Opinto-ohjaajat tarvitsevat ajan ja paikan ura- ja ohjausteorioiden käsittelyyn

Ura- ja ohjausteoriat ovat ohjaustyötä tekevien ydinosaamista. Ohjaustyön arjessa ajankohtaisten teorioiden kehittymisen aktiivinen seuraaminen saattaa unohtua. Haaga-Helian ja Hämeen ammattikorkeakoulujen ammatillisten opettajakorkeakoulujen järjestämässä Ohjauksen tietotaidon päivittäminen -koulutuksessa oltiin aiheen ytimessä. Koulutuskokonaisuus muodostui kahdesta itsenäisestä kurssista, joiden aikana opinto-ohjaajan tehtävissä olevat saivat mahdollisuuden pysähtyä ohjausteorioiden ja ohjausmenetelmien äärellä.

Opinto-ohjaajat elävät kiireistä arkea

Aikaisemmin julkaistussa ehdotuksessa ohjausosaamisen kuvauksista tulee useammassa kohdassa esille ohjaustyötä tekevien teoreettisen osaamisen merkitys (Vuorinen ym. 2023). Opinto- ja uraohjausteorioiden merkityksestä osana opinto-ohjaajien koulutusta on keskusteltu Suomessa pitkään (vrt. Helander & Seinä 2005; Vanhalakka-Ruoho 2015).

Opinto- ja uraohjaajien kouluttajina ja tutkijoina olemme aika ajoin saaneet kuulla opinto-ohjaajilta toiveita ajasta ja paikasta ohjausteoreettisten asioiden käsittelyyn sekä teoreettisen ohjausosaamisen syventämiseen. Ohjaustoiminnan tasolta nousseet toiveet ja tarpeet olivat motiivimme tämän koulutuskokonaisuuden suunnittelulle.

Täydennyskoulutuksen tarve ja osallistujien halu oppia uutta oli aistittavissa toteutuksen ensimmäisistä hetkistä alkaen. Jo ensimmäisen tapaamiskerran kuulemiskierroksella vahvistui tieto, että moni opinto-ohjaaja elää kiireistä arkea ja teoreettiselle pohdinnalle ei ole ollut aikaa. Samoin joillakin osallistujilla oli tilanne, jossa he toimivat oppilaitoksessa tai koulutusyksikössä ainoana opinto-ohjaajana. Heidän arjessa ei ollut henkilöä, joka olisi ollut samoista teoreettisista lähestymistavoista valmis keskustelemaan.

Teoriat ja niiden soveltaminen arkeen

Ura- ja opinto-ohjausteorioihin painottuvassa koulutuskokonaisuudessa osallistujat pääsivät tarkastelemaan omaa ohjausosaamistaan teorioiden osalta. Koulutuskokonaisuuden alussa kouluttajina annoimme yleiskuvauksen ura- ja ohjausteorioista. Ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen osallistujat syventyivät yhteen pienryhmässä valitsemaansa teoriaan tarkemmin ja tekivät teorian pohjalta omassa ohjauksen arjessa kokeilun ohjausmenetelmästä. Kokeiluista jaettiin ajatuksia vertaisryhmissä ja näin osallistujat kerryttivät omaan arkeensa teoriataustan pohjalta tehtyjä menetelmäkokeiluja. Ura- ja ohjausteoriat lähtivät siis elämään suomalaisen ohjauksen arkeen.

Koulutuksessa osallistujat tarkastelivat myös omaa käyttöteoriaansa (vrt. Argyris & Schön 1974). He saivat kokeilla oman käyttöteoriansa maalaamista vesiväreillä. Pensselin kastaminen vesiväriin ura- ja ohjausteorioiden äärellä on monelle uusi kokemus, joka laittaa samalla tarkastelemaan kriittisesti ohjauksessa käytettyjä menetelmiä. Ajatus siitä, mikä minulle ohjaajana sopii ja millainen lähestyminen ohjattavalle sopii luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen luomisessa: siinä asiat saavat uusia merkityksiä tyhjän paperin ja väripaletin äärellä.

Teorioiden yhteyksiä syvensimme koulutuksen loppuvaiheessa tuomalla postmoderneja teorioita yhdistävä integratiivinen näkökulma teoriakatsauksen kokonaisuuteen.

Täydennyskoulutus antaa mahdollisuuden pysähtyä ja jakaa ajatuksia

Koulutukseen osallistuneiden ohjauskoulutuksiin osallistuminen vaihteli. Osa oli työskennellyt pitkään opinto-ohjaajana, ja opinto-ohjaajan kelpoisuuden antaneesta koulutuksesta oli pidemmän aikaan. Toisille opinto-ohjaajana työskenteleville opinto-ohjaajan 60 opintopisteen koulutus oli suunnitelmissa lähitulevaisuudessa. Täydennyskoulutus tarjosi osallistujille mahdollisuuden ohjaustyön teorioiden päivittämiseen.

Osallistujilta saatu palaute on luokiteltavissa neljään seuraavaan pääkohtaan.

1. Ura- ja ohjausteoria tietouden lisääminen ja päivittäminen
2. Ideat käytännön työhön ja ohjaustyössä käytettyjen menetelmien peilaaminen teoriaan
3. Vertaisilta oppiminen
4. Rohkeus kokeilla ja ajatella toisin

Koulutuksen aikana opinto-ohjaajat päivittivät osaamistaan ja pääsivät kokeilemaan useampia menetelmiä omassa arjessaan. Omassa työssään voi helposti ura- ja ohjausalan ammattilainenkin urautua, jos riittävää reflektiota omasta toiminnastaan ei harjoita.

Työkalupakki osallistujien omaan arkeen kasvoi koulutuksen aikana. Kaikkia ideoita ei koulutuksen aikana osallistujat ehtineet viemään omaan ohjauksen arkeen, mutta työkalupakissa olevat ideat jäivät odottamaan sopivaa hetkeä opinto-ohjaajan arjessa.

Vertaisilta oppiminen ja omien ohjauskokeilujen jakaminen toisten opinto-ohjaajien kanssa koettiin merkityksellisenä. Jo lyhyelläkin koulutusjaksolla opinto-ohjaajat loivat merkityksellistä ammatillista verkostoa, johon voi tarvittaessa palata myös koulutuksen jälkeen. Niin onnistuneet kuin kehittämistä vaativat kokemukset rikastuttivat koulutuskokonaisuutta.

Koulutusprosessin aikana saadut ideat auttoivat osallistujia ajattelemaan toisin. Vertaisten kanssa tehdyt kokeilut rohkaisivat osallistujia viemään uusia toimintatapoja oman oppilaitoksen arkeen ja opiskelijoiden entistä parempaan kohtaamiseen, jossa yhteistyösuhteen muodostaminen luottamuksellisessa ilmapiirissä olisi entistä paremmin toteutettavissa.

Kokonaisuudessaan ohjaushenkilöstön täydennyskoulutus nähtiin merkittävänä paikkana pitää omasta ohjausosaamisesta kiinni. Merkitykselliseksi osallistujille osoittautuivat ajan ja paikan saaminen ura- ja ohjausteoreettisten asioiden käsittelyssä. Aiemmissa ohjauskoulutuksissa opiskellut teoreettiset asiat olivat osittain ’pölyttyneet’ ja tarvitsivat päivitystä. Merkittäväksi koettiin myös se, että täydennyskoulutus antaa mahdollisuuden jakaa ajatuksia ja käytänteitä muiden opinto-ohjaajien kanssa.

Opinto-ohjaajat voivat omassa arjessaan olla yksin oman ammattikuntansa edustajia organisaatiossaan.

Kuva: Haaga-Helia