Arviointiin voi ihastua!

Arvioimme asioita jatkuvasti: onko tämä banaani tarpeeksi kypsä, mikä reitti vie nopeimmin perille, vieläköhän tätä maitoa voi käyttää. Arviointiin tulee mukaan erilaisia tunteita ja asenteita, kun puhutaan oppimisen ja osaamisen arvioinnista. Siihen saatetaan suhtautua jopa pelonsekaisesti, mikä on tullut ilmi keskusteluissani opettajaopiskelijoiden kanssa. Arviointi koetaan haastavana ja oma rooli arvioijana raskaana.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on havahduttaa: arviointi on ihastuttava osa opettajan pedagogista toimintaa!

Arviointiin liittyy eettinen ulottuvuus. Millaiset arvot minua opettajana ohjaavat valitsemaan tavoitteet ja menetelmät arviointiin? Arviointia voikin tarkastella hyödyn, oikeudenmukaisuuden ja yhteisen hyvän näkökulmasta. (Atjonen 2007, 13, 16.) Miksi oppimista ja osaamista arvioidaan?

On hyvä oivaltaa, että arviointi ei ole opettajan työssä irrallinen osa, joka tapahtuu kurssin tai tutkinnon osan päätteeksi. Arviointi on olennainen ja irrottamaton osa oppimisprosessia, joka pitää suunnitella. Se ei ole pimeässä hapuilua. Jos jotain halutaan arvioida, tulee sitä ”jotain” opettaa, opiskella ja seurata sekä antaa palautetta oppimisen edistymisestä.

Työstä omaa käyttöteoriaasi

Haaga-Helian ammatillisessa opettajakorkeakoulussa yksi keskeisimpiä opettajaksi kasvamisen ja kehittymisen tekoja on opintojen ajan tutkia ja uudelleensuunnata omaa opettajan käyttöteoriaa. Käyttöteoria ohjaa opettajan valintoja ja tekoja sekä ilmentää opettajan näkemystä hyvästä opettamisesta. Käyttöteoriaa muovaavat kokemukset, uskomukset, asenteet ja arvot.

Käyttöteoriaan kuuluvat opettajan maailmankatsomus ja arvot, jotka heijastuvat käytännön tekoihin (Savaya & Gardner 2012, 145; 151–152). Käyttöteoriaa voi ajatella myös opettajan pedagogisena ajatteluna, siis opettajan käsityksenä opetuksesta (Kansanen ym. 2000, 91).

Usein väitän opettajaopiskelijoille, että arviointiin liittyvät valinnat ja ratkaisut paljastavat todellisen käyttöteoriamme. Näin siksi, koska ensinnäkin arvioinnin tulee olla luonteva ja erottamaton osa omaa pedagogista toimintaa. Marzano (2006) pitää arviointia yhtenä opettajan tehokkaimpana välineenä. Toiseksi siksi, että siihen liittyvät menetelmälliset valinnat kertovat oppimis- ja ihmiskäsityksestä.

Käyttöteoriaa pitää tutkia ja arvioida, jotta voi tiedostaa omat ennakkoasenteet, ajattelun tavat ja toiminnan. Reflektio valaisee tietä toiminnan työstämiselle ja kehittämiselle.

Omaa arviointitoimintaa voi tarkastella esimerkiksi seuraavien kysymysten avulla:

• Onko arvioinnin tavoitteena kertoa oppimisen päätteeksi oppijalle se, mitä hän ei osannutkaan vai auttaa oppijaa löytämään mahdollisuuksia kehittymiseen?
• Onko arvioinnin tavoite saada oppija toimimaan tietyllä tavalla vai saada hänet kukoistamaan ainutlaatuisena itsenään?
• Auttaako arviointi laittamaan oppijat paremmuusjärjestykseen vai arvostamaan oppijan oppimista?
• Valitaanko oppimisprosessia tukemaan monipuolisia menetelmiä vai riittääkö lopuksi kaikille yksi yhteinen menetelmä osaamisen mittaamiseksi?
• Entä sitten osallisuus arvioinnissa; osoitetaanko arvioinnilla opettajan paikka auktoriteettina oppimisessa vai osallistuuko oppija yhteiseen arviointikeskusteluun omasta oppimisestaan?

Pysähdy siis hetkeksi pohtimaan omia ajatuksia, asenteita ja tunteita arvioinnista. Mitä tarkoitusta varten arviointia tehdään? Miksi ja miten sitä toteutat? Millainen rooli arvioinnilla on käyttöteoriassasi? Miltä arvioiminen sinusta tuntuu?

Me opettajat olemme itsekin olleet arvioinnin kohteena koko elämämme, ja nämä kokemukset koskettavat joskus väkevästikin. Pyysin opettajaopiskelijoita kuvaamaan yhdellä sanalla, mikä on vaikuttanut ja koskettanut heidän arviointikokemustaan. Sain 66 vastausta, joissa kaksi sanaa nousi ylitse muiden: epäoikeudenmukaisuus ja kannustaminen. Melkoiset ääripäät.

Opettajan käyttöteoriaan, myös arvioinnin käytänteisiin, vaikuttaa eletty elämä. Tarkastele siis kokemuksiasi, muistojasi: miten ne ohjaavat sinua arviointitoiminnassasi? Jos ei tiedosta käyttöteorian muodostumista, seurauksena voi olla opetustyön hallinnan puute ja riittämättömyyden tunne (Stenberg 2016). Auttaisiko arviointitoiminnasta tietoiseksi tuleminen siihen liittyvään epävarmuuteen?

Ihastuttava arviointi

Arviointi on sekä oppijan että opettajan oppimista. Sen pitäisi olla motivoivaa, suunnata tulevaisuuteen ja edistää kehittymistä (Atjonen 2007, 234). Eivätkö nämä ole tavoiteltavia opetuksen ihanteita? Ihastu siis arviontiin ja tee arvioinnilla hyvää!

Hyvän tekeminen on Atjosen (2007, 240) mukaan ydinprosessi kasvussa. Myönteinen kierre luo lähtökohdat kehittymiselle ja eteenpäin menemiselle. Arviointi ei ole vain numeron antamista tai hyväksytyn ja hylätyn välisen eron punnitsemista. Arviointi on merkityksellinen osa oppimisprosessia, joka vahvistaa oppijan ja opettajan kokemusta arvioinnin arvostavasta voimasta, jos se oivalletaan yhteisenä tekona.