Arviointi ammatillisessa koulutuksessa – inklusiivinen näkökulma

Ammatillisen koulutuksen inklusiivisuus on keskeinen tavoite suomalaisessa koulutuksessa. Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun lehtorit ovat kouluttaneet ammatillisten oppilaitosten opettajia arvioinnin teemalla jo useita vuosia ja yhteiskehittäneet ammatillisten opettajien kanssa heidän arviointikäytänteitään. Inklusiivinen arviointi ei ole erillinen elementti, vaan osa laajempaa pedagogista kehittämistä, jonka tavoitteena on taata kaikille opiskelijoille yhdenvertainen mahdollisuus osoittaa osaamisensa.

Inklusiivinen arviointi liittyy vahvasti opiskelijalähtöisyyteen, yhdenvertaisuuteen ja oppimisen esteiden poistamiseen. Arvioinnilla on ratkaiseva rooli siinä, miten hyvin koulutusjärjestelmä pystyy vastaamaan opiskelijoiden yksilöllisiin tarpeisiin sekä tukemaan heidän opintojensa etenemistä ja kiinnittymistään opintoihin.

Inklusiivinen arviointi rakentuu koko oppilaitoksen toimintakulttuurille. Se linkittyy opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (HOKS), jonka avulla pyritään tunnistamaan aiempi osaaminen, yksilölliset tarpeet, oppimisen vahvuudet ja kehittämiskohteet.

Tämä kirjoitus keskittyy inklusiivisen arvioinnin kehittämiseen ammatillisessa koulutuksessa.

Osaamisen arvioinnin periaatteet ammatillisessa koulutuksessa

Kun riittävä osaaminen on hankittu toisen asteen ammatillisen koulutuksen aikana, tutkinnon perusteiden mukainen osaamisen osoitetaan ja arvioidaan pääsääntöisesti työpaikoilla tapahtuvissa näytöissä, käytännön työtehtävissä. Työpaikalla opiskelija työskentelee suunnitelmallisesti ja osoittaa osaamistaan tutkinnon perusteiden ammattitaitovaatimusten mukaisesti. Yhteisten tutkinnon osien (YTO) osaamistavoitteita ei osoiteta näytöissä, vaan osaaminen arvioidaan muulla tavoin, usein perinteisin kokein ja testein. (OPH 2018.)

Arvioinnin periaatteet luovat selkeän ja kriteeriperustaisen rungon, jonka sisällä opiskelijan osaamisen hankkiminen ja osoittaminen voidaan suunnitella joustavasti ja yksilöllisesti. Inklusiivinen arviointi kiinnittyy tähän samaan rakenteeseen: se konkretisoi henkilökohtaistamisen käytännöiksi, varmistaa tuen ja saavutettavuuden arviointitilanteissa sekä mahdollistaa tarkoituksenmukaiset suoritustavat niin, että arvioinnin luotettavuus ja yhdenvertainen kriteerien soveltaminen säilyvät.

Inklusiivisen arvioinnin periaatteet

Suomessa käytössä oleva opiskelijan yksilöllinen oppimispolku on kansainvälisestikin huomionarvoinen esimerkki inklusiivisesta rakenteesta, jossa arviointi on integroitu osaksi opiskelijan oppimisen suunnittelua ja seurantaa. Jaettu ymmärrys inklusiivisuudesta ovat edellytyksiä tasavertaiselle ja läpinäkyvälle arviointikulttuurille.

Inklusiivinen arviointi perustuu siihen, että jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus hankkia osaamista omista lähtökohdistaan ja osoittaa sitä arviointia varten. Sekä OECD:n että UNESCO:n linjaukset korostavat joustavien ja yksilöllisten ratkaisujen merkitystä osana yhdenvertaista koulutusjärjestelmää. Nämä periaatteet näkyvät suomalaisessa kontekstissa muun muassa koulutuksenjärjestäjien kehittämien tukitoimien muodossa sekä mahdollisuutena jopa arvioinnin mukauttamiseen. Tukitoimet sisältävät mm. ohjaajien tukea, tukimateriaaleja, eriyttämistä sekä yksilöllisiä suoritustapoja.

Inklusiivinen arviointi rakentuu koko oppilaitoksen toimintakulttuurille, mikä edellyttää yhteistä arvokeskustelua ja jaettua ymmärrystä koskien inkluusiota. Pedagoginen saavutettavuus, kuten selkeä viestintä ja sellaisten opetus- ja ohjausmenetelmien valinta, joilla kaikilla on mahdollisuus oppia, on merkittävä tekijä kaikille yhteisen koulun rakentumisessa. Saavutettavuudesta hyötyvät kaikki opiskelijat, eivät vain enemmän tukea tarvitsevat.

Haasteita toimintakulttuurin yhtenäisyydelle saattavat asettaa rakenteelliset tekijät, kuten opettajayhteisön jakautuminen eri kampuksille, mikä voi estää yhteisten toimintatapojen toteutumista ja jakamista. Tavoitteena on jatkuva prosessi kohti kaikille mahdollista ammatillista koulutusta, jossa oppimisen ja osallistumisen esteitä poistetaan yhteisöllisesti ja ennen kaikkea johdon tuella.

Opettajien rooli ja osaaminen inklusiivisessa arvioinnissa ja kehittämisen suuntaviivat

Opettajilla on keskeinen rooli inklusiivisen arvioinnin toteuttajina. Tutkimusten mukaan ammatillisten opettajien käsitykset inkluusiosta vaihtelevat, ja inklusiivisen pedagogiikan menetelmien tunnettuudessa sekä arvioinnin toteuttamisessa on eroja (Kettunen 2021). Monissa tapauksissa kokemuksemme mukaan opettajat toteuttavat inklusiivisia käytäntöjä tiedostamattaan, mutta eivät välttämättä miellä niitä inklusiiviseksi toiminnaksi.

Tunnistamme seuraavia kehittämiskohteita inklusiivisemman arviointikulttuurin luomiseen.
Ensimmäinen merkittävä haaste on yhtenäisemmän arviointikulttuurin luominen, joka perustuu opettajien ja koko organisaation yhteiseen ymmärrykseen inkluusiosta. Jaettu ymmärrys on edellytys sille, että arviointikulttuuri on tasavertaista ja läpinäkyvää (Seppälä et al 2024). Arviointi pitäisi olla keskustelun ja kehittämisen kohteena säännöllisin väliajoin, näin tulisi varmistetuksi, että ollaan melko samanmielisiä kriteerien täyttymisten ehdoista ja esimerkiksi näyttöympäristöjen soveltuvuudesta arviointiin.

Toisena keskeisenä kehittämiskohteena on opettajien erityispedagogisen osaamisen vahvistaminen. Inklusiivinen ammatillinen koulutus vaatii opettajilta ymmärrystä oppijoiden moninaisuudesta ja kykyä soveltaa arvioinnillisia ratkaisuja eri tilanteissa. Olemme jo pitkään kouluttaneet ammatillisia opettajia arviointiin täydennyskoulutuksissa ja huomanneet, että koulutuksen tarve on ilmeinen. Arvioinnin aiemmat uudistukset sekä erityisen tuen piirissä olevien opiskelijoiden kasvanut määrä ovat tuottaneet opettajien osaamisvajetta, jota voitaisiin merkittävästi täyttää jatkossa täydennyskoulutuksella.

Kolmanneksi kehitystyö edellyttää moniammatillisen yhteistyön syventämistä, erityisesti työelämäkumppaneiden kanssa. Koska ammatillinen osaaminen osoitetaan ja arvioidaan pääsääntöisesti aidoissa työtehtävissä työpaikoilla, on yhteistyö välttämätöntä opiskelijoiden työelämävalmiuksien tukemiseksi. Työelämäyhteistyö on varsin hyvää yleisellä tasolla, mutta tuen ulottuminen työssäoppimisen rakenteisiin on kokemuksemme mukaan vielä kehittymässä ja monet koulutuksenjärjestäjät tätä pohtivat resurssien pienentyessä samaan aikaan.

Koulutuksenjärjestäjien osalta tarvitaan myös mahdollisuuksia yhteiselle arvokeskustelulle ja toimintakulttuurin kehittämiselle, jotta inklusiivinen arviointi voisi toteutua tasalaatuisesti oppilaitoksissa. Osaamisen hankkimisen ja osaamisen arvioinnin erottaminen toisistaan on keskeistä ja arvioinnissa pitäisi voida keskittyä ammattitaitovaatimusten mukaiseen osaamiseen eikä esimerkiksi mahdollisiin haasteisiin, joita opiskelijalla on ollut aiemmin.

Uudistuva oppimisen ja erityisen tuen järjestelmä ammatillisessa koulutuksessa

Ammatillisen koulutuksen tukijärjestelmä kokee merkittävän muutoksen 1.8.2026 voimaan tulevan lainsäädännön myötä, jolloin oppimisen tuki jaetaan selkeämmin kahteen tasoon: oppimisen tukeen ja erityiseen tukeen.

Oppimisen tuen keskiössä on varhainen puuttuminen ja matalan kynnyksen tukiopetus, jota opetus- ja ohjaushenkilöstö antaa kaikille sitä tarvitseville opiskelijoille osana tutkintokoulutusta. Mikäli tämä tuki ei ole riittävää todennettujen oppimisvaikeuksien, vamman tai sairauden vuoksi, opiskelijalla on oikeus erityiseen tukeen, joka on erityisopettajan antamaa tai hänen konsultaatioonsa perustuvaa tavoitteellista erityisopetusta ja ohjausta. Kaikki tukitoimet, niiden seuranta ja vaikuttavuuden arviointi on kirjattava yksilöllisesti opiskelijan henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan (HOKS), jotta jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus saavuttaa ammattitaitovaatimukset ja edetä työelämään. (OPH 2025.)

Arvioinnin osalta on mietittävä mitä ovat mahdollisesti ne tukitoimet, joita kehitetään. Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun täydennyskoulutuksissa on kehitetty erityisesti digitaalisia tukimenetelmiä, jotka tukevat opiskelijan osaamisen karttumista ja auttavat hahmottamaan ammattitaitovaatimuksia, joita näytössä tulee osata. Digitaalisten tukimenetelmien etu on niiden saavutettavuus esim. mobiilisti sekä niiden nopeus, joka taas osaltaan vapauttaa enemmän aikaa varsinaiseen kohtaamiseen ja ohjaamiseen.

Digitaaliset menetelmät inklusiivisen arvioinnin välineinä

Teknologiset ratkaisut voivat parhaimmillaan olla arvioinnin prosessin tukivälineitä, jotka vapauttavat aikaa varsinaiselle kohtaamiselle ja henkilökohtaiselle ohjaukselle. Ne voivat parantaa saavutettavuutta auttaen opiskelijaa hahmottamaan ammattitaitovaatimuksia, joita näytöissä tulee osoittaa. Seuraavaksi muutama esimerkki esiteltynä.

Eräs tehokas tapa tukea osaamisen hahmottamista on interaktiivisten oppimisympäristöjen hyödyntäminen. Esimerkiksi 360-asteen kuvien ja videoiden avulla voidaan luoda näkymiä aidoista näyttöympäristöistä, joihin lisätyt infopisteet eli ’hotspotit’ avaavat, mitä ammattitaitovaatimusta kussakin työvaiheessa arvioidaan. Tämä auttaa opiskelijaa näkemään konkreettisesti, miten arviointikriteerit sijoittuvat fyysiseen tekemiseen. Samoin H5P-sisällöillä rakennetut simulaatiot tarjoavat opiskelijalle turvallisen tavan harjoitella ammatillista päätöksentekoa: jos hän tekee virheellisen valinnan, ohjelma antaa välittömän palautteen siitä, mikä ammattitaitovaatimus jäi täyttymättä.

Osaamisen karttuminen on jatkuva prosessi, jonka dokumentointiin ja reflektioon esim. ePortfoliot sopivat erinomaisesti. Kun portfolio rakennetaan suoraan tutkinnon osien tai ammattitaitovaatimusten mukaisesti, todistusaineisto on valmiiksi jäsenneltynä näytön suunnittelun alkaessa. Tämän lisäksi video- ja äänipäiväkirjat valmentavat opiskelijaa varsinaiseen arviointikeskusteluun, sillä niitä tehdessään opiskelija harjoittelee oman toimintansa perustelemista ääneen.

Laajojen näyttökokonaisuuksien hallintaa voidaan helpottaa mikrotunnisteiden ja pelillistämisen avulla. Esimerkiksi Open Badges -osaamismerkit pilkkovat vaaditun osaamisen pienempiin mikro-osaamisiin, mikä visualisoi opiskelijan edistymistä konkreettisesti (Brauer 2019). Tämä tekee oppimispolusta läpinäkyvämmän ja vähemmän ylivoimaisen tuntuisen. Pelillisyys motivoi saavuttamaan osaamista ja palkitsee ymmärryksen välittömästi. Pelillisyyden mahdollisuuksia onkin jo hyödynnetty paljon, mutta potentiaalia on vielä laajempaan käyttöön.

Viimeisimpänä kehityssuuntana tekoälyavusteiset AI-sparraajat voivat toimia ’kriteeritulkkeina’. Ammattitaitovaatimukset voivat olla haasteellisia ymmärtää, tekoäly voi kääntää ne käytännön esimerkeiksi siitä, miltä osaaminen näyttää arjen työssä. Tämä madaltaa merkittävästi kynnystä ymmärtää vaatimuksia ja auttaa opiskelijaa sanoittamaan omaa osaamistaan.

Lopuksi

Inklusiivinen arviointi on merkittävä osa ammatillisen koulutuksen uudistumista ja moninaisten opiskelijaryhmien yhdenvertaista tukemista. Sen avulla pyritään varmistamaan, että jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus edetä opinnoissaan ja osoittaa osaamisensa omista lähtökohdistaan. Suomalaisessa järjestelmässä on vahvoja rakenteita inklusiivisen arvioinnin tueksi, mutta opettajien osaamista, pedagogisia käytäntöjä ja arvioinnin yhdenvertaisuutta on mielestämme tärkeää kehittää edelleen.

Kuva: Haaga-Helia