Pedagogiikka
Julkaistu : 07.03.2025
Oletko miettinyt, miten reagoit epävarmuuteen opetus- tai oppimistilanteessa? Epävarmuus tunteena voi hämmentää, mutta samalla se voi avata ovia uusille oivalluksille ja luovuudelle. Emme voi paeta epävarmuutta – sen sijaan voimme oppia hyödyntämään sitä oppimisessa.
Yksi tapa tutkia omaa epävarmuuttaan on luoda siitä metafora. Onko se kuin ”suklaarasia” vai ”heikoilla jäillä seisomista”? Tämä auttaa meitä ymmärtämään omia reaktioitamme ja tarkastelemaan suhtautumistamme epävarmuuteen: siedämmekö sitä, kohtaammeko sen vai hyödynnämmekö sitä oppimisessamme (ks. enemmän Small & Schmutte 2022).
Ymmärryksemme on superkompleksissa maailmassa jatkuvan kyseenalaistamisen kohteena, mikä tekee ajattelusta ja päätöksenteosta epävarmuudessa pysyvää (esim. Barnett 2000). Generatiivinen tekoäly lisää epävarmuutta sekä olemiseen että oppimiseen, sillä se muuttaa tiedon tuottamisen ja ymmärtämisen ehtoja (esim. Giacomelli 2024). Nämä kaikki muutokset edellyttävät valmiutta itsereflektioon, kykyä sietää keskeneräisyyttä ja joustavuutta kohdata uutta tietoa avoimen kriittisesti.
Oppimisympäristöissä nämä epävarmuutta tuottavat muutokset ilmenevät tilanteina, joissa seuraavat askeleet ovat epäselviä, tunnistetaan useita mahdollisia polkuja tai oletus yksittäisestä lopputuloksesta haastetaan. Epävarmuuden ei kuitenkaan tarvitse olla pelottava uhka, vaan se voi toimia herätteenä uudelle ajattelulle, uskomuksille ja toimille (Beghetto 2020; Sobe 2023).
Ei-toivottava epävarmuus voi puolestaan aiheuttaa turhautumista ja estää oppimista, jos sitä ei hallita oikein. Tavoitteena on löytää eräänlainen tuottava epävarmuus, joka edistää oppimista ja itsenäistä ajattelua (Manz 2018; McLaughlan ym. 2021). Tämä edellyttää opettajilta kykyä luoda oppimisympäristöjä, joissa epävarmuus ei ole uhka vaan mahdollisuus (Beghetto 2017).
Rakenteistettu epävarmuus
Epävarmuuden integroiminen oppimisympäristöihin ei tarkoita kaaoksen luomista vaan rakenteisen epävarmuuden hyödyntämistä. Vaikka epävarmuus on olemukseltaan ”ei-tietämisen tila”, sitä voidaan tietoisesti muotoilla oppimiskokemuksiin. Rakenteistettu epävarmuus (Beghetto 2019; 2020; 2023) tarkoittaa, että opiskelijoille tarjotaan mahdollisuuksia kohdata epävarmuutta tukevassa ja jäsennellyssä oppimisympäristössä. Tähän sisältyy ennalta määrättyjen ja vielä määrittelemättömien elementtien yhdistäminen oppimiskokemuksiin. Ennalta määritetyt elementit voivat olla esimerkiksi osaamistavoitteet, työskentelytavat ja arviointikriteerit.
Määrittelemättömät elementit voivat liittyä esimerkiksi siihen, mitä materiaaleja he käyttävät tai miten he ratkaisevat ongelmia. Työelämäprojekteissa opiskelijat kohtaavat usein yllättäviä ja määrittelemättömiä elementtejä, kuten erilaisia menetelmiä tavoitteiden saavuttamisessa ja ainutlaatuisia ongelmanratkaisutilanteita. Tämä lähestymistapa antaa opiskelijoille merkittävää toimintavapautta ja vastuuta, mikä puolestaan edistää heidän oma-aloitteisuuttaan ja oppimiskykyään. Samalla ohjaus ja tuki varmistavat, että oppimisprosessi pysyy tavoitteellisena ja osaamista kehittävänä.
Epävarmuuden pedagogiset strategiat
Epävarmuutta voidaan hyödyntää pedagogisessa työssä monin tavoin (esim. Starrett ym. 2024). Sen lisääminen on mahdollista herättämällä uteliaisuutta, esittämällä haastavia kysymyksiä ja rohkaisemalla kriittiseen ajatteluun, mikä kannustaa opiskelijoita tarkastelemaan asioita uusista näkökulmista. Epävarmuuden ylläpitäminen puolestaan tukee ajattelun kehittymistä, kun keskusteluja pitkitetään, erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja tunnistetaan ja ymmärrystä syvennetään.
Joskus epävarmuuden vähentäminen on kuitenkin tarpeen, ja sitä voidaan tehdä kannustamalla aktiiviseen osallistumiseen, ohjaamalla opiskelijoita tiedonhankinnan pariin ja tarjoamalla tarvittavaa tukea. Aina ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista ratkaista epävarmuutta heti, vaan sitä voidaan myös lykätä. Kun opiskelijoiden epävarmuus tunnistetaan, mutta huomio pidetään olennaisessa, voidaan avoimiin kysymyksiin palata myöhemmin, jolloin ne voivat avautua uudella tavalla. (Esim. Starrett ym. 2024.)
On tärkeää tasapainottaa näitä strategioita siten, että epävarmuus tukee oppimista eikä aiheuta liiallista turhautumista. Epävarmuuden pedagogiikka haastaa perinteisiä opettajan ja opiskelijan rooleja. Opettajan rooli muuttuu asiantuntijasta ohjaajaksi ja mahdollistajaksi. Opettaja ei enää tiedä kaikkia oikeita vastauksia, vaan hänen tehtävänään on luoda oppimisympäristöjä, joissa opiskelijat voivat itse löytää ratkaisuja. Opiskelijan roolissa korostuu aktiivinen toimijuus. Opiskelijoilla on yhä enemmän toimintavapautta ja vastuuta omasta oppimisestaan. Tämä edellyttää sekä opettajilta että opiskelijoilta uudenlaista ajattelutapaa ja rohkeutta kohdata epävarmuutta.
Epävarmuuden hyödyntäminen työelämäprojekteissa
Työelämäkumppanien kanssa toteutetut projektit, kuten Haaga-Helian tarjoama Experience Designer (kokemusmuotoilijan) -opintokokonaisuus (30 opintopistettä), tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden epävarmuudessa ja epävarmuudesta oppimiseen. Oppimisen kaaret (Kavanagh 2019; Buenerd 2024) transformatiivisena oppimisprosessina ja palvelumuotoilun tuplatimanttikehys (esim. Design Council 2025) toimivat tukea antavina rakenteina tässä opintokokonaisuudessa.
Epäselvät ongelmat ja haasteet pakottavat opiskelijat soveltamaan tietojaan ja taitojaan työelämäkumppanien kanssa. Työelämäprojektien kiehtovuus piileekin juuri siinä, että epävarmuus ruokkii innovatiivisuutta. Opiskelijat työskentelevät ainakin kolmen keskeisen epävarmuustekijän kanssa. Ryhmätyöskentely on projektien kaksiteräinen miekka: ihmiset ovat sekä niiden merkittävin voimavara että suurin haaste. Kun erilaiset persoonallisuudet, työskentelytavat ja motivaatiotasot kohtaavat, syntyy väistämättä jännitteitä. Juuri näistä jännitteistä kumpuavat usein yllättävimmät ideat ja innovatiivisimmat ratkaisut.
Toinen merkittävä tekijä on yhteistyö yritysten kanssa. ”Miksei he vastaa viesteihimme?”, ”Kuinka heidän kanssaan tulisi kommunikoida?”, ”Mitä he oikeastaan odottavat minulta ja tiimiltäni?” ovat kysymyksiä, jotka pyörivät opiskelijoiden mielessä. Kolmas tekijä on palvelumuotoilu työskentelyprosessina: vaikka opettajat kehottavat luottamaan prosessiin, opiskelijoiden epävarmuus lopputuloksesta on alati läsnä. Kun luodaan uusia ratkaisuja ja tavoitellaan erilaisia näkökulmia, ei voida etukäteen määritellä lopputulosta vaan pitää antaa niiden syntyä prosessin aikana.
Itse oppimisprosessia voisi jopa kuvata Ingoldin (2011) wayfaringin (polun tekemisenä) kehyksen avulla, jossa opiskelijoiden etenemistä verrataan matkantekoon ilman ennalta määritettyä tarkkaa reittikarttaa. Tässä lähestymistavassa korostuu prosessin merkitys lopputuloksen sijaan. Opiskelijaryhmät kulkevat eteenpäin reagoiden jatkuvasti ympäristöönsä, mukauttaen suunnitelmiaan kohtaamiensa tilanteiden mukaan. Tässä toimintakehyksessä ryhmät eivät seuraa lineaarista polkua vaan rakentavat reittiään kulkiessaan. He tutkivat avoimesti, kokeilevat erilaisia lähestymistapoja ratkaista ongelmia ja reflektoivat kokemuksiaan yhdessä. Tässä työskentelytavassa epävarmuus ei ole ongelma vaan luonnollinen osa oppimisprosessia. Toimintasuunnitelmat kehittyvät orgaanisesti, kun ryhmät kohtaavat uusia haasteita ja mahdollisuuksia.
Ohjaavat opettajat toimivat tukijoina tällä tutkimusmatkalla, mutta eivät tarjoa valmiita vastauksia. He auttavat ryhmiä navigoimaan epävarmuudessa ja löytämään oman suuntansa. Yksi tapa tukea opiskelijoita on viikottaiset tiimicoaching-tapaamiset, jonne opiskelijat voivat tuoda haasteitaan ja kysymyksiään. Wayfaring kannustaa opiskelijoita arvostamaan matkan varrella tapahtuvia oivalluksia ja kohtaamisia yhtä paljon kuin lopullista päämäärää.
Erilaiset oppimisprosessia jäsentävät kehykset auttavat opiskelijoita jäsentämään ja tunnistamaan omaan oppimismatkaansa ja löytämään luovia ratkaisuja. Opiskelijat oppivat luottamaan prosessiin, kehittämään omaa toimijuuttaan ja sietämään epävarmuutta, mikä on merkittävä taito tulevaisuuden työelämässä (Alanko-Turunen & Alhonen 2020).
Epävarmuutta hyödyntämään oppimisessa
Epävarmuus on olennainen osa oppimista ja elämää, eikä sitä tulisi nähdä pelkästään negatiivisena asiana. Oikein hyödynnettynä epävarmuus voi olla voimakas oppimisen ja kehityksen moottori. Tärkeintä on, että opettajat ja opiskelijat oppivat kohtaamaan, hallitsemaan ja hyödyntämään epävarmuutta luovalla ja rakentavalla tavalla. Tärkeää on muistaa, että epävarmuuden kohtaaminen on avain innovaatioihin ja uuden ymmärryksen saavuttamiseen
Teksti pohjautuu Haaga-Heliassa 30.1.2025 Complex Adaptive Systems Winter Symposium 2025: How to Deal with Uncertainty? pidettyyn esitykseen.
Lähteet
Alanko-Turunen, M. & Alhonen, M. 2020. Ketä tässä oikein pitää miellyttää – paikan neuvottelua työelämäpedagogisessa kokemusmuotoilijan opintokokonaisuudessa. Teoksessa K. Mäki (toim.) Oppiva asiantuntija vai asiantuntijaksi opiskeleva, s. 65–79. Haaga-Helia julkaisut 10/2020. Helsinki.
Barnett, R. 2000. Supercomplexity and the curriculum. Studies in Higher Education, 25, 3, s. 255–265.
Beghetto, R. A. 2019. Structured uncertainty: How creativity thrives under constraints and uncertainty. Teoksessa C. Mullen (toim.), Creativity Under Duress in Education? Resistive Theories, Practices, and Actions. Springer.
Beghetto, R. A. 202). Uncertainty. Teoksessa V. Glăveanu (toim.), The Palgrave Encyclopedia of the Possible. Palgrave Macmillan.
Beghetto, R. A. 2023. Uncertainty x Design. Cambridge University Press.
Buenerd, L. 2024. A summary of learning arch design. Perfectio – Transformation Autumn 2024
Giacomelli, G. 2024. Me automated, Us, augmented: Improve how we work, organize, and innovate by augmenting intelligence, individual and collective, with the new AI (White paper).
Design Council UK. 2025. The Double Diamond: A universally accepted depiction of the design process.
Ingold, T. 2011. Being Alive: Essays on Movement, Knowledge and Description. Routledge. London and New York.
Kavanagh, S. 2019. Learning arch and design: users’ manual.
Manz, E. 2018. Designing for and analyzing productive uncertainty in science investigations. Teoksessa J. Kay, & R. Luckin (toim.), Rethinking learning in the digital age: Making the learning sciences count. 13th International Conference of the Learning Sciences (ICLS). London, UK: International Society of the Learning Sciences.
McLaughlan, R., Pert, A., & Lodge, J. M. 2021. Productive uncertainty: The pedagogical benefits of co-creating research in the design studio. International Journal of Art and Design Education, 40, 1, s. 184–200.
Small, A. & Schmutte, K. 2022. Navigating ambiguity: Creating opportunity in a world of unknowns. Ten Speed Press.
Sobe, N. W. 2023. Uncertainty as Ignorance? Governing Futures of Education. ECNU Review of Education, 0(0).
Starrett, E., Jordan, M. E., Chen, Y., Park, J., & Meza-Torres, C. 2024. Desirable uncertainty in science teaching: Exploring teachers’ perceptions and practice of using student scientific uncertainty as a pedagogical resource. Teaching and Teacher Education, 140, 104456–104456.