Opiskelijat toivoivat, opettaja vastasi: syntyi omatoiminen liikunnan kurssi

Opetan liikuntaa tutkintokoulutukseen valmentavassa koulutuksessa Turun ammatti-instituutissa. Suuri osa opiskelijoistani on käynyt peruskoulun pienryhmässä tai osa-aikaisessa erityisopetuksessa. Monelle heistä peruskoulun liikuntatunneille osallistuminen on ollut liian haasteellista. Osallistumista ovat vaikeuttaneet esimerkiksi isossa ryhmässä toimimisen haasteet, keskittymisvaikeudet sekä mielenterveyden ja autismin kirjon ongelmat.

Jotkut erityistä tukea tarvitsevat nuoret liikkuvat vähän. Taustalla on sekä ulkoisia että sisäisiä tekijöitä: esimerkiksi liikkumisen ympäristö, kuten erilaiset liikuntapaikat ja valmentajat, nuoren oma motivaatio, tahdonvoima ja ennakkoluulot liikkumista kohtaan.

Tuen tarvetta aiheuttavat myös esimerkiksi sairaudet ja vammat. Jotkut tarvitsevat tukea lyhytkestoisesti tai kausiluontoisesti, toiset opettelevat liikkumaan pitkäkestoisen tai pysyvästi toimintaa rajoittavan tekijän kanssa. On tärkeää löytää jokaiselle opiskelijalle sopivin tapa liikkua ja siihen soveltuvat tukimuodot.

Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat tarvitsevat vertaisiaan enemmän tietoa sopivista liikuntamahdollisuuksista, kuljetus- ja kulkumahdollisuuksista, käytettävissä olevista apuvälineistä, valmentajista ja avustajista sekä esteettömistä liikuntatiloista. Myös vanhempien tuki ja kannustaminen on tärkeää.

Olen huomannut tarpeen omatoimisen liikuntakurssin toteuttamiseen, ja opiskelijani ovat tätä toivoneet. Myös muissa valinnaisissa aineissa suoritetaan omatoimisia kursseja.

Opiskelijalähtöisiä ratkaisuja liikunnan opettamiseen

Liikunta poikkeaa muista oppiaineista siinä, että kehollisuus on näkyvää oppitunneilla. Opiskelijan osaaminen tai osaamattomuus on havaittavissa ja arvioitavissa. Ohjauksen ja tuen tärkein piirre liikunnan oppitunneilla on sosiaalisten ja psyykkisten tekijöiden korostuminen. Kannustava ja hyväksyvä ilmapiiri luo pohjan opiskelijan yksilölliset tarpeet huomioivalle opetukselle. Psyykkisesti ja sosiaalisesti turvallisessa liikunnan opetuksen oppimisilmapiirissä jokainen opiskelija uskaltaa osallistua toimintaan omista lähtökohdistaan ja saa myönteistä palautetta onnistumisestaan ja edistymisestään.

Liikunnan opetuksessa eriyttäminen voi olla hyvä ratkaisu opiskelijalähtöiseen ohjaukseen ja tukeen liikkumisessa. Eriyttämisessä on tärkeä huomioida opiskelijoiden liikuntamotiivien monipuolisuus. Liikunnan sisältöjen suunnittelussa opiskelijan toiveiden ja tarpeiden huomioon ottaminen on tärkeää. Opiskelijalähtöisten työskentelytapojen hyödyntäminen liikunnanopetuksessa lisää opiskelijan mahdollisuuksia vaikuttaa omaan oppimiseensa ja edistää samalla kaikkien opiskelijoiden fyysistä aktiivisuutta liikuntatunneilla.

Myös opiskelijan valinnanmahdollisuuksia liikuntatunneilla tulisi tukea. Valinnainen liikuntakurssi onkin hyvä ja innostava opiskelijalähtöinen ratkaisu liikunnan opetuksessa.

Kurssin alussa on muutamia avoimia kysymyksiä, jotka liittyvät liikkumiseen, ravintoon ja lepoon. Esimerkkisuoritusten kautta olen pyrkinyt osoittamaan liikuntamahdollisuuksien monipuolisuutta ja sitä, että jokainen voi itse valita kurssin suorittamisen tuntimäärän verran haluamaansa liikuntaa, omista lähtökohdistaan. Näin myös siksi, että joukossa on hyvin monia erityistä tukea tarvitsevia nuoria, joille liikuntatunnit perinteisessä muodossa voivat olla erittäin haastavia. Tämä kurssi helpottaa opintosuoritusten etenemistä eikä liikuntaa tarvitse jättää kokonaan pois.

Olipa opetustila liikuntasali tai koulun piha, se voidaan jakaa useisiin toimintapisteisiin. Opiskelijat voivat kiertää pisteitä pienryhmissä ja suorittaa jokaisessa niistä tietyn tehtävän. Eri pisteillä työskentelyä voidaan jaksottaa esimerkiksi kellon avulla. Kun aika on täynnä ja ryhmät siirtyvät seuraavaan toimintapisteeseen, opettaja ilmoittaa siitä selvästi esimerkiksi äänimerkillä.

Tällainen pienryhmäjako mahdollistaa ryhmäkokojen ja harjoitteiden muuntelun opiskelijoiden tarvitseman tuen ja ohjauksen mukaisesti. Kun opettaja tuntee opiskelijat hyvin, hän voi myös yksilöllistää harjoitteita.

Harjoituspäiväkirja liikunnan opintojen tukena

Opintojen aikana opiskelija täyttää oppimispäiväkirjaa. Päiväkirjan lisäksi opiskelija lähettää opettajalle kuvia tai videoita suorituksistaan, jolloin arviointi on helpompaa ja todenmukaisempaa. Päiväkirjan voi täyttää sähköisesti tai perinteisesti kynää käyttämällä. Siihen voi kirjata myös esimerkiksi joukkueen harjoitukset. Osa opiskelijoistani harrastaa aktiivisesti jotain joukkuelajia, joten he voivat hyödyntää harrastuneisuuttaan koulunkäynnissä.

Kurssi sopii tuen tarpeista riippumatta kaikille 2.asteen ammatillisessa koulutuksessa oleville nuorille. Kurssi on myös opettajan kannalta mielekäs ohjata ja ottaa vastaan suoritukset.

Omatoiminen liikunnan kurssi ei ole vielä vapaasti valittavissa opiskelijoilla, mutta olen päässyt testaamaan sitä muutaman nuoren kanssa. Positiivista palautetta on tullut erityisesti liikkumismuotojen vapaasta valinnasta ja siitä, että pääpaino pysyy liikunnassa eikä teoriassa. Haasteita on ollut lähinnä olosuhteissa, sillä kaikilla ei ole ollut mahdollisuutta sisätiloissa liikkumiseen.

Kaiken keskiössä opiskelija

Liikuntataidoilla on havaittu olevan merkitystä opiskelijan fyysiseen aktiivisuuteen sekä liikuntatunneilla että vapaa-ajalla. Fyysinen aktiivisuus puolestaan edistää liikuntataitojen oppimista.

Opiskelijalähtöisten työskentelytapojen rinnalla fyysistä aktiivisuutta edistää opettajan aktiivinen läsnäolo ja kannustava palaute, jotka ylläpitävät opiskelijan tavoitteenmukaiseen toimintaan osallistumista. Opiskelijalähtöisiä työskentelytapoja ovat sellaiset, joissa opiskelija saa itse valita tehtäviä ja suorittaa niitä omaan tahtiinsa.

LIITE: Harjoituspäiväkirja