Pedagogiikka
Julkaistu : 24.09.2025
Pienet osaamiskokonaisuudet kiinnostavat tällä hetkellä sekä koulutuskenttää että työelämää. Työelämämurros, yhä yksilöllisemmät oppimisen tarpeet sekä ammatillista toista astetta ravisuttavat muutokset saivat meidätkin istahtamaan pienten osaamiskokonaisuuksien (micro-credentials) nykytilan tutkimuksien äärelle.
Pienet osaamiskokonaisuudet voidaan käsitteenä ymmärtää monella eri tavalla, kuten lyhyinä koulutuksina, pienempinä osaamiskokonaisuuksina tai digitaalisina osaamismerkkeinä. Nämä pitävät vielä sisällään erilaisia variaatioita ja vivahteita (ks. mm. Brauer 2023.) Tässä kirjoituksessa tarkastelemme pientä osaamiskokonaisuutta (POK) ammatillisen toisen asteen tutkinnon osana. Määrittelymme perustuu ammatillisten tutkintojen kehittämisen työryhmän suositukseen.
Teimme katsauksen yhdeksään tutkimusartikkeliin, joissa käsitellään pieniä osaamiskokonaisuuksia ammatillisen koulutuksen näkökulmasta. Artikkeleista löytyi neljä näkökulmaa, joiden kautta pieniä osaamiskokonaisuuksia voidaan tarkastella mahdollisuuksina ja mahdottomuuksina: oppija, työntekijä, työelämä (työnantaja) ja koulutuksen järjestäjä.
Pienet osaamiskokonaisuudet – osaamisen moniulotteiset reitit
Pienet osaamiskokonaisuudet auttavat oppijaa kehittämään osaamistaan ja parantamaan työllistymismahdollisuuksiaan. (Vasilev 2024; Fisher & Leder 2022; Alessandri ym. 2024; Petkov 2023). Ne ovat myös tapa saada onnistumisen kokemuksia esimerkiksi kesken jääneiden opintojen jälkeen pienempinä ja helpommin hallittavina kokonaisuuksina. Pienet osaamiskokonaisuudet mahdollistavat myös erityisen tervetulleille ryhmille mahdollisuuden saada koulutusta ja päästä osalliseksi tasapuolisempaan kouluttautumiseen. (Catenazzi ym. 2025; Hanshaw 2024; Laundon ym. 2023; Pouliou 2024; Trienekens ym. 2022.)
Erityisen tervetulleilla ryhmillä tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, jotka yleensä osallistuvat koulutukseen vähiten, mutta hyötyisivät siitä eniten. Heillä voi olla haasteita koulutukseen hakeutumisessa ja kiinnittymisessä. Taustalla saattaa olla esim. heikot perustaidot, oppimisvaikeudet, työttömyys, matala koulutus, maahanmuuttotausta. He ovat hyvin heterogeeninen joukko eri-ikäisiä, erilaisissa elämäntilanteissa, työmarkkina-asemassa ja koulutus- ja osaamistaustalla olevia.
Kuvio 1. Pienillä osaamiskokonaisuuksilla saavutettavia hyötyjä eri näkökulmista.
Työntekijälle pienet osaamiskokonaisuudet tarjoavat mahdollisuuden pysyä työelämässä, kun tarvittavaa osaamista pystyy työn ohella hankkimaan joustavasti, nopeasti ja kohdennetusti. Pienet osaamiskokonaisuudet ovat myös väline huippuosaajaksi tulemiselle (Pouliou 2024). Työelämä hyötyy kustannustehokkaasta, joustavasta ja kohdennetusta tavasta kouluttaa työntekijöitä sekä saada osaajia kilpailukyvyn vahvistamiseksi. (Vasilev 2024; Fisher & Leder 2022; Alessandri ym. 2024; Petkov 2023).
Kuvio 2. Tekijöitä, jotka edistävät ja estävät pienten osaamiskokonaisuuksien suorittamista.
Pienissä osaamiskokonaisuuksissa on myös haasteensa. Työnantajat arvostavat kokonaisia tutkintoja, ja siksi pienet osaamiskokonaisuudet eivät aina avaa ovia työelämään (Fisher & Leder 2022; Alasmari 2024; Vasilev 2024; Alessandri ym. 2024). Pienistä osaamiskokonaisuuksista pystyy pinoamaan osaamisen kokonaisuuksia (Pouliou 2024), mutta vaarana on silti osaamisen kapea-alaistuminen, pirstoutuminen, yhtenäisen kokonaisuuden puuttuminen sekä osaamisen kasautuminen harvoille huippuosaajille. Oppiminen yksipuolistuu, jos sen ainoana päämääränä nähdään jokin praktinen taito ja unohdetaan kaikki muu henkilökohtainen kehittyminen ja kasvaminen. (Catenazzi ym. 2025; Pouliou 2024; Hanshaw 2024; Vasilev 2024.)
Pienten osaamiskokonaisuuksien mahdollisuudet ovat erilaiset eri toimijoille (Fisher & Leder 2022), vaikka yhteneväisyyksiäkin löytyy esimerkiksi ketteryydestä ja kustannustehokkuudesta. Pieniä osaamiskokonaisuuksia pitää ymmärtää työelämään pyrkivän, työelämässä olevan, työnantajan ja koulutuksen järjestäjän sekä yhteiskunnassa ja työelämässä olevien muutosten kautta.
Pienet osaamiskokonaisuudet ovat merkittävä osa osaamisen hankkimista. Ne hyödyttävät yksilön jatkuvaa oppimista, työntekijän urakehitystä, työnantajan tuloskykyä sekä työelämän muutosta.
Tarvitaan kuitenkin rajapintoja ylittävää yhteiskehittämistä, pedagogista osaamista ja pienten erinomaisuuksien tunnistamista.
Mikä vauhdittaa oppijoilla pienten osaamiskokonaisuuksien hyödyntämistä?
Kokonainen tutkinto voi olla monille liian suuri kokonaisuus tai se voi ajallisesti viedä liian kauan. Pienet osaamiskokonaisuudet ovat helpommin hallittavia. Ne ovat myös tapa saada helpommin opintoihin liittyviä onnistumisen kokemuksia (Catenazzi ym. 2025; Hanshaw 2024; Laundon ym. 2023; Pouliou 2024; Trienekens ym. 2022). Samalla oppija voi kokea pystyvyyden tunnetta ja uskoa vahvemmin myös koko tutkinnon suorittamiseen.
Lisäksi pienet osaamiskokonaisuudet madaltavat rimaa palata takaisin opintojen pariin tauon jälkeen (Pouliou 2024). Samalla kun ammatillisessa koulutuksessa pienet osaamiskokonaisuudet nähdään väylänä hankkia työelämässä tarvittavaa osaamista kohdennetusti, tutkimusten mukaan niiden hyötyinä nähdään (kustannus)tehokkuus ja joustavuus (Vasilev 2024; Fisher & Leder 2022; Alessandri ym. 2024; Petkov 2023).
Ammatillisen koulutuksen tutkimustietoa vertailtaessa vastaavaan tutkimustietoon korkeakoulutuksen kohdalla voidaan huomata, että eroja ei juurikaan ole. Kun tutkimustiedon hakemisessa laajennettiin korkeakoulut mukaan hakusanoihin, saatiin 17 tuoretta artikkelia lisää tutkailtavaksi, ja niissä oli tutunoloisia teemoja esillä. Korkeakoulukontekstissa tutkimusten kiinnostuksen kohteena olivat oppijoiden ja työelämässä olevien motivaation näkökulma (esim. Bruguera, Fitó & Pagés 2023) ja vastaavasti työnantajan kannalta hyödyllisyyden näkökulma (esim. Thi Ngoc Ha ym. 2024).
Edelleen korkeakoulun näkökulmassa korostui vertailut kokonaisiin tutkintoihin (esim. Hanshaw 2024). Yhteiskunnallisesta näkökulmasta esimerkiksi koulutuspolitiikan kannalta arvioitiin työntekijöiden osaamisen kehittämistä ja toisaalta työelämässä olevien kokonaan uudelleen kouluttautumisen tarvetta (esim. Tamoliūnė ym. 2023). Suomen ammattikorkeakoulujen jatkuvan oppimisen kehittämisessä pienet osaamiskokonaisuudet ovat vahvasti esillä muun muassa ESR+-rahoitetuissa AMKmicro-hankkeessa ja PINKO-hankkeessa.
Pienet osaamiskokonaisuudet – ketterää oppimista vai pirstaleista osaamista?
Pienet osaamiskokonaisuudet avaavat oppijalle, työntekijälle ja työelämälle monia mahdollisuuksia, mutta niiden arvo riippuu siitä, kuinka hyvin ne kytkeytyvät laajempiin osaamisen rakenteisiin ja yhteisesti jaettuun ymmärrykseen osaamisesta. Ne voivat olla reitti onnistumisen kokemuksiin ja huippuosaamiseen – tai jäädä irrallisiksi palasiksi, jolloin osaaminen jää hähmäiseksi niin oppijalle kuin työelämällekin.
Tarvitaan rajapintoja ylittävää standardointia mutta myös ajattelun avartamista pienistä osaamiskokonaisuuksista – perinteistä koulutusta unohtamatta. (Catenazzi ym. 2025; Laundon ym. 2023; Pouliou 2024; Trienekens ym. 2022; Vasilev 2024.) Koulutuksen perinteisyys ja rakenteet aiheuttavat sen, että pienet osaamiskokonaisuudet irtaantuvat koulutusjärjestelmän ulkopuolisiksi sertifikaateiksi ja lisensoiduksi osaamiseksi, joilla voi olla myös parempaa tunnettavuutta työelämässä (Pouliou 2024). Onko tärkeämpää tässä hetkessä tuottaa ja kuluttaa pikaosaamista vai keskittyä myös oman osaamisen tunnistamiseen ja itsensä kehittämiseen, jotta työelämän myllerryksissä olisi resilienssiä pysyä mukana? Pienten osaamiskokonaisuuksien hyödyt näyttävät kuitenkin ylittävän niiden haitat (Hanshaw 2024).
Tulevaisuuden kysymys kuuluukin: miten varmistetaan, että pienistä palasista rakentuu merkityksellinen ja kestävä osaamisen kokonaisuuskoulutukselle, työelämälle ja yhteiskunnalle? Pienet osaamiskokonaisuudet ovat tulleet jäädäkseen. Nyt on tärkeää kirkastaa niiden tavoitteita ja tarkoitusta yksilölle, koulutuksen järjestäjille, työelämälle ja yhteiskunnalle. Tarkastella pitää lisäksi pedagogisesti laadukkaita toteuttamisentapoja ja vaikuttavuutta. Näitä teemoja käsittelemme parhaillaan POKOT-hankkeessa ammatillisen toisen asteen näkökulmasta.
Pienet osaamiskokonaisuudet jatkuvan oppimisen tukena (POKOT) -hankkeessa vahvistetaan ammatillisen toisen asteen koulutuksen järjestäjien kyvykkyyttä vastata työelämäntarpeisiin joustavilla osaamisratkaisuilla ja toimintatavoilla.
Lähteet
Alasmari, T. 2024. Reshaping vocational training: a study on the recognition of micro-credentials in job markets. Education and Training, 66, 2–3, s. 233–251.
Bruguera, C., Fitó, À. & Pagés, C. 2023. Exploring Learners’ Motivations and Preferences for Micro-Credentials: A Mixed-Method Study. Ubiquity Proceedings.
Catenazzi, N., Sommaruga, L., de Angelis, K. & Caboni, S. 2025. A comprehensive methodology for curriculum development, training delivery and certification using learning outcomes and digital badges. Computers and Education Open, 8, 100248.
Brauer, S. 2023. Case study Finland: Microcredentials for labour market education and training. First look at mapping microcredentials in European labour-market-related education, training and learning: take-up, characteristics and functions (PDF-tiedosto). Thessaloniki: Cedefop.
Fisher, R. M. & Leder, H. 2022. An assessment of micro-credentials in New Zealand vocational education. International Journal of Training Research, 20, 3, s. 232–247.
Hanshaw, J. 2024. Micro-credentials in higher and vocational education: An innovation ora disruption? A review of the literature. Journal of Applied Learning & Teaching, 7, 1.
Laundon, M., McDonald, P. & Greentree, J. 2023. How education and training systems can support a digitally-enabled workforce for the manufacturing industry of the future: an exploratory study (PDF-tiedosto). Education and Training, 65, 6–7, s. 909–922.
Petkov, R. 2023. Two Approaches in Designing the Learning Content and Measurement of Achievements – European Credit System for Vocational Education and Training and Micro-Credentials. 2023 32nd International Scientific Conference Electronics, ET 2023 – Proceedings.
Pouliou, A. 2024. Exploring the Emergence of Microcredentials in Vocational Education and Training (VET). Cedefop Working Paper Series, 22.
Tamoliūnė, G., Greenspon, R., Teresevičienė, M., Volungevičienė, A., Trepulė, E. & Daukšienė, E. 2023. Exploring the potential of micro-credentials: A systematic literature review. Frontiers in Education, 7.
Thi Ngoc Ha, N., van Dyke, N., Spittle, M., Watt, A. & Smallridge, A. 2024. Micro-credentials through the eyes of employers: benefits, challenges and enablers of effectiveness. Education & Training (London), 66, 7, s. 948–963.
Trienekens, J., Sanna, F., Busato, P. & Berruto, R. 2022. A European skills strategy for the agri-food and forestry sectors – key challenges and prerequisites. International Journal on Food System Dynamics, 13, 4, s. 395–410.
Vasilev, I. 2024. A Model of Design and Implementation Micro-credentials in TVET: A Promising and Flexible Pathway to Employment and Skill Development. International Journal of Current Science Research and Review, 7, 12.