Yhteiskehittämisellä uutta ajattelua, oppia ja yhteisöllisyyttä

Opettajankoulutuksen jatkuva kehittäminen on välttämättömyys muuttuvassa toimintaympäristössä. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa kolmen asiantuntijan yhteistyönä toteutettua kehittämisprosessia, jossa keskiössä on ollut oppimisen muotoilun koulutuksen uudistaminen. Kehittämistyön ytimessä on ollut teoreettisten mallien ja käytännön työkalujen, ABC-korttien ja oppimisen kaarien, integroiminen toimivaksi kokonaisuudeksi.

Yhteiskehittäminen on työskentelytapa, jossa tuloksena ei synny vain selkeä tuote, vaan tapahtuu myös oppimista ja uuden ajattelun kehittymistä. Yhdessä syntyy jotain uutta ja suurempaa kuin mitä yksin olisimme saaneet aikaan.

ABC-kortit ja oppimisen kaaret kehittämisen kohteena

Kehittämistyömme tavoitteena oli luoda selkeä ja kokonaisvaltainen työkalu oppimisprosessien muotoiluun. Työssä hyödynsimme ja yhdistimme kahta vakiintunutta oppimisen muotoilun mallia, Diana Laurillardin työhön pohjautuvia ABC Learning Design -kortteja (2012) sekä Kavanaghin (2015) oppimisen kaaria (Learning Arches). Tuloksena syntyi innovatiivinen malli, joka auttaa opiskelijaa visualisoimaan ja käsikirjoittamaan opetuskokonaisuuksista moninaisia ja laadukkaita. Malli tarjoaa raamit sille, miten yksittäiset oppimistapahtumat linkittyvät toisiinsa ja muodostavat ehjän pedagogisen jatkumon.

Laurillardin ABC-korteissa kuvataan erilaisia oppimisen tapoja, niitä tukevia aktiviteetteja sekä aktiviteetteihin soveltuvia työkaluja. Kehitimme edelleen yhdessä ABC-kortteja, joissa oppimisen tavat ovat tiedon hankinta, tiedon soveltaminen, yhteistoiminnallinen oppiminen, tutkiva oppiminen, keskusteleva oppiminen, kokemuksellinen oppiminen ja toiminnallinen oppiminen. Lisäksi täydensimme kortteja Haaga-Helian käytössä olevilla työkaluilla. Siinä missä ABC-kortit keskittyvät oppimisen tapoihin, oppimisen kaaret auttavat hahmottamaan oppimisprosessin kokonaisuutta.

Kolme ohjaajaa – yksi visio

Fitzgerald ym. (2025) tuovat esille, että yhteiskehittäminen vaatii opettajalta kiinnostusta työskennellä kehittämistiimissä oppimisen muotoilumenetelmän parantamiseksi ja tiedottamiseksi. He tuovat esille, että heidän mielestään alustavat merkit viittaavat siihen, että oppilaitosten kumppanuuskenttä on muuttumassa ja halutaan aitoja sekä monipuolisia yhteistyötapoja, jota kehittämishankkeemme edustaa.

Toteutimme oppimisen muotoilumallin kehittämistyön kolmen ohjaajan voimin, mikä mahdollisti monipuolisen osaamisen hyödyntämisen. Meillä oli kullakin aiempaa kokemusta oppimisen muotoilumalleista. Tärkeää oli, että muodostimme aluksi yhdessä yhteisen kokonaiskuvan tavoitteestamme.

Oppimisen asenne oli vahvasti läsnä tiimissämme. Matkan varrella välillemme muodostunut yhteinen ymmärrys vaati aikaa, mutta myös tarkkaa aikataulutusta. Jotta oppimisen muotoiluprosessi pysyi raiteillaan, yhteinen tavoite ja sen kirkastaminen oli välttämätöntä. Päämäärätietoisuus ja selkeä aikataulutus loivat ne raamit, joiden sisällä uusi luova ajattelu mahdollistui.

Jokainen meistä toi prosessiin aiemmat kokemuksensa sekä omat yksilölliset vahvuutensa, mikä loi rikkaan ja monitahoisen pohjan suunnittelulle. Yhteistyö ei rajoittunut vain materiaalien luomiseen, vaan se sisälsi syvällistä pohdintaa muistakin opettajatyöhön liittyvistä asioista, kuten opiskelijatapaamisten fasilitoinnista, opetuksen rakenteesta ja niistä toimenpiteistä, joita opiskelijat tekevät kontaktitapaamisten välissä. Pedagoginen kehittämistyön visiomme säilyi kuitenkin kirkkaana läpi koko prosessin.

Psykologinen turvallisuus vahvistaa oppimista

Psykologinen turvallisuus on keskeinen edellytys oppimiselle tiimeissä ja organisaatioissa (Edmondson, 2019). Jotta yhteistyömme onnistuisi, tutustuimme yhteistyön alussa toisiimme tavoitteena psykologisen turvallisuuden luominen. Emme puhuneet vaan opettajakoulutuksesta ja sen kehittämisestä, vaan olemme myös keskustelleet perheestämme ja harrastuksistamme. Tämä auttoi avoimen ja turvallisen ilmapiirin luomiseen.

Tiimien psykologisen turvallisuuden edistäminen edellyttää selkeitä ja toimivia rakenteita. Yhteisistä toimintamalleista ja työn vastuunjaosta on sovittava yhdessä, ja kaikkien tulee sitoutua niihin. (Raatikainen & Otonkorpi-Lehtoranta 2023.) Koimme, että hyvä yhteistyö ja sen rakentuminen vaatii selkeitä vastuita ja rakenteita. Ilman selkeitä rakenteita yhteiskehittäminen jää selkeästi pinnalliseksi.

Psykologinen turvallisuus edellyttää avointa ja sujuvaa vuorovaikutusta. Sosiokulttuurisessa näkemyksessä yksilön kehittyneimmät ajattelutaidot muotoutuvat vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Useamman tekijän työskentely lisää ajatustenvaihtoa ja mahdollistaa keskustelujen kautta uusien ajatusmallien syntymisen. (Raatikainen j& Otonkorpi-Lehtorannan 2023.) Näin yhteiskehittäminen voi merkittävästi tukea oppimista. Yhteiskehittämisellä on vaikutuksia myös koulutuksen laatuun (McDermott-Thompson & Hill 2023).

Yhteisöllisyyden rakentamiseen ja ylläpitämiseen on varattava aikaa, jotta luottamukseen perustuvat toimintatavat ja käytännöt voivat kehittyä (Raatikainen & Otonkorpi-Lehtoranta 2023). Kehittämistyömme aikana on korostunut prosessin merkitys, se matka, jonka tiimi kulki yhdessä. Vaikka prosessi oli pääosin sujuva, kohtasimme joitakin ajankäyttöön liittyviä haasteita. Ajankäyttö oli ajoittain vaikeaa sovittaa yhteen, koska meitä oli kolme. Tätä haastetta pyrimme kompensoimaan sillä, että varasimme kalenterista yhteisiä suunnitteluaikoja jo hyvissä ajoin.

Yhdessä kehittäminen syventää ajattelua

Kun kehittäjät tuovat kokonaisuuteen erilaisia näkökulmia, kokonaisuudesta tulee monipuolisempaa ja rikkaampaa.

Yhteiskehittäminen voi ilmetä esimerkiksi yhteisen opetussuunnittelun, oppimistehtävien co‑designin tai yhteisopettajuuden muodossa. Yhteiskehittämisessä opettajat toimivat aktiivisina asiantuntijoina, jotka jakavat osaamistaan, reflektoivat käytäntöjä ja rakentavat opetusta yhteistyössä. Tutkimukset osoittavat, että opettajien yhteiskehittäminen tukee pedagogista laadunkehittämistä ja ammatillista oppimista. (Ampadu, Narh‑Kert & Yeboah 2024; Kelly ym. 2019; Takala & Saarinen 2020.) Opettajien ammatillinen kehittyminen vahvistuu, kun opettajat jakavat pedagogista osaamista, ideoita ja kokemuksia keskenään, mikä syventää myös opetuksen laatua (Khalid, Abdullah & Kamoludeen 2016).

Uudistetun oppimisen muotoilumallin suunnitteluvaihe tarjosi meille arvokkaan tilaisuuden syventää omaa ajattelua. Opettajakollegojen näkökulmat ja yhteinen ideointi avasivat uusia näkökulmia tutkittavaan aiheeseen. Yhteiskehittämisen avulla pystyimme rakentamaan aiheesta laajemman kokonaisuuden kuin kukin olisi yksin pystynyt. Kehittämistyömme aikana olemme paljon keskustelleet oppimisen muotoilusta, kaarimallista ja ABC-korteista, sekä kehittäneet yhdessä niiden käyttämistä opettajakoulutuksessa. Olemme oppineet paljon toisiltamme.

Tärkeää on, että yhteisöllisessä oppimisessa jaetaan kokemuksia ja näkemyksiä sekä sen avulla luodaan yhdessä uudenlaista ymmärrystä. Tämä kehittämishankkeemme ja sen toiminta lähti alkuun omasta ideastamme kokeilla jotain uutta. Emme saaneet ulkopuolelta pyyntöä, vaan halusimme kehittää oppimisen muotoiluprosessi selkeämmäksi hyödyntämällä molempien mallien vahvuuksia.

Oppiminen on dynaaminen ja iteratiivinen prosessi, joka syventää ymmärrystä ja vahvistaa yhteisön kollektiivista älykkyyttä. (Seppälä 2024.) Yhdessä voidaan ratkaista ongelmia ja jakaa vastuuta, jolloin uupumuksemme vähenee ja sitoutuminen työhön kasvaa (Faner 2025). Toisilta oppiminen ja yhdessä työskentely vahvistaa työhyvinvointia ja työtyytyväisyys paranee, sillä yhteistyö lisää kokemusta tuesta, pystyvyyden tunnetta ja vähentää yksin työskentelyn kuormittavuutta (Hu, Park & Xu 2024).

Parhaat vinkkimme yhteiskehittämiseen

1. Psykologisen turvallisuuden luominen
   Kun kehittämisprojekti alkaa, on tärkeää aluksi pysähtyä toistemme äärelle. On tärkeää tuntea yhteiskehittämiseen osallistuvat henkilöt, sillä mitä paremmin tunnemme toisemme, sitä helpommin voimme työskennellä yhdessä.
2. Yhteisten tavoitteiden kirkastaminen ja pelisäännöistä sopiminen
   Kehittämishankkeen alussa kannattaa sopia selkeät tavoitteet ja sopia pelisäännöt. Selkeät tavoitteet muistuttavat, mikä on yhteinen päämäärämme ja tekemisen kohde, ja miksi. On hyvä sopia, missä työskennellään, miten työskennellään, missä viestiä tapaamisten välissä ja mitä tehdä seuraavaa tapaamista varten. Selkeät säännöt nopeuttavat ja sujuvoittavat työskentelyä, mutta myös vähentävät stressiä.
3. Aikatauluttaminen ja tapaamiset ryhdittävät prosessia
   Selkeä aikatauluttaminen ja valmistumisajankohdan sopiminen ryhdittävät prosessia. Näin ryhmän jäsenet osaavat suhteuttaa omat aikataulunsa kehittämishankeen näkökulmasta, jolloin työskentely on sujuvaa ja vältytään kiireen tunteelta. Tärkeää on myös aikataulussa pysyminen. Ja jos käy niin, että ei pystykään tekemään sovittuja asioita, siitä voi hyvillä mielin kertoa kehitystiimille. Koska alussa on panostettu ryhmän muodostumiseen, on helpompi ymmärtää tapahtumia.
4. Oppimisen äärelle pysähtyminen
   Oppimiselle pitää luoda hetkiä ja antaa aikaa, ja näin mahdollistaa yhteinen pohtiminen ja oivallusten syntyminen. Asian sivuttaminen on välillä sallittava, sillä se voi auttaa jonkin uuden asian löytämistä. Kannattaa muistaa, että epäonnistumiset voivat olla uusien oppien ja oivallusten suunnannäyttäjiä.
5. Onnistumisesta iloitseminen
   Tärkeää on iloita onnistumisesta. Myönteisten tunteiden tulva ei jätä pelkästään mukavaa tunnetta, vaan vahvistaa psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Jo kehittämishankkeen aikana voi istua hetkeksi alas ja pysähtyä tunnustamaan pienempikin onnistuminen.

Tämäkin kirjoitus syntyi yhteiskehittämisen tuloksena. Kirjoitusprosessin aikana tutustuimme entistä paremmin toisiimme ja opimme uutta toistemme toimintatavoista, ja samalla saimme tarkistaa ja hienosäätää omaa osaamistamme.

Kuva: Haaga-Helia