Konsultatiivisen erityisopetuksen toteutuminen ammatillisessa koulutuksessa – tapausesimerkkinä ammattiopisto Omnia

Ammatillisissa oppilaitoksissa on entistä enemmän tukea tarvitsevia opiskelijoita (Opetushallitus 2024a), ja jokaisen opetukseen osallistuvan ammattilaisen tulee pystyä vastaamaan erilaisiin tuen ja ohjauksen tarpeisiin. Erityisen tuen antaminen on tulevaisuudessa koko opetus- ja ohjaushenkilöstön tehtävä (Opetushallitus 2024b).

Tässä artikkelissa kuvaamme erilaisia erityisopetukseen sopivia konsultaation tyylejä ja yhteisopettajuutta Omnian ammattiopistossa.

Inklusiivisen erityisopetuksen kehittäminen ammatillisessa koulutuksessa

Suomessa ammatillinen koulutus perustuu inklusiivisuuteen. Inklusiivisuuden periaatteen mukaan kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua yhdenvertaisesti, saada potentiaalinsa näkyville ja saada tarvitsemansa tuki oppimiseen. Laki ammatillisesta koulutuksesta (11.8.2017/531) velvoittaa järjestämään erityistä tukea niille opiskelijoille, joilla on pitkäaikaista ja säännöllistä erityisen oppimisen ja opiskelun tuen tarvetta, kuten oppimiseen tai elämänhallintaan liittyviä vaikeuksia. Yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa osa opiskelijoista tarvitsee erityistä tukea.

Opiskelijoiden moninaisuuden hyväksyminen ja arvostaminen sekä sosiaalisesti kestävä kehitys ovat inklusiivisen opetuksen lähtökohtia. Kestävää sosiaalista tulevaisuutta voidaan rakentaa tekemällä näkyväksi jokainen opiskelija ja heidän arvokas potentiaalinsa (vrt. Ryökkynen 2023).

Inklusiivisessa toteutuksessa opiskelijaryhmät muodostuvat moninaisista opiskelijoista, joilla on yksilölliset suunnitelmat opintojen ajalle. Inklusiivinen tavoite haastaa ammatillisesti ja asenteellisesti opettajan, joka opettaa yksin (Paaso 2010). Ammatilliset opettajat kaipaavat apua yksilöllisesti etenevien opiskelijoiden kohtaamiseen ja oppimisen tukemiseen. Tätä apua voi tarjota erityisopettaja.

Erityisopettajien yhtenä työtehtävänä on opettajien pedagoginen tukeminen, jota kutsutaan myös konsultaatioksi (Kaikkonen & Kallio 2010; Kaikkonen 2020). Konsultaatiota voidaan hyödyntää nykyistä enemmän ja tietoisemmin esimerkiksi ammattiaineiden opetuksessa.

Eri konsultaatiotyylit inklusiivisen opetuksen tukena

Erityisopettajan konsultaatiossa on kyse opettajan pedagogisen osaamisen kehittämisestä. Se on erityisopettajien tarjoamaa neuvontaa opettajille sen sijaan, että erityisopettaja tarjoaisi tukea vain suoraan opiskelijoille (DeMartino & Specht 2018; Sundqvist & Ström 2015).

Konsultaatio opettajan kanssa voidaan jakaa kolmeen eri tyyliin:

a) asiantuntijalähtöinen (neuvova konsultointi)
b) osallistujalähtöinen (reflektiivinen konsultaatio)
c) yhteistyökeskustelut.

Asiantuntijalähtöinen lähestymistapa on Suomessa eniten käytetty. Sen perustana toimivat teoriarakenteet, ja keskeistä sille on parhaiden käytänteiden jakaminen sosiaalisen oppimisteorian mukaan. Erityisopettaja luo opetukselle eräänlaiset kehykset antamalla opettajalle “vihjeitä” prosessin aikana, ja tukea vähennetään vähitellen opettajan kehittyessä. (Sundqvist & Ström 2015.) Asiantuntijalähtöinen konsultaatio on ratkaisujen etsimistä ja neuvojen antamista.

Osallistujakeskeinen lähestymistapa perustuu ensisijaisesti humanistiseen psykologiaan, dialogiseen pedagogiikkaan ja asiakaslähtöisyyteen. Siinä korostetaan ihmisten kykyä ratkaista ongelmia. Lähestymistapa perustuu konstruktivismiin, jossa yksilön oman tiedon rakentuminen on keskeistä.

Tätä kutsutaan myös reflektoivaksi konsultaatioksi, jossa konsultoijan ja osallistujan roolit ovat tasavertaisemmat kuin asiantuntijalähtöisessä konsultaatiossa. Reflektoiva konsultaatio haastaa erityisopettajan viestintätaitoja ja kykyä esittää kysymyksiä, joilla laajennetaan opettajan näkökulmaa. Suomessa osallistujakeskeistä reflektointia käytetään kuitenkin verrattain vähän muihin pohjoismaihin verrattuna. (Sundqvist & Ström 2015.) Osallistujakeskeisessä, reflektoivassa konsultaatiossa etsitään vastauksia kokeneen henkilön avulla suorien neuvojen sijaan.

Yhteistyökeskustelut ovat yhdistelmä asiantuntija- ja osallistujalähtöistä tiedon vaihtoa. Sen hallitsevina piirteinä ovat ammatillisen tiedon vaihto ja vastavuoroisuus toimijoiden välisissä suhteissa. Tiedon siirtäminen tapahtuu kaksisuuntaisena keskusteluna, jossa molempien opettajien tieto on keskeistä. Erityisopettaja jakaa opettajalle tietämystä oppimisvaikeuksista ja opettaja auttaa erityisopettajaa ymmärtämään opiskelijoita ja kokemuksia ryhmässä toimimisesta. Yhteistyökeskusteluissa käytetään tiedonvaihdon lisäksi myös ajatuksia herättävien keskustelujen strategiaa, joka parhaimmillaan yhteisten aivoriihien avulla tuottaa ratkaisuja yhdessä etsittyihin kysymyksiin. (Sundqvist & Ström 2015.) Yhteistyökeskustelut ovat yhteisiä keskusteluja, joissa molempien osapuolten asiantuntijuus yhdistyy ja tuottaa ratkaisun.

Oppimisen tuen ja erityisopetuksen kehittämisessä voidaan hyödyntää kaikkia edellä kuvattuja konsultaatiotyylejä riippuen tilanteista, opettajien toiveista ja tavoitteista sekä erityisopettajan osaamisesta.

Erityisopettajan työtehtävät ja konsultaatio Omniassa

Omniassa haastateltiin neljän eri toimipisteen erityisopettajaa keväällä 2024 heidän työstään ja konsultaatiosta. Haastateltujen mukaan heidän työnkuvaansa kuuluu erityisen tuen selvittämistä, asiakirjojen laadintaa ja päivittämistä, neuvontaa, pienryhmämuotoista tukiopetusta ja joskus yhteisopettajuutta (ks. myös Eskola 2020). Työajasta suuri osa kuluu asiakirjojen ja palaverien parissa.

Omnian erityisen tuen järjestämissuunnitelmassa erityisopettajan yhdeksi tehtäväksi mainitaan konsultaatio (ks. myös Sundqvist & Ström 2015). Erityisopettajat kuitenkin kokevat, ettei heillä jää aikaa esimerkiksi yhteisopettajuuteen, vaikka se on yksi erityisopettajan toteuttama konsultaation muoto opettajille.

Lähes kaikki haastatellut erityisopettajat kertoivat antavansa neuvoja muille opettajille, jolloin he toteuttavat asiantuntijalähtöistä konsultointitapaa. Neuvonta tapahtuu pääsääntöisesti silloin, kun erityisopettajat laativat opiskelijalle erityisen tuen suunnitelmaa tai heiltä pyydetään konsultaatiota erityisopetuksen toteuttamiseksi. Vain yksi haastateltava kertoi osallistuvansa luokassa tapahtuvaan opetukseen yhteisopettajuuden mukaisesti ja miettivänsä yhdessä opettajan kanssa tukitoimia opetukseen, joka on yhteistyökeskustelujen mukaista konsultointia.

Epävirallisempia yhteistyökeskusteluja, joissa opettaja pohtii tunnilla tapahtunutta erityisopettajan kanssa, tapahtuu usein ohimennen kohdatessa esimerkiksi tauoilla, käytävillä tai erikseen varattuna aikana (vrt. Kaikkonen & Kallio 2020; Sundqvist & Ström 2015). Käytäntö tukee Kaikkosen (2020) havaintoa, jonka mukaan erityisopettajat osallistuvat yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa opetus- ja ohjaustyöhön huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi ammatillisissa erityisoppilaitoksissa.

Omniassa erityisopettajan opetus- ja ohjaustyöstä suurin osa on yksilöllistä tukiopetusta pienissä ryhmissä, joka on segregoitunutta erityisopetusta. Se ei ole opetussuunnitelman inklusiivisen hengen mukaista ja edistää lähinnä vaativaa erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden oppimista (Sinkkonen ym. 2018). Se ei myöskään tue opiskelijoiden ryhmäytymistä ja sosiaalisia taitoja.

Suoran erityisopetuksen rinnalla Sundqvist ja Ström (2015) suosittelevat välillistä erityisopetusta moniammatillisessa yhteistyössä, jossa erityisopettaja ja opettaja kohtaavat. Tätä voi olla erityisopettajan ja opettajan yhteisopettajuus ja reflektoiva kuuleminen, joissa toteutuu yhteistyökeskustelujen mukainen konsultaatio.

Yhteisopettajuus on yhdessä suunnittelemista ja tekemistä

Yhteisopettajuus ammatillisessa koulutuksessa voi olla esimerkiksi ammatillisen opettajan ja erityisopettajan yhdessä, samaan aikaan opettamista samassa tilassa. Yhteisopettajuudessa molemmat opettajat jakavat vastuun ja osallistuvat aktiivisesti inklusiivisen opetusryhmän ohjaamiseen ja opettamiseen (ks. Sinkkonen ym. 2018). Yhteisopettajuudessa erityisopettajan mukanaolo mahdollistaa opetuksen eriyttämisen tavoitteellisesti, koska paikalla on kaksi opettavaa ammattilaista: opettaja on oman substanssinsa osaaja ja erityisopettaja erityisen tuen ja eriyttämisen asiantuntija.

Yhteisopettajuudessa korostuu myös yhteissuunnittelu, jossa opettaja ja erityisopettaja kiinnittävät ennakoivasti huomiota opetuksen toteuttamiseen. Suunnittelu on yhteisten toimintatapohjen ja pedagogisten ratkaisujen etsimistä opiskelijoiden parhaaksi sekä yhteisten tavoitteiden asettamista. Yhteissuunnittelulla varmistetaan myös yhdenvertainen osallistuminen opetuksessa. Joskus erityisopettajan neuvonta voidaan kokea epämiellyttävänä, ja toisaalta erityisopettaja voi kokea olonsa epävarmaksi, jos opetettava substanssi on hänelle vieras.

Yhteisopettajuus voidaan jakaa Friendin ja Cookin (1995) tavoin erilaisiin toimintamalleihin. Avustava opetus on toimintamalli, jossa opettaja ottaa päävastuun opetuksesta ja erityisopettaja on avustavan opettajan roolissa auttamassa opettajaa ja opiskelijoita. Yhteisopettajuus mahdollistaa myös sosiaalisen oppimisympäristön joustavan muokkaamisen, jolla voidaan reagoida senhetkiseen oppimisorientaatioon. Oppijat voidaan jakaa eriyttävään opetukseen tai toisaalta tukea kaikkien yhteistä oppimisprosessia. Tällainen joustavuutta edellyttävä työtapa korostaa suunnittelun merkitystä ja vaatii työyhteisön rakenteissa tiimiopettajuutta. (Paulsrud & Nilholm 2023; Sinkkonen ym. 2018).

Yhteisopettajuus on yksi tapa toteuttaa kollegoiden välistä yhteistyötä ja jakaa asiantuntemusta. Se mahdollistaa yhteisen reflektoinnin ja tarjoaa uusien näkökulmien ja uudenlaisen osaamisen kehittämismahdollisuuksia. (Sinkkonen ym. 2018.) Ammatillisessa koulutuksessa yhteisopettajuudesta hyötyvät ammatillinen opettaja, erityisopettaja ja kaikki opiskelijat.

Yhteisopettajuus tukee opiskelijoiden oppimista

Yhteisopettajuus tukee opiskelijan oppimista monin tavoin ja vastaa hyvän ohjauksen kriteereihin (Opetushallitus 2024c). Se edistää kaikkien opiskelijoiden oppimista, koska kaksi ammattilaista pystyy paremmin eriyttämään opetusta.

Opiskelijat tarvitsevat runsaasti harjoitusta itsensä ilmaisuun sekä taitoja tunnistaa ja sanoittaa potentiaaliaan ja tuen tarpeitaan. He tarvitsevat runsaasti korjaavia kokemuksia opiskelijoina ja yhteisön jäseninä sekä vahvistusta sille, että he kelpaavat erilaisissa oppimisympäristöissä, työelämässä ja sosiaalisissa suhteissa. Ymmärtävä, tukea ja ohjausta tarjoava opetushenkilöstö on tärkein elementti, joka tukee opiskelijoita opintojen onnistumisessa, vahvistaa heidän osallisuuden kokemuksiaan ja muodostaa hyvän ammatillisen koulutuksen perustan. (Ryökkynen 2023.)

Kaikkien opiskelijoiden osaamisen näkyväksi tekeminen, oppimisen edistäminen tavoitteiden suuntaan ja tuen tarjoaminen oikea-aikaisesti voi olla yhdelle opettajalle haastava tehtävä. Opiskelijan saaman oppimisen tuen tulisi olla ennakoivaa ja oikea-aikaista eikä jälkikäteen korjaavaa. Erityisopettajan ja ammatillisen opettajan yhteisopettajuuden avulla voidaan vastata tähän ohjauksen vaatimukseen opetuksessa.

Yhteisopettajuudessa opiskelija saa omassa opetusryhmässään tarvitsemansa tuen oikea-aikaisesti ja pääsee soveltamaan omaksumaansa tietoa ja osaamista. Häntä voidaan tukea paremmin myös osallistumaan, ilmaisemaan itseään ja toimimaan ryhmässä verrattuna erityisopettajan tukipajassa tapahtuvaan yksilöohjaukseen. Omassa ryhmässä toimiminen ja vertaisten kanssa työskentely ovat oppimisessa tärkeää.

Yhteisopettajuuden avulla voidaan kehittää pedagogisesti oppimisen tukea ja erityisopetusta

Ajoittainen erityisopettajan ja opettajan toteuttama yhteisopettajuus on yksi ratkaisu pedagogiseen kehittämiseen. Uudenlaisessa, yhteistyöhön perustuvassa opetuskulttuurissa opettajien tulisi avata luokkansa ovet kollegoille ja kokea yhteistyökeskustelut arvokkaana reflektiona, ei arvosteluna. Näin yhteinen vastuu ja yhteistyö vahvistavat opettajan asiantuntijuutta, opetuskäytänteitä ja inklusiivisuutta. Yhteistyöstä saatavat voimavarat ja näkemykset tukevat opettajia työssään, kun moninaisten ja yksittäisten oppilaiden tarpeisiin voidaan vastata paremmin. (Vrt. Sinkkonen ym. 2018.)

Tähän muutokseen tarvitaan kuitenkin resursseja, mahdollisuuksia ja johdolta rakenteellista ja pedagogista linjausta oppilaitoksen yhtenäiseen toimintakulttuuriin.

Ammatillisen koulutuksen uudistus (Valtioneuvosto 2024) ohjaa oppimisen tuen ja erityisen tuen uudelleen organisointiin ammatillisissa oppilaitoksissa. Sen mukaan opettajat vastaavat oppimisen tuesta ja kapea-alaisien erityisen tuen tukitoimien toteutumisesta. Erityisopettaja on erityisen tuen asiantuntija ja vastaa erityisopetuksesta. Opettajien täytyy siis ottaa yhä enemmän vastuuta tuen antamisesta opiskelijoille. Lakimuutos auttaa ammatillissa oppilaitoksissa pohtimaan, miten konsultaatiota voidaan toteuttaa ja miten esimerkiksi yhteisopettajuus otetaan osaksi pedagogisia käytänteitä.

Jotta yhteisopettajuudesta saataisiin paras hyöty, tarvitaan opetushenkilöstön yhteistä aikaa suunnitteluun. Koskelan (2013) mukaan tarvitaan erityispedagogisen osaamisen jakamista: opettajat eivät koe henkilökunnalle järjestettäviä yksittäisiä koulutuspäiviä ratkaisuna ohjausosaamisen ja organisaation sisäisen moniammatillisen yhteistyön lisäämiseen, vaan se vaatii pitkäjänteistä pedagogiikan kehittämistä sekä jäsenneltyä yhteistyötä (DeMartino & Specht 2018; Sinkkonen ym. 2018).

Tahtotilaa konsultaation toteutukselle löytyy varmasti myös toisella asteella, mutta esteenä voivat olla ajan puute tai vuorovaikutustaidot (Paulsrud & Nilholm 2023; Sundqvist & Ström 2015). Erityisopettajan antama konsultaatio voi olla asiantuntijalähtöistä ratkaisujen etsimistä ja neuvojen antamista tai osallistujakeskeistä, reflektoivaa vastauksia etsivää tai yhteistyökeskusteluja, joissa molempien yhteinen asiantuntijuus tuottavaa ratkaisun.

Olipa konsultaation muoto mikä tahansa, siinä on kyse oman osaamisen jakamisesta työyhteisössä. Kun ammatillisen substanssin ja erityispedagogisen osaamisen asiantuntijat toimivat suunnitelmallisesti yhdessä, molempien osaaminen kehittyy ja konsultaatiomalli toteutuu. Erityisopettajan ja opettajan reflektoivat yhteistyökeskustelut mahdollistavat inklusiivisen pedagogiikan kehittämisen opetuksessa ja ohjauksessa. Ohjaus voi olla yksilöohjauksen lisäksi ryhmäohjausta. Yksilöllistä, segregoivaa erityisopetusta on kritisoitu siitä, että se leimaa opiskelijoita negatiivisesti, kun taas yleisesti tarjottuna sen ajatellaan olevan positiivista ja hyväksyttävää. (Räty 2016.)

Parhaimmillaan inklusiivisessa ammatillisessa koulutuksessa opiskelija saa tarvitsemansa yksilöllisen tuen omassa oppimisyhteisössään eli omassa ryhmässään. Opetushenkilöstöllä on hyvin erilaista osaamista, jonka jakaminen kehittää opetushenkilöstön pedagogista osaamista sekä turvaa laadullisesti opiskelijoille tarjottavaa ohjausta.

Asiantuntijuuden jakaminen ja moniammatillisen yhteistyön osaaminen huomioidaan myös ammatillisessa opettajankoulutuksessa entistä paremmin, joten opettajilla on valmiuksia toteuttaa yhteisopettajuutta keskenään ja erityisopettajan kanssa. Tulokset yhteisopettajuudessa ovat hyviä, koska opiskelijoiden osaaminen saadaan paremmin näkyville ja samalla opettajat oppivat toisiltaan.