Opiskelijalähtöinen opetus ammattikorkeakoulussa

Mitä opiskelijalähtöinen opetus oikeastaan on, ja miksi se hyödyttää sekä opiskelijoita että opettajia? Opiskelijalähtöinen eli inklusiivinen opetus rakentuu ajatuksesta, että kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua yhteiseen toimintaan yhdenvertaisesti (Kielitoimiston sanakirja 2025). Opiskelijalähtöinen opetus huomioi opiskelijoiden erilaiset tuen tarpeet, mutta yhtä lailla se huomioi opiskelijat, jotka eivät tarvitse tukea. Inkluusiolla on myös juridinen pohja. Suomessa ammattikorkeakoulun inkluusiota ohjaavat yhdenvertaisuuslaki (2014) ja ammattikorkeakoululaki (2014).

Inkluusion käsite saattaa tuntua etäiseltä ja abstraktilta, mutta oikeastihan kyse on hyvin arkisista asioista: että jokainen opiskelija voi tuntea kuuluvansa joukkoon ja saa oppia omista lähtökohdistaan käsin. Opiskelijalähtöisyyteen kuuluu arvostava vuorovaikutus, kuulluksi tuleminen ja joustavuus.

Oppimisen haasteiden medikaalinen ja sosiaalinen malli

Oppimisen haasteiden ja tuen tarpeiden kohdalla puhutaan medikaalisesta ja sosiaalisesta mallista. Yksilöllisiin järjestelyihin perustuvaa saavutettavuuden parantamista voi kutsua medikaalisen mallin pohjalta toteutuvaksi. Medikaalisessa mallissa ajatuksena on, että opiskelijan haaste diagnosoidaan, minkä jälkeen opiskelijalle tarjotaan yksilöllisiä järjestelyjä. Sosiaalisen mallin mukaan ongelma taas on ympäristössä, ei opiskelijassa. Sosiaalisen mallin mukaan opetusta tulisi kehittää niin, että siitä poistetaan oppimisen esteitä. (Pesonen & Nieminen 2021.)

Olen aiemmin tarjonnut opiskelijoille tarpeen mukaan yksilöllisiä järjestelyjä, esimerkiksi lisäaikaa kokeessa, erivapautta esiintymisestä esiintymisjännityksen vuoksi tai pientä tukiopetusta. Olen tällöin toiminut medikaalisen mallin pohjalta. Opiskelijalähtöisempää on kuitenkin kehittää koko ryhmälle suunnattua opetusta niin, että siitä poistetaan oppimisen esteitä. Opetuksen voidaan ajatella perustuvan sosiaaliseen malliin, kun lähtökohtaisesti yksilöllisille järjestelyille ei ole ollenkaan tarvetta. Nykyään sisällytän tukiopetuksen koko ryhmän opetukseen ja tarjoan vaihtoehtoisia tapoja suorittaa esiintymistä vaatineet tehtävät.

Tarjoan yhä medikaalisen mallin pohjalta yksilöllisiä järjestelyjä tarvittaessa, mutta tavoitteenani on, etteivät yksiölliset järjestelyt ainakaan lisääntyisi rakentaessani opiskelijalähtöisempää oppimisympäristöä sosiaalisen mallin pohjalta. Vastikään eräs opetusalan ihminen puhui opiskelijalähtöisen koulun puolesta: kaikki eivät näe samankorkuisella jakkaralla vaan tasa-arvoa olisi se, että jokaiselle löytyisi sopiva jakkara. Veisin tätä ajatusta vielä pidemmälle. Voisiko oppimisympäristö itsessään olla jo niin mahdollistava, ettei yksilöllisiä järjestelyitä – näitä jakkaroita – juuri tarvittaisi?

Jokainen opettaja on joskus sellaisessa tilanteessa, että opiskelija ei opi. Kun opiskelija ei opi, on helpompi ajatella syyn olevan oppijassa, vaikka ongelma voikin loppujen lopuksi olla siinä ympäristössä, jonka on itse opettajana luonut. Tämän asian oivaltaminen ja hyväksyminen on oikeastaan edellytys sille, että opettaja voi alkaa kehittää opetusta inklusiivisten käytäntöjen osalta.

Laadukasta opiskelijalähtöistä pedagogiikkaa

Mietin meitä opettajia. Miksi meidän opettajien osaamisen kehittäminen inklusiivisten käytäntöjen osalta on tärkeää? Tietenkin sen vuoksi, että opiskelijat hyötyvät siitä, mutta myös sen vuoksi, että me opettajatkin hyödymme siitä.

Opiskelijalähtöinen opettaminen antaa meille opettajille enemmän onnistumisen kokemuksia ja palkitsevampia oppitunteja. Vuorovaikutus lisääntyy, ja tunne yhteisöllisyydestä vahvistuu. Kun toimintatavat ovat ennakoitavia ja materiaalit joustavia, opetustyö helpottuu. Yksittäisten opiskelijoiden tarpeisiinkaan ei tarvitse reagoida erikseen niin usein. Opiskelijalähtöisten käytäntöjen kehittäminen ei ole myöskään loputonta lisätyötä, vaan se on viisaampaa työtä. Kaiken pohtiminen vie kyllä alussa aikaa, mutta loppujen lopuksi aikaa säästyy.

Opiskelijalähtöisyys ei ole myöskään millään tavoin alemman tason pedagogiikkaa, vaan se on laadukasta pedagogiikkaa, jossa mahdollisimman moni pääsee osalliseksi oppimisesta.

Vuoropuhelua opiskelijoiden kanssa

Jos joku pohtii, miten inkluusiota käytännössä toteutetaan, vastaus on yksinkertainen: yhteistyössä opiskelijoiden kanssa. Inkluusiota ei voi toteuttaa ilman opiskelijoita, ylhäältäpäin. Opintojakso kehittyy opiskelijalähtöiseen suuntaan opiskelijoilta saadun suoran ja epäsuoran palautteen pohjalta. Opiskelijoiden kuuntelu ja heidän työskentelynsä ja oppimisensa seuraaminen ovat avainasemassa. Opiskelijalähtöinen opetus on jatkuvaa vuoropuhelua opiskelijoiden kanssa.

Kuva: Haaga-Helia