Kognitiivisesti saavutettava pedagoginen media: rakenteen ja tekstin rooli digitaalisissa aineistoissa 

Kun opettaja suunnittelee oppimateriaaleja eri oppimisympäristöihin, hän huomioi inklusiivisen koulutuksen monenlaiset oppijat, jolloin oppimateriaalien tulee olla saavutettavia, selkeitä, havainnollistavia ja käyttäjilleen suunnattuja.  

Haaga-Heliassa EduMedia- ja INKLU-hankkeissa tuetaan opetushenkilöstöä tuottamaan ja hyödyntämään saavutettavia oppimateriaaleja ja digitaalisia oppimisympäristöjä, sekä edistetään yhdessä heidän kanssaan kognitiivista saavutettavuutta digitaalisissa aineistoissa. 

Kirjoituksessa kuvaamme miten opettajat voivat huomioida pedagogisesti kognitiivisen saavutettavuuden oppimateriaaleissa ja digitaalisissa ympäristöissä, ja auttaa siten monenlaisia oppijoita oppimaan. 

Kognitiivinen saavutettavuus tukee oppimista 

Opettajankouluttajina kohtaamme usein kysymyksiä aineistojemme saavutettavuudesta ja monipuolisuudesta. Opettajien työssään tuottamia aineistoja, eli oppimista tukemaan tarkoituksellisesti suunniteltu pedagoginen media, sisältävät esimerkiksi verkkosivuja, infograafeja, videoita ja podcasteja.

Tekstitykset ja litteroinnit ovat keskeisiä ja usein tunnetuimpia keinoja aineistojen saavutettavuuden lisäämiseksi. Ne eivät kuitenkaan ainoastaan täytä saavutettavuusvaatimuksia, vaan tukevat oppimista myös laajemmin, jolloin ne kognitiivisen saavutettavuuden näkökulmasta parantavat ymmärrettävyyttä ja lisäävät joustavuutta erilaisissa oppimistilanteissa. 

Saavutettavuus tarkoittaa WGAG-ohjeistuksen (Web Content Accessibility Guidelines 2026) mukaan digitaalisten verkkosisältöjen suunnittelua siten, että ne ovat käytettävissä mahdollisimman monelle käyttäjälle huomioiden erilaiset toimintarajoitteet, kuten näköön, kuuloon ja kognitioon liittyvät haasteet.

Kognitiivinen saavutettavuus on osa saavutettavuutta, ja keskittyy erityisesti siihen, että opiskelija ei kuormitu liikaa, vaan sisältö on ymmärrettävää, selkeästi jäsennettyä ja käyttäjän näkökulmasta helposti käsiteltävää. Kognitiivinen saavutettavuus auttaa erityisesti aineiston käyttäjiä, joilla on oppimiseen, muistamiseen ja/tai tarkkaavaisuuteen liittyviä haasteita. (Ks. W3C, World Wide Web Consortium 2026.)  

Opettajat laativat oppimateriaalia itse, kollegoidensa ja opiskelijoidensa kanssa. Oppimateriaalien tuottamisessa voidaan hyödyntää tekoälyä, jolloin opettajan asiantuntemus korostuu erityisesti opiskelijoiden tarpeiden, opittavan sisällön sekä tehtävien ja materiaalien muodon arvioinnissa.

Materiaaleja laadittaessa on hyvä huomioida saavutettavuuden, paitsi tekniset niin, myös kognitiiviset näkökulmat eli pohtia, miten selkeästi sisältö on jäsennelty, kuinka helposti sitä on mahdollista ymmärtää ja miten se tukee oppijan oppimista ilman tarpeetonta kuormitusta.  

Ennakoi oppimateriaaleissa kognitiivinen saavutettavuus rakenteen näkökulmasta 

Kun opettaja pohtii esimerkiksi verkkoalustoille rakennettavaa oppimisalustaa tai oppimateriaalia, on hyvä huomioida käyttäjien näkökulmasta niiden kognitiivinen saavutettavuus. Näin oppimisalusta tai verkkosivusto on käyttäjälleen helppokäyttöinen, selkeä ja sisältö on rakennettu ymmärrettäväksi.

Kognitiivisen saavutettavuuden ennakoiminen auttaa meitä kaikkia, mutta osalle opiskelijoista se on välttämättömyys ja tärkeä tekijä yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Se auttaa oppijoita, jotka eivät ole niin tottuneita verkkosivustojen tai -materiaalien käyttäjiä, tai joilla on oppimiseen, hahmottamiseen, muistamiseen, keskittymiseen, tarkkaavuuteen ja/tai tekstin ymmärtämiseen liittyviä haasteita.  

Verkkosivuston tai muun aineiston rakenne 

Opettaja voi ennakoida kognitiivista saavutettavuutta sillä, että verkkosivuston rakenne ja sivustopohja ovat rakenteeltaan selkeitä. Oppijoita opetetaan lukemaan käytettävää verkkosivustoa kertomalla mitä osioita löytyy mistäkin kohdasta. Verkkosivustoa ja aineistoja luetaan eri tavoin kuin esimerkiksi kirjan tekstiä. Kirjassa teksti etenee yleensä ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle. Verkkosivuston rakenne vaatii uudenlaista hahmottamista ja lukutekniikkaa. Sivustojen rakenne vaihtelee, mutta pääperiaate on, että ne rakentuvat erilaisista osista tai palkeista ja niiden sijoittelukin vaihtelee. 

Lisäksi sivustolla liikkumisen tulee olla oppijoille helppoa, että he löytävät helposti pääsivustolle takaisin, eivätkä eksy sivustolla.  Sivustoilla käytetyt otsikot ovat selkeitä ja kuvaavat sisältöjä, kirjoitettu teksti on puolestaan selkeää yleiskieltä. Mikäli käytetään uusia käsitteitä, ne selitetään heti asiayhteydessä.

Sivustolla käytettyjen esimerkkien, tehtävien ja tekstien tulee liittyä teemallisesti toisiinsa. Kuvien tulee olla selkeitä ja liittyä oleellisesti tekstiin sekä sijoittua tekstissä siihen kohtaan, jossa niistä puhutaan, eikä kuvien päällä käytetä tekstiä. Sivuston tekstin tulee olla kirjasinkooltaan riittävän suurta, ja kirjasintyypin pelkistetty ja helppolukuinen.

Verkkosivuston rakenteen hahmottamista voi tukea myös värien käytöllä eli erotetaan eri osiot eri värein. Jos osioissa käytetään eri värejä, on hyvä toistaa värin käyttöä, kun osiosta edetään eteenpäin. 

Tekstin, äänen ja kuvien käyttö 

Opettaja voi auttaa oppijaa lukemaan ja hahmottamaan lukemaansa tekstihierarkialla. Tämä tarkoittaa sitä, että luku koostuu pienemmistä kappaleista, jolloin oppijan on helppo silmäillä tekstiä, erottaa milloin tekstissä siirrytään asiasta tai näkökulmasta toiseen, tai erottaa tärkeät asiat muusta tekstistä. Teksteissä voi käyttää myös värikorostuksia erottamaan esimerkiksi eri aiheet toisistaan, jolloin on huomioitava punavihersokeus.  

Mikäli sivustolla käytetään ääntä, liikkuvaa kuvaa tms., niiden tulee olla tarkoituksenmukaisia. Kuvan ja tekstin tulee tukea toisiaan sekä liittyä aiheeseen ja auttaa oppijaa oppimisessa. Ääniä ja liikkuvaa kuvaa käytettäessä on huomioitava, että oppijan on helppo hallita niitä esimerkiksi pysäyttämällä tai kelaamalla tarvittaessa. 

Sivusto tulee rakentaa siten, että sivustolla tapahtuvista virheistä tulee selkeä ilmoitus käytön yhteydessä, esimerkiksi jos linkit eivät toimi. Mikäli käytetään lomakkeita, varmistetaan niiden helppokäyttöisyys ja ennakoidaan lomakkeiden täyttöä siten, että ohjelma neuvoo oppijoita täytössä. 

Kognitiiviseen saavutettavuuteen liittyy myös se, että laadittu oppimisalusta tai oppimateriaalit toimivat, kun niitä käytetään eri laitteilla, esimerkiksi tietokoneella, tabletilla tai puhelimella. Käyttäjäystävällisen ja kaikkia oppijoita huomioivan sivuston kognitiivisen saavutettavuuden voi varmistaa siten, että sivusto on tarvittaessa myös kuunneltavissa. 

Tekstit saavutettavuuden mahdollistajana ja oppimisen tukena 

Seuraavaksi tarkastelemme kognitiivista saavutettavuutta tukevaa litterointia, tekstivastinetta ja tekstitystä. Kaikissa näissä on kyse tekstistä ja sen vuoksi ne usein käsitteinä sotketaan keskenään, vaikka niillä kaikilla on selkeä funktio saavutettavuuden tukemisessa.  

Litteraatti on videon sisällöstä kertova tekstitiedosto, joka kannattaa liittää esimerkiksi videon yhteyteen, jolloin videota ei tarvitse katsoa, vaan sen voi lukea. Tekstivastine on kuvalle asetettava näkymätön teksti, jota esimerkiksi kuvantulkkausohjelmat pystyvät lukemaan. Tekstitys on taas teksti, jonka saa esille videota katsoessa. Tekstitys voi sisältää myös kuvailutulkkausta, jos videossa ei ole puhetta. Tällöin tekstityksen paikalla kuvaillaan videon ääniä.  Tekstitys voi syntyä myös samaan aikaan, kuten webinaarissa, jolloin puhumme reaaliaikaisesta konetulkkauksesta tai käännöksestä.   

Litteraatti tukee opiskelijoiden oppimisprosessia  

Litteraatti eli transkriptio on puhutun kielen muuntamista kirjoitetuksi tekstiksi, jonka opiskelija voi tulostaa paperille.  Aina kun video tekstitetään ja liitetään oppimisalustalle, kannattaa videon yhteyteen liittää myös litteroitu teksti. Periaatteessa litteraatti on sama, kuin videon tekstitysteksti, mutta opiskelija voi halutessaan tulostaa litteraatin paperille tai lukea sitä mobiililaitteelta.  

Litteroinnissa videon tai podcastin puhe kirjoitetaan auki sanatarkasti tai tiivistetysti, riippuen käyttötarkoituksesta. Litteroinnin ensisijainen tarkoitus on, että auditiivinen sisältö, kuten luennot, videot tai podcastit tuodaan kaikkien ulottuville.  Litterointi on kuitenkin työläs prosessi mitä tarkempaa litterointia tehdään ja, jos siihen vielä liitetään kuvailutulkkausta, sitä työläämpää ja hitaampaa aineiston purkaminen on. Kuvailutulkkauksessa visuaalinen sisältö, kuten naurut ja hymyt selitetään sanallisesti. Toisaalta on hyväksyttävä, että litteraattiin ei aina voi kuvata kaikkea mitä vuorovaikutuksessa tapahtuu, eikä se aina ole tarpeenkaan. 

Litteroinnin tarve on kasvanut, sillä Suomen digipalvelulaki (306/2019) velvoittaa julkiset toimijat tekemään video- ja äänisisällöt saavutettaviksi 14 päivän kuluessa julkaisusta internetissä tai oppimisalustalla. Vuonna 2025 voimaan tullut EU:n esteettömyysdirektiivi laajensi vaatimukset myös verkossa toimijoille, kuten verkkokaupat, digitaaliset palvelut tai pankkien verkkopalvelut (European Commission 2026).  

Litteroinnilla on monta eri käyttötarkoitusta. Aluksi se luotiin aistivammaisten tai tukea tarvitsevien opiskelijoiden avuksi. Kuuroille ja huonokuuloisille tekstitys tai litteraatti on elinehto tiedon saamiseksi.  Myös laadullisissa tutkimuksissa käytetään litterointia, kun haastattelut puretaan tekstiksi, jotta niitä on helpompi analysoida. Litteroinnista syntyy tekstiä ja pieniä lainauksia voidaan käyttää tutkimuksen tuloksissa kertomaan lukijalle, millä äänensävyllä ja mitä asioita haastateltava kertoi. Tämä auttaa vahvistamaan myös tutkimuksen validiteettia (Kallinen & Kinnunen 2021).  

Litteroinnilla ei tueta pelkästään saavutettavuutta, vaan sillä on pedagoginen merkitys. Jaamme litteroinnin tarkoituksen seuraavaan kolmeen pääalueeseen: 

1. Litteraatti tukee saavutettavuutta 

Saavutettavuudessa auditiivinen sisältö tuodaan kaikkien saataville. Olemme keskustelleet saavutettavuudesta podcastissamme Selkeä vuorovaikutus ja oppimateriaali ovat avain oppimiseen. Kuurojen ja huonokuuloisten lisäksi litteroinnista hyötyvät myös vieraalla kielellä opiskelevat opiskelijat. Heidän on helppo seurata puhetta tekstinä, mikä auttaa myös omaksumaan sanoja ja kielellistä ymmärtämistä. Keskittymisen vaikeuksia, tarkkaavuuden tai kognitiivisia haasteita omaavat opiskelijat voivat hyödyntää tekstiä keskittymisen tukena ja palata vaikeisiin kohtiin helpommin kuin videolta.  

2. Litteraatti toimii pedagogisena tukena

Myös videoihin kannattaa tuoda litterointiteksti opiskelijan saataville, vaikka videon tekstittäisi. Tämä on tärkeää, sillä tekstitysten ja litterointien käyttö voi olla hyödyllistä opiskelijoille, koska se mahdollistaa visuaalisen ja äänisisällön multimediaoppimisen ja on linjassa multimediaoppimisen kognitiivisen teorian kanssa (Mayer 1997).

Kun opiskelija näkee ja kuulee saman asian, muistijälki vahvistuu ja kognitiivinen kuorma voi laskea vahvistaen oppimisprosessia. Toisaalta joillekin oppijoille lukeminen voi olla tehokkain tapa omaksua tietoa, kun taas toisille kuunteleminen on helpompaa. Tarjoamalla molemmat vaihtoehdot opettaja antaa opiskelijalle mahdollisuuden valita omaan oppimistyyliinsä ja tilanteeseensa sopivimman tavan. 

Dommett  ym. (2022) tukevat näkemystä siitä, että opiskelija voi katsoa videon ja palata videon sisältöön tekstivastineen kautta, jolloin hän löytää tekstistä haluamansa kohdat nopeammin, kuin videosta, joka vaatii edestakaista kelaamista. Kun luennon sisältö on nopeasti tarkasteltavissa, säästää se aikaa, joka on oppimisessa hyödyllistä. Litteroinnin kautta luennon sisältöön on helppo perehtyä varsinkin silloin, kun sisältö on haastavaa tai nopeatempoista. 

Litteraatteja voi lukea myös silloin, jos ei pysty kuuntelemaan luentoa tarkasti, esimerkiksi opiskelutiloja toisten opiskelijoiden kanssa jakaessa. Myös ulkomaalaiset opiskelijat hyötyvät tekstistä, jota he voivat seurata äänen rinnalla. 

3. Litteraatin hyödyntäminen laajemmin

Opettajat usein tallentavat luentojaan opiskelijoille myöhemmin katsottavaksi, mutta Dommett ym. (2022) mukaan opiskelijat eivät käytä tallenteita laajasti opiskelun aikana. Jos video tekstitetään, sekään ei lisää videon käyttöastetta, eikä suoriutumista esimerkiksi monivalintatesteistä. Herää kysymys, voisimmeko lisätä videon katsottavuutta litteraatilla?  

Podcastit ovat yleistyneet ja koska hakukoneet eivät pysty indeksoimaan ääntä, niin litteroitu teksti parantaa sisällön löydettävyyttä. Käyttötarkoitus myös sanelee sen, miten sanatarkasti litterointit tehdään. Litteroitua aineistoa voi käyttää myös uusien oppimateriaalien pohjana. Esimerkiksi webinaarin tai luennon ääniraidasta tehty litteraatti voi toimia artikkelin luonnoksena tai tiivistelmänä, jota opiskelijat voivat käyttää kertaamiseen. 

Tekstivastine on näkymätön, mutta ruudunlukijalle tärkeä teksti  

Tekstivastine (text alternative) tarkoittaa tekstimuotoista kuvausta ei-tekstuaalisesta sisällöstä, kuten kuvien, kaavioiden, infograafien tai äänettömien videoiden korvaamista tai täydentämistä tekstuaalisella kuvauksella. Sen ensisijainen tarkoitus on varmistaa, että visuaalinen informaatio on saavutettavissa myös niille, jotka eivät näe sisältöä, kuten heikkonäköiset tai ruudunlukuohjelmia käyttävät.

Tekstivastineesta käytetään myös nimitystä vaihtoehtoinen teksti tai alt-teksti. Sitä käytetään verkkosivuilla ja erilaisissa tiedostoissa, kuten PowerPoint-, Word- ja PDF-dokumenteissa. Tekstivastine voidaan lisätä kuvan tai kuvion erilliseen Vaihtoehtoinen teksti (alt-teksti) -kenttään, josta ruudunlukuohjelma pystyy lukemaan sen käyttäjälle.  (W3C, World Wide Web Consortium  2026.) 

Saavutettavuusohjeistukset edellyttävät tekstivastinetta kaikelle sisällölle. Tekstivastine voi olla eri muodossa, kuten isokokoisena tekstinä, pistekirjoituksena, puheena tai symboleina. (W3C, World Wide Web Consortium 2026.) Katso esimerkkejä tekstivastineista Julkaise kaikille.fi – sivustolta (Saavutettavuuskirjasto Celia 2022). Hyvä tekstivastine on objektiivinen, tiivis ja kontekstiin sopiva.  Sen ei tule sisältää tulkintoja tai subjektiivisia näkemyksiä, vaan se keskittyy siihen, mitä kuvassa tosiasiallisesti näkyy. Kuvan voi myös kirjata koristeelliseksi, jolloin sillä ei ole sisällön puolesta mitään merkitystä.

Tekstivastineen käytöstä on ohjeita, joita on hyvä noudattaa, kun tehdään kognitiivisesti saavutettavaa materiaalia tai sivustoja. Ohessa mukailtuna Helsingin yliopiston (2025) ohjeita kuviin, kaavioihin ja videoihin liittyen:  

• Kuvat ja valokuvat: Kaikille informatiivisille kuville on annettava vastine. Jos kuva toimii linkkinä, vastineen on kerrottava linkin kohde, ei kuvan ulkonäköä.  
• Kaaviot ja kuviot: Tilastolliset graafit ja prosessikuvaukset vaativat huolellisen tekstivastineen, joka selittää datan trendit tai työvaiheet. 
• Koristeelliset kuvat: Jos kuva on pelkästään koristeellinen (esim. taustakuvio), ei tekstivastinetta tarvitse antaa, vaan kuva voidaan merkitä koristekuvaksi tai sille voidaan antaa tyhjä vastine (alt=””), jolloin ruudunlukijat osaavat ohittaa sen. 
• Videot: Jos videossa ei ole puhetta tai ääntä, videon tekstivastine on erillinen sanallinen kuvaus videon tapahtumista tai tekstitys, jossa kuvataan taustamusiikit tai ääniefektit, eli kuvailutulkkaus. Kun videossa on puhetta, tehdään tekstitys. 

Videon tekstitys auttaa kaikkia oppijoita 

Julkisesti esillä olevien videoiden tekstitykset ovat pakollisia esimerkiksi julkisella sektorilla toimiville organisaatioille digipalvelulain ja eurooppalaisten säädösten kautta (Saavutettavuusvaatimukset.fi 2026). Videopuheen tekstityksen videossa saa esille kukin katsoja halutessaan. Tekstitykset ovat välttämättömiä kuulovammaisille, mutta ne tukevat merkittävästi myös vieraskielisiä sekä henkilöitä, joilla on oppimisen haasteita. Toisaalta videotekstitys tukee kaikkia, monet katsovat videoita kokonaan ilman ääntä, jolloin tekstitys mahdollistaa opiskelun ajasta ja paikasta riippumatta. 

Jos videossa ei ole lähtökohtaisesti lainkaan puhetta, tekstitys voi sisältää kuvailutulkkausta, jossa kuvaillaan taustamusiikkia, ääniefektejä ja tapahtumia. Pedagogisesta näkökulmasta (Mayer 1997) visuaalisen ja äänisisällön yhdistäminen voi tukea oppimista vahvistamalla muistijälkeä ja alentamalla kognitiivista kuormaa. 

Jotta tekstitys tukee oppimista ja saavutettavuutta, tulee sen olla selkeää yleiskieltä. Tekstitystä tehdessä, puhetta saa ja kannattaa tiivistää, kunhan huolehtii siitä, ettei alkuperäinen viesti muutu. Esimerkiksi täytesanat kannattaa poistaa tekstityksestä. Toisaalta lyhenteet on hyvä kirjoittaa kokonaisina sanoina. Tekstityksessä sanat on hyvä jättää kokonaisiksi ja omille riveilleen ilman tavuttamista tai sanan katkaisemista.  

Tekstityksen visuaalisella laadulla on merkitystä saavutettavuuteen. Tekstittäessä on huolehdittava, että teksti erottuu selkeästi taustasta ja että se näkyy sellaisella nopeudella, jonka katsoja ehtii lukea. Tätä on hyvä testata etukäteen ja säätää tekstin värejä tai vaihtumiseen liittyvää aikaa sopivaksi.

Tekstityksen teknisessä toteutuksessa tekoäly ja erilaiset ohjelmistot auttavat suuresti. Monissa videojakopalveluissa, kuten Youtube ja Kaltura, tekstitys on pitkälle automatisoitua ja helppokäyttöistä. Myös videoeditointiohjelmissa, esim. Microsoft Clipchampissä voi luoda tekstityksen videoon kätevästi. Valmiin videotekstityksen saa helposti ladattua omana tiedostonaan, jolloin tekstityksen saa julkaistua videon oheen esim. tekstitiedostona (Microsoft Word).

Vaikka tekstitys hoituukin ohjelmistoilla kätevästi, tulee vastuu videoiden tekstistä kuitenkin aina olla tekijällä, tästä syystä tekijän onkin tärkeää tarkastaa tekstitys ja korjata ohjelmistojen mahdollisesti tekemät virheet. 

Tekstitys reaaliaikaisissa kohtaamisissa 

Reaaliaikaisissa tilanteissa, kuten webinaareissa, voidaan hyödyntää reaaliaikaista konetulkkausta tai – käännöstä, jonka avulla ohjelmisto kääntää puhetta tekstiksi alkuperäiselle tai kokonaan toiselle kielelle.  Konetulkkauksella tarkoitetaan tilannetta, jossa ohjelmisto suorittaa koko tulkkausprosessin itsenäisesti. Prosessi sisältää puheentunnistuksen, puheen muuntamisen tekstiksi, tekstin kääntämisen alkuperäiselle tai jollekin toiselle kielelle sekä tarvittaessa vielä käännöksen tuottamisen puheena. (Rainò & Vik 2020.) 

Tekoälyn puheentunnistuksen kehittymisen myötä konekäännöstä hyödynnetään myös puheen kääntämisessä. Konekäännöstä hyödynnetään laajasti erilaisissa sovelluksissa, kuten käännöspalveluissa Google Translate ja DeepL. Lisäksi konekäännös on integroituna moniin viestintä- ja työkalusovelluksiin, kuten Microsoft Teamsiin ja Slackiin, joissa se mahdollistaa monikielisen yhteistyön reaaliaikaisesti. 

Ohjelmistot, kuten esim. Google Translate ja Microsoft Translator tarjoavat toimintoja, joissa puhuttu kieli muunnetaan tekstiksi, käännetään ja tuotetaan uudelleen puheena lähes reaaliaikaisesti. Tällaisia ratkaisuja käytetään esimerkiksi matkailussa, asiakaspalvelussa ja kansainvälisissä kohtaamisissa.

Reaaliaikaisen tekoälytulkkauksen käytöstä on kerätty kokemuksia Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen kokeilussa (2024), jossa havainnollistetaan konetulkkauksen käytännön sovelluksia julkisissa palveluissa. Kokeilussa hyödynnetään teknologiaa, jossa puhe muunnetaan automaattisesti tekstiksi, käännetään toiselle kielelle ja tuotetaan takaisin puheena lähes reaaliaikaisesti. Tarkastelun perusteella konekäännökset  voivat parantaa palveluiden saavutettavuutta ja nopeuttaa viestintää tilanteissa, joissa simultaanista ihmistulkkausta ei ole saatavilla. Samalla kokeilu toi esille konetulkkauksen keskeiset rajoitteet, jolloin järjestelmät toimivat parhaiten ennakoitavissa ja selkeissä tilanteissa, mutta voivat tuottaa virheitä monimutkaisessa tai kontekstisidonnaisessa viestinnässä.  

Tekniikka ja tekoäly tekstien tuottamisessa tukee kognitiivista saavutettavuutta 

Tekstien, kuten litterointien, tekstitysten ja tekstivastineiden, tuottaminen on nykyään teknologian ja tekoälyn ansiosta nopeaa ja vaivatonta, mikä helpottaa opettajaa kognitiivisen saavutettavuuden toteuttamisessa.

Yleinen tapa toteuttaa videon tai äänitiedoston litterointi on syöttää se Microsoft Wordin litterointityökalulle. Koska Wordin työkalussa on kuitenkin aikarajoituksia ja kokorajoituksia tiedostoille, raskaampien tiedostojen tekstitys ja litterointi onnistuvat kätevästi Microsoft Clipchamp -videoeditointiohjelmalla, jonka avulla luodun tekstityksen voi tallentaa Word-tiedostoksi jatkomuokkausta varten. Myös videonjakopalvelut, kuten YouTube ja Kaltura, tekstittävät videot automaattisesti, ja niistä tekstin voi ladata erillisenä tiedostona.  

Tekoälyohjelmat tarjoavat merkittävän avun tekstivastineiden tuottamisessa. Kielimallille voi syöttää kuvan ja pyytää ohjelmaa tekemään tekstivastineen kuvasta. Esimerkiksi pylväsdiagrammista voi pyytää tekoälyltä kuvauksen, joka kertoo neljännesvuosittaiset luvut ja prosentuaaliset muutokset tekstimuodossa. Tekoälyn käyttäminen säästää merkittävästi aikaa, mutta opettajan on kuitenkin tarkastettava tekstit, koska tekoäly voi tuottaa vääriä tulkintoja. 

Vaikka tekoälyohjelmat säästävät opettajan aikaa, niihin liittyy aina virheiden riski. Heikko äänenlaatu voi saada tekoälyn keksimään omiaan, ja se saattaa tulkita erisnimiä ja akateemisia termejä väärin. Kuvien tekstivastineissa tekoäly voi puolestaan tehdä vääriä tulkintoja kuvan sisällöstä.

Kognitiivisen saavutettavuuden ja lainsäädännön vaatimusten näkökulmasta on ratkaisevan tärkeää, että opiskelijoille tarjottu teksti on virheetöntä ja ymmärrettävää. Siksi opettajan rooli laadunvarmistajana on korvaamaton. Tekoälyn tuotokset on aina tarkistettava ja korjattava ennen oppimateriaalin julkaisua, jotta mahdolliset virheet eivät johda opiskelijaa harhaan oppimisprosessissa. 

Digitaalisten aineistojen kognitiivinen saavutettavuus hyödyttää kaikkia 

Digitaalisten aineistojen kognitiivinen saavutettavuus hyödyttää kaikkia opiskelijoita, mutta osalle se on täysin välttämätön edellytys inklusiiviselle oppimiselle. Hyvin jäsennelty rakenne, selkeä teksti ja tarkoituksenmukainen visuaalisuus vähentävät opiskelijan kognitiivista kuormaa ja auttavat keskittymään olennaiseen. Videoiden ja äänimateriaalien saavutettavuus varmistetaan tekstin avulla.

Litteraatit muuttavat audion luettavaksi tekstiksi, tekstivastineet avaavat visuaalisen sisällön ruudunlukijoille, ja tekstitys yhdistää kuvan, äänen ja tekstin katselutilanteessa. Nämä ratkaisut eivät ainoastaan täytä säädöksien vaatimuksia, vaan ne mahdollistavat joustavan oppimisen median avulla, tukevat vieraalla kielellä opiskelevia ja varmistavat, että jokainen voi omaksua tietoa itselleen parhaiten sopivalla tavalla. Vaikka teknologia ja tekoäly nopeuttavat tekstien tuottamista huomattavasti, pedagogisen laadun varmistaminen on viime kädessä aina opettajan asiantuntijuuden varassa.  

Kun opettaja tekee oppimateriaaleja ja digitaalisia alustoja, on kognitiivista saavutettavuutta joskus itse vaikea havaita. Opettaja voi arvioida kognitiivista saavutettavuutta oppimateriaalien ja oppimisalustojen osalta arviointikriteeristöön perustuen (Papunet). Arvioinnin perusteina ovat muun muassa: sivuston rakenne, sivustolla liikkuminen, sisällön ulkoasu, sivuston rakenne ja sisällön ymmärrettävyys. Näin varmistetaan ennalta materiaalien ja sivustojen kognitiivinen saavutettavuus eikä se jää arvailujen tai oletuksen varaan. 

Jos haluat syventää ymmärrystäsi kognitiivisesta saavutettavuudesta käytännön tasolla, olemme Edumedia- ja Inklu-hankkeissa tuottaneet kolme opettajille ja opettajaopiskelijoille suunnattua podcastia. Ne tarjoavat konkreettisia näkökulmia siihen, miten oppimisen esteitä voidaan vähentää ja ymmärtämistä tukea arjen opetustilanteissa. Ensimmäinen podcast Selkeä vuorovaikutus ja oppimateriaali ovat avain oppimiseen  keskittyy siihen, miten opettajan toimilla voidaan tukea yhteisen ymmärryksen rakentumista ja edistää oppimista. Toisen podcastin teemana on Saavutettava ja havainnollistava opetusvideo, jossa pureudumme selkeän ja pedagogisesti toimivan opetusvideon tekemiseen. Kolmas julkaisumme Oppimista aktivoiva podcast tarkastelee auditiivisen oppimismateriaalin tuottamista ja hyödyntämistä. 

Lisäksi suosittelemme tutustumaan Selkeästi meille – hankkeen (2023) verkkosivuihin, jonne on koottu konkreettisia esimerkkejä kognitiivisesta saavutettavuudesta, esimerkiksi siitä, mitä aineistoissa kannattaa suosia ja mitä välttää. 

Kuva: Shutterstock