Pro
Siirry sisältöön
Pedagogiikka

Opiskelijalähtöisyyttä oppitunneille: eri tasot, vaihtoehdot ja opiskelun ohjaus

Kirjoittajat:

Marketta Keisu

lehtori
Haaga-Helia ammattikorkeakoulu

Julkaistu : 11.09.2025

Tässä kirjoituksessa annan esimerkkejä opiskelijavetoisesta opiskelusta. Kerron, kuinka toisinaan voi vaivatta tarjota opiskelijoille vaihtoehtoja. Kerron myös, kuinka opiskelijoita olisi hyvä ohjeistaa opiskelutekniikoiden kanssa.

Monentasoista materiaalia ja vaihtoehtoja oppitunneille

Jokaisella oppitunnilla materiaalia pitäisi olla tarjolla eri tasoisille oppijoille, koska opiskelijoiden taidoissa on eroja. Painotan opiskelijoille, ettei kaikilla tarvitse olla yhtä aktiivista roolia keskustelussa, ja että jokaisella on oikeus osallistua omalla tavallaan ja tasollaan. Toisen auttaminen kannattaa, koska auttamalla toista ja selittämällä asiaa toiselle oppii itsekin. Opiskelijatkin ovat todenneet auttamisen olevan hyvä keino oppia.

Koko ryhmän ei tarvitse tehdä koko ajan edes samaa tehtävää. Joku jaksaa keskittyä syvällistä ajattelua vaativaan tehtävään erityisen hyvin, toinen ei ollenkaan. Siksi on hyvä, että oppitunneillakin on mahdollisuus välillä hengähtää ja tehdä esimerkiksi Moodlen rennompia h5p-sanastotehtäviä. Keskusteluharjoituksia voi tehdä myös oppilaitoksen käytävillä kävellen tai portaita nousten. Onkin hyvä, jos oppitunti tarjoaa mahdollisuuden liikkumiseen. Opiskelijalähtöistä ei kuitenkaan ole se, että antaa liian vapaat kädet opiskelijalle, eli opettajan tulee suunnitella kaikki vaihtoehdot etukäteen.

Tavallisissa oppituntiharjoituksissa on helppo antaa vaihtoehtoja opiskelijoille. Yhtä ja samaa tehtävää voi tehdä kevyellä tai vaativammalla tavalla. Esimerkiksi lautapelissä voi olla kevyt ja vaativampi versio. Samaa teemaa voi harjoitella kahden erillisen harjoituksen avulla: joku harjoittelee asiaa pitkäjänteisyyttä edellyttävän ongelmanratkaisun avulla ja toinen sanastotestin avulla, josta saa nopeammin ’palkinnon’. Tietenkin oppiminenkin on erilaatuista eritasoisia harjoituksia tehdessä, mutta niin ovat opiskelijoiden tavoitteetkin.

Opettajan kiertely ja vuorovaikutuksen merkitys

Kun kiertelen opiskelijoiden luona oppitunnin aikana heidän harjoitellessaan ennalta sovittua asiaa, opiskelijat esittävät minulle joko suoria kysymyksiä, tai voin kuulla heidän keskustelevan keskenään. Teen muistiinpanoja itselleni opiskelijoiden kysymyksistä ja keskusteluista. Kun on keskusteltu ennalta sovittu aika, alamme yhdessä käydä asioita läpi. Tämän läpikäynnin aikana hyödynnän tekemiäni muistiinpanoja.

Usein keskustelu rönsyilee. Kun opiskelijat rohkaistuvat esittämään lisää kysymyksiä, syntyy hyvää opiskelijavetoista keskustelua. Usein käymme perusasioita läpi, kun opiskelijat pohtivat esimerkiksi adjektiivin taivutusta: kannettava tietokone, kannettavia tietokoneita. Joskus, opiskelijoiden toiveiden mukaan, käymme yhdessä vaativampia asioita läpi. Nämä rönsyilevät opiskelijavetoiset kyselytuokiot ovat minulle opettajana antoisin oppitunnin vaihe, ja opiskelijatkin tuntuvat pitävän niistä.

Tälle keskustelulle varaan aina hyvin aikaa, ja kirjaan keskustelun asiat näkyviin Moodleen sitä mukaa, kun asioita käydään läpi. Mielestäni on hyvä, jos opiskelijoiden ei tarvitse tehdä muistiinpanoja oppitunneilla. Kyselytuokioissa on vahvasti läsnä keskusteleva ote. En tiedä koskaan etukäteen, mitä tulemme keskustelemaan, ja mitä muistiinpanoja tulen kirjoittamaan. Vain välilehden teema on selvillä. Tällainen keskustelun ja vuorovaikutuksen korostaminen opintojakson aikana on yksi hyvin helppo tapa tehdä ympäristö opiskelijalähtöisemmäksi.

Kun mietin omaa opettajauraani, muistan, että urani alkuaikoina luennoin mielelläni, mutta kokeneempana opettajana uskallan antaa tilaa ennalta suunnittelemattomalle vuorovaikutukselle. Opiskelijoiden kuuntelu koko opintojaksototeutuksen ajan on tärkeää. Opettajan ei tarvitse näyttää omaa osaamistaan opiskelijoille, vaan opettajan rooli on ohjata opiskelijoiden oppimista oikeaan suuntaan.

Lisää valinnanvapautta opiskelijalle

Kerroin yllä vaihtoehtojen antamisesta oppitunnin aikana. Myös pakollisissa oppimistehtävissä voi antaa vaihtoehtoja. Esimerkiksi kielen opiskeluun liittyvässä yritysesittely-tehtävässä olen antanut opiskelijoille kolme vaihtoehtoista suoritustapaa. Kukin opiskelija saa valita, esitteleekö hän yrityksensä oppitunnilla koko ryhmälle vai pienryhmässä vai tekeekö hän aiheesta videoesittelyn, jonka vain opettaja näkee ja kuulee. Suurin osaa haluaa kertoa valitsemastaan yrityksestä pienryhmässä oppitunnilla. Jotkut opiskelijat jättävät minulle myös videon katseltavaksi. Kukaan ei ole tähän mennessä valinnut esiintymistä koko ryhmälle.

Opiskelijoiden mukaan eri opintojaksoilla on runsaasti esiintymisvelvoitetta. Jos esiintymistaitojen kehittäminen ei kuulu opintojakson osaamistavoitteisiin, tarvitseeko opiskelijan välttämättä esiintyä opiskelijaryhmän edessä, vai voisiko opiskelija kertoa aiheestaan pelkästään pienryhmälle tai opettajalle videon välityksellä? Monet opiskelijat kokevat esiintymispelkoa. Pelko ja jännittäminen voivat haitata huomattavasti oppimista. Opettajan kannattaa vaihtoehtoisia suoritustapoja suunnitellessaan tarkastella opintojakson osaamistavoitteita. Usein vaihtoehtoiset suoritustavat ovat mahdollisia, ja ne tuovat vaihtelua sekä opiskelijalle että opettajalle.

On nimenomaan tärkeää tarjota vaihtoehtoja jo etukäteen, ennen kuin kukaan opiskelija niitä joutuu pyytämään. Jos opiskelija toistuvasti joutuu pyytämään yksilöllisiä järjestelyitä, se nakertaa itsetuntoa ja luo tunteen, ettei pärjää muiden tavoin. Jos opiskelija päätyy videoesittelyyn, hänen ei tarvitse kertoa syytä tähän valintaan, eikä minun opettajana tarvitse tietää syytä. Tietenkin elämässä on hyvä joskus altistua esilläoloon, mutta aivan jokaisella opintojaksolla ei ehkä täydy esiintyä.

Opettajana on aina hyvä pohtia, kun tehtävä on tehty tai esitys on esitetty, mitä opiskelija on oppinut sen avulla. Ajattelen, että esiintyminen ei itsessään ole tärkeintä opettamillani opintojaksoilla eikä esiintyminen toimi opetukseni lähtökohtana, vaan esiintyminen on opiskelijan itse valitsema apuväline, jolla hän toivoo saavuttavansa oppimista.

Monesti eri opintojaksoilla painotetaan ryhmätyötä. Opiskelijoilla on paljon ryhmätyötä opintojensa aikana. Jotkut opiskelijat pitävät ryhmätöistä, toisia ryhmässä työskentely kuormittaa. Ryhmätöillekin voisi joskus tarjota vaihtoehtoa, jos suinkin mahdollista. Minusta tuntuu reilulta opiskelijoita kohtaan, jos pakollisellakin opintojaksolla jotkut asiat voivat perustua vapaaehtoisuuteen. Mielestäni halun olla esillä ja äänessä tulisi mahdollisimman usein lähteä opiskelijasta itsestään.

Ohjausta opiskelutekniikoissa

Kaikissa toteutusmuodoissa, myös lähi- ja etäopetuksessa, edellytetään runsaasti itsenäistä opiskelua. Aivan jokaisella toteutuksella opettajan olisi syytä antaa vinkkejä opiskelutekniikoihin. Meillä on suuret ryhmäkoot, mutta opettaja voi yleisesti opettaa aikatauluttamista ja omatoimisen opiskelun ajanhallintaa. Joskus joku opiskelija voi tarvita vähän henkilökohtaistakin tukea.

Kun annamme kotiläksyä opiskelijalle, on tärkeää antaa myös ohjeistus siitä, millä eri tavoilla kotiläksyä voi opiskella. Annan ohjeet itsenäistä opiskelua varten niin tarkasti kuin mahdollista. Annan usein myös vaihtoehtoja: nopeammat läksyt ja enemmän aikaa vievä läksyjen tekotapa. Opiskelijat arvostavat, että heistä pidetään huolta. Huolenpito opiskelijoista antaa myös opettajalle paljon enemmän kuin ottaa.

Lopuksi esittelen kolmen kohdan vinkkilistan opiskelijalähtöisyyden lisäämisestä oppitunneille.

  • Pyri ottamaan kaikki opiskelijat huomioon opintojaksollasi. Huomioi myös tukea tarvitsevat ja hiljaiset opiskelijat.
  • Pyri opiskelijavetoiseen opettamiseen.
  • Ohjeista opiskelijoita opiskelutekniikoiden kanssa.

Opiskelijalähtöistä opetusta ammattikorkeakoulussa on kahdeksan kirjoituksen sarja, jossa pureudun inklusiivisemman eli opiskelijalähtöisemmän opetuksen teemoihin ammattikorkeakoulukontekstissa. Pohdin opettajan roolia opiskelijalähtöisen opetuksen mahdollistajana. Tarjoan konkreettisia vinkkejä opiskelijalähtöisen opintojakson suunnitteluvaiheeseen ja selkeän ja oikeantasoisen oppimiskokemuksen luomiseen. Tarkastelen suoriutumiseen ja syvällisempään oppimiseen painottuvan opintojakson eroja. Käsittelen opiskelijalähtöisyyttä oppitunneilla, esimerkiksi miten opiskelijoita voi motivoida ja tarjota heille onnistumisen mahdollisuuksia sekä miten oppitunneilla voi eritasoisille opiskelijoille tarjota vaihtoehtoja ja ohjata heidän oppimistaan. Lisäksi pohdin, miten itsenäiseen opiskeluun voi lisätä opiskelijalähtöisyyttä sekä miten opintojakson arviointia voi kehittää opiskelijalähtöisemmäksi.

Monet esimerkit ovat kielenopetuksesta, mutta ne sopivat sovellettaviksi myös muihin oppiaineisiin.

Kuva: Haaga-Helia