Service Design Winter Week – oppimista, oivalluksia ja kansainvälisiä kohtaamisia

Service Design Winter Week on osa EU:n rahoittamaa Erasmus+ ohjelmaa, jonka tavoitteena on edistää nuorten oppijoiden ja opettajien ammatillista kehittymistä. Mahdollisuuksia on tarjolla useilla eri koulutuksen ja osaamisen aloilla. Marraskuussa 2025 tapahtuma järjestettiin Puolan Poznanissa, jossa kansainväliset opiskelijaryhmät ratkaisivat paikallisen yrityksen aitoa kehittämishaastetta palvelumuotoilun keinoin.

Vaikka viikko näyttäytyi opiskelijoille ennen kaikkea intensiivisenä projektina, opettajan näkökulmasta se tarjosi arvokkaan mahdollisuuden pysähtyä oman pedagogisen ajattelun äärelle kansainvälisessä oppimisympäristössä.

Yhteisöllisyyttä osaamisen äärellä

Työelämässä puhutaan usein osaamisyhteisöistä. Esimerkiksi Hakkaraisen (s.a. artikkelissa Miettinen ym. 1999) kirjoituksessa osaamisyhteisö määritellään ryhmäksi, joissa ihmiset jakavat tietoa, kehittävät osaamistaan yhdessä ja työskentelevät yhteisten tavoitteiden parissa. Pedagogiikassa tällaisesta yhdessä oppimisesta puhutaan usein myös oppimisyhteisöinä tai käytäntöyhteisöinä. Service Design Winter Week tarjosi osallistujille mahdollisuuden harjoitella juuri tällaista työelämässä keskeistä yhteistyötä kansainvälisessä ympäristössä.

Opettajan näkökulmasta viikko teki näkyväksi sen, miten oma arjen opetustyö – ohjaaminen, fasilitointi ja oppimisprosessien tukeminen muuttuu, kun ympärillä on monikulttuurinen ryhmä, napakka aikataulu ja yhteinen, mutta kaikille uusi konteksti. Poznanissa ei testattu vain opiskelijoiden palvelumuotoiluosaamista vaan myös opettajien pedagogista joustavuutta.

Oppimisprosessi keskiössä – ei vain lopputulos

Tapahtumassa opiskelijat eri maista työskentelivät kansainvälisissä tiimeissä paikallisen yrityksen palvelumuotoiluprojektin parissa. Yritystoimeksianto antoi työlle selkeän kehyksen, mutta opetuksen näkökulmasta huomio kohdistui vahvasti oppimisprosessiin:

• Yhteisen ymmärryksen rakentaminen sekä käsitteiden ja työskentelytapojen huomioiminen, kun kulttuuriset lähtökohdat eroavat.
• Epävarmuuden ja keskeneräisyyden hyödyntäminen oppimisen moottorina.

Tämä vastaa Davin Kolbin (1984) kokemuksellisen oppimisen mallia, jossa oppiminen on jatkuva prosessi. Mallissa sopeudutaan ympäröivään maailmaan ja oppiminen tapahtuu toiminnan, reflektion ja uuden kokeilemisen kautta. (Öz M. s.a.)

Kokemuksellisen oppimisen mallissa opettajan rooli muuttuu tiedon jakajasta fasilitaattoriksi. Käytännössä tämä näkyi esimerkiksi tilanteissa, joissa tiimit lähtivät liian nopeasti etsimään ratkaisuja. Opettajan rooli ei ollut tarjota vastauksia, vaan pysäyttää prosessi ja ohjata opiskelijat palamaan käyttäjäymmärrykseen kysymällä ketä varten tätä ollaan tekemässä ja mihin havaintoihin mahdollinen ratkaisu oikeastaan perustuu. Näissä hetkissä meille konkretisoitui Haaga-Heliassakin tuttu ajatus oppijalähtöisestä ja työelämälähtöisestä pedagogiikasta, jossa opiskelija nähdään aktiivisena toimijana aitojen työelämähaasteiden parissa – mutta kansainvälisessä muodossa.

Tällainen aktiivinen ohjaus tukee myös ns. reflektiivistä oppimista. Oppimista, jossa opiskelijat oppivat tarkastelemaan omaa ajatteluaan ja päätöksentekoaan kriittisesti (Open University s.a.). Samalla, vahvistaen työelämässä keskeistä asiantuntijuutta ja taitoa perustella ratkaisuja esimerkiksi havaintoihin ja käyttäjätietoon nojaten.

Opettaja fasilitaattorina – kysymysten voima

Yksi keskeinen fasilitaattorin rooli on huolehtia opiskelijoiden psykologisesta turvallisuudesta. Psykologisella turvallisuudella tarkoitetaan ilmapiiriä, jossa on turvallista ottaa sosiaalisia riskejä (Työterveyslaitos s.a.). Kansainvälisessä ryhmässä korostui tarve luoda psykologisesti turvallinen ilmapiiri, jossa erilaiset ajattelutavat, kulttuuriset lähestymistavat ja eritasoinen osaaminen saivat kohdata vapaasti.

Käytännössä tämä tarkoitti hyvin konkreettisia tekoja, kuten yhteisten pelisääntöjen sanoittamista, aktiivista kuuntelua ja sen varmistamista, että jokainen ääni tuli kuulluksi tiimityöskentelyssä. Esimerkiksi palvelumuotoilun ideointivaiheessa hyödynsimme visualisointia ja nopeita luonnoksia, jolloin kielellinen osaaminen ei noussut esteeksi osallistumiselle.

Palvelumuotoilun vaiheet – kuten yhteinen ongelman määrittely, käyttäjäpolkujen rakentaminen ja ideoinnin visualisointi – toimivat yhteisenä kielenä (palvelumuotoilu palo 2025). Opettajan tehtäväksi muodostui esittää oikeita kysymyksiä oikeaan aikaan. Erityisesti miksi-kysymysten systemaattinen käyttö auttoi opiskelijoita perustelemaan valintojaan, tunnistamaan omia oletuksiaan ja syventämään käyttäjäymmärrystä. Tämä on tärkeä pedagoginen muistutus: opettaja ei ohjaa kohti oikeaa ratkaisua, vaan tukee ajattelun kehittymistä.

Yhteisopettajuutta ja pedagogista oppimista

Service Design Winter Week tarjosi turvallisen ympäristön myös pedagogisille kokeiluille. Napakka aikataulu pakotti tekemään tietoisia valintoja siitä mitä opetetaan ja miten. Lisäksi lyhyet ja rajatut työskentelyjaksot yhdistettynä säännölliseen reflektioon osoittautuivat toimiviksi.

Päivät aloitetiin yleensä chek-in-hetkillä, joissa opiskelijat sanoittivat oman lähtötilanteensa ja päivän oppimistavoitteet. Päivän päätteeksi pysähdyttiin check-out-hetkiin: mitä tänään opittiin, mikä jäi epäselväksi ja mitä haluan viedä huomiseen? Näissä hetkissä konkretisoitui tietoisuuden merkitys omasta oppisesta eli niin sanottu metakognitiivinen oppiminen (Tuimala 2024). Nämä check-in ja check-out-hetket auttoivat opettajia seuraamaan ryhmien etenemistä ja tunnistamaan, missä tiimit tarvitsivat lisää tukea ja milloin oli parempi antaa heidän itse kamppailla ratkaisun äärellä.

Kansainvälinen oppimisympäristö toi näkyväksi myös sen, miten eri taustoista tulevat opiskelijat ja opettajat lähestyvät palvelumuotoilua eri tavoin. Service Design Winter Week tarjosi meille Haaga-Helian opettajille arvokkaan kokemuksen yhteisopettajuudesta kansainvälisten kollegoiden kanssa. Avoin keskustelu pedagogisista valinnoista, ohjaustilanteista ja opiskelijoiden tukemisesta rikasti omaa ajattelua.

Yhteistyö synnytti konkreettisia ideoita, joita on helppo siirtää Haaga-Helian palvelumuotoilun toteutuksiin: esimerkiksi reflektiokäytänteiden vahvistaminen, fasilitointiroolin tietoisempi sanoittaminen opiskelijoille sekä epävarmuuden hyväksyminen osaksi oppimisprosessia. Service Design Winter Week toimi myös vahvana muistutuksena siitä, että kansainvälinen opettajavaihto ei ole vain opettajien liikkuvuutta. Se on opettajien pedagogista kehittymistä, oman osaamisen ravistelua ja uusien näkökulmien omaksumista.

Viikko Poznanissa osoitti, että parhaat oivallukset syntyvät usein silloin, kun uskallamme astua pois tutusta, jakaa keskeneräisyyttä kollegoiden kanssa ja oppia yhdessä – yli organisaatio- ja maarajojen. Juuri tällaisista kokemuksista syntyy opetusta, joka on rohkeaa, oppijalähtöistä ja aidosti työelämää palvelevaa.

Kuva: Haaga-Helia