Yhteisopettajuudesta on hyötyä ja iloa kaikille

Yhteisopettajuudella tarkoitetaan sitä, kun ainakin kaksi opettajaa suunnittelevat ja toteuttavat opetusta ja arvioivat oppimista yhdessä (Takala & Saarinen 2020). Yhteisopettajuutta toteutetaan eri koulutusasteilla, myös ammattikorkeakouluissa.

Haaga-ammattikorkeakoulun Vierumäen kampuksella liikunnanohjaajakoulutuksessa yhteisopettajuutta on toteutettu ja kehitetty yli vuosikymmenen. Lähes kaikkien opintojaksojen resurssit on jaettu kahden tai useamman opettajan kesken, mutta yhteisopettajuuden toteutus käytännön tasolla vaihtelee luonnollisesti jonkin verran opettajapareittain ja -tiimeittäin.

Hyvä ja toimiva yhteisopettajuus ei synny vahingossa vaan vaatii yhteistä kehittämistä ja kehittymistä. Opettajien ei voida automaattisesti olettaa kykenevän muuntamaan yksilöllistä pedagogista osaamista sujuvaksi jaetuksi osaamiseksi (Ahtiainen, Beirad, Hautamäki, Hilasvuori & Thuneberg 2011). Toimivan yhteisopettajuuden rakentuminen vaatii vuorovaikutusta ja hyvää kommunikointia (Rytivaara, Pulkkinen, Palmu & Kontinen 2017). Opettajat tarvitsevat tukea tässä prosessissa, mutta siihen investoiminen kannattaa.

Yhteisopettajuudella on esitetty olevan pääasiassa myönteisiä seurauksia niin yksittäiselle opettajalle kuin opettajatiimillekin, ja se on yhdistetty muun muassa työssäjaksamiseen ja ammattitaidon kasvuun (Hoffren & Savolainen 2021). Tarkastelemme kokemiamme yhteisopettajuuden hyötyjä kolmesta eri näkökulmasta: yksittäisen opettajan ja opettajatiimin, työyhteisön ja opiskelijan näkökulmista.

Yhteisopettajuus voimavarana yksittäiselle opettajalle ja opettajatiimille

Yhteisopettajuuden hyödyt tulevat esiin konkreettisissa työmäärään liittyvissä asioissa, kun työmäärä jakaantuu kahden tai useamman opettajan kesken. Työmäärääkin olennaisempi seikka on kuitenkin vastuun jakautuminen. Moni opettaja tunnistaa hyvin kokemuksen vastuun painosta. Kollegan kanssa kannettuna se tuntuu usein kevyemmältä.

Olemme huomanneet, että sellaisen päivän jälkeen, kun on saanut opettaa yhdessä toisen opettajan kanssa, on päivän päättyessä vähemmän kuormittunut ja kevyempi olo. Tämän voi ainakin osin olettaa liittyvän työssäjaksamisen parantumiseen, erityisesti silloin kun opettajat eivät ainoastaan suunnittele opetusta yhdessä vaan myös käytännössä opettavat yhdessä. Tilanteeseen liittyy vahva kannattelun tunne: pedagogisen vastuun saa jakaa kollegan kanssa.

Tulevaisuuden työelämä edellyttää niin liikunnan alan kuin muidenkin alojen osaajilta yhä enemmän moninäkökulmaisuutta (Nikander, Haapamäki & Tuominen-Thuesen 2021). Kun opintojaksolla on enemmän kuin yksi opettaja, on opetukseenkin mahdollista tuoda useampia näkökulmia. Tämä tapahtuu liikunnanopettajan koulutuksessa Vierumäellä hyvin luontevasti, sillä opettajilla on varsin erilaiset ammatilliset taustat, joista ammentaa opetukseen ja sen suunnitteluun.

Tämän on havaittu tukevan myös opettajien omaa ammatillista kasvua. Käyttäytymistieteellisestä taustasta ponnistava opettaja voi oppia paljon fysioterapeutilta ja toisin päin. Tekoälyn tuntijalla on puolestaan paljon annettavaa sellaiselle opettajalle, jolle aihe on vieraampi. Asiantuntemusta on helpompi jakaa silloin, kun opettajien asiantuntemus yhdessä kattaa useita eri aloja.

Yhteisopettajuudesta hyötyy myös laajempi opettajatiimi. Yhteisopettajuus auttaa siinä, että opetus ja sen suunnittelu ei ole aivan yhtä haavoittuvaista kuin se voi yhden opettajan tilanteessa olla. Esimerkiksi sairastapauksissa läheltä löytyy aina kollega, joka on kartalla siitä, mitä opintojaksolla tapahtuu ja pystyy näin ollen paikkaamaan.

Yhteisopettajuus työyhteisön kivijalkana

Korkeakoulumaailmassa viikottaiset kohtaamiset toisten opettajien kanssa voivat olla vähäisiä ja uuden opettajan tutustuminen kollegoihin voi kestää pitkään. Yhteisopettajuus vaatii enemmän vuorovaikutusta kollegoiden kesken ja mahdollistaa samalla paremman ja nopeamman tutustumisen uusiin työtovereihin. Yhteisopettajuuden kautta uudet kollegat ovat kokemustemme mukaan integroituneet työyhteisöömme nopeasti. Tämä on lisännyt yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Yhteisopettajuus toimii myös koko työyhteisön tukipilarina. Se mahdollistaa yhteisen suunnittelun, taitojen jakamisen ja toiselta oppimisen (Sirkko, Takala & Muukkonen 2020). Ammattikorkeakoulupedagogiikassa tämä on erityisen tärkeää, sillä opettajilla on pedagoginen vastuu ja vapaus siitä, kuinka osaamistavoitteisiin päästään opintojaksojen aikana, kun ala- tai ainekohtaisia opettajanoppaita ei ole tarjolla.

Aloittelevalle opettajalle yhteinen suunnittelu ja pedagogisten käytäntöjen harjoittelu yhdessä voi olla helpottavaa alun käytänteiden opettelussa. Uudet opettajat pääsevät mukaan tiimiin kokeneemman kollegan rinnalla, oppivat alusta asti työyhteisön pelisäännöt ja arjen käytännöt. Yhteisopettajuus rakentaa luottamusta ja avointa keskustelukulttuuria, kun onnistumiset ja haasteet kohdataan yhdessä tiiminä, ei yksin.

Yhteisopetuksen onnistumisen edellytyksiä selvittäneessä tutkimuksessa (Sirkko ym. 2020) todetaan, että samankaltainen käsitys opettajuudesta on tärkeä osa onnistunutta yhteisopettajuutta. Tutkimukseen osallistuneet opettajat korostivat myös yhteisopettajien yhteensopivuutta. Yhteensopivuudella tarkoitettiin työparia, jonka kanssa voi olla aidosti oma itsensä ilman, että omaa persoonaa tarvitsee kahlita. Eräs opettaja kuvasi tätä sanaparilla ”sopivat kemiat”.

Koska kemiat eivät aina kohtaa, kaikki opettajat eivät sovi automaattisesti toistensa työpareiksi. Yhteisopettajuus tuo esiin sekä persoonien että työtapojen erilaisuuksia, ja jos näkemykset eroavat liikaa, yhteisopettajuus voi muuttua kuormittavaksi. Tämä asettaa esihenkilöille tärkeän roolin: heidän tulee tunnistaa toimivat työparit ja tarjota tukea tilanteissa, joissa sitä tarvitaan.

Yhteisopettajuus opiskelijan oppimisen tukena

Yhteisopettajuus tarjoaa opiskelijalle useita näkökulmia aiheeseen sen sijaan, että opetettavan asian käsittely rajoittuisi yhden opettajan näkemykseen. Kun kaksi tai useampi asiantuntijaa tuo tunnille omat tapansa jäsentää aihetta, opiskelijan on helpompi rakentaa laaja-alaista ymmärrystä aiheesta.

Opiskelija hyötyy myös siitä, että hän pääsee seuraamaan aitoa ammatillista vuoropuhelua. Yhteisopettajuuden aikana opettajat keskustelevat keskenään, peilaavat näkemyksiään toisiinsa ja hahmottavat ratkaisuja yhdessä, aivan kuten työelämässäkin. Tällainen dialogi antaa mallin siitä, miten asiantuntijat arvioivat, kyseenalaistavat ja täydentävät toistensa tietoa. Opiskelija näkee asiantuntijakeskusteluista sen, että tieto ei ole mustavalkoista vaan asioilla on aina monta puolta.

Tutkimuksissa opiskelijat ovat kokeneet yhteisopettajuuden pääasiassa positiivisena. Yliskylä-Peuralahden ja kumppaneiden (2024) yliopistokontekstissa toteutettu tuore tapaustutkimus toi esiin opiskelijoiden näkökulmia yhteisopettajuudesta. Opiskelijat kuvasivat yhteisopettajuuden hyödyiksi erityisesti monipuoliset näkökulmat sekä opettajien erilaiset asiantuntijuudet, jotka rikastuttivat oppimiskokemusta. Lisäksi opiskelijat korostivat saavansa parempaa tukea. Useamman opettajan läsnäolo mahdollisti riittävästi aikaa ja ohjausta, avun hakeminen oli helppoa ja vastauksia sai nopeasti. Opiskelijat kuvasivat oppimisympäristöä myös rennommaksi ja positiivisemmaksi. Opettajien yhteistyö ja läsnäolo loivat ilmapiirin, jossa oli helppo osallistua ja oppia.

Samassa tutkimuksessa tuotiin esiin myös yhteisopettajuuden haasteita. Yhtenä keskeisenä havaintona olivat opiskelijoiden kokemat erot palautteessa eri opettajien välillä. Toisinaan opiskelijat kokivat saavansa ristiriitaista palautetta tai ohjausta, mikä aiheutti hämmennystä ja epävarmuutta. Tällaisia tilanteita voidaan vähentää opettajien välisellä avoimella kommunikoinnilla sekä selkeillä arviointikriteereillä. Toisaalta erilaiset näkemykset ja ohjaustavat voivat olla myös arvokkaita, sillä ne tuovat näkyväksi asiantuntijoiden erilaisia lähestymistapoja.

Absoluuttista, ainoaa oikeaa tapaa ohjata esimerkiksi opiskelijoiden työelämäprojekteja ei ole, ja siksi erilaisten näkökulmien kohtaaminen voi olla opiskelijoille opettavaista. Samalla on kuitenkin tärkeää tunnistaa, että ristiriitainen palaute voi aiheuttaa epäselvyyksiä. Opiskelijoille on hyvä tarjota mahdollisuus keskustella palautteen eroista ja ymmärtää niiden taustalla olevia syitä.

Yhteisopettajuus voi siis parhaimmillaan muodostaa oppimisen ekosysteemin, jossa tietyssä ympäristössä toimivat opettajat voivat yhdessä olla enemmän kuin yksin – tarjota tukea ja kehittymisen kontekstin sekä opiskelijoille että toisilleen.