Älä hylkää opiskelijaa ryhmätyöskentelemään yksin

Oppiminen on sosiaalinen tapahtuma. Kun opitaan uusia asiasisältöjä, kommunikaatiota tapahtuu vähintään kirjallisen aineiston ja oppijan kesken. Usein perustellusti ajatellaan, että hedelmällisintä on opiskella vuorovaikutuksessa toisten kanssa, vertaisten tai opettajan.

Ryhmätyöskentely on yksi keskeisimmistä pedagogisista menetelmistä, joka tukee yhteisöllistä oppimista ja kehittää samalla työelämässä tarvittavia tiimityötaitoja. Tämä pätee sekä perinteisessä että verkkovälitteisessä oppimisessa. Virtuaalinen ryhmätyöskentely on yleistynyt korkeakouluopetuksessa ja sen haasteet ja mahdollisuudet ovat pitkälti samoja kuin kasvokkaisessa työskentelyssä.

Joskus ryhmätyöskentely herättää keskustelua: joku pitää siitä, toinen ei. Opiskelijoiden henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat siihen, onko ryhmässä tapahtuva oppiminen kiinnostavaa. Myös oppimisen aiheet voivat vaikuttaa siihen, millainen pedagoginen lähestymistapa on tarkoituksenmukainen.

Ryhmätyöskentely ei ole aina helppoa

Ryhmässä tapahtuva oppiminen on hyvä keino herättää keskustelua opittavien aiheiden äärellä. Oppijoiden kokemukset siirtyvät kaikkien ryhmän jäsenten tietoisuuteen ja mahdollistavat rikkaan ymmärryksen. Kun ryhmätyöskentelyä oppimisen keinona on tutkittu, on löydetty useita eri tekijöitä, jotka vaikuttavat sen onnistumiseen. Esimerkiksi vertaisryhmän jäsenten motivaatio ryhmätyöskentelyä kohtaan on tunnistettu keskeiseksi onnistumista ennustavaksi tekijäksi (Kantanen ym. 2025).

Kokemus on osoittanut meille, että joskus ryhmätyöskentely on vaikeaa. Henkilökemiat eivät kohtaa tai arjen aikatauluttaminen ei onnistu yhteisen tekemisen mahdollistamiseksi. Myös oppijoiden tavoitteet voivat olla erilaisia. Jollekin riittää oppimisen minimitaso, mutta toinen haluaa oppia kaiken mahdollisen. Tilanteiden erilaisuudet voivatkin johtaa epämukaviin ja oppimista haittaaviin olosuhteisiin oppijoiden ryhmässä.

Ryhmätyöskentely on korkeakouluopetuksessa paljon käytetty pedagoginen keino, mutta opintojen aikana opitaan valmiuksia myös työelämässä paljon käytetyn tiimityöskentelyn tarpeisiin. Oppimiseen liittyvissä ryhmätöissä havaittuja tiimityön vaikuttimia on tunnistettu myös organisaatiotutkimuksissa.

Tiimitutkimuksessa on tunnistettu eri tasoja, jotka vaikuttavat itseohjautuvan tiimin työskentelyyn: eli yksilötaso, tiimitaso ja organisaatiotaso. Yksilötasolla tiimityöskentelyyn liittyviä vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa yksilön autonomia, rooli tiimissä, tiimin johtajuus, itsensä johtamisen taidot, substanssiosaaminen, tiimityötaidot, muutosvastarinta ja työkokemus. Tiimitasolla tunnistettuja tekijöitä ovat tiimin ulkoinen johtaminen, vertaiskontrolli, tehtävien luonne, autonomia ja jäsenten osaamisportfolio. Organisaatiotason tekijöiksi on tunnistettu organisaatiokulttuuri, organisaation toimintatavat, kansallinen kulttuuri, organisaation tavoitteet, organisaation rakenne, osaamisen varmistaminen (koulutus), tiimin resurssit ja palkitseminen. (Magpili & Pazos 2018.)

Koska korkeakoulussa erityisesti verkkovälitteisessä oppimisessa oppimistiimien toiminnassa tavoitteena on itseohjautuvuus, näitä tekijöitä kannattaa tarkastella myös pedagogisen lähestymistavan kautta. Opettaja voi vaikuttaa erityisesti yksilö- ja tiimitason tekijöihin tukemalla opiskelijoiden roolien selkeyttämistä, vuorovaikutustaitoja ja yhteisten tavoitteiden muodostamista.

Ryhmätyöskentely muuttuvissa oppimisympäristöissä

Opettaja on paljon vartijana, kun hän ohjaa oppimista opiskelijaryhmissä. Erityisen haasteen asettaa yleistynyt verkko-oppiminen, jolloin opettaja kohtaa opiskelijat verkkovälitteisesti. Nykyään myös opiskelijaryhmä usein työskentelee verkon yli. Läsnäolon säännöt digitaalisissa ympäristöissä ovat erilaisia kuin fyysisissä oppimistiloissa. Näin ollen on tärkeää varmistaa, että opiskelija osaa toimia digitaalisessa oppimisympäristössä tarkoituksenmukaisella tavalla (Teichert, Piazza & Hinga 2023).

Hyvä keino tukea opiskelijaa ryhmätyöskentelyssä verkkoympäristöissä on luoda selkeät yhteiset pelisäännöt. Vaikka korkeakouluopiskelija on jo tottunut oppija, ei haittaa, vaikka perusasioitakin tulisi kerrattua. Yhteiset ryhmätyön käytäntöjen tulee olla kaikille osallistujille selkeitä. Esimerkiksi ryhmän kannattaa sopia, kuinka toimitaan, jos joku ryhmäläisistä katoaa eikä vastaa enää ryhmätyön kutsuun. Toimintatavoista on tärkeää keskustella yhteisesti mieluummin ennen kuin ongelmia ilmaantuu.

Ryhmässä kannattaa ottaa puheeksi työskentelykäytännöt ja vastuut. Aikataulut ja tavoitteet on tärkeää sanallistaa, jotta kaikilla on ryhmässä sama ymmärrys. Opettajan tuki kannustamalla ja ohjeistamalla vuorovaikutukseen ja keskusteluun tärkeistä ryhmätyötä tukevista näkökulmista on keskeistä.

Kokemuksemme on osoittanut, että ohjeiden toistamisestakaan ei ole haittaa. Koska ryhmän tekeminen on opintojaksossa tukirakenne, jonka varassa oppimismahdollisuudet lepäävät, muistuttaminen kannattaa. Luultavasti ei riitä, että ryhmätyön käytännöt keskustellaan nopeasti läpi opintojakson alussa. Kaikessa kiireessä, arjen yksityiskohtien äärellä, ei ole pahitteeksi kerrata ja muistuttaa ryhmätyöskentelyn tärkeydestä myöhemminkin.

Tulevaisuuden näkymä: yhteisöllinen oppiminen ja pedagoginen herkkyys

Ryhmätyöskentely fyysisessä tilassa tai virtuaalisessa ympäristössä on jatkossakin keskeinen osa oppimista. Teknologian kehitys, kuten virtuaalitodellisuus (VR), tekoäly ja simulaatiot, tuovat uusia mahdollisuuksia tiimityötaitojen kehittämiseen. Esimerkiksi VR-pohjaiset simulaatiot ovat osoittautuneet tehokkaiksi tiimidynamiikan, kommunikaation ja johtajuuden vahvistamisessa (Ehab, Burnett & Sung 2025).

Erilaiset digitaaliset oppimisympäristöt edellyttävät yhteisöllistä oppimista tukevia pedagogisia ratkaisuja eri tavoin kuin luokkahuoneessa tapahtuva perinteinen opetus. Tulevaisuuden oppimisympäristöissä tarvitaan entistä enemmän pedagogista herkkyyttä, ohjausta ja rakenteita, jotka tukevat opiskelijan osallisuutta ja ryhmän toimivuutta riippumatta siitä, missä ja miten oppiminen tapahtuu.

Fyysisissä opiskeluympäristöissä ryhmätyöskentelyä tukevat rakenteet ovat fyysisempiä, esimerkiksi ryhmä voi työskennellä sille varatun pöydän äärellä. Ryhmän jäsenien väliseen viestintään liittyy kehollisia viestejä, jotka tukevat kommunikaatiota. Ainakin osa näistä viesteistä puuttuu digitaalisissa oppimisympäristöissä. Siksi opettajan on oltava aistit auki tunnistamaan pedagogisia tarpeita eri tavoin. Opettajan on varmistettava, että ryhmätyöskentelylle on olemassa suotuisat puitteet rakentamalla riittäviä ohjeistuksia ja varmistamalla ryhmätyöskentelyn tuki.

Vaikka digitaaliset oppimisympäristöt haastavat pedagogiikkaa yhteisöllisyyden ja ryhmätyöskentelyn näkökulmasta, toimivia käytäntöjä on mahdollista löytää. Tärkeää kuitenkin on, että ryhmätyöskentelyn rakenteet ovat olemassa ja opettaja on saatavilla tarvittaessa, jos ryhmä törmää ryhmätyön haasteisiin.

Kuva: Shutterstock