Arviointi eli arvosanojen antaminen on tärkeä osa opintojaksoa. Opiskelijoille pitää tehdä näkyväksi, miten oppimista arvioidaan: kun tietyt tavoitteet täyttyvät, tulee tietty arvosana. Opiskelijoille kannattaa muistuttaa läpi opintojakson siitä, mitä osaamista vaaditaan arvosanaan yksi, mitä korkeampiin arvosanoihin. Arviointi kiinnostaa opiskelijoita.
Arviointi ohjaa oppimista
Arviointi vaikuttaa paljon oppimisprosessiin. Opiskelijat keskittyvät muistamaan ulkoa vaikka irrallisia sanojen taivutusluokkien sääntöjä, jos he tietävät, että niitä kysytään kokeessa. Opetan ruotsia, ja ruotsin opintojaksolla monia opiskelijoita kiinnostaa, millä osaamisella opintojaksolta saa hyväksytyn. On opiskelijoita, joita kiinnostaa, millä osaamisella saa arvosanan neljä tai viisi. Opiskelija ei kuitenkaan välttämättä kysy, millä osaamisella tietyn arvosanan saa, vaan hän saattaa esimerkiksi kysyä, mitä pitää tehdä, että saa tietyn arvosanan. Tällöin opiskelijoita on hyvä muistuttaa, että arviointi on osaamisperusteista.
Esittelen opiskelijoille arviointikriteereitä hyvissä ajoin. Kerron konkreettisesti, millaista suullinen ja kirjallinen osaaminen on arvosanan yksi saavalla opiskelijalla, millaista esimerkiksi arvosanaa neljä tavoittelevalla opiskelijalla. Annan opiskelijoille palautetta läpi opintojakson suullisia harjoituksia kuunnellessani.
Arviointi mielessä jo opintojakson suunnitteluvaiheessa
On tärkeää, että arviointi on opettajan mielessä jo opintojakson suunnitteluvaiheessa, koska toteutuksella keskitytään samoihin asioihin, joita arvioidaan. Bloomin taksonomiaa (Peda.net) on hyödyllistä soveltaa opintojaksojen suunnittelun lisäksi arvioinnissa. Bloomin taksonomiassa perustaidot eli muistaminen ja ymmärtäminen ovat alimmalla tasolla. Asioiden muistamista ja ymmärtämistä tulee tukea, että ne automatisoituvat, että jokainen opiskelija osaa lopulta vähintään arvosanan yksi verran.
Yhtä lailla opintojaksolla tulee olla materiaalia tarjolla etevämmille opiskelijoille, jotta he voivat syventää osaamistaan ja toteutuksen lopussa osoittaa taitojaan korkeammilla Bloomin taksonomian tasoilla.
Tukea heikommille opiskelijoille
Heikosti asiaa osaava opiskelija ei itse osaa erotella, mikä on olennaista sisältöä viiden opintopisteen opintojaksolla. Kun opettaja kertoo sen, esimerkiksi antamalla etukäteen 10 kysymystä, opiskelija voi keskittyä opiskeluun. Aikaa ei kulu hermoiluun ja jännittämiseen, vaan opiskelija voi keskittyä opiskeluun.
Olen jo pitkään esitellyt opiskelijoille opintojakson sisältöön liittyvät 10 kysymystä, jotka opiskelijan tulee ymmärtää ruotsiksi ja joihin hänen tulee harjoitella vastaamaan ruotsin kielellä. Kysymykset koskevat opiskelua ja työelämää. Opiskelijan tulee osata esimerkiksi kuvailla itseään opiskelijana ja kertoa ammatillisista mielenkiinnonkohteistaan. Nämä 10 kysymystä hän saa itselleen jo opintojakson alkuvaiheissa. Kun on loppukeskustelun aika, opiskelijan tulee osata vastata kysymyksiin. Hän ei saa lukea vastauksia, vaan hänen tulee ymmärtää ruotsinkielinen kysymykseni ja osata vastata siihen sujuvasti. Koska kysymykset on saatu etukäteen, vastaukset tulevat ulkomuistista. Maksimiarvosana tällaisesta muistamiseen perustuvasta suorituksesta on korkeintaan kaksi.
Monet arvosanan yksi saaneet opiskelijat ovat kertoneet minulle, että kokeeseen valmistautuminen on tuntunut miellyttävältä, koska he ovat tienneet tarkasti, mitä heidän tulee opiskella. Monet ovat myös kertoneet tehneensä kovasti työtä saavuttaakseen hyväksytyn arvosanan opintojaksolta.
Ykkönen ei ole armoykkönen
Jos vaatimattomasti asiaa osaava opiskelija saa opintojakson arvosanan yksi, koen, että olen onnistunut opetuksessani. Olen antanut materiaalin ja opastuksen, ja opiskelija on tehnyt työn eli opiskellut. Usein opiskelija kertoo, että hyväksytty arvosana ei tullut helpolla. Opettajana pidän tärkeänä, ettei minun tarvitse antaa niin sanottuja armoykkösiä. Koska minulla on selvät sävelet, mitä hyväksyttyyn osaamiseen vaaditaan, en jousta tästä. Toisinaan joku joutuu uusimaan tätä suullista osuutta.
Arvosanan yksi saa siis muistamalla asioita. Koe on alemmissa arvosanoissa usein ulkomuistin mittaamista. On selvää, ettei asiantuntija toimi muistinvaraisesti, mutta jokaisella opintojaksolla ei tarvitsekaan olla asiantuntijan tasoa. Monilla opiskelijoilla vahvuudet löytyvät muilta aloilta kuin opettamassani oppiaineessa.
Bloomin taksonomia arvioinnin tukena
Pyrin tarjoamaan jokaiselle opiskelijalle oikeantasoista haastetta. Esimerkiksi arvosanaa neljä tavoitteleva opiskelija saa harjoitella spontaanisti keskustelemaan omasta opiskelustaan ja työelämästä. Spontaani reagointi on nelosen arvosanassa ja jonkin verran kolmosenkin arvosanassa olennaista. Spontaanilla reagoinnilla tarkoitan, että opiskelija reagoi sujuvasti ja ilman valmistelua tilanteisiin, joissa keskustellaan opiskeluun tai työelämään liittyvistä teemoista. Vuorovaikutus on luontevaa.
Bloomin taksonomiaan perustuva porrasteisuus tukee opiskelijalähtöistä arviointia. Porrasteisuus tarjoaa opiskelijoille läpinäkyvyyttä osaamisen eri tasoista. Kun opiskelijat tietävät, että tietyn tason hallinta vastaa tiettyä arvosanaa, arviointi on ennakoitavaa. Eri tasot myös motivoivat opiskelijoita asettamaan itselleen tavoitteita. Opintojaksototeutukset ovat kuitenkin lyhyitä, usein kahdeksan viikon mittaisia, joten uudelle tasolle nouseminen on varsinkin suullisen osaamisen osalta haastavaa.
Suullisia keskusteluita harjoitellaan läpi opintojaksototeutuksen, ja toteutuksen päätteeksi järjestetään arvioitavat loppukeskustelut. Suulliset loppukeskustelutkin ovat parhaimmillaan oppimistilanteita, joissa opettaja tukee ja ohjaa opiskelijaa.
Kirjallinen koe ja Exam-tenttipalvelun hyödyt
Opintojakson lopussa on kirjallinen koe. Kirjallisessa osaamisessa arviointikriteerit kulkevat samalla mallilla kuin suullisenkin osaamisen arvioinnissa. Opiskelijat tietävät, mitä tulee muistaa ja ymmärtää saadaksen arvosanan yksi tai kaksi. He myös tietävät, että arvosanan neljä osaaminen edellyttää tiedon soveltamista.
Jos voin opettajana valita, suosin aina Examin sähköistä tenttipalvelua kokeentekopaikkana. Exam on sähköinen, valvottu koe, jonka voi tehdä monessa koulumme toimipisteessä. Exam-koe ei ole aikaan sidottu. Examissa koeaikaa voi antaa runsaasti jokaiselle kokeentekijälle, eli kenenkään ei tarvitse erikseen anoa lisäaikaa opettajalta.
Myös kirjallinen koe on parhaimmillaan oppimistilanne. Opettajilla on kuitenkin isot opiskelijaryhmät arvioitavina. Käytän paljon aikaan suullisiin loppukeskusteluihin tapaamalla jokaisen opiskelijan kahden kesken, joten nipistän sitten aikaa pois kirjallisen kokeen korjaamiselta suosimalla monivalintatehtäviä. Monivalintatehtävissäkin on kuitenkin puolensa. Niissä ei tarvitse kirjoittaa, mikä voi joillekin opiskelijoille tuntua helpottavalta.
Tekoälyn ja kotitenttien aikakaudella kirjallisen tuotoksen arvioinnin kanssa on toisinaan ollut haasteita, koska vilppiä on tapahtunut. Fuskaaja on usein heikosti asiaa osaava opiskelija. SMOWL-etävalvonnan ansiosta kirjallinenkin osaaminen tulee nykyään luotettavammin todennettua.
Onnistumisen merkitys opiskelijalle
Kun opiskelija tietää alusta asti, millä osaamisella saavutetaan tietty arvosana, hän voi suunnata energiansa opiskeluun. Selkeät kriteerit ja porrastettu osaamisen kuvaus antavat tilaa omien tavoitteiden asettamiselle. Joku tyytyy arvosanaan yksi ja panostaa siihen, toinen tähtää hyvään osaamiseen ja harjoittelee sen edellyttämää spontaania vuorovaikutusta.
Se, että opiskelija itse, omalla työllään, saa tavoittelemansa arvosanan opintojaksolta, vaikuttaa opiskelijan itseluottamukseen. Tällaisella onnistumisella voi olla positiivisia vaikutuksia muuallakin opiskelijan elämässä.
Opiskelijalähtöistä opetusta ammattikorkeakoulussa on kahdeksan kirjoituksen sarja, jossa pureudun inklusiivisemman eli opiskelijalähtöisemmän opetuksen teemoihin ammattikorkeakoulukontekstissa. Pohdin opettajan roolia opiskelijalähtöisen opetuksen mahdollistajana. Tarjoan konkreettisia vinkkejä opiskelijalähtöisen opintojakson suunnitteluvaiheeseen ja selkeän ja oikeantasoisen oppimiskokemuksen luomiseen. Tarkastelen suoriutumiseen ja syvällisempään oppimiseen painottuvan opintojakson eroja. Käsittelen opiskelijalähtöisyyttä oppitunneilla, esimerkiksi miten opiskelijoita voi motivoida ja tarjota heille onnistumisen mahdollisuuksia sekä miten oppitunneilla voi eritasoisille opiskelijoille tarjota vaihtoehtoja ja ohjata heidän oppimistaan. Lisäksi pohdin, miten itsenäiseen opiskeluun voi lisätä opiskelijalähtöisyyttä sekä miten opintojakson arviointia voi kehittää opiskelijalähtöisemmäksi.
Monet esimerkit ovat kielenopetuksesta, mutta ne sopivat sovellettaviksi myös muihin oppiaineisiin.
Kuva: Haaga-Helia