Pedagogiikka
Julkaistu : 07.04.2026
Pedagoginen johtaminen hahmottuu suomalaisessa korkeakoulukeskustelussa samanaikaisesti kahtena ilmiönä: yksilön työnä, jossa sekä opettaja että esihenkilö tekevät päivittäisiä pedagogisia, vuorovaikutuksellisia ja rakenteellisia johtamisvalintoja. Toisaalta yhteisöllisenä prosessina, joka rakentaa koko organisaation toimintakulttuuria.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (2023) on nostanut systeemisen pedagogisen johtamisen keskeiseksi kehittämiskohteeksi korkeakouluissa. Ammattikorkeakoulujen (AMK) toimintaympäristö on 2020-luvulla poikkeuksellisen nopeassa muutoksessa. Digitalisaatio, tekoälyn nousu, kestävän kehityksen vaatimukset sekä tiivistyvä TKI-toiminnan ja opetuksen integraatio asettavat opettajien työlle uudenlaisia vaatimuksia (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2022; Mäki ym., 2024; Rentola, 2018; Risku ym., 2020). Monien kehityssuuntien ristipaineissa ja tekoälyn haastaessa korkeakoulun työ- ja opetuksen tapoja, on oleellisen tärkeää päivittää korkeakoulupedagoginen työ nykypäivään. Se tulee nähdä laajana osaamisalueena, joka koskettaa koko korkeakouluhenkilöstöä, ei vain opetustyötä tekeviä. Tämän prosessin onnistumisessa pedagogisella johtamistyöllä on keskeinen osuus.
Haaga-Helian KOPEDA-ryhmässä tutkitaan ja kehitetään sekä korkeakoulujohtamista että korkeakouluopettajuutta, ja olemme havainneet selkeän tarpeen pedagogisen johtajuuden tarkastelulle. Tässä kirjoituksessa avaamme pedagogisen johtamisen aiempia tarkastelunäkökulmia sekä tuomme esiin uuden, vielä vähän tutkitun, näkökulman ammattikorkeakoulukontekstissa: opettajajohtajuuden.
Hierarkkisesta ohjauksesta kollektiiviseen pedagogiseen vastuuseen
Pedagoginen johtaminen käsitteenä ja aitona toimintana aiheuttavat yhä hämmennystä korkeakouluissa. Kahden vahvan käsitteen yhteisliittymää on yllättävän haasteellista konkretisoida ja löytää sille paikkansa korkeakouluarjessa.
Pedagogiikka on sanana latautunut vahvasti koulumaailmaan liitettynä asiana. Mieliimme tulvahtaa koulurakennus, luokkahuone, opettaja opettamassa ja oppija oppimassa. Myös opetuksen suunnittelu, pedagogiset menetelmät, kasvattaminen ja ohjaus täydentävät mielikuvaa pedagogiikasta. Pedagogiikkaa käsitteenä ja opetustyön lähtökohtana ovat pitkään olleet opettajajohtoisia.
Maailman ja toimintaympäristön monimutkaistuessa sekä teknologian kehittyessä on myös käsitys pedagogisesta toiminnasta muuttunut. Asteittain on kuljettu niin tutkimuksen, kehittämisen kuin arjen työnkin tasolla kohti oppimisen mahdollistamista, yhdessä oppimista, oppijan aktiivisuuden tukemista ja oppimaan oppimisen taitojen kehittämistä (Riikonen, Seitamaa-Hakkarainen & Hakkarainen 2020; Pozzi, Manganello, Persico 2023; Murtonen 2017). Kehitys on ollut monivaiheista ja osittain kulttuurisidonnainen prosessi, joka heijastaa muutoksia sekä pedagogisessa ajattelussa että yhteiskunnallisissa odotuksissa oppimisesta.
Johtamisen käsitteeseen liittyy vahvoja mielikuvia, ja se on perinteisesti ymmärretty hierarkkisena, kontrolloivana ja keskitettyyn päätöksentekoon perustuvana asioiden johtamisena. Johtaminen on usein yhdistetty myös johtajan persoonallisuuden piirteisiin (Mintzberg 2004; Northouse 2013; Yukl 1989; 2012; 2013).
Viime vuosina johtamisen käsitettä on tarkasteltu yhä enemmän ihmisten johtamisen ja vuorovaikutuksen näkökulmasta, mikä on avannut tilaa keskusteluille jaetusta ja palvelevasta johtamisesta (mm. Xu 2025; Parpala, Mäki & Niinistö-Sivuranta 2025; Spiik 2022; Ropo et al. 2005; Greenleaf 1997; van Dierendonck 2011; Dami 2024). Samanaikaisesti johtamista on alettu ymmärtää yhä vahvemmin hajautettuna, kollektiivisena ja sosiaalisesti rakentuvana ilmiönä (mm. Bass, Bass & Stogdill 2008; Mäki 2022; Ladkin 2010; Northouse 2013).
Johtajuudesta ei olekaan yksimielistä määritelmää ja useat tutkijat määrittelevät johtajuuden eri tavoin; sitä on tutkimuksissa tarkasteltu johtajaominaisuuksien, käyttäytymiseen, vaikutusvallan ja vallan käytön, tilannetekijöiden kautta tai otettu integroiva lähestymistapa sen tutkimukseen. Siinä johtajuus nähdään moniulotteisena kokonaisuutena, jossa yhdistetään useita eri johtajuusteorioita, näkökulmia ja selitysmalleja ilman, että nojattaisiin vain yhteen johtajuusparadigmaan.
Nykyaikainen johtajuuskäsitys korostaa, että johtajuus ei ole yksinomaan viralliseen rooliin sidottua, vaan syntyy jaettua vastuunottoa ja yhteistä päätöksentekoa tukevissa käytännöissä (Wassenaar ym 2025; Klasmeier ym. 2025; Lee 2023). Uusiautti ja Wenström (2026) ovat nostaneet esiin positiivisen johtajuuden, jota voi tarkastella kolmella eri tasolla: positiivinen johtajuus johtajuusparadigmana, johtajuusteoriana sekä positiivisen psykologian tutkimuksen soveltamisena ihmisten johtamisessa. Se perustuu vahvuuksien, hyvinvoinnin ja oppimisen johtamiseen, jonka tavoitteena on saavuttaa kestäviä tuloksia inhimillisen johtamisen avulla, ja rakentuu ihmisten vahvuuksien, hyvinvoinnin ja myönteisen vuorovaikutuksen varaan. (Uusiautti & Wenström 2026; Wenström ym. 2023; Wenström 2020a; 2020b, 2025.) Uusiautti ja Wenström (2026) korostavat kontekstin huomioimisen tärkeyden positiivisen johtajuuden tarkastelussa. Positiivinen johtaminen ei ole yksi ainoa toimintamalli, vaan se tulisi aina sovittua tilanteeseen, ihmisiin ja organisaation todellisuuteen.
Kummallakin käsitteellä, pedagogiikalla ja johtajuudella, käytännön ilmiönä on samanlainen evoluutiohistoria. Yhdestä lähtöruudusta, oli se sitten opettaja tai johtaja, on kuljettu kohti laajempaa tulkintaa pedagogiikasta ja johtamisesta. Omistajuus on siirtynyt yksilöstä laajemmalle yhteisölle, ja samalla yhdessä tekemisen merkitys on vahvistunut. Voisiko pedagogiikka ja johtaminen sittenkin toimia yhdessä?
Pedagogisen johtamistutkimuksen kapea ja laaja tulokulma
Selkeyttääksemme tilannetta, tarkastelimme pedagogista johtamista tutkimuskohteena. Tarkastelujakso on rajattu ja kohdistuu 2010-luvun suomalaiseen tutkimukseen pedagogisessa johtamisessa. Mukana muutamia kansainvälisiä lähteitä.
Tarkastelu jakaa pedagogisen tutkimuksen kahteen päänäkökulmaan: kapeaan ja laajaan tulokulmaan.
Kuva 1. Infograafi pedagogisen johtamisen tutkimuksen tulokulmista (tehty Google NotebookLM:llä)
Kapeassa tulokulmassa korostuvat opettajalähtöisyys ja johtajalähtöisyys. Tässä tulokulmassa tutkimus on keskittynyt yksittäisen opettajan työhön, pääosin oppilaitoskontekstissa tapahtuvaan oppijan kohtaamiseen tai johtajan operatiiviseen ohjaukseen.
Kiinnostuksen kohteina ovat mm. opettajan henkilökohtainen ymmärrys ja kyvyt pedagogisessa johtamisessa, opettajan työn didaktiset ratkaisut, oikeiden opetusmenetelmien valinnat, opetuksen tutkimusperustaisuus sekä yksittäisen opettajan vuorovaikutus ja yhteistyökyvyt. Tähän näkökulmaan painottuvien julkaisujen keskeinen fokus on kiinnittynyt opettajan oman opetuksen johtamiseen. (mm. Cuseo 2015; Heikkala, Kettukangas ja Hogenstaf 2022; Kansanaho 2024; Tirri ja Toom 2020.)
Johtamisen näkökulmassa korostuvat erityisesti johtajan rooli pedagogisten prosessien organisoinnissa ja ohjauksessa. Tutkimuksien mielenkiinnon kohteina ovat opetussuunnitelmatöiden hallinnointi ja seuranta, oppilaitoksen rakenteiden ja prosessien johtaminen sekä rehtorien kokemukset pedagogisesta johtamisesta (mm. Coughlin ja Baird 2013; Korkalainen, Fonsén ja Tarnanen 2025).
Toisaalta tutkimukset painottavat johtajan vastuuta eettisestä johtamisesta. Pedagoginen johtaminen ei ole vain hallintoa, vaan se perustuu arvoihin ja eettiseen harkintaan. Johtajan on kyettävä tukemaan opettajien autonomiatunnetta ja ammatillista kehittymistä. Ensisijainen tavoite on edistää oppilaiden oppimista ja opettajien ammatillista kehittymistä. Se on luonteeltaan asiantuntijaorganisaation johtamista, jossa keskiössä on pedagoginen ydintehtävä (mm. Tirri & Toom, 2020; Toom, 2017).
Laajemmassa tulokulmassa fokuksena on oppilaitosyhteisön johtaminen ja yhteisölähtöisyys. Johtamisen kontekstina koko oppilaitosyhteisö, sen toimintakulttuuri. Pedagoginen johtaminen nähdään yhteisöä kasvattavana prosessina. Näkökulma painottaa jaettua asiantuntijuutta ja johtajuutta, yhteistyötä, vuorovaikutusta ja (työ)hyvinvointia (mm. Jameson ym, 2022; Heikkonen & Ahtiainen 2024; Korva & Laine 2024; Hyyryläinen, Kalavainen ja Ylitervo 2020; Pruikkonen ym. 2026; Uusiautti & Wenström 2026; Wenström ym. 2023; Wenström 2020b.)
Lähtökohta tälle tulokulmalle on nähdä pedagoginen johtaminen sosiaalisena konstruktiona, jolloin johtamistoiminta rakentuu suhteissa ja verkostoissa (mm. Bass, Bass & Stogdill 2008; Korva & Laine 2024). Kyseessä on koko organisaation toimintakulttuurit, prosessit, rakenteet ja ekososiaaliset arvot. Pedagoginen johtamisella on tässä kontekstissa laaja-alainen sivistyksellinen tehtävä, joka kuuluu kaikille yhteisön jäsenille. (mm. Mäki 2022; Niinistö-Sivuranta & Mäki 2022; Parpala, Mäki ja Niinistö-Sivuranta 2025.)
Ripatti-Torniainen ja Ilola (2025) vievät näkökulmaa vielä askelta pidemmälle. Heidän (2025) mukaansa pedagoginen johtaminen tulisi tuoda osaksi julkista keskustelua, jolloin myös muita kuin oppilaitosyhteisöjä tarkasteltaisiin pedagogisen johtamisen valossa.
Laajemmassa tarkastelussa esihenkilön pedagoginen johtamistyö liittyy oppilaitoksen toimintakulttuurin johtamiseen ja tarvittaessa sen toimintakulttuurin uudistamiseen. Jotta haasteellinen uudistustyö onnistuu, on luovuttava hierarkkisesta johtamisesta ja tilalle on tultava valmentavaa ja yhteisöllisempää johtamisotetta (Ray 2017; Gonzalez, Hrach, Linder & Maynard 2026; Burleigh ym. 2022).
Opiskelijalähtöistä opettajan työtä ja sitä tukevia pedagogisia ratkaisuja on niin ikään johdettava. Pedagoginen johtaminen nähdään prosessina, joka tukee opettajia tässä muutoksessa ja auttaa heitä löytämään uusia tapoja työskennellä yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. Pedagoginen johtaminen ymmärretään jaettuina vastuina, jossa tiimit ja opettajat ottavat vastuuta pedagogiikan laadusta ja sen kehittämisestä. (mm. Borg & Finne 2023.)
Kaiken kaikkiaan laajemmassa näkökulmassa oppilaitokset nähdään arvopohjaisina järjestelminä, joissa pedagogisen johtamisen tulee olla jaettua (Daniëls, Hondeghem, Dochy 2019; Korva & Laine 2024). Ammattikorkeakoulujen erityispiirteitä ovat niiden ainutlaatuinen hallinnollinen rakenne ja vahva työelämäkytkös. Pedagogiikka yhdistää opetuksen, ohjauksen, TKI-toiminnan ja alueellisen vaikuttamisen, muodostaen organisaation toiminnan ytimen. Opettajan näkökulmasta työ on autonomista, itsenäistä ja monimuotoista. Opetus- ja ohjaustyö ei rajoitu luokkahuoneeseen, vaan sitä tehdään monipaikkaisesti ja eri aikoina – päivisin, iltaisin ja myös viikonloppuisin. Opettajat toimivat oman alansa asiantuntijana ja osana oppilaitosorganisaatiota.
Ammattikorkeakouluopettajat johtavat työssään yksilöitä, tiimejä ja verkostoja mahdollistaen opiskelijoiden oppimisen ja oppimisprosessien toteutumisen. Autonomisen työn luonteen ja vaikuttamistyön kautta opettajan työssä on paljon johtajuuden elementtejä, jossa otetaan vastuuta oppimisen mahdollistumisesta, oppimisprosessin organisoimisesta, työ- ja TKI-verkostoissa toimimisesta sekä projektijohtajuudesta. Johtajuus on myös ihmisten ja tilanteiden johtamista tavoitteiden saavuttamiseksi. Ammatillisen opettajan työssä niin eettinen johtajuus, palveleva johtajuus kuin myös valmentava johtamisote tukee hyvin opettajajohtajuutta (Gonzalez ym., 2016; Yukl 2013; Greenleaf 1997; van Dierendonck 2011; Dami 2024; Ray 2017; Burleigh ym. 2022). Positiivisen johtajuus opettajan työssä tulee näkyviin oppimisen ja hyvinvoinnin johtajuuden kautta, jossa opetus on vahvuusperustaista, vaalitaan myönteistä ilmapiiriä, rakennetaan psykologista turvallisuutta, osallistetaan ja tuetaan opiskelijoiden toimijuutta (Wenström & Ström 23.5.2024).
Kapea toimijuus ja laaja johtajuus osana korkeakoulun pedagogista kokonaisuutta
Tulisiko opettajan roolia ja tehtäviä tarkastella aiempaa vahvemmin myös johtajuuden näkökulmasta? Pedagoginen johtajuus ymmärretään yhä useammin koko koulutusorganisaatiota läpileikkaavana periaatteena, ei vain esihenkilö- tai hallintotehtäviin rajattuna toimintana. Tästä huolimatta opettajien johtajuutta ja sitä, miten he itse hahmottavat opettajajohtajuuden omassa työssään ammattikorkeakoulukontekstissa, on toistaiseksi tarkasteltu melko vähän. Näin ollen on perusteltua kysyä, millaisia johtajuuden elementtejä opettajat tunnistavat omassa toiminnassaan ja miten näitä olisi mahdollista vahvistaa osana korkeakoulun pedagogista kokonaisuutta
Kuten totesimme kapea näkökulma tuo esiin opetuksen arjen ja esihenkilön operatiivisen johtamisen korkeakoulussa. Opettajat johtavat mm. opiskelijoita, oppimisen prosesseja ja TKI-työssä hankeverkostoja. Johtajuus tämäntyyppisissä töissä on usein hiljaista ja näkymätöntä korkeakouluorganisaatiolle. Kuitenkin se on olennainen osa ammattikorkeakouluopettajan työtä. Esihenkilön tehtävä ei ole hallita kaikkea pedagogiikkaa, vaan mahdollistaa oppimismyönteinen toimintakulttuuri, jossa oppimisen johtamisen vastuut jakautuvat.
Nykyiset muutosajurit edellyttävät pedagogiikan ja johtamisen yhtenäistämistä sekä pedagogista johtamista osana strategista johtamista. Pedagoginen johtaminen ei voi olla irrallinen ja vain kapeasti tulkittu funktio, vaan sen tulee olla korkeakoulua läpileikkaava kyvykkyys. Tällöin se rakentuu opettajien, esihenkilöiden, muiden korkeakoulussa työskentelevien asiantuntijoiden ja opiskelijoiden välillä. Kun kapea ja laaja tulokulma nähdään toisiaan täydentävinä, opettajien johtajuus voi tulla näkyväksi ja vahvistua osaksi korkeakoulun strategista kokonaisuutta vastavuoroisesti esihenkilöiden pedagogisen johtamistyön kanssa.
Kirjoittajat ovat mukana kesäkuussa Kuopiossa pidettävässä Pedaforum 2026 -tilaisuudessa esityksellään, jonka otsikkona on Pedagoginen johtaminen tutkimuksen kohteena ja opettajan rooli johtajuudessa ammattikorkeakoulukontekstissa.
Lähteet
Bass, B. M., Bass, R., & Stogdill, R. M. 2008. The Bass handbook of leadership: theory, research, and applications [4. painos]. Free Press.
Borg, E ja Finne, J. 2023. A scoping review of school leadership practices in Lesson Study. Educational Leadership & Management. Cogent Education Volume 11, 2024 – Issue 1.
Burleigh, C., Kroposki, M., Steele, P.B, Smith, S. & Murray, D. 2022. Coaching and Teaching Performance in Higher Education. International Journal of Mentoring and Coaching in Education.
Coughlin, A.M. & Baird. L. 2013. Pedagogical Leadership. The Collaborative Teacher’s Institute. London Bridge Child Care Services & Kawartha Child Care Services.
Cuseo, J. 2015. Faculty-student contact outside the classroom: supporting evidence & promoting practices. White paper.
Dami Z.A. 2024. Integrative model of servant leadership stule and critical pedagogy: Answer to school leadership of neoliberalism. Management in Education 1-18.
Daniëls, E., Hondeghem, A., Dochy, F. 2019. A review on leadership and leadership development in educational settings. Educational Research Review, vol. 27 (2019), ss. 110–125.
Greenleaf, R. K. 1977. Servant leadership: A journey into the nature of legitimate power and greatness. New York: Paulist Press.
Gonzalez, K., Hrach, S., Linder, K.E. & Maynard, K.S. 2026. Transforming coaching for faculty and staff in Higher Education. Powerful Tools to Addreds Institutional Challanges. Routledge.
Heikkala, J., Kettukangas, T. ja Hogenstaf, K. 2022. Pedagogical leadership in activities with children – A shadowing study of early childhood teachers in Norway and Finland. Teaching and Teacher Education. Volume 117.
Heikkonen, L ja Ahtiainen, R. 2024. Interrelations between teachers’ perceptions of school leadership group practices and collaborative school development in Finland. Educational Management Administration & Leadership Volume 53, Issue 5, September 2025, Pages 1258-1276. Article Reuse Guidelines
Hyyryläinen, J., Kalavainen, J. & Ylitervo, R. 2020. Pedagogista johtamista ammatillisen oppilaitoksen arjessa. Teoksessa P. Risku, s. Laitinen-Väänänen, A-L. Ojala, A-K. Tiihonen & H. Torvin (toim.), Tulevaisuuden opettajuus. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja -sarja. (s. 214–221).
Jameson, J., Rymyantseva, N., Marakowski, M., Essex, R ja McNay, I. 2022. A systematic review and framework for digital leadership in higher education. Computers and Education Open. Volume 3.
Kansanaho, E. 2024. Luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä opettajan johtajuudesta luokassa ja sen ulkopuolella. Jyväskylän yliopisto.
Klasmeier, N., Güntner A.V. & Scheleu, J.E. 2025. Leadership Dynamics in Teams: The Reciprocity of Shared and Empowering Leadership. Journal of Business and Psychology (2025) 40:1171–1187.
Korkalainen, M., Fonsén, E., & Tarnanen, M. 2025. Lukion pedagoginen johtaminen rehtoreiden kokemana . Aikuiskasvatus, 45(2), 76–89.
Korva, S. & Laine, P.-M. 2024. Understanding Leadership in Educational Leadership Research in Finland. Teoksessa R. Ahtiainen, E. Leinonen, M. Risku & A.-S. Smeds‑Nylund (toim.), Leadership in Educational Contexts in Finland (s. 103–128). Springer.
Ladkin, D., & Taylor, S. S. 2010. Enacting the ‘true self’: Towards a theory of embodied authentic leadership. The Leadership Quarterly, 21(1), 64–74.
Lee C. 2023. A Study on Distributed Leadership Theory and Research by Gronn, Spillane & Harris. International Journal of Education, Culture and Society, 8(6), 243-256.
Mintzberg, H. 2004. Managers Not MBAs: A Hard Look at the Soft Practice of Managing and Management Development. San Francisco: Berrett-Koehler.
Murtonen, M. 2017. Opettajana yliopistolla — Korkeakoulupedagogiikan perusteet. Vastapaino.
Mäki, K. 2022. Pedagoginen johtaminen – korkeakoulun johtajan työ vai yhteisön tapa toimia? Teoksessa K. Mäki ja L. Vanhanen-Nuutinen (toim). (2022). Korkeakoulupedagogiikka – ajat, paikat ja tulkinnat. Haaga-Helian julkaisut 7/2022. 214–224. Newprint.
Niinistö-Sivuranta, S ja Mäki, K. 2022. Ekososiaalista sivistystä edistävä pedagoginen johtaminen – Tapaustutkimus suomalaisten korkeakoulujen strategioiden kestävyysosaamisesta. Ammattikasvatuksen Aikakauskirja, 24(4), 28-45.
Northouse, P. G. 2013. Leadership: Theory and Practice. Sage Publications.
Parpala, A., Mäki, K. ja Niinistö-Sivuranta, S. 2025. Oppimisen kokonaisvaltainen johtaminen pedagogisen hyvinvoinnin perustana. Teoksessa A. Parpala ja L. Postareff (toim.) Hyvinvoiva ja pedagogisesti osaava korkeakouluopettaja. Vastapaino. Tampere. Sivut: 233–250.
Pozzi, F., Manganello, F., Persico, D. 2023. Collaborative Learning: A Design Challenge for Teachers. Education Sciences. 2023, 13, 331.
Pruikkonen, A., Uusiautti, S. Vuojärvi, H. & Soukka, A. 2026. A Systematic Perspective on Pedagogigal Leadership in Higher Education. Teoksessa (Toim.) S. Uusiautti & S. Wenström. Positive leadership : Research-based insights of the future of leadership. Palgrave Macmillan.
Ray, B. 2017. Educational Leadership Coaching as Professional Development. School Leadership Review, Vol. 12 [2017], Iss. 1, Art. 5.
Riikonen, S., Seitamaa-Hakkarainen, P. & Hakkarainen, K. 2020. Bringing maker practices to school: tracing discursive and materially mediated aspects of student teams’ collaborative making processes. International Journal of Computer-Supported Collaborative Learning, vol.15, no. 3, pp. 319-349
Ripatti-Torniainen, L ja Ilola, H. 2025. Korkeakoulun pedagoginen johtaminen osaksi julkista keskustelua yhteiskunnassa. Prologi – Viestinnän ja vuorovaikutuksen tieteellinen aikakauslehti.
Ropo, A., Sauer, E., Lehtimäki, H., Keso, H., Pietiläinen, T ja Koivunen, N. 2005. Jaetun johtajuuden särmät. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy.
Spiik, K-J. 2022. Yhteisöohjautuvuus. Jaettu johtajuus. Turku: Karlex Oy.
Tirri, K. ja Toom, A. 2020. The Moral Role of Pedagogy as the Science and Art of Teaching. Helsingin yliopiston tutkimusartikkelit.
Toom, A. 2017. Teacher’s professional and pedagogical competencies: A complex divide between teacher’s work, teacher knowledge and teacher education. In D. J. Clandinin, & J. Husu (Eds.), The SAGE Handbook of Research on Teacher Education (Vol. Volume 2, pp. 803-819). Sage.
Uusiautti, S., & Wenström, S. (Toim.). 2026. Positive leadership : Research-based insights of the future of leadership. Palgrave Macmillan.
Van Dierendonck D. 2011. Servant leadership: a review and synthesis. Journal of Management 2011;37(4):1228–1261.
Wassenaar, C., Pearce, C.L. & Lorinkova, N. 2025. Shared Leadership 2.0. Taking Stock and Looking Forward. Cambridge University Press.
Wenström, S. 2020a. Enthusiasm as a driving force in vocational education and training (VET) teachers’ work. Defining positive organization and positive leadership in VET. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 269.
Wenström, S. 2020b. Positiivinen johtaminen: Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. (1. painos). PS-kustannus.
Wenström, S., Nyberg, C., & Kuortti, K. 2023. Vocational Education and Training Organisation’s Staff Members Perceptions of Positively Deviant Leadership and Organisation. Journal of Education and Practice 14(35), 30–42.
Wenström, S. 2025. Innostus on eteenpäin vievä voima opettajan työssä. Psykologia, 54(5), 371-374.
Wenström S. & Ström K. 23.5.2024. Yhdessä pedagogista hyvinvointia kehittämään. OAMK Journal.
Xu, Y. 2025. The Review of Shared Leadership. Academic Journal of Management and Social Sciences. ISSN: 2958-4396 | Vol. 13, No. 2, 2025
Yukl. G. 2013. Leadership in organizations. 8. painos. Pearson.
Yukl, G. 2012. Effective leadership behavior: What we know and what questions need more attention. Academy of Management Perspectives, 26(4), 66–85.
Yukl, G. 1989. Managerial Leadership: A Review of Theory and Research. State University of New York at Albany.
Kuva: Shutterstock