Kantaako kiinnitys? Opintoihin kiinnittymisen varmistaminen 

Ammatillisessa työssä mitään ei lähdetä nostamaan, siirtämään tai kuljettamaan ilman, että kiinnitykset on varmistettu. Ennen jokaista nosturinostoa tai siirtämistä varmistetaan, että nostoraksi* on ehjä, oikeassa kulmassa ja kuorman painoon sopiva.

Kun pelastaja lähtee työtehtäväänsä, köydet on tarkistettu kulumien, kosteuden ja lämpövaurioiden varalta. Solmut varmistetaan ja köyden liuku testataan. Kuorma-auton kuljettaja sitoo kuorman liinoilla* ja räikällä siten, että sidonta kestää eteenpäin kuorman täyden painon, mutta sivuille ja taaksepäin vain puolet painosta, koska ajoneuvon liike ja dynamiikka kuormittavat eri suuntiin eri tavoin.

Käytetyt kiinnitysvälineet tarkistetaan sekä huolletaan käytön jälkeen: ne pestään, kuivataan ja pakataan uudelleen. Pienikin vaurio voi heikentää nostoraksin, köyden tai kuormaliinan kestoa merkittävästi.

Ammatillisina opettajankouluttajina olemme päässeet seuraamaan opetusharjoittelutilanteita, joissa kokenut opettajaopiskelija näkee yhdellä vilkaisulla, mikä kantaa ja mikä on vaarassa pettää.

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme nostorakseja ja köysiä oppimisprosessiin kiinnittymisen näkökulmasta. Opiskelijan ammatillisen kasvun matka edellyttää luotettavia ja oikeanlaisia kiinnitysvälineitä.

Oppimisen välineistö rakentuu ohjauksesta, yhteisöstä sekä merkityksellisistä kokemuksista ja kohtaamisista aineellisten materiaalien sijaan. Niiden avulla opiskelija tuntee olonsa turvalliseksi, tietää, mihin tarttua ja kenen varaan voi hetkeksi laskea painonsa.

Kuten työvälineitä, myös näitä kiinnitystarvikkeita on tarkastettava säännöllisesti. On kysyttävä, kantavatko ne edelleen, vai ovatko ne alkaneet liestyä arjen paineissa.

Kolme solmua

Opintoihin kiinnittyminen on moniulotteinen prosessi, jossa opiskelijan toiminta, tunteet ja ajattelu kietoutuvat kokonaisuudeksi (Fredricks ym. 2004). Tätä kokonaisuutta voi hahmottaa kolmen näkökulman kautta. Jokainen niistä on kuin oma solmunsa siinä köydessä, joka pitää opiskelijan matkassa.

Behavioraalinen kiinnittyminen näkyy siinä, kuinka opiskelija osallistuu ja kokee toimijuutta oppimisprosessissaan. Se muistuttaa tilannetta, jossa liina kiristetään oikeaan jännitykseen. Ote on konkreettinen ja suunta selvä. Kiinnittymisen mahdollisuus edellyttää selkeitä rakenteita, joissa opiskelija voi kysyä, kokeilla ja harjoitella, kunnes kiinnike on toimiva ja kantava.

Emotionaalinen kiinnittyminen on kiinnityksen herkin kohta. Jos opetus- ja ohjausvuorovaikutuksesta puuttuu luottamus, juuri se rispaantuu ensimmäisenä. Jos oppimisympäristössä on mahdollisuus kokea turvallisuutta, opiskelija voi hetken nojata opettajan tai vertaisryhmänsä tukeen. Nämä kohdat mahdollistavat kiinnitysköysien vahvistumisen kuin itsestään.

Kognitiivinen kiinnittyminen puolestaan tapahtuu, jos opiskelija ymmärtää, miksi oppimisen kohde on merkityksellinen. Kun opiskelija tietää osaamistavoitteet ja saa tukea niiden tulkinnassa oman kehittymisprosessinsa näkökulmasta, ulkoinen kiinnityksen varmistus muuttuu sisäiseksi motivaatioksi.

Solmut eivät kuitenkaan riitä yksin. Niitä yhdistää säie, joka kulkee kaikkien läpi: ammatillinen identiteetti. Opiskelija kiinnittyy opintoihin, tulevaan ammattiin, ammatillisiin arvoihin ja tavoiteltuun yhteisöön.

Ammatillisen koulutuksen tutkimus (Niittylahti, Annala & Mäkinen 2019; Korhonen & Toom 2017) osoittaa kiinnityskohtien rakentuvan yksilöllisten prosessien ja jaettujen rakenteiden välisessä vuorovaikutuksessa. Opiskelija kiinnittyy aina jonkin kautta, olkoon se sitten opettaja, vertainen, työpaikkaohjaaja tai oppimisympäristö. Kukin näistä toimii varmistuksena, joka pitää opiskelijan matkassa silloin, kun jokin toinen kohta antaa hetkellisesti periksi.

Kulumia ja huoltoa

Oppimisen kiinnitykset voivat näyttää pinnalta ehjiltä, vaikka sisäinen jännite olisi jo haurastunut. Opiskelija saattaa edelleen olla läsnä tuntitilanteissa ja palauttaa tehtäviä, mutta into ja kiinnostus ovat sammuneet. Behavioraalinen kiinnittyminen voi jatkua pitkään senkin jälkeen, kun affektiivinen side on katkennut (esim. Kahu 2013).

Juuri tämä tekee haurastumisesta niin vaikeasti havaittavaa.

Opintoihin kiinnittyminen on luonteeltaan yhteistä turvallisuustyötä, joka perustuu ennakoivaan huoltoon. Se vastaa työmaalla tehtävää vastuullista rutiinia, joka suoritetaan huolellisesti ennen kuorman varsinaista siirtämistä. Opettajan tehtävä on nähdä, missä lenkit kuluvat nopeimmin, mihin syntyy näkymätöntä rasitusta ja milloin juuri oikea interventio pelastaa koko kuorman horjahdukselta.

Samalla on tunnistettava, että opettajan vaikutusvalta ulottuu vain tiettyyn pisteeseen asti. Opiskelijan elämän muu painolasti – työ, perhe, talous ja terveys – vaikuttaa jatkuvasti taustalla. Kriisitilanteessa nämä paineet aktivoituvat.

Kiinnityksen pettäminen ei aina johdu pedagogiikasta. Joskus paras väliintulo on sen tunnustaminen, että juuri nyt kantokyky ei yksinkertaisesti riitä.

Parhaistakaan pedagogisista ratkaisuista huolimatta kiinnityskohdat eivät kestä loputtomasti ilman huoltoa. Jokaiseen tulee väistämättä kulumaa: muutoksia elämäntilanteessa, katveeseen jääneitä kysymyksiä, joihin ei heti saanut vastausta.

Kiinnittymisen pettäminen on harvoin dramaattinen napsahdus, joka kuuluu selvästi. Useimmiten se on hiljainen, vähitellen syntyvä löystymä.

Ensin opiskelija jää kerran pois oppimistilanteesta, sitten toisen. Tehtäviä jää rästiin, oppimispäiväkirjat eivät täyty. Epävarmuus kasvaa ja luottamus omiin kykyihin hiipuu. Kun luottamus horjuu, osallistuminen vähenee, ja vähenevä osallistuminen tuottaa uusia epäonnistumisen kokemuksia.

Siksi varhainen väliintulo on niin ratkaiseva: mitä pidemmälle kierre ehtii, sitä enemmän voimaa sen kääntäminen vaatii. Juuri näissä hankauskohdissa opettajan kannattaa kysyä: Miten kiinnitys juuri nyt voi? Onko nyt hetki kiristää, vahvistaa ja tukea?

Vakaat kiinnitykset mahdollistavat opiskelijan etenemisen kohti ammatillisuutta. Opettajan työ konkretisoituu huolellisina varmistuksina, jotka pitävät oppimisen kuormaliinan ehjänä koko matkan ajan.

*Nostoraksi on nosturiin kiinnitettävä apuväline, jolla kuorma yhdistetään nostolaitteeseen. Se voi olla ketju, teräsköysi tai tekstiililiinahihna, ja sen on kestettävä nostettavan kuorman paino oikeassa nostokulmassa. Kuormaliina on tekstiilihihna, jossa on kiristysmekanismi (räikkä), ja jolla kuorma sidotaan ajoneuvoon kuljetuksen ajaksi. Se estää kuorman liikkumisen kiihdytyksissä, jarrutuksissa ja kaarteissa.