Inklusiivisemman oppimiskokemuksen rakentaminen ammattikorkeakoulussa – esimerkkejä toisen kotimaisen kielen opetuksen käytännöistä

Inklusiiviselle opetukselle on ammattikorkeakoulussa kysyntää. Jokaisella opintojaksolla on mukana yksilöllisistä järjestelyistä ja tuesta hyötyviä opiskelijoita. Yhtä lailla mukana on opiskelijoita, jotka eivät juuri tukea tarvitse. 

Käyn tässä artikkelissa läpi, kuinka rakensin inklusiivisempaa oppimiskokemusta ruotsin kielen opintojaksototeutuksellani. Tarkastelen Moodle-oppimisympäristöä, oppituntien kulkua, opiskelijoiden itsenäisestä opiskelua, arviointia ja opiskelijoilta saamaani palautetta. 

Oppimisen haasteiden medikaalinen ja sosiaalinen malli  

 Suomessa yhdenvertaisuuslakiin on (1325/2014, § 15) kirjattu opiskelijan oikeus koulutukseen kohtuullisin mukautuksin. Tällaista yksilöllisiin järjestelyihin perustuvaa saavutettavuuden parantamista voi kutsua medikaalisen mallin pohjalta toteutuvaksi. Medikaalisessa mallissa ajatuksena on, että opiskelijan haaste, kuten lukivaikeus, diagnosoidaan, minkä jälkeen opiskelijalle tarjotaan yksilöllisiä järjestelyjä. (Pesonen & Nieminen 2021, 64-65.) 

Sosiaalisen mallin mukaan ongelma on ympäristössä, ei opiskelijassa. Sosiaalisen mallin mukaan opetusta tulisi kehittää niin, että siitä poistetaan oppimisen esteitä. (Pesonen & Nieminen 2021, 67-69.) Aiemmin olen opettajana toiminut medikaalisen mallin pohjalta, mutta nyt halusin toimia sosiaalisen mallin pohjalta.

Inklusiivisuus Svenska för arbetslivet -opintojaksolla 

Rakensin inklusiivisempaa oppimiskokemusta kaikille opiskelijoille pakollisella viiden opintopisteen laajuisella Svenska för arbetslivet –opintojaksolla syksyllä 2024. Valitsin toteutuksen, joka toteutettiin ilta-aikaan Zoomissa. Oppimisympäristönä toimi Moodle. Toteutus oli kahdeksan viikon pituinen, ja tapaamisia oli kerran viikossa. 

Aloitin opintojakson muokkauksen hyvissä ajoin. Kuuntelin opiskelijoiden ajatuksia jo edellisten toteutusten aikana ja kyselin heiltä, mitkä asiat tukivat tai vaikeuttivat heidän oppimistaan. Osallistin opiskelijoita suunnittelutyöhön. Tein muistiinpanoja ja annoin ajatusten kypsyä. Ajoissa aloittaminen oli hyvä ratkaisu. Varsinaiseen muokkaustyöhön kului paljon aikaa, eikä saavutettavuustyö ole valmis vieläkään. 
 
En juurikaan valmistanut uutta materiaalia opintojaksolleni vaan hyödynsin olemassa olevaa. Selkeytin ja yksinkertaistin. Muokatessani pohdin, milloin opiskelijat ovat tavallisesti pyytäneet apua tai esittäneet tarkentavia kysymyksiä tehtävänannosta, missä kohdissa olen muokannut tehtävää lennossa oppitunnin aikana, ja missä vaiheessa aikataulu on usein ollut liian tiukka. Pohdin myös, missä kohdissa materiaalia on ollut päällekkäistä tietoa, ja milloin minulla on ollut tapana sanoa opiskelijoille tehtävän olevan vapaaehtoinen. Kiinnitin myös huomiota kohtiin, joissa opiskelijat ovat olleet aktiivisia ja joissa eivät.

Moodle-oppimisympäristö kaikille sopivaksi

Saavutettavampaa toteutusta suunnitellessani karsin materiaalia Moodlesta. Säilytin keskeisimmän sisällön ja poistin vähemmän tärkeän. Pohdin, miksi tietty sisältö on mukana toteutuksella ja miten se tukee oppimista.
 
Pyrin helppolukuiseen ja konkreettiseen sisältöön. Esimerkiksi eräässä tehtävässä oli ruotsinkielisiä, työelämään liittyviä, tärkeitä sanoja eri väreillä ristiin rastiin. Kuva näytti iloiselta, mutta kieltä harjoitteleville opiskelijoille se oli vaikeaselkoinen. Muutin tehtävän niin, että kirjoitin sanat allekkain ja lisäsin mukaan suomennoksen sekä lyhyen esimerkkifraasin. Muutosten jälkeen opiskelijat osallistuivat tehtävään rohkeammin.  
 
Tein opintojakson valmiiksi ennen toteutuksen alkamista. Koko Moodlen sisältö oli alusta alkaen näkyvissä opiskelijoille, ja näin he saattoivat ennakoida ja suunnitella ajankäyttöään. Listasin Moodlen ensimmäiseen osioon opintojakson pakolliset oppimistehtävät, ja opiskelijat pystyivät seuraamaan edistymistään näissä tehtävissä Edistymisen seuranta -työkalun avulla. Ensimmäisessä osiossa oli tietoa myös opintojakson arvioinnista.  
 
Avasin Moodlen sisällön opiskelijoiden nähtäväksi muutama päivä ennen opintojakson alkua. Lähetin opiskelijoille viestin ja pyysin heitä kurkkaamaan jo etukäteen Moodle-sivuille, ettei heitä turhaan jännittäisi saapua Zoomissa pidettävään alkutapaamiseen.  
 
Perusteellinen opintojakson suunnittelu on kaiken a ja o. Olin muokannut materiaalin ja ohjeistuksen saavutettavammaksi, suunnitellut aikataulun joustavaksi ja miettinyt jokaisessa kohdassa loppukäyttäjien kirjavaa joukkoa. Opiskelijapalautteen mukaan tehtävien suorittaminen oli selkeiden ohjeiden ansiosta mielekästä. Opiskelijat kehuivat myös tehtävien monipuolisuutta.

Saavutettavuutta oppitunneille 

Opettamani ruotsin kielen opintojakso on monelle opiskelijalle haastava ja jännittävä. On tärkeää luoda turvallinen ilmapiiri heti opintojaksototeutuksen alussa, jotta opiskelijoiden pahin jännitys laantuu. Hyvä ilmapiiri tukee myös oppimista. Opetuksen alkaessa ja opiskelijoita tavatessani halusin ottaa erityisopettajamaisen lähestymistavan opiskelijoihin. Käytän seuraavassa preesensmuotoa, koska opintojakson rakentaminen on alati käynnissä oleva prosessi.  
 
Ennakoitavuus on tärkeää opintojaksolla. Opiskelija tietää ennen oppitunnille tuloa, mistä oppitunti koostuu. Tämä lieventää opiskelijan mahdollista jännitystä, ja opiskelija voi valmistautua aiheisiin etukäteen. Oppituntini noudattavat usein samaa kaavaa. Se tuntuu minusta luontevalta ja opiskelijoista turvalliselta. Tulen hieman etuajassa Zoomiin, mikä mahdollistaa jutustelun opiskelijoiden kanssa ennen varsinaisen oppitunnin alkua. Oppitunnin alettua katsomme, mitä olemme tehneet ja oppineet edellisellä kerralla ja mitä tällä kerralla teemme. Kukin opiskelija kurkkaa omaa Edistymisen seuranta -työkaluaan, mitä siellä näkyy tai olisi hyvä näkyä. 

Oppitunneilla on vahvasti keskusteleva ote, mikä kävi ilmi myös opiskelijapalautteista, joissa todettiin, että opiskelijoita osallistettiin aktiivisesti keskusteluun. Mitä tärkeämpi keskustelu on, sitä tärkeämpää on saada keskustella virkeänä. Oppitunnin alkupuolella toivon opiskelijoilta aktiivisempaa osallistumista, ja loppupuolella pyrimme harjoituksiin, joissa passiivisempikin läsnäolo riittää. 

Kerron ennen jokaista harjoitusta tai tehtävää, kuinka pitkän aikaa tehtävää on määrä harjoitella. Jokaisen oppitunnin lopussa kertaan, mitä olemme tehneet ja mikä on ollut tärkeintä sisältöä. Kerron, mitä asioita emme enää harjoittele yhdessä ja mihin taas palaamme vielä. Kaikki ohjeet ovat nähtävissä myös kirjallisesti. Olen vähentänyt tehtävien määrää, jotta olemme saaneet enemmän aikaa käyttöömme. Laatu on korvannut määrän: kun ei ole kiireen tunnetta, voi edetä rauhallisesti, toistaa ja kerrata. On aikaa myös muistutella.

Oppitunti on lähes kolmen tunnin mittainen. Jossain vaiheessa pidetään noin 15 minuutin tauko, ja yleensä opiskelijoilla on mahdollisuus valita, missä välissä tauko pidetään.  
 
Kun opetus päättyy, opiskelijoilla on mahdollisuus jäädä juttelemaan kanssani. Opetuksen jälkeen lähetän opiskelijoille viikkoviestin, jossa kerron mahdollisimman selkokielisesti ajankohtaisia asioita, kuten seuraavaksi opiskeltavan asian sisällön tai takarajan seuraavalle oppimistehtävälle. Käytän ystävällisiä sanamuotoja, kuten ”Toivon jokaisen tekevän…” tai ”Teethän…”.   

Myönteisiä kokemuksia ja yksilöllistä etenemistä

 Ruotsin opiskelusta monella on huonoja koulukokemuksia. Pyrin suunnittelemaan oppimistilanteet niin, että ne vahvistaisivat myönteisiä kokemuksia. Etenemme pienin askelin, jotta jokaisella on mahdollisuus onnistua. Keskityn opiskelijoiden vahvuuksiin. En kehu tyhjästä, mutta kehun pienestä. Osaavammat opiskelijat etenevät omaan tahtiinsa. 

Jokaisella oppitunnilla opiskelijoilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä käsittelyssä olevasta teemasta – ja teeman ulkopuoleltakin. Opiskelijoiden ei tarvitse tehdä muistiinpanoja. Kirjoitan itse muistiinpanoja Moodleen, käsittelyssä olevan sisällön loppuun, otsikolla ”Tuntimuistiinpanoja + päivämäärä”. Ennen oppituntia en juuri tiedä, mitä keskustelemme ja mitä muistiinpanoja kirjoitan. Vain käsiteltävä teema on selvillä. 

Inklusiivisemman opetustilanteen voi luoda pelkästään keskustelemalla ja olemalla aktiivisesti vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa. Inklusiivisuutta lisää myös vaihtoehtojen määrä. Esimerkiksi yritysesittelytehtävässä opiskelija saa valita, esittääkö hän tehtävän Zoomin pienryhmässä vai tekeekö hän aiheesta videoesittelyn. Tällainen vaihtoehtoisuus tuo vaihtelua myös opettajan työhön, mutta koska opiskelijaryhmät ovat isoja, vaihtoehtoja miettiessä opettajan on ajateltava myös omaa jaksamistaan.  

Saamani palautteen mukaan opintojaksolle oli opiskelijoiden alkujännityksestä huolimatta miellyttävää osallistua. Opiskelijat kehuivat myös sisällön ja toteutuksen käsittelytapojen mukautusta opiskelijaryhmän tarpeiden mukaan.

Monet opiskelijat opiskelevat etätapaamisissa mustien ruutujen takana. Se käy minulle. Olen jopa ajatellut, että mustat ruudut haastavat minua opettajana. Jos näkisin hymyileviä kasvoja, saattaisin panostaa vuorovaikutustilanteisiin vähemmän. Mielestäni on myös tärkeää, ettei opettaja yhtäkkiä testaa opiskelijaa kutsumalla häntä nimellä ja pyytämällä vastaamaan. Esillä ja äänessä olon tulee lähteä opiskelijasta itsestään. 

 Saavutettavuutta itsenäiseen opiskeluun 

Zoom-tapaamisissa aikaa käytetään runsaasti suullisiin keskusteluihin sekä opiskelijoiden esittämien kysymysten läpikäymiseen. Muuten opiskellaan itsenäisesti. Käytän oppitunneilla aikaa opiskelustrategioista kertomiseen, jotta opiskelijoiden itsenäinen opiskelu olisi tehokasta.  

Opintojakson arviointi 

Arviointi on tärkeä osa opintojaksoa. Toisen kotimaisen kielen arvosanat on sidottu lainsäädäntöön, joten on väliä, saako opiskelija opintojakson arvosanaksi esimerkiksi kolme vai neljä. Arvosanat 1-3 viittaavat tyydyttäviin tietoihin, ja arvosanat 4 ja 5 hyviin tietoihin. Kirjallisesta ja suullisesta osuudesta annetaan erikseen arvosanat.  
 
Esittelen arviointikriteerit opiskelijoille hyvissä ajoin. Kerron konkreettisesti, millaista suullinen osaaminen on arvosanan yksi saavalla opiskelijalla, millaista arvosanaa neljä tavoittelevalla opiskelijalla jne. Annan palautetta läpi opintojakson suullisia harjoituksia kuunnellessani. Pyrin tarjoamaan jokaiselle opiskelijalle hänen tasolleen sopivaa haastetta.  

Opintojakson päätteeksi järjestetään loppukeskustelut ja kirjallinen koe Examissa. Nekin ovat oppimistilanteita. Mikäli opiskelija tarvitsee yksilöllisiä järjestelyjä loppukeskustelun paikan tai ajan suhteen, pyrin järjestämään sellaisia. Exam on sähköinen, valvottu koe, jonka voi tehdä monessa koulumme toimipisteessä. Exam ei ole aikaan sidottu. Examissa koeaikaa on runsaasti jokaiselle kokeentekijälle, eikä kenenkään tarvitse erikseen anoa lisäaikaa opettajalta. Mikäli opiskelija ei suoriudu riittävän ansiokkaasti ensimmäisellä kerralla, hän saa uusia kokeen.  

Inklusiivinen ammattikorkeakoulu syntyy yhdessä tekemällä 

 Opettajan näkökulmasta inkluusion edistäminen tarkoittaa konkreettisia toimia: opetuksen ja opintojakson sisällön kehittämistä. Jotta inkluusio vahvistuisi ammattikorkeakouluissa, tarvitaan opettajien osaamisen kehittämistä. Tarvitaan myös aikaa ja vapautta uudenlaisen ajattelun kehittymiseen. Yhteistyötä erityisopettajien ja opettajien välillä tulee aktiivisesti lisätä. 
 
Inkluusio toteutuu yhteistyössä opiskelijoiden kanssa, ei vain heitä varten. Opintojakso kehittyy parhaiten opiskelijoilta saadun palautteen ja heidän oppimisensa tarkkailun pohjalta. Opiskelijoiden kuuntelu ja heidän työskentelynsä seuraaminen kehittää opettajia erityispedagogisina osaajina.   
 
Inkluusion edistäminen ammattikorkeakouluissa edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa.