Syvällisempään oppimiseen kutsuvan opintojakson suunnittelu

Kirjoituksessa jaan ajatuksiani opiskelijalähtöisen opintojakson suunnittelusta opetusmateriaalin määrän näkökulmasta. Pohdin, millainen opintojakso kutsuu suoriutumaan ja millainen taas oppimaan.

Opetusmateriaalin sopiva määrä

Opetukseen soveltuvaa materiaalia on kaikkialla runsaasti tarjolla. Vaikka materiaali olisi laadukasta ja monipuolista, sitä voi silti olla liikaa yhdellä opintojaksolla, ja silloin on perusteltua karsia osa sisällöstä kokonaan pois. Sisällössä ja tehtävissä löytyy usein karsittavaa, kun päättää säilyttää vain keskeisimmän ja poistaa kaiken vähemmän tärkeän. Sisällön karsiminen antaa tilaa tärkeälle vuorovaikutukselle oppitunneilla. Samalla mahdollinen kiire katoaa.

Jos opettaja on asettanut tavoitteeksi tiettyjen asioiden läpikäynnin oppitunnin aikana, hän saattaa pyrkiä pysymään aikataulussa puhumalla nopeammin. Tätä ilmiötä kutsutaan läpikäymisen pedagogiikaksi (Jyväskylän yliopisto s.a.). Läpikäymisen pedagogiikalla tarkoitetaan, että materiaalin ja tehtävien paljouden vuoksi asiat käydään nopeasti läpi oppitunnilla. Mahdollisesti opiskelijoita pyydetään vielä opiskelemaan osa asioista itsenäisesti oppituntien ulkopuolella.

Jos materiaalia on runsaasti myös itsenäiseen opiskeluun, opiskelija saattaa kokea kiirettä edetessään tehtävästä toiseen. Opiskelija saattaa tällöin vain pyrkiä saamaan tehtäviä suoritetuiksi. Moodle-oppimisympäristössä on nappikin, jossa lukee Merkitse tehtävä suoritetuksi. Mutta kuinka hyvin opiskelija hallitsee nämä asiat sen jälkeen, kun tehtävät on suoritettu ja nappia painettu? Tukeeko runsas määrä tehtäviä oppimista?

Materiaalin avoimuus tukee opiskelijalähtöisyyttä

Opiskelijalähtöisyys ei tarkoita vain tehtävien sisältöä tai määrää, vaan myös sitä, kuinka avoimesti ja ennakoitavasti materiaali on opiskelijan saatavilla.

Joillakin opintojaksoilla materiaali voi olla Moodlessa järjestetty niin, että uusi välilehti avautuu opiskelijalle vasta, kun edellisen välilehden kaikki tehtävät on suoritettu hyväksytysti. Minusta olisi reilua, jos opiskelija näkisi koko opintojakson sisällön heti aluksi, eikä vasta sitä mukaa, kun hän tekee tehtäviä. Jos joku välilehti on piilossa, opiskelija saattaa murehtia, mitä piilotetun välilehden takana on. Murehtiminen syö motivaatiota, ja huoli kasvaa turhan takia.

Kun kaikki materiaali on näkyvissä heti opintojakson alussa, opiskelija näkee, millaisia tehtäviä on tulossa. Hän voi suunnitella ajankäyttöään ja päättää itse, missä järjestyksessä hän tekee tehtäviä.

Jos mahdollista, Moodle-sisältö olisi hyvä avata opiskelijoille jo muutama päivä ennen opintojakson alkua. Opettaja voi myös viestiä opiskelijoille ja rohkaista heitä kurkkaamaan materiaaliin etukäteen, että opintojen aloitus sujuisi mahdollisimman luontevasti.

Syvällistä oppimista suorittamisen sijaan

Kirjoitin yllä materiaalin paljoudesta ja siitä, kuinka tehtävien suuri määrä voi houkuttaa tehtävien läpikäymiseen ja suorittamiseen. Vaikka seuraava esimerkki on kärjistetty, se tuo esiin tärkeän valinnan opintojakson suunnittelussa.

Kun opettaja suunnittelee opintojakson sisältöä, suunnitteluvaiheessa tulisi miettiä, haluaako opettaja, että opiskelija suorittaa opintojaksoa vai että opiskelija oppii opintojaksolla. Suoritusorientaatio ja oppimisorientaatio ovat kaksi eri tapaa, joilla lähestytään oppimista ja suoriutumista. Onko tarkoitus, että opiskelijalla on reipas etenemisen meininki koko ajan päällä, että saadaan tehtävät suoritettua, vai onko tarkoitus, että pysähdytään paikoilleenkin, että opiskelija ehtii muistamisen ja ymmärtämisen lisäksi vähän soveltaakin opittua asiaa.

Jos lähtökohtana on oppimisorientaatio, tehtäviä on yleensä vähemmän, mutta ne tukevat syvällisempää oppimista. Tällöin laatu korvaa määrän. On tärkeää kiinnittää huomiota, miten todellista oppimista tapahtuu. Juuri oppimiseen johtavaa opiskelua edistämällä opiskelijoilla on paremmat edellytykset selviytyä opintojaksoistaan, saada opintopisteitä ja valmistua.

Esimerkiksi kielen opintojaksolla ei tarvitsisi opiskella uutta tekstiä toisen perään, vaan yhden tekstin parissa voisi puuhastella pitkään. Otan esimerkiksi tekstin käsittelyn. Alussa tekstiä voi käsitellä sanasto- ja fraasitasolla. Opiskelijat voivat opiskella sanastoa ja fraaseja esimerkiksi Moodlen h5p-tehtävien avulla. Samaa tekstiä on mahdollista käsitellä laajemmin: sisältöä, rakenteita tai vaikka materiaalista esiin nousevia kulttuuripiirteitä. Ensin tästä tekstistä varmistetaan ymmärtäminen ja asioiden muistaminen, ja myöhemmin etenkin etevimmät opiskelijat soveltavat opittua. Koko ajan harjoitellaan sekä puhumista että kirjoittamista.

Kun samaa tekstiä käsitellään pidemmän aikaa, tulee väistämättä toistoa. Toisto on tärkeää oppisen kannalta. Kun tekstejä on määrällisesti vähemmän, voidaan edetä hitaammin, ja oppiminen on syvällisempää. Tämä on mielestäni oppijalähtöistä pedagogiikkaa.

Tekoälyn hyödyntäminen oppimistehtävissä

Oppimisesta tulee mieleen myös tekoälyn hyödyntäminen. Opiskelussa tekoälyä voi hyödyntää hyvässä ja pahassa. Tekoälyä hyödyntäviä tehtävänantoja olisi hyvä olla mukana jokaisella toteutuksella, mutta täytyy kuitenkin olla tarkka, miten tekoälyn hyödyntämisen ottaa mukaan opintojaksolle, sekä millaisia oppimistehtäviä on syytä ehkä vältellä tekoälyn käytön vuoksi. Jos esimerkiksi opintojaksolla on käännös- tai analysointitehtävä, kiireinen opiskelija voi antaa tällaisen tehtävän tekoälylle tehtäväksi eikä opi itse mitään.

Olen laatinut tehtävänannon, jossa opiskelija kertoo tekoälylle haluavansa harjoitella kirjallista työtehtäviin liittyvää viestintää opiskeltavalla kielellä eli ruotsin kielellä. Olen antanut opiskelijoille valmiita ruotsinkielisiä mallifraaseja aloitukseen. Opiskelijat kirjoittavat keskustelun alkuun kyseisiä mallifraaseja: he esittelevät tekoälylle itsensä ja kertovat, mitä haluavat harjoitella ja millä taitotasolla. Taitotason määrittely on tärkeää. Olen antanut mallifraaseja, miten opiskelija voi reagoida ruotsiksi, jos hän ei ymmärrä tekoälyn ruotsinkielistä tekstiä.

Tällä hetkellä harjoitus tuntuu suhteellisen toimivalta. Kahden ensimmäisen kierroksen aikana kyselin opiskelijoilta mahdollisia parannusehdotuksia. Kyseinen tekoälytehtävä on minulla yhtenä pakollisena oppimistehtävänä, joka arvioidaan numeerisen arvosanan sijaan hyväksytty-hylätty. Tietenkin opiskelija voi suorittaa tämänkin tehtävän oppimatta siitä mitään, mutta se, että tehtävä arvioidaan hyväksytty–hylätty -periaatteella eikä numeerisesti, voi kannustaa keskittymään oppimiseen.

Opintojakson kehittäminen on jatkuva prosessi

Opintojaksoa suunnitellessaan opettajan pitää miettiä, mitä ja miten opiskellaan oppitunneilla ja mitä ja miten taas oppituntien ulkopuolella. Opiskelijan itsenäinen työskentely oppituntien ulkopuolella on olennainen osa opintojaksoa. Itsenäisenkin opiskelun kohdalla tulee yhtä lailla miettiä, tukeeko materiaali opiskelijalähtöistä oppimista sekä minkä tasoiselle opiskelijalle materiaali on kohdistettu.

Opintojakson kehittäminen ei ole kertaluontoinen tehtävä, vaan alituinen prosessi, jossa opettaja muokkaa oppimisympäristöä opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Opettajan on oltava valveilla koko ajan. Uudet opintojaksototeutukset alkavat jopa viisi kertaa vuodessa, ja jokainen alkava toteutus tarjoaa mahdollisuuden parantaa edellisen toteutuksen epäonnistumisia. Mielestäni tämä valveilla olo, opintojaksototeutuksen kehittäminen, opiskelijalähtöisen toteutuksen suunnittelu, on olennainen osa meidän opettajien työtä.

Lopuksi esittelen kaksi vinkkiä suunnitteluvaiheen huomioista.

• Pyri pois läpikäymisen pedagogiikasta, jos olet sellaista harrastanut. Kannusta tehtävilläsi opiskelijaa oppimaan, ei suorittamaan.
• Pysähdy jokaisen tehtävän kohdalla miettimään, mitä se opettaa opiskelijalle.

Kuva: Haaga-Helia