Opiskelijalähtöisen opintojakson suunnittelu: vinkkejä selkeään ja oikeantasoiseen oppimiskokemukseen

Opintojakson suunnittelu on mielestäni tärkein vaihe opiskelijalähtöisen opetuksen toteutumiseen. Pienillä suunnitteluvaiheen muutoksilla voi tehdä oppimisesta mielekkäämpää kaikille opiskelijoille. Kerron tässä kirjoituksessa käytännön esimerkkejä omasta opintojaksototeutuksestani: millaisia epäonnistumisia olen kohdannut ja miten olen niistä ottanut opikseni sekä miten opiskelijapalautteen avulla olen kehittänyt tehtäviä ja ohjeistuksia.

Havainnoista kehittämiseen

Oman opintojaksototeutuksen päivittäminen opiskelijalähtöisempään suuntaan on aika hedelmällistä silloin, kun opettaa parhaillaan tai on juuri opettanut sellaista opintojaksoa, jossa havaitsee puutteita inklusiivisuuden toteutumisessa.

Opintojaksototeutuksen aikana opettajan kannattaa pysyä aktiivisena ja kehityshakuisena. On hyödyllistä kirjata ylös kohdat, joissa opiskelijat pyytävät apua tai esittävät tarkentavia kysymyksiä esimerkiksi tehtävänantoon liittyen, ja kehittää näitä kohtia eteenpäin. Opiskelijoille voi kertoa tavoitteesta saada opintojaksosta opiskelijalähtöisempi ja pyytää heitä antamaan palautetta. Lisäksi opiskelijoilta voi suoraan kysyä, mitkä asiat tukevat tai vaikeuttavat heidän oppimistaan ja opiskeluaan.

Myös opiskelijoiden aktiivisuuden ja innostuneisuuden tarkkailu oppitunneilla on hyödyllistä. Opettaja muistaa varmaankin tilanteita oppitunneilta, jolloin opiskelijoiden aktiivisuus on tavallisesti ollut korkeaa tai vastaavasti matalaa. Näiden aktiivisuustasojen perusteella voi joitain tehtävätyyppejä lisätä, toisia vähentää tai tarkentaa uutta toteutusta suunniteltaessa.

Kerron esimerkin pienestä muutoksesta eräässä tehtävässä, minkä ansiosta opiskelijoiden olematon keskustelu muuttui aktiivisemmaksi. Tehtävässä oli työelämän laadukkuuteen liittyvää sanastoa, kuten palkka, uramahdollisuudet ja säännöllinen työaika. Työelämästä oli määrä keskustella vieraalla kielellä tämän sanaston avulla. Kyseinen keskusteluaihe on opiskelijoille yleensä mieluisa. Tehtävä oli myös ulkoasultaan houkutteleva. Näitä sanoja oli eri väreillä ristiin rastiin.

Etevä opiskelijahan pystyi näistä keskustelemaan tällaisenaan, eli tehtävä oli tällaisenaan tietylle opiskelijaryhmälle onnistunut. Jos opiskelijalla oli hankaluutta tai epävarmuutta kielen kanssa, keskustelu ei lähtenyt ollenkaan käytiin tällaisia yksittäisiä sanoja sisältävän harjoituksen kanssa.

Muutin tehtävää. Sanojen viereen tai sijasta tarjoan nyt opiskelijoille kokonaisia yksinkertaisia virkkeitä sekä suomeksi että opiskeltavalla kielellä. Esimerkiksi pelkän palkka-sanan sijasta olen kirjoittanut kokonaisen yksinkertaisen virkkeen, päälauseen ja sivulauseen: ’Minulle on tärkeää, että saan oikeudenmukaista palkkaa työssäni’ ja sama opiskeltavalla kielellä. Eri lauseista opiskelija voi halutessaan muokata ja yhdistellä eli soveltaa uusia virkkeitä. Ja ne, joilla on vaikeaa oppimisen kanssa, lukevat suoraan valmiita virkkeitä ja lopulta sitten muistavat ne. Tehtävänannon muuttamisen jälkeen opiskelijoiden osallistuminen on ollut rohkeampaa ja onnistuneempaa. Myös oppimista tapahtuu.

Selkeys tukee opiskelijalähtöisyyttä

Selkeys on kaiken a ja o, kun suunnittelee opiskelijalähtöistä opintojaksoa Moodle-oppimisympäristöön. Opiskelija haluaa, että ohjeet ja tehtävänannot ovat selkeät. Opiskelija haluaa myös nähdä selkeästi, mitkä ovat opintojakson osaamistavoitteet ja pakolliset oppimistehtävät sekä mitä asioita opintojaksolla arvioidaan. Aikataulu kannattaa laittaa näkyvästi esille, ei klikkausten taakse, jos vain mahdollista. Haaga-Heliassa hyvään alkuun pääsee jo noudattamalla digipedagogiikan laatukäsikirjaa (Digital Pedagogy Quality Manual), joka on laadittu meidän opettajien tueksi opintojaksojen laadun kehittämiseen.

Joskus opettajan voi olla vaikeaa itse huomata, onko oma toteutus selkeä vai ei. Opiskelijoiden palautteessa varmaankin lukee erikseen kiitosta, jos opintojakso on ollut selkeä. Jos kiitosta selkeydestä ei palautteessa näy, jos palautetta saa päinvastaisesta tai jos opiskelijat ovat toteutuksen aikana usein esittäneet tarkentavia kysymyksiä, silloin asioita tuskin on esitetty täysin selkeästi. Opettaja voi pyytää apua myös kollegalta, joka pystyy usein näkemään ohjeistuksen epäselvyydet helpommin kuin sisällön laatija itse.

Oppimisen eri tasojen huomioiminen

Oikeantasoisen tekemisen suunnittelu opintojaksolle on tärkeää. Kun jokainen opiskelija saa pohdittavakseen sopivan haastavia tehtäviä, hän voi kokea kuuluvansa joukkoon. Jos tehtävät ovat liian vaikeita tai liian helppoja, opiskelijalle tulee helposti ulkopuolisuuden tunne. Opintojaksolle on siis tärkeää sisällyttää eritasoisia tehtäviä, jotta mahdollisimman moni opiskelija pääsee työskentelemään itselleen sopivalla tasolla.

Kun opettaja tuntee suurin piirtein opiskelijoidensa osaamistason, on helppo tehdä oikeantasoista tekemistä oppitunneille. Tekemisessä auttaa myös Bloomin taksonomia (Peda.net). Tämä jaottelu esitettiin jo vuonna 1956, mutta se on edelleen toimiva. Bloomin taksonomia jäsentää oppimisen eri tasoja aivan perustiedoista kohti syvällisempää ymmärtämistä ja soveltamista. Eri tasojen avulla oppimistehtäviä on helppo eriyttää opiskelijoiden taitotason mukaan. Kun sisällyttää jokaiseen opiskeltavaan teemaan alemman tason asioita ja myös haastavampia asioita, jokaisella on mahdollisuus oppia omalla tasollaan.

Oppiminen eriytyy automaattisesti

Joskus eri tasot voivat olla tehtävässä jo valmiina ilman, että opettaja on asiaa edes aktiivisesti ajatellut. Esimerkiksi perinteinen, meillä kielenopettajilla usein käytössä oleva dialogimalli, jossa on fraaseja sekä suomeksi että opeteltavalla kielellä, on toimiva ja oppijalähtöinen. Osa lukee dialogeja suoraan vieraalla kielellä, ja osa taas kääntää suomenkielistä tekstiä opiskeltavalle kielelle. Kumpikin tekeminen on yhtä hyödyllistä kieltä opiskelevalle opiskelijalle. Opettaja kiertää aktiivisesti luokassa. Joitakin opettaja ohjeistaa lausumisessa, toisten kanssa hän pohtii käännösvaihtoehtoa ja vaikka sivulauseen sanajärjestystä, mitä opiskelijan mielessä sillä hetkellä sattuu olemaankaan. Kaikki oppivat uutta omalla tasollaan.

On tärkeää, että myös heikommille osaajille on laadukasta tekemistä oppitunneille. On sellaisia opiskelijoita, joiden tulee kunnolla ahertaa saadakseen hyväksytty arvosana. He ehkä pysyvät koko toteutuksen ajan helpompien tehtävien parissa, mutta oppimista tapahtuu kuitenkin heidän omalla taitotasollaan.

Toteutuksilla on myös sellaisia opiskelijoita, jotka ovat joskus ehkä osanneet, kaipaavat muistin virkistämistä ja aloittavat tästä syystä helpommista tehtävistä. Moni osaavakin opiskelija haluaa testata alkuun muistamista ja ymmärtämistä ja hyötyy helpomman tason tehtävistä.

Jotkut opiskelijat taas haluavat hypätä suoraan vaativampiin soveltaviin tehtäviin. Halutessaan opiskelija voi tehdä vuorotellen haastavia ja helppoja tehtäviä, välillä kuormittaa ajattelua ja välillä huilata. Kaikki tehtävät ovat hyödyllisiä. Oppitunneilla käymme läpi myös osaamistavoitteita. Opiskelijathan ovat kiinnostuneita arvosanoistaan. Pyrin kertomaan jokaisen tärkeän harjoituksen kohdalla, millaista osaamista edellytetään arvosanaan yksi ja mitä korkeampiin arvosanoihin.

Heikosti asiaa osaavat opiskelijat eivät välttämättä koskaan yritä tehdä vaativampia tehtäviä, mikä näkyy myös opintojakson arvosanoissa. Jos harjoitellaan lausumaan ja painamaan mieleen valmiita fraaseja, kyse on arvosanan yksi tai korkeintaan kaksi osaamisesta. Kyse on kuitenkin tärkeästä harjoittelusta. Opiskelijat tietävät, että he tulevat saamaan hyväksytyn, tyydyttävän arvosanan opintojakson lopussa, kun he oppivat vaatimattomammalla tasolla keskustelemaan.

Toiset opiskelijat käyttävät sanastoa spontaanimmin vaativampien virkkeiden muodostamiseen. Samoja fraaseja käytetään eri konteksteissa, ja vaatimustaso kasvaa seuraaviin harjoituksiin siirryttäessä. Jokainen etenee omaan tahtiinsa.

Uuden oppiminen edellyttää jokaisella taitotasolla aikaa ja pohtimista, itsensä rasittamista. Tärkeää on, että jokainen oppii ja etenee omalla taitotasollaan. Jos tarjolla olisi pelkkiä haastavia tehtäviä, vaarana olisi, että heikompi opiskelija ei oppisi yhtään mitään. Kun materiaalia on joka tasolle, esimerkiksi niin sanottuja armoykkösiä ei tarvitse antaa kenellekään, kun opettajalla on osaamisen arvioinnin aika.

Kun tehtävät ovat monentasoisia, opiskelijoiden oppiminen eriytyy automaattisesti, eikä heidän tarvitse erikseen pyytää helpompia tai vaativampia tehtäviä. Opiskelijat voivat edetä tehtävästä toiseen omassa tahdissaan osaamisensa ja jaksamisensa mukaan. Tässä lähestymistavassa toteutuu se oppimisen sosiaalinen malli, jossa opetuksessa on jo valmiiksi poistettu oppimisen esteitä, eikä opiskelijan tarvitse pyytää yksilöllisiä mukautuksia tai tuntea oloaan ulkopuoliseksi.

Opiskelijoiden tunteminen tärkeää

Opettajan olisi hyvä yksin ja tarvittaessa kollegoiden kanssa sekä myös opiskelijoita hyödyntäen käydä teema teemalta ja tehtävä tehtävältä läpi ja miettiä, onko sisältö vaatimustasoltaan monipuolinen ja tarkoituksenmukainen, mitä sisältö opettaa, ja miten se tukee oppimista. Tällainen on tärkeää pohdintaa opiskelijalähtöisen opintojakson suunnitteluvaiheessa.

Jotta opintojaksosta voi suunnitella opiskelijalähtöisen, täytyy tuntea opiskelijoitansa. Toiset opiskelijat jännittävät kovasti, toiset eivät paljonkaan. Opiskelijoilla esiintyy ahdistusta ja masennusta. Tästä syystä meidän opettajien on hyvä esimerkiksi miettiä, missä määrin opiskelijoiden tulee esiintyä omalla toteutuksella, onko esillä olo välttämätöntä kaikilla opintojaksoilla, kuuluuko esiintyminen osaamistavoitteisiin. Esimerkiksi kieliä voi hyvin oppia ilman esiintymistä.

Keskittymisvaikeudet ovat yleistyneet, mutta monet, jotka eivät jaksa keskittyä esimerkiksi lukemiseen, jaksavat opiskella pelaten. Pelillistäminen on tullut hyödylliseksi keinoksi tukea oppimista. Opiskelijoiden osaamistaso ja keskittymiskyky vaihtelevat. Kaikki tämä pitäisi pystyä ottamaan huomioon, kun suunnittelee opintojaksoa. Myös vaativampia pohdintaa ja soveltamista edellyttäviä tehtäviä pitää olla mukana edistyneemmille opiskelijoille, vaikka edistyneemmät opiskelijat olisivat toteutuksella pieni vähemmistö.

Opiskelijoiden keskimääräinen osaamistaso, lähtötaso, on melko hyvin tiedossa jo toteutuksen suunnitteluvaiheessa meillä opettajilla. Jos keskimääräisen opiskelijan lähtötaso on matala opiskeltavassa oppiaineessa, tämä kannattaa huomioida opintojakson materiaalin suunnittelussa.

Kerroin aiemmin, miten tehtävästä voi saada pienin lisäavuin aktivoivan ja oppimista edistävän aivan kaikille opiskelijoille. Toiset opiskelijat pysyvät koko ajan Bloomin taksonomian ensimmäisellä ja toisella tasolla eli muistamisen ja ymmärtämisen tasolla. Etevimmät opiskelijat opiskelevat kolmannella ja neljännellä tasolla eli soveltamisen ja analysoimisen tasolla. Oppijalähtöistä on se, että opettaja on kiinnostunut opiskelijoiden lähtötasosta ja suunnittelee materiaalia sen mukaisesti.

Taannoin eräässä koulutuksessa keskusteltiin, millä tavoilla opiskelijat saadaan kiinnittymään omaan korkeakouluun ja opiskeluun. Tällaisella asialla, oikeantasoisella tekemisellä opintojaksoilla, on varmasti vaikutusta.

Hiljaa hyvä tulee

Koen, että suunnitteluvaihe on työläs ja hidas mutta antoisa. Kun suunnittelen ja valmistelen uutta toteutusta, korjaan samalla aina edellisen toteutuksen epäonnistumisia. Tutkin opintojaksopalautetta ja teen tarvittaessa muutoksia tehtäviin ja ohjeistuksiin. Ohjeistusten terävöittäminenkin vie aikaa. Kun suunnittelen oppituntien aikataulua, haluan aikatauluun aina löysyyttä, että keskustelulle, kevyemmälle tekemiselle ja tauolle jää varmasti aikaa.

Kun teen suunnittelutyötä rauhassa, ehdin jokaisessa kohdassa pohtia opiskelijoiden kirjavaa joukkoa, pyrkiä ottamaan huomioon sen opiskelijatyypin, jolla on haasteita oppimisen tai jännittämisen vuoksi ja myös sen opiskelijatyypin, joka on etevä opettamassani kielessä. Mietin sisältöä: miksi tietyt asiat ovat mukana opintojaksolla, ja miten ne tukevat oppimista.

Kun suunnitteluvaihe on valmis, puoli työtä on jo tehty. Olo on siinä vaiheessa levollinen. Ja olo on levollinen toteutuksen alkaessakin, kun tietää, että Moodlen pitäisi palvella kaikkia opiskelijoita ja että Moodlessa minkään ei pitäisi olla keskeneräistä. Jos opettajalla on kiire ja suunnittelu käynnissä juuri ennen toteutuksen alkua ja erikseen vielä ennen jokaista oppituntia, se ei liene oikea tapa. On reilua opiskelijaakin kohtaan, että kaikki on valmista ja suunniteltua, kun heidän opiskelunsa starttaa.

Lopuksi esittelen viiden kohdan vinkkilistan suunnitteluvaiheen huomioista.

1. Tarkkaile käynnissä olevan toteutuksen aikana, missä kohdin opiskelijat tarvitsevat apua tai ovat innokkaita tai vastaavasti väsyneitä. Korjaa epäselvyydet heti ja tee muistiinpanoja myöhempiä muutoksia varten.
2. Kerro opiskelijoille tavoitteestasi kehittää opintojaksoa inklusiivisemmaksi ja pyydä heiltä palautetta.
3. Varmista opintojakson selkeys: oppimistavoitteet, oppimistehtävät, arviointiperusteet ja ohjeistus. Hyödynnä myös Haaga-Helian digipedagogiikan laatukäsikirjaa.
4. Varmista, että materiaali on suunnattu sekä heikommalle että etevämmälle osaajalle.
5. Jätä toteutuksen aikatauluun joustoa.

Kuva: Haaga-Helia