Saavutettava huippuosaaminen ammatillisessa koulutuksessa

Tässä artikkelissa kuvataan käytännönläheinen malli, jonka avulla huippuosaamiseen johtavaa oppimisprosessia voidaan rakentaa saavutettavasti opiskelijan, opettajan ja työelämän yhteistyönä. Artikkeli tarjoaa jäsenneltyjä malleja Huippuosaajana toimimisen tutkinnon osan toteutukseen, ohjaukseen ja tuen kehittämiseen ammatillisessa koulutuksessa. Artikkeli on kirjoitettu ammatillisen erityisopettajakoulutuksen kehittämistyön pohjalta.

HUIPTO – Huippuosaajan tutkinnon osa ammatillisessa koulutuksessa

HUIPTO (Huippuosaajana toimiminen) on toisen asteen ammatillisen koulutuksen valinnainen tutkinnon osa, joka on suunnattu erityisen motivoituneille ja lahjakkaille opiskelijoille, jotka haluavat syventää ammatillista osaamistaan tavanomaisen tutkinnon vaatimuksia pidemmälle. Huippuosaajana toimiminen kuuluu kaikille ammatillisille perustutkinnoille yhteisiin ammatillisiin valinnaisiin tutkinnon osiin, ja tutkinnon osa on laajuudeltaan 15 osaamispistettä. (OPH 2022)

Ammatillinen koulutus on viime vuosina ollut samanaikaisesti kahden voimakkaan kehityssuunnan ristivedossa. Toisaalta koulutusta ohjaavat kasvavat osaamisvaatimukset, työelämälähtöisyys ja huippuosaamisen korostuminen, toisaalta lainsäädäntö, koulutuspoliittiset linjaukset ja kansainväliset sopimukset velvoittavat edistämään koulutuksellista yhdenvertaisuutta ja inkluusiota (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017, 2§, 4§, 40§, 44–45§; UNESCO 2020, 18–20). Tämä jännite näkyy erityisesti vaativissa tutkinnon osissa, joissa osaamistavoitteet asetetaan korkealle ja oppimisprosessit edellyttävät vahvaa itseohjautuvuutta ja toimijuutta.

Erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden osallistumiseen ammatillisessa koulutuksessa liittyy edelleen rakenteellisia ja pedagogisia haasteita. Aiempi tutkimus suomalaisesta ammatillisesta koulutuksesta osoittaa, että opiskelijoiden osallisuutta rajoittavat tekijät eivät liity ensisijaisesti heidän osaamispotentiaaliinsa, vaan siihen, miten koulutuksen rakenteet, oppimisympäristöt ja pedagogiset ratkaisut huomioivat opiskelijoiden erilaiset tarpeet. Inkluusion toteutuminen edellyttää koulutusjärjestelmiltä ja pedagogisilta käytännöiltä saavutettavuutta, sillä ilman näitä osa opiskelijoista jää tosiasiallisesti sivuun koulutuksen mahdollisuuksista, vaikka koulutus on muodollisesti avoin kaikille.  (Raudasoja & Ryökkynen 2022, 73–74.) Tämän seurauksena vaativat tutkinnon osat voivat muodostua saavutettavuuden näkökulmasta haastaviksi, mikä edellyttää koulutuksen järjestäjiltä erityistä huomiota pedagogisiin ja rakenteellisiin ratkaisuihin.

Huippuosaajana toimimisen tutkinnon osa (HUIPTO) edellyttää opiskelijalta syvällistä ammatillista osaamista, kykyä soveltaa tietoa vaativissa työelämätilanteissa sekä valmiuksia toimia esimerkkinä ja osaamisen kehittäjänä. Tutkinnon osan toteutukset painottuvat usein työelämässä tapahtuvaan oppimiseen ja näyttöihin, joissa osaaminen osoitetaan autenttisissa ympäristöissä. Nämä piirteet tekevät tutkinnon osasta potentiaalisesti vaativan saavutettavuuden näkökulmasta (OPH 2022).

Huippuosaajana toimimisen tutkinnon osa saavutettavana oppimisprosessina

Inkluusiolla tarkoitetaan koulutuksen järjestämistä siten, että kaikki opiskelijat voivat osallistua yhteiseen oppimisympäristöön ilman erottavia rakenteita. Inklusiivinen koulutus perustuu yhdenvertaisuuden periaatteeseen, jossa erilaisuus nähdään voimavarana eikä poikkeamana normista (UNESCO, 2020 ,18–21). HUIPTO-tutkinnon osassa inkluusion ja huippuosaamisen välinen jännite on ilmeinen: tutkinnon osa on usein mielletty vain tietylle opiskelijajoukolle sopivaksi. Inklusiivinen näkökulma haastaa tämän asetelman ja korostaa, että korkeat osaamistavoitteet ja savutettavat toteutukset eivät ole toisiaan poissulkevia. Yhdenvertaisuus ei tarkoita samanlaista toteutusta kaikille vaan mahdollisuutta osoittaa osaamista erilaisin pedagogisin ratkaisuin.

Saavutettavuuden, inkluusion ja yhdenvertaisuuden periaatteet konkretisoituvat huippuosaajan toimimisen tutkinnon osassa erityisesti osaamisen kehittymisen prosessina ja siihen kytkeytyvinä tukikäytäntöinä.

HUIPTO- tutkinnon osan saavutettavuutta voidaan jäsentää osaamisen kehittymisen prosessina, jossa eteneminen huippuosaajaksi rakentuu vaiheittain perusosaamisesta syventävään osaamiseen. Prosessi ei etene lineaarisesti, vaan edellyttää osaamistavoitteiden tarkistamista, oppimisen reflektointia ja tukikäytäntöjen yhteensovittamista opiskelijan yksilöllisen tilanteen mukaisesti. Kuvassa 1 esitetään saavutettavaa HUIPTO-toteutusta kuvaava malli, jossa osaamisen kehittäminen, työelämässä tapahtuva oppiminen ja tuki muodostavat toisiinsa kytkeytyvän kokonaisuuden. Malli korostaa työelämässä tapahtuvan oppimisen merkitystä huippuosaamiseen etenemisen keskeisenä kontekstina sekä opiskelijan toimijuuden vahvistumista koko prosessin ajan.

Kuva havainnollistaa HUIPTO- tutkinnon osan osaamisen kehittymistä perusosaamisesta syventävään osaamiseen etenevänä kokonaisuutena työelämässä oppimisen kontekstissa. Prosessi alkaa opiskelijan nykytilan, vahvuuksien ja tavoitteiden tunnistamisesta sekä itsetuntemuksen kartoittamisesta, mikä luo perustan suunnitelmalliselle osaamisen kehittämiselle. Perusosaamisen vaiheessa korostuvat ammatillinen kasvu ja alan huippuosaamiseen liittyvien vaatimusten ymmärtäminen työskentelyllä vaativissa aidoissa ympäristöissä.

Syventävän osaamisen vaiheessa painopiste siirtyy laadun, kestävyyden ja työelämävastuun huomioimiseen sekä toimimiseen alan verkostoissa. Tuen ja näyttöjen yhteensovittaminen mahdollistaa osaamisen osoittamisen joustavasti ja saavutettavasti opiskelijan yksilölliset tarpeet huomioiden. Koko prosessia läpäisee työelämässä oppiminen, joka tukee opiskelijan etenemistä kohti huippuosaajana toimimista ja ammatillista kasvua.

Saavutettava tukimalli ja toimijoiden roolit HUIPTOssa

Edellisessä mallissa HUIPTO- tutkinnon osan saavutettavuutta tarkasteltiin osaamisen kehittymisen rakenteessa perusosaamisesta syventävään osaamiseen. Seuraavaksi tarkastelua syvennetään kuvaamalla, miten eteneminen jäsentyy opiskelijan, opettajan tai oppilaitoksen sekä työelämänverkoston näkökulmasta. Kuvassa 2 esitetään HUIPTO- tutkinnon osan saavutettava tukimalli palvelupolkuna, jossa osaamisen kehittymisen vaiheet konkretisoituvat eri toimijoiden rooleina ja vastuina. Palvelupolku havainnollistaa, miten opiskelijan osallisuus, toimijuus ja vastuu vahvistuvat vaiheittain moniammatillisen tuen ja työelämäyhteistyön avulla.  

Kuvassa 2 esitetään nelivaiheinen palvelupolku, joka jäsentää HUIPTO- tutkinnon osan toteutusta opiskelijan, opettajan tai oppilaitoksen sekä työelämäverkoston näkökulmasta. Prosessi käynnistyy itsensä tunnistamisen ja tavoitteiden asettelun vaiheesta, jossa opiskelijan vahvuudet, kehittymistarpeet ja urasuuntautumisen tavoitteet tehdään näkyviksi. Tässä vaiheessa opettajan rooli painottuu itsearvioinnin ohjaamiseen ja yksilöllisen osaamisen rakentamiseen, kun taas työelämäverkosto tuo näkyviin ajankohtaisia ja tulevia osaamistarpeita.

Ammatillisen kasvun ja osaamisen kehittämisen vaiheessa opiskelija syventää ammattitaitoaan työelämälähtöisissä oppimistehtävissä, soveltaa teoriaa käytäntöön ja kehittää ammatillista osaamistaan. Opettaja suunnittelee ja fasilitoi tavoitteellisia oppimisprosesseja sekä tukee reflektiota työelämässä oppimisen aikana, ja työelämä arvioi osaamisen laatua ja tukee kehittymistä.

Syventävän osaamisen ja työelämävastuun vaiheessa opiskelija vastaa laajemmista kokonaisuuksista ja toimii laatu-, turvallisuus- ja kestävyysvaatimusten mukaisesti. Opettajan tehtävänä on arvioida osaamista suhteessa ammattitaitovaatimuksiin ja tukea opiskelijan asiantuntijuuden kasvua sekä vastuullisuutta, kun taas työelämäverkosto mahdollistaa suuremman vastuun, palautteen ja ammatillisen legitimiteetin rakentumisen.

Palvelupolun viimeisessä vaiheessa opiskelija toimii huippuosaajana ja vaikuttajana, jakaen ja tuottaen osaamista verkostoissa sekä osallistuen alan kehittämiseen. Opettaja ja oppilaitos mahdollistavat verkostoitumisen, näkyvyyden ja kansainvälisyyden, ja työelämäverkosto tarjoaa asiantuntijuuden hyödyntämisen ja vaikuttamisen kenttiä. Koko palvelupolkua läpäisee ajatus saavutettavasta tuesta, jossa osaamisen osoittaminen ja kehittyminen mahdollistuvat erilaisista lähtökohdista käsin.

Esitetyt mallit perustuvat kehittämistyöhön, jossa hyödynnettiin ammatillisen koulutuksen saavutettavuutta ja inkluusiota koskevaa kirjallisuutta sekä Huippuosaajana toimimisen tutkinnonosan toteutuksista kertynyttä käytännön kokemusta.

Mallit on rakennettu käsitteellisen analyysin ja pedagogisen reflektion pohjalta. Työssä ei hyödynnetty tilastollista aineistoa eikä systemaattista empiiristä tutkimusasetelmaa, vaan tavoitteena oli jäsentää ja tehdä näkyväksi sellaisia pedagogisia ja rakenteellisia ratkaisuja, joiden avulla huippuosaamiseen tähtäävä tutkinnon osa voidaan toteuttaa saavutettavasti ja inklusiivisesti.

HUIPTO- tutkinnon osa mahdollisuutena

Tässä artikkelissa esitetyt mallit tuovat esiin, että huippuosaamiseen tähtäävä tutkinnon osa ei ole lähtökohtaisesti ristiriidassa saavutettavuuden, inkluusion tai yhdenvertaisuuden kanssa. Päinvastoin huolellisesti suunnitellut pedagogiset ja rakenteelliset ratkaisut voivat mahdollistaa erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden osallisuuden myös vaativissa tutkinnon osissa ilman osaamistavoitteiden madaltamista. Tämä havainto on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa, jonka mukaan inklusiivinen koulutus ei tarkoita vaatimustason laskua, vaan joustavia tapoja saavuttaa yhteiset tavoitteet. (UNESCO 2020, 18–21; Raudasoja & Ryökkynen 2022, 73–74).

Havainnollistetut mallit korostavat työelämässä oppimista, osaamistavoitteiden tarkistamista ja tukikäytäntöjen yhteensovittamista osana huippuosaamiseen johtavaa oppimisprosessia. Erityisen keskeiseksi nousee toimijoiden välinen yhteistyö. Opiskelijan toimijuuden vahvistaminen edellyttää opettajan pedagogista tukea sekä työelämän aitoa sitoutumista oppimisen ja osaamisen arvioinnin prosessiin. Tämä on tärkeä huomio myös ammatillisen erityisopettajan työn näkökulmasta, jossa rooli painottuu yhä enemmän yhteisten rakenteiden ja ohjauskäytäntöjen kehittämiseen yksittäisten tukitoimien sijaan.

Mallit tarjoavat käyttökelpoisen viitekehyksen, jota voidaan soveltaa ja jatkokehittää oppilaitoksissa ja tutkinnon osissa. Ammatillisen koulutuksen inklusiivisuus tarkoittaa myös mahdollisuutta saavuttaa huippuosaajana toimimisen tutkinnon osan. Tässä esitetyt mallit avaavat sen mahdolliseksi ja tekevät aiemmin mahdottomaksi ajatellun realistiseksi tavoitteeksi erityisen tuen opiskelijalle.  

Jatkossa mielenkiinnon kohteena on se, miten huippuosaamisen mallit vaikuttavat erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden osallistumiseen, opintojen etenemiseen ja työelämäkiinnittymiseen. Myös työpaikkaohjaajien tukemiseen ja osaamiseen liittyvät kysymykset ansaitsevat syvempää tarkastelua inklusiivisen huippuosaamisen näkökulmasta jatkossa.

Haaga-Helia on mukana kansallisessa INKLU-hankeessa (INKLU – Kohti inklusiivista ammatillista koulutusta) 1.3.2024–31.8.2026. Hankkeessa kehitetään ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien opiskelijoiden tarvitsemaa erityistä tukea opintojen aikana ja tuetaan työllistymistä. Julkaisu on osa hankkeessa jaettavia erityisopetuksen ja ohjauksen hyviä käytänteitä.