Hygieniaosaamisen vaikeat käsitteet ja niiden oppimisen helpottaminen

Ravintola- ja catering-alan perustutkintoon kuuluu hygieniapassin suorittaminen. Hygieniapassitesti sisältää 40 oikein-väärin-väittämää, ja saavuttaakseen hygieniapassin opiskelijan tulee vastata oikein 34 kysymykseen. Hygieniaosaamistesti sisältää kysymyksiä mikrobeista, homeista, bakteereista, viruksista, itiöistä, steriloinnista, omavalvonnasta, pakkausmerkinnöistä, lämpötiloista, jätehuollosta ja desinfioinnista.

On välttämätöntä, että jokainen keittiössä työskentelevä henkilö tietää hygieniasta vähintään perusasiat. Aihe on tuleville keittiöalan ammattilaisille todella tärkeä, mutta hygieniaosaamistehtävää varten opiskeltava alue sisältää runsaasti vaikeita käsitteitä.

Hygieniaosaamisen sanasto voi olla haastava erityisesti sellaisille opiskelijoille, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi. Ammattiopisto Livessä tutkintokielenä on suomi, ja sen vuoksi kaikki opetus tapahtuu suomen kielellä, mukaan lukien hygieniaosaamisen opetus.

Miten näitä vaikeita hygieniaosaamisen käsitteitä avataan? Miten oppimista ja ymmärtämistä voidaan helpottaa ja miten oppimista voidaan tukea? Millaiset menetelmät, tavat ja opiskelumateriaali helpottaisivat hygieniaosaamisen opiskelua ammatillisessa erityisoppilaitoksessa, erityisesti suomi toisena kielenä -opiskelijoille?

Maahanmuuttajat opettelevat myös kieltä ja opiskelua

Ammatilliseen erityisoppilaitokseen ohjautuu vaativaa erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita, joista osa on maahanmuuttajia. Maahanmuuttajuus ei itsessään ole peruste erityiselle tuelle (ks. myös Kemi 2019).

Aikuiset maahanmuuttajataustaiset opiskelijat eivät välttämättä osaa lukea eivätkä kirjoittaa millään kielellä. Usein kyseessä on naisopiskelija, joilla ei ole ollut lapsuudessa mahdollisuutta opiskella kotimaassa.

Suppea tai olematon koulunkäyntitausta tarkoittaa, että opiskelijat ovat tottumattomia opiskeluun. Suomalainen koulutusjärjestelmä taas perustuu sille, että oppiminen on aktiivista uusien kokemusten ja tietojen sovittamista aiempaan tietoon. (Kemi 2019, 2.) Nämä asiat on otettava huomioon, kun maahanmuuttajataustaiset henkilöt opiskelevat haastavaa sanastoa sisältävää hygieniaosaamista.

Oppimisen haasteet ovat kantaväestölle ja maahanmuuttajille yhteisiä: ne voivat olla kognitiivisia vaikeuksia, muistin tai toiminnanohjauksen vaikeuksia, lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia tai matemaattisia erityisvaikeuksia. Maahanmuuttajien erityisen tuen tarpeet poikkeavat kuitenkin jossain määrin kantaväestön tarpeista, koska heidän suomen kielen taitonsa on puutteellinen (Kemi 2019, 2).

Pedagoginen saavutettavuus

Saavutettavuuden edistäminen koskee koko ohjaus- ja opetushenkilöstöä, ja sen tulisi olla olennainen osa arjen toimintaa oppilaitoksissa. Oppimisen ja opiskelijan osallisuuden näkökulmasta ohjaus- ja opetushenkilöstö ovat avainasemassa. Ammatillinen erityisopettaja voi omalla toiminnallaan ja pedagogisilla valinnoillaan edistää saavutettavuutta ja vahvistaa näin kaikkien opiskelijoiden yhdenvertaista mahdollisuutta opiskella ja oppia sekä tuntea kuuluvansa aktiivisena toimijana opiskelijaryhmään.

Pedagogisen saavutettavuuden edistäminen on erityisesti ohjaus- ja opetushenkilöstön tehtävä. Opiskelijalla on oikeus saada opetusta sekä oppia ja opiskella omien kykyjensä ja edellytystensä mukaisesti. Pedagogista saavutettavuutta edistävä opettaja valitsee opetus- ja ohjausmenetelmät siten, että opiskelijalla on mahdollisuus yksilöllisiin opintopolkuihin opinnoissaan.

Opetuksen ja ohjauksen lisäksi pedagogista saavutettavuutta edistää oppimisympäristö, jossa opiskelija tuntee olonsa turvalliseksi ja jossa hän voi ilmaista itseään ja omia ajatuksiaan. Opiskelu ja oppiminen mahdollistuvat, kun opiskelija pääsee esteettömästi paikalle, kokee olonsa turvalliseksi sekä voi osallistua, toimia ja oppia omien tavoitteidensa mukaisesti.

Ammatillisessa erityisoppilaitoksessa opetushenkilöstön antama oppimisen tuki on usein yksilöllistä kokonaisvaltaista tukea. Siinä huomioidaan – yksilöllisen oppimispolun ohella – oppimiseen liittyvä psyykkinen ja sosiaalinen tuki.

Keinovalikoima on laaja: kuvatukea, kertausta, kirjoittamista ja käytäntöä

Oppimista ja ymmärtämistä on mahdollista helpottaa käyttämällä monipuolisia opiskelumenetelmiä. Oppimisympäristöissä käytetyllä visuaalisella tuella tiedetään olevan hyviä vaikutuksia, koska se helpottaa ja varmistaa ymmärtämistä (Suokonautio 2021). Kuvalla voidaan siis havainnollistaa sellaista asiasisältöä, jonka ymmärtäminen on muuten haastavaa.

Ammattiopisto Livessä on käytössä hygieniaosaamisen selkokielinen oppikirja sekä kysymyskortit, jotka mukailevat oikeaa hygieniaosaamistestiä. Kuvatuellinen opiskelumateriaali toimisi hyvin näiden rinnalla. Hygieniaosaamista voitaisiin harjoitella kuvatuen avulla pari- tai ryhmätyöskentelynä sekä käytännön työssä.

Kuvatuen voisi sitoa käytännön opetukseen opetuskeittiössä esimerkiksi siten, että kylmiön ovessa voisi olla kuvatuettu lappu, jossa on kuvattu raaka-aineiden säilytyslämpötiloja. Astianpesukoneessa voisi olla samanlainen, jossa olisi kuvatuella kerrottu, millaisia lämpötiloja koneessa tulisi missäkin pesuohjelman vaiheessa olla. Käsienpesupisteellä voisi olla kuvatuki, jossa kuvataan pesemättömät kädet, jossa on runsaasti mikrobeja, ja pestyt kädet, jossa mikrobeja on huomattavasti vähemmän.

Maahanmuuttajalle, jonka suomen kielen taito on vasta alkava, asioiden opettaminen kuvatuen avulla on toimivaa. Kuvalla voidaan esimerkiksi osoittaa, kuinka nopeasti mikrobit lisääntyvät tai missä lämpötilassa jokin bakteeri kuolee.

Opitun toistaminen ja kertaaminen sekä aiemmin opitun aktivointi toimivat myös. Vaikeiden käsitteiden toistaminen esimerkiksi kirjoittamalla auttaa oppimaan. Maahanmuuttajataustaisella opiskelijalla voi olla käytössään vihko, johon hän kirjoittaa vaikeita käsitteitä, jotka ovat tulleet päivän aikana esille.

Myös kielen kuunteleminen on keskeistä uuden kielen sanastoa oppiessa (Tammelin-Laine (2014, 38). Sanojen oppiminen puhutusta kielestä on toimiva tapa laajentaa sanavarastoa oppimisen myöhemmässä vaiheessa. Tämä opetustapa toteutuu opetuskeittiön käytännön tilanteissa, joissa opiskelijoita ohjataan suullisesti.

Isojen kokonaisuuksien pilkkominen pienempiin osiin auttaa. Hygieniaopetuksessa tätä voi hyödyntää niin, että opiskellaan aihealue kerrallaan: esimerkiksi omavalvonta, mikrobit, homeet, bakteerit, virukset ja itiöt käsitellään omina kokonaisuuksinaan. Näiden pienempien kokonaisuuksien yhteydessä on helpompaa opiskella haastavaa sanastoa ja yhdistää sitä oikeisiin asioihin.

Erityisopettajan rooli opetuksessa

Erityisopettajan ydinosaamista on opiskelijoiden yksilöllisten tuen tarpeiden tunnistaminen sekä tarvittavien tukitoimien suunnittelu ja toteuttaminen. Erityisopettajan tulee havainnoida ja antaa tukea toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden haasteisiin. Myös opiskelijoiden vahvuuksien tunnistaminen ja tunnustaminen on tärkeää erityisopettajan työssä. Jokaisen opiskelijan kohtaaminen ja tukeminen yksilönä on tärkeää, ja siinä onnistuminen edellyttää vankkaa pedagogista osaamista. (Aarnio, Ryökkynen & Uusinoka 2024.)

Opettajan tulee ottaa huomioon vaikeita käsitteitä opetettaessa se, että sujuvasta puhekielen taidosta huolimatta käsitteiden ymmärtäminen, luetun ymmärtäminen tai kirjallinen tuottaminen voivat tuottaa vaikeuksia (Korkeamäki & Nukari 2014, 11). Toisinaan onkin niin, että maahanmuuttajien puhekieli on melko sujuvaa, mutta se ei ole suorassa yhteydessä käsitteiden opiskelun helppouteen.

Kohti tulevaisuutta

Vaativaa erityistä tukea toteuttavissa pedagogisissa tiimeissä on tyypillisesti useita eri aloja ja ammatteja edustavia toimijoita, joiden päämääränä on toteuttaa pedagogista kuntouttavaa ohjausta opiskelijan parhaaksi. Onkin tärkeää, että pedagogisen tiimin toimijat puhaltavat yhteen hiileen: he yhdistävät osaamisensa ja tavoittelevat arvostavaa vuorovaikutusta ja ratkaisujen löytämistä opiskelijan ja tämän läheisten kanssa.

Tällaisessa toimintatavassa on kyse moniammatillisesta ja monialaisesta yhteistyöstä, jossa tiimin ja yhteistyöverkostojen välinen aito yhteistyö korostuu. Se mahdollistaa jokaisen osallisuuden ja tiedon jakamisen kaikkien ammattilaisten kesken.

Reflektiivinen toimintatapa vahvistaa tietoisuutta myös omista pedagogisista toiminta- ja ajattelutavoista. Erilaisia oppimistilanteita, kokemuksia ja ajattelua voi pohtia itse tai ottaa niitä puheeksi kollegojen tai tiimin jäsenten kesken. Valmius ja taito tarkastella omaa erityisopettajuutta ja asiantuntijuutta uuden oivaltamisen ja syvällisemmän tietämisen näkökulmasta liittyy kiinteästi kehittävään reflektioon. Reflektiivinen toimintatapa rakentaa työyhteisön kehitysmyönteistä toimintakulttuuria ja tukee näin laadukasta opiskelijalähtöistä vaativan erityisen tuen ohjaus- ja opetustyötä. (Aarnio & Nuutila 2023.)