Pro
Siirry sisältöön
Pedagogiikka

”Itsestään se tulee, eipä siinä miettiä tarvitse” – autokorjaamojen henkilöstön käsityksiä oppimisen tukemiseen työpaikoilla ja työllistymisen tukeminen

Kirjoittajat:

Netta Kari

ammatillinen erityisopettaja, ajoneuvoala
Raseko

Marko Saren

ammatillinen erityisopettaja, ajoneuvoala
Raseko

Eija Honkanen

yliopettaja
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 29.05.2026

Haaga-Helian ammatillisen erityisopettajaopintojen kehittämistyössä halusimme selvittää työpaikkojen henkilöstön näkökulmaa oppimisen tukeen, koska ammatillisen koulutuksen oppimisen tuen ja erityisen tuen 1.8.2026 voimaan tuleva lakimuutos edellyttää oppimisen tukea myös työpaikoilla tapahtuvan oppimisen aikana (Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 1078/2024).

Oppimisen tukea myös työpaikalle

Opiskelijalla on oikeus saada tukea myös työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana. Opetushallitus (2025) on julkaissut oppaan “Oppimisen tuki ja erityinen tuki ammatillisessa koulutuksessa”, jonka tavoitteena on tukea ammatillisen koulutuksen järjestäjiä oppimisen tuen ja erityisen tuen käytännön sovelluksissa. Lakimuutoksen myötä, ja oppaan ohjeistuksen mukaan, opiskelijalla on oikeus oppimisen tukeen sekä erityiseen tukeen myös työelämässä tapahtuvassa oppimisessa.

Raision seudun koulutuskuntayhtymässä (Rasekossa) koulutetaan ajoneuvoalalle osaajia, jotka menevät autokorjaamoihin oppimaan koulutuksen aikana.  Haastattelimme syksyn 2025 ja kevään 2026 aikana autokorjaamojen henkilökuntaan kuuluvia osana ammatillista erityisopettajankoulusta. Kartoitimme työelämän näkemyksiä työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana tarvittavasta oppimisen tuesta Varsinais-Suomen alueen autokorjaamoissa. Haastattelu on osa työelämäyhteistyötä, jonka avulla Rasekossa kehitetään ammatillista opetusta ja työelämän kanssa tehtävää yhteistyötä.

Haastattelut autokorjaamojen henkilökunnalle

Haastattelimme viittätoista eri työpaikoilla ja työtehtävissä toimivaa työelämän edustajaa. Joukossa oli työpaikkaohjaajia, korjaamon omistajia, korjaamoiden jälkimarkkinointipäälliköitä sekä ns. perusasentajia. Toimimme itse Rasekossa ajoneuvoalan ammatillisten aineiden opettajina ja ohjaamme työelämässä tapahtuvaa osaamisen hankkimista.

Pienemmissä korjaamoissa, joissa opiskelijamme ovat hankkimassa osaamista, toimii korjaamon omistaja myös työpaikkaohjaajana. Useilla työpaikkaohjaajilla ei ole virallista työpaikkaohjaajan koulutusta, joskin heillä saattaa olla vuosien kokemus opiskelijoiden ohjaamisesta. Vastapainona on myös tilanteita, joissa ohjaajana toimiva on vain muutamia vuosia sitten itse valmistunut ajoneuvoalan perustutkinnosta.

Työpaikoilla haastatteluissa esitettyjä kysymyksiä ja yhteisen keskustelun avauksia olivat:

  • Millainen ymmärrys sinulla on erityistä tukea tarvitsevista opiskelijoista?
  • Oletko kohdannut ohjattavien opiskelijoiden joukossa erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita?
  • Millaista tukea kaipaisit erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa toimimiseen?

Seuraavana kuvaamme haastatteluista saatuja vastauksia.

Opiskelijoille tarjottava tuki työpaikoilla

Haastatteluissa opiskelijoille tarjottavaan tukeen liittyen nousi esiin tukitarpeet ja opiskelijalle tarjottavat tuen muodot. Haastatteluun osallistuneiden työpaikkaohjaajien mukaan opiskelijoiden tukitarpeet jäävät usein pimentoon työpaikoilla. Syitä tähän voi olla esimerkiksi, että opettaja unohtaa kertoa niistä tai ajattelee, että tilanne ei nyt ole sellainen, että niistä pitäisi kertoa. Opiskelijat itse harvoin puhuvat haasteistaan työpaikalla. Kun tätä tarkastellaan, on hyvä huomioida, että Rasekon ajoneuvopuolen opiskelijat ovat lähes poikkeuksetta nuoria 16–18-vuotiaita työelämäjaksojen aikana. Monille ammatillisen koulutuksen työelämäjakso on ensimmäinen työpaikka, jossa he ovat. Kokemattomuus heijastuu nuoren käyttäytymiseen ja toiminnan aktiivisuuteen työpaikalla. Jos työpaikka ei tätä tiedä, tietämättömyys voi johtaa väärinymmärryksiin puolin ja toisin.

Haastatteluissa nousi myös esille, että työpaikkaohjaajat eivät tiedä, millaista työpaikalle annettu tuki opiskelijan ohjaamiseen voisi olla ja miten tukea voisi tarjota. Kuulimme usein toteamuksia, että: ”jaa ihan vaan sillä lailla”, kun kerroimme, että tuki opiskelijalla voisi olla esimerkiksi pieni kortti, johon on kirjattu työn lopettamiseen liittyvät toimenpiteet. Kortti auttaa opiskelijaa muistamaan ja varmistaa vaadittujen toimenpiteiden tekemistä, mutta ei juurikaan lisää kuormitusta työpaikkaohjaajalle. Tällaisia tapoja tarvitaan, koska työpaikkaohjaajan ohjauksen ja tuen toteuttamiseen vaikuttaa suoraan käytettävissä olevat resurssit, kuten aika. Työpaikkaohjaajan palkkaus korjaamoilla on useissa tapauksissa sidottu työn tehokkuuteen, mikä heijastuu ajankäyttöön ohjauksessa. Käytännöt vaihtelevat eri työpaikoilla. Toisissa paikoissa taas työpaikkaohjaajana toimiminen huomioidaan kompensaationa, kun hänellä on opiskelija ohjattavanaan.

Haastatteluissa ilmeni, että joillakin työpaikkaohjaajilla oli omakohtaista kokemusta erilaisista tavoista oppia. Silloin opiskelijan tuen tarpeet tulevat paremmin ymmärretyksi ja tuen antaminen tuntuu luontevalta. Haastateltavan mukaan: ”Itsestään se tulee, eipä siinä miettiä tarvitse”. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, ettei tuen antamista koeta taakkana silloin, kun siitä on jo jostain yhteydestä omakohtaista kokemusta. Työpaikkaohjaajilla, joilla ei tuen tarpeista tai saamisesta ole kokemusta, saattaa tuki kuulostaa isolta ja aikaa vievältä toiminnalta, vaikka keinot usein ovat pieniä ja niitä voidaan tuoda ”työkalupakkina” koululta opiskelijan mukana työpaikalle.

Työpaikoilla tarvitaan lisää tietoa opiskelijan oppimisen tukemiseksi

Kyselymme pohjalta asenne työpaikoilla on kuitenkin työpaikoilla avoin, ja monet ovat tietoisia lisääntyneistä oppimisen haasteista opiskelijoille. Eräs esihenkilönä toimiva nosti keskusteluun ilmiön, että ennen työpaikat toimivat valmistuneiden jatkokoulutuspaikkoina ammattialan osalta, mutta nykyään vielä työelämässäkin harjoitellaan joidenkin opiskelijoiden kanssa arjen ja työelämän peruspelisääntöjä. Työelämään siirtyvä opiskelija tarvitsee itselleen riittävästi keinoja toimia työelämän vaatimuksia vastaavalla tavalla ja siksi opiskelijan valmentaminen työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen ja siellä tapahtuvaan toimintaan on keskeistä.

Haastattelut vahvistavat käsitystä siitä, että työpaikoilla tarvitaan lisää tietoa ja kokonaiskuvan ymmärrystä opiskelijoiden oppimisen haasteiden osalta. Työelämässä on vielä paljon asenteita, jotka eivät ota huomioon erityistä tukea vaativia henkilöitä. Avoimuutta tukitarpeisiin ja osaamista niihin vastaamiseen kaivataan enemmän.

Kehittämisehdotuksia työpaikalla tapahtuvan oppimisen tukemiseksi

Haastatteluihin ja kokemukseemme pohjautuen tuomme esille kehittämisehdotuksia oppimisen tuen uudistukseen ja työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen liittyen. ”Oppisen tuki tuotava myös työpaikoille”, lause on helppo kirjoittaa, mutta sen käytännön toteutus on monitahoinen kokonaisuus. Arjen sujuvuuden kannalta tärkeimpänä on ylläpitää ja kehittää alan opettajien tuntemusta työpaikkaohjaajista ja työpaikoista. Se vahvistaa yhteistyötä ja yhteistä ymmärrystä sekä mahdollistaa opiskelijoiden ohjaamisen oikeaan suuntaan ja heille sopivaan työympäristöön oppimaan.

Sujuvan yhteistyön tukena tarvitaan avoimuutta ja rehellisyyttä työpaikkojen ja oppilaitosten välillä sen osalta, riittääkö työpaikoilla resurssit tai osaaminen tuen antamiseen opiskelijalle. Keskustellaan tukea tarvitsevien opiskelijoiden kanssa jo koulussa siitä, että työpaikalla on tärkeää tietää opiskelijan osaamisen ja vahvuuksien lisäksi haasteista ja tuen tarpeista. Opettaja voi pyytää opiskelijalta lupaa pohjustaa opiskelijan tilannetta työpaikalle jo etukäteen, tai opettaja ja opiskelija voivat tehdä sen yhdessä sovitusti. Näin opettajalla on mahdollisuus antaa ennakkoon vinkkejä työpaikkaohjaajalle opiskelijan ohjaamiseen ja tukemiseen. Tällöin yhteistyö työpaikan kanssa toimii opiskelijan parhaaksi ja turvaa onnistunutta kokemusta molemmin puolin työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa.

Työelämäjakson ensimmäisen viikon aikana, mieluiten aivan ensimmäisinä päivinä, on pidettävä yhteinen keskustelu opiskelijan, työpaikkaohjaajan ja ohjaavan opettajan kanssa. Keskustelulle olisi hyvä ottaa rauhallinen ja häiriötön hetki. Opiskelijalle kyse on kuitenkin jännittävästä tilanteesta, koska työpaikkaohjaaja on täysin uusi henkilö ja toimintaympäristö työpaikalla vieras. Näin työpaikkaohjaaja ja työympäristö tulisivat opiskelijalle tutummaksi ja saadaan yhteinen ymmärrys liittyen opiskelijan tavoitteisiin, osaamiseen, vahvuuksiin, mahdollisiin tuen tarpeisiin ja arviointiin.

Oppimisen tuen laajentuminen työpaikoille lisää yhdenvertaisuutta

Haastatteluista saatu käsitys vastaa hyvin nykyistä tilannetta ennen lakimuutoksen voimaantuloa. Yhteenvetona voidaan todeta, että oppimisen tuen laajentuminen myös työelämässä tapahtuvaan oppimiseen on askel eteenpäin kohti monipuolisempaa ja tasa-arvoisempaa koulutusta. Lisäksi se on konkreettinen siirtymä ymmärrykseen erilaisista yksilöistä ja tavoista oppia. Haastattelujemme tuloksena voimme todeta, että oppilaitoksen ja työpaikkojen yhteistyön tiivistämistä tarvitaan, jotta oppimisen tukea voidaan tarjota paremmin myös työelämään. Tätä tukee myös Karvin arviointi, joka suosittelee työelämäyhteistyön tiivistämistä siten, että opiskelija on mukana (Hievanen ym. 2022).

Oppiminen ei pysähdy työllistymiseen, vaan on läpi elämän jatkuva prosessi. Oppimisen tuki on syytä huomioida myös työelämän täydennys- ja jatkokoulutuksissa sekä arkisissa työympäristössä, jolloin työelämässä menestyminen on mahdollista kaikille. Tässä tulee korostumaan myös yksilön vastuu omasta tavastaan oppia sekä kyky käyttää monipuolisesti erilaisia tarjolla olevia apukeinoja. Haastattelujen myötä saimme omaan arkityöhömme selkeyttä työelämän tarpeista ja lähtökohdan suunnittelulle siitä, miten voimme omalta osaltamme oppilaitoksen edustajina tukea työelämää oppimisen ja erityisen tuen osalta.

Lähteet

Hievanen, R., Kilpeläinen, P., Huhtanen,M., Tuurnas, A., Loukusa, V., Pylväs, L., Rasinaho,K., Taakala, J., Tujula, M. & Vieltojärvi, M. (2022).  Kumppanina työelämä– Arviointi työelämässä oppimisesta ja työelämäyhteistyöstä ammatillisessa koulutuksessa. Kansallinen koulutuksen arviontikeskus. Julkaisut 23:2022.

Kansaneläkelaitos. Nuoren kuntoutusraha.

Laki ammatillisesta koulutuksesta annetun lain muuttamisesta 1078/2024. Finlex.

Opetushallitus. (2025). Oppimisen tuki ja erityinen tuki ammatillisessa koulutuksessa.

 

Haaga-Helia on mukana kansallisessa INKLU-hankeessa (INKLU -Kohti inklusiivista ammatillista koulutusta) 1.3.2024–31.8.2026. Hankkeessa kehitetään inklusiivista koulutusta ja ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien opiskelijoiden tarvitsemaa erityistä tukea opintojen aikana sekä tuetaan työllistymistä. Kirjoitus on osa hankkeessa jaettavia erityisopetukseen ja ohjaukseen liittyviä hyviä käytänteitä.

Kuva: Shutterstock