautunut hyvin vähäiseksi (Kristjansdottir 2020; Villegas, Del Carmen & Cardenete 2024).
- Vahvat vetovoimakohteet: Erittäin suosituissa kohteissa, kuten Venetsiassa, veron vaikutus kävijämäärään on lähes olematon (Rinaldi 2012).
- Substituuttikohteet ja liikematkustus: Korvaavissa kohteissa tai hintaherkässä liikematkustuksessa vero voi kuitenkin ohjata kysyntää naapurikuntiin.
Kansainväliset empiiriset tutkimukset osoittavat kysynnän hintaherkkyydessä selvää alueellista vaihtelua. Iso-Britanniassa tehty mallinnus viittaa siihen, että matkailukysyntä on erittäin hintaherkkää ja matkailuhintoja nostavilla toimenpiteillä on merkittävä kielteinen vaikutus saapuvien matkailijoiden määrään (Durbarry 2008).
Malediiveilla, joiden valtion tuloista jopa 70 prosenttia kertyy matkailuveroista, 10 prosentin nousu matkailuverossa vähentää kysyntää 5,4 prosenttia (Adedoyin, Seetaram, Disegna & Filis 2023). Italiassa tehty tutkimus taas osoittaa, että vierailijaveron käyttöönotto laskee kotimaista matkailukysyntää, mutta ei vaikuta kansainväliseen matkailuun (Biagi, Brandano & Pulina 2017).
Taloudelliset vaikutukset kunnille: esimerkkinä Lappi
Kaupunkiverojen alueellisia talousvaikutuksia on arvioitu maailmalla erilaisilla malleilla. Andalusiassa hyödynnettiin hintavaikutusmallia ja sosiaalitaloudellista kirjanpitomatriisia (SAM), joiden tulokset osoittivat kokonaistuotantoon kohdistuvan verorasituksen nostavan matkailualan hintoja 5–7 prosenttia ja kasvattavan kuluttajahintaindeksiä (Villegas ym. 2024). Australiassa yleisen tasapainon mallilla (CGE) puolestaan havaittiin, että matkailuverojen poistaminen laajentaisi matkailualaa (Ihalanayake 2012).
Suomen kontekstissa kaupunkiveron potentiaalia voidaan havainnollistaa Lapin kärkikohteiden luvuilla. Rovaniemellä joulukuussa 2025 ulkomaalaisten osuus kaikista yöpymisistä (166 384) oli noin 95 prosenttia. Jos kysynnän joustavuus oletetaan matalaksi, kahden euron suuruinen kaupunkivero olisi tuonut kaupungin kassaan pelkästään yhdeltä kuukaudelta reilut 300 000 euroa. Inarissa joulukuun 2025 kaikista yöpymisistä (112 205) ulkomaalaisten osuus oli 93 prosenttia. Vastaavalla kahden euron verolla Inari olisi kerännyt kuukaudessa reilut 200 000 euroa.
Molemmat esimerkkikunnat sijaitsevat maantieteellisesti erillään muista suurista keskuksista. Pitkien etäisyyksien vuoksi matkailijoiden siirtymisestä naapurikuntien majoituspalveluihin ei ole todellista vaaraa.
Hyväksyttävyys ja verotulojen korvamerkintä
Veron onnistunut käyttöönotto edellyttää sekä matkailijoiden että paikallisten toimijoiden hyväksyntää. Sidosryhmien näkökulmat jakautuvat tyypillisesti seuraavasti:
- Elinkeinoelämä ja hotellijärjestöt vastustavat veroa usein julkisuudessa vetoamalla alueen kilpailukykyyn (Rämö 2026; Saukkonen 2024). Tutkimusnäyttö kuitenkin osoittaa, että veron todelliset haitat jäävät usein alan pelkoja pienemmiksi (Adedoyin ym. 2023).
- Paikallisväestö tukee kaupunkiveroa vahvasti, jos sen koetaan tasoittavan matkailun tuomia ulkoishaittoja ja infrakuormitusta (Biagi ym. 2017).
- Matkailijoiden maksuhalukkuus nousee huomattavasti, jos verotulot korvamerkitään tiettyyn kohteeseen, kuten paikallisen joukkoliikenteen kehittämiseen, reitistöjen ylläpitoon tai luonnonsuojeluun. Jos vero ohjataan läpinäkymättömästi yleiseen kunnankassaan, vastustus on huomattavasti suurempaa.
Kaupunkiverosta hyötyä kestävän matkailun edistämisessä
Kaupunkivero on monisäikeinen taloudellinen instrumentti, jolla pyritään tasapainottamaan julkisten tulojen keräämistä, paikallisyhteisöjen kestävyyttä ja matkailun kilpailukykyä. Kun matkailukohteet kohtaavat kasvavaa kävijäpainetta, huolellisesti kohdennettu ja läpinäkyvä kaupunkivero voi toimia tehokkaana välineenä ulkoishaittojen hallinnassa ja kestävämmän matkailun edistämisessä.
Kaupunkiverosta olisi ilmeistä hyötyä Rovaniemen ja Inarin kaltaisille kunnille, joissa matkailuyöpymisten määrät ovat olleet huomattavassa kasvussa. Se toisi kuntien kassaan satojatuhansia euroja suoraa tuloa käytettäväksi kunnallisten palvelujen ja matkailun edellyttämän infrastruktuurin ylläpitoon.
Lähteet
Adedoyin, F. F., Seetaram, N., Disegna, M. & Filis, G. 2023. The Effect of Tourism Taxation on International Arrivals to a Small Tourism-Dependent Economy. Journal of Travel Research, 62(1), 135–153.
Biagi, B., Brandano, M. G. & Pulina, M. 2017. Tourism taxation: A synthetic control method for policy evaluation. International Journal of Tourism Research, 19(5), 505–514.
Durbarry, R. 2008. Tourism Taxes: Implications for Tourism Demand in the UK. Review of Development Economics, 12(1), 21–36.
Ihalanayake, R. 2012. Economic effects of tourism tax changes in Australia: Empirical evidence from a computable general equilibrium model. Tourism Economics, 18(1), 181–202.
Kristjansdottir, H. 2020. Tax on tourism in Europe: Does higher value-added tax (VAT) impact tourism demand in Europe? Current Issues in Tourism, 24(6), 738–741.
Rämö, M. 2026. Helsinki asettaa tiukat ehdot turistiverolle. Helsingin Uutiset, 26.1.2026.
Rinaldi, D. A. 2012. Externalities and Tourist Tax: Evidence from Italy. Rivista Di Scienze Del Turismo, 2/2012.
Saukkonen, E. 2024. Turistivero jakaa mielipiteitä – Rovaniemi kannattaa, matkailualan liitto vastustaa. Yle Uutiset, 22.11.2024.
Soininvaara, O. 2022. Pigoun verot suojelisivat ympäristöä. Talous ja yhteiskunta, (1), 32–37.
Villegas, P., Del Carmen, D. & Cardenete, M. A. 2024. The economic impact of a tourist tax in Andalusia examined through a price effect model. Applied Economics Letters, 31(2), 96.
Kuva: Shutterstock