Matkalla välittävään yhteisopettajuuteen verkko-opetuksessa

Verkko-opetuksen yleistyessä opetuksen suunnittelulla on ratkaiseva rooli ja se vaatii entistä selkeämpää kommunikaatiota, pedagogista yhdenmukaisuutta ja läsnäolon tunnetta. Tämä teksti syntyi, kun me suunnittelimme yhteisopettajuuteen perustuvaa pedagogian käytäntöä ja pohdimme verkko-opintojen haasteita. Yhteisopettajuutta toteutimme Haaga-Helian tietojenkäsittelyn koulutusohjelman opintojaksolla DigiTuote, joka tehtiin verkko-opintoina.

Yhteistyöllä toimivia pedagogisia ratkaisuja

Yhteisopettajuus mahdollistaa paljon. Asiantuntijuus kasvaa, kun opettajien tavat tehdä työtään tulevat näkyväksi kollegalle. Opiskelijat saavat parhaimmillaan moniäänisen ja rikkaan oppimiskokemuksen, jossa erilaisia näkökulmia arvostetaan. Myös yhteisöllisyys mahdollistuu vuorovaikutuksessa. Tämä on erityisen tärkeää varsinkin verkko-opetuksessa, jossa yhteyden rakentaminen on haastavaa. Yhteisopettajuuden höydyiksi on todettu esimerkiksi opettajien ammatillinen kehittyminen keskinäisessä vuorovaikutuksessa, ongelmanratkaisun tehostuminen, kollegiaalisuuden lisääntyminen ja oppimistulosten paraneminen (Rooks ym. 2022).

Tunnistetuista yhteisopettajuuden eduista huolimatta yhteisopettajuuden esteenä voi toimia ennakkoluulot aikaa vievään roolien ja vastuiden huolelliseen sopimiseen. Yhteisopettajuus vaatii aikaa, tilaa ja luottamusta, mutta luo opetukseen syvyyttä, ja opiskelijoille turvallisen, oppimista tukevan yhteisön.

Yhteisopettajuutta voi toteuttaa eri tavoin. Joskus on tarkoituksenmukaista, että opintojakso koostuu opettajien erillisistä opetuskerroista, jolloin opettajan erityinen asiantuntijuus tietystä aiheesta valjastetaan opiskelijoiden käyttöön. Toisella opetuskerralla on toisen asiantuntijan vuoro opettaa opiskelijaryhmää. Kuitenkin, jos opetettavan aiheen luonne on sellainen, että erilaisten mahdollisuuksien pohtiminen on tärkeää, voi olla hyödyllistä, että useampi opettaja luo yhteisesti oppimiskerran.

Kun yhteisopettajuus on tiivistä yhteistyötä, kommunikaatiolla on merkittävä rooli. Vuorovaikutus alkaa jo ennen opintokokonaisuuden alkamista, kun suunnitellaan oppimisen polkua opiskelijalle. Jos opettajuus tapahtuu tiiviissä vuorovaikutuksessa, on tärkeää, että opettajat ymmärtävät oppimisen tavoitteet ja tavat samalla tavoin. Verkko-opetuksessa nämä seikat korostuvat entisestään, kun tavoitellaan opiskelijan huomiota.

Kollegan tunteminen osana yhteisopettajuutta

Opettajan työtä tehdään vahvasti opettajan persoonan kautta. Siksi on varsin luonnollista, että opettajilla on erilaisia henkilökohtaisia tapoja ymmärtää pedagogisia ratkaisuja tai käytäntöjä – opettajana olemista. Jotta yhteisopettajuudella olisi hyvät edellytykset, olisi kuitenkin tärkeää, että opettajat jakavat saman tyyppiset pedagogiset käytännöt. Hyvän yhteisopettajuuden perustana onkin hyvä kollegan tunteminen (Sileo 2011), joten keskusteluille on syytä varata aikaa opetuksen suunnitteluvaiheessa.

Opetuksen arjessa hyvätkin suunnitelmat joutuvat koetukselle. Opettajien vaihtuva ohjaustyyli saattaa kuormittaa opiskelijoita. Vaikka opettajat jakaisivat tehtävät ja sisällöt, heidän pedagoginen läsnäolonsa muodostaa opiskelijoille kokonaisuuden. Verkko-opetuksessa täytyy huomioida teknologian toimivuus, jolloin kahden opettajan läsnäolo ehkäisee opetustilanteen katkeamisen. Yhteisopettajuus ei ole vain rinnakkain työskentelyä, vaan rakenteellinen turva, joka mahdollistaa opetuksen jatkuvuuden ja laadun. Yhteisen materiaalin puutteet tai linjausten epäselvyydet tulevat nopeasti esille, ja opettajan rooli muuttuu improvisoivaksi selviytymiseksi.

Yhteisopettajuus ei synny automaattisesti, vaikka opintojakso olisi rakennettu kahdelle opettajalle. Koska oppiminen ja opettaminen on prosessi (Tsupari, Lagstedt & Kauppinen 2024) eri vaiheineen, on tärkeää jatkaa hyvää vuorovaikutteisuutta opettajien kesken koko oppimiskokonaisuuden ajan. Oppimisprosessi on harvoin suoraviivaista. Usein ilmaantuu erilaisia tekijöitä, joihin opettajan on tarpeen jollakin tavalla reagoida. Opiskelijalla voi olla jokin oppimiseen liittyvä haaste tai kysymys aiheeseen liittyen. Opettajien välinen tiivis yhteistyö on paikallaan myös näissä tilanteissa, jotta oppimiskokemuksesta tulee yhdenmukainen.

Mentoroivaa opetustyyliä hyödynnetään korkeakouluopetuksesta projektityyppisissä opintokokonaisuudessa, jossa oppimisen aiheet ovat lähellä oikeaa työelämää. Pohdiskelevan oppimisen alustana voi olla olemassa yrityksen toimeksianto, jolloin tavoitteena on hahmottaa aitoja reaalimaailman ilmiöitä. Jos mentorin roolin ottavia opettajia on oppimiskokonaisuudessa useampi, on tärkeää, että ohjaus on linjakasta ja muiden asiantuntijoiden panosta arvostavaa. Vielä oppimassa olevat saattavat turhaankin hämmentyä ristiriitaisista ohjeista. Hyvällä opettajien välisellä kommunikaatiolla ja kollegan tuntemuksella voidaan vaikuttaa ristiriitaisten näkökulmien tai ohjeiden aiheuttamaan turhautumiseen.

Empaattinen kommunikaatio edistää keskustelua verkko-opetuksessa

Yhteisopettajuuden mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää pedagogisesti. Yksi tunnistettu ongelma verkon kautta tapahtuvassa opetuksessa on keskustelujen luominen opetustilanteisiin. Kokemus on osoittanut, että erityisesti virtuaalisissa luokkahuoneissa toteutetuissa opetustuokioissa keskustelun herättäminen on haasteellista. Yhteisopettajuus tarjoaa mahdollisuuden tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Jos verkon kautta toteutettu oppimistilaisuus on mahdollista toteuttaa yhteisopettajuuden keinoin, kannattaa kokeilla opettajien välisen inspiroivan kommunikaation levittämistä myös oppijoihin. Opetuskeskustelu on perinteinen ja toimiva pedagoginen keino, joten keinoja ja hetkiä lisätä puhetta verkko-opetuksessa kannattaa etsiä. Kuinka saada myös oppijat puhumaan erityisesti verkkovälitteisessä opetuksessa?

Opettajien välinen autenttinen keskustelu on samalla kutsu koko ryhmän yhteiseen keskusteluun. Empaattinen suhtautuminen kollegan ja oppijoiden näkökulmiin madaltaa kynnystä osallistua tai jatkaa toisen ajatusta. Positiivinen reaktio toisen sanomaan herättelee lisää potentiaalisia keskustelijoita mukaan. Empaattinen äänensävy ja asioiden hyväksyvä sanoittaminen kannustaa oppimaan ja ajattelemaan. Erilaiset näkökulmat on tärkeää hyväksyä ja tietämättömyys tai epävarmuus on myös sallittua. Kun osallistujat näkevät, että heidän panostaan tarvitaan, he lisäävät omaa osallistumistaan, mikä puolestaan hyödyttää oppimista (kts. esim. Koeslag-Kreunen ym. 2018).

Yhteisopettajuutta ja välittämistä

Opettajien välinen vuorovaikutus on mahdollisuus myös kollegiaalisuuden kehittymiseen (Nápoles 2025). Perinteisesti opettajuus on mielletty yksilösuoritukseksi, joten vuorovaikutteinen opettajuus voi epäilyttää. Parhaimmillaan yhteisopettajuus voi tuoda voimavaroja yhteisöllisuuden paranemisen kautta. Opettajakollegan kanssa on mahdollista keskustella mieltä askarruttavasta tai saada tukea joskus opettajan työssäkin ilmaantuvissa vaikeissa tilanteissa.

Ammatillinen eristyneisyys (Nápoles 2025) voi vähentyä yhteisopettajuuden myötä. Näin ollen yhteisopettajuus on mahdollisuus työhyvinvoinnin paranemiseen kollegiaalisuuden lisääntymisen myötä. Kohtaamiset kollegan kanssa tuovat opettajan työhön lisää merkityksiä ja siten auttavat opettajaa kiinnittymään työyhteisöön. Samalla tietoinen vuorovaikutteisuus voi parantaa koko yhteisön hyvinvointia ja lisätä hyvinvointia kollegasta välittämisen kautta.

Kannustava ja välittävä kollegiaalisuus tarjoaa otollisen ympäristön pedagogiselle innovoinnille, sillä yhdessä toimiminen lisää kokeilukulttuuria ja rohkeutta uudistaa opetusta. Innovointi ei tällöin ole yksittäisten oivallusten varassa, vaan se rakentuu vuorovaikutuksen, dialogin ja toisten ajatusten jatkojalostamisen kautta. (Vangrieken ym. 2015.) Kollegiaalisuuden syventämä yhteisopettajuus voi siten tukea opettajan luovuutta ja vahvistaa oppilaitoksen pedagogista uudistumiskykyä.

Kuva: Shutterstock