Liikepedagogiikka – lisää liikettä opetukseen

Liikepedagogiikka on noussut tärkeäksi teemaksi korkeakouluopetuksessa, sillä se pyrkii lisäämään fyysistä aktiivisuutta opiskelijoiden ja opettajien arjessa.

Liikepedagogiikka on aktiivisuuden tavoitteellista huomioimista oppimisen muotoilussa, PAL = Physical active learning (Siliezar 2021). Liikepedagogiikassa ei ole kyse erillisistä opetusmenetelmistä, vaan liikkeen ja fyysisen aktiivisuuden tietoisesta hyödyntämistä opetustilanteissa. Liikepedagogiikka on osa toiminnallista pedagogiikkaa.

Käytännössä opetustilanteessa liikkeen lisääminen voi tarkoittaa keskusteluja kävellen tai seisten, käsitteiden ja niiden välisten suhteiden oppiminen liikkeen avulla ja opetustilan hyödyntämistä jana- ja nelikenttä -tehtävissä. Liikepedagogiikkaa ovat myös aktiiviset ja palauttavat tauot opetuksen aikana.

Liikkumattomuus huolettaa

3AMK Liikuttaa -hankkeen tavoitteena on kehittää korkeakoulukulttuuria liikkeen keinoin tukemaan oppimista, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

Hankkeen toimenpiteet kohdistuvat ajankohtaiseen, yhteiskunnallisestikin merkittävään asiaan, liikkeen lisäämiseen korkeakouluopiskelijoiden arkeen. Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointikyselyn tulokset (KOTT 2024) kertovat karua kieltä. Korkeakouluopiskelijat istuvat arjessaan keskimäärin 10 tuntia, 40 % miehistä ja 30 % naisista istuu vähintään 12 tuntia vuorokaudessa. Huoli istumisen haitallisuudesta ei koske vain opiskelijoita, vaan koko korkeakoulun henkilöstöä ja muutakin työelämää.

Toteutimme hankkeessa kuusi liikepedagogiikan työpajaa Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian opettajille ja ohjaajille. Työpajojen suunnitteluun ja toteutukseen osallistui Haaga-Helian opettajakorkeakoulun opiskelijoita osana heidän opettajan pedagogisia opintojaan. Liikepedagogiikan työpajojen tavoitteena oli jakaa tietoa liikkeen ja toiminnallisuuden lisäämisestä opetukseen ja ohjaukseen. Lisäksi tavoitteena oli jakaa osallistujien kokemuksia ja hyviä käytänteitä hyödynnettäväksi omassa opetuksessa ja ohjauksessa.

Syvään juurtunut istuttamisen opetuskulttuuri

Työpajojen keskusteluissa nousi esiin ajatus syvään juurtuneesta istuttamisen opetuskulttuurista. Suurin osa meistä opettajista tunnistaa oppimisen kokonaisvaltaisena ilmiönä ja ymmärtää liikkeen ja liikunnan merkityksen ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tärkeänä osatekijänä. Siitä huolimatta opetustilanteessa opiskelijamme yhä istuvat luokkatiloissa tai ruudun ääressä useampia tunteja päivän aikana.

Historiallisesti oppilaitosten toimintakulttuurit ovat perustuneet tietynlaiseen skeemaan oikeaoppimisesta opetustilanteesta, etenkin korkeakoulutasolla. Teoriaopetus on pohjautunut luentomaiseen esittävään opetukseen, jossa oppijoiden mahdollinen liikuskelu tai seisominen opetustilassa on koettu opetusta häiritsevänä toimintana. Myös oppilaitosten opetustilaratkaisut ohjaavat oppijoita istumaan ja tuijottamaan pahimmillaan toistensa niskoja useamman tunnin ajan.

Paljon keskustelua työpajojen osallistujissa herätti ns. istuttamisen opetuskulttuuri korkea-asteen opetuksessa ja siihen vaikuttavat omat kokemukset ja toimintakulttuurin muutostarpeet. Itselleni työpajojen vetäjänä keskeiseksi huomioksi yhteisistä keskusteluista nousi opettajan rooli ja vastuu liikkeen mahdollistamisesta opetustilanteessa.

Opettajan rooli liikepedagogiikassa

Opettaja on avaintekijä liikkeen lisäämisessä opetustilanteeseen. Liikepedagogiikan lisääminen opetustilanteeseen edellyttää opettajalta omaan käyttöteoriaan liittyvien näkemysten ja lähtökohtien kriittistä tarkastelua.

Opettaja on avaintekijä liikkeen lisäämisessä opetustilanteeseen. Liikkeen lisääminen edellyttää opettajalta oman opetuksen lähtökohtien, oman käyttöteorian, kriittistä tarkastelua. Miten opettaja itse mieltää hyvän opetustilanteen ja millaisia odotuksia opettajalla itsellään on opettamiseen ja opettajan ja oppijan rooleihin liittyen. Onko oikeanlaista opetusta vain sellainen toiminta, jossa opiskelijat istuvat ja keskittyvät opetukseen?

Uskon, että useampia opettajia mietityttää arvokkaan opetukseen käytettävän ajan tuhlaaminen liikkumiseen tilanteessa, kun opetettavaa asiaa on paljon ja aika on rajallista. Käytännössä kuitenkin parin minuutin taukojumppa tai pariporina kävellen käytävillä saattaisi edistää oppimista.

Käytännön ideoita liikkeen hyödyntämiseksi opetuksessa

Ideoita ja käytännön vinkkejä liikepedagogiikkaan liittyen työpajoissa syntyi käytännössä kaikkiin opetuksen eri vaiheisiin ja erilaisten tavoitteiden saavuttamisen tukemiseen. Fyysistä liikettä voidaan hyödyntää tukemaan pedagogisesti turvallisen oppimisilmapiirin luomisessa, esimerkiksi tutustuttamalla opiskelijat toisiinsa liikkumalla opetustilassa musiikin soidessa taustalla. Musiikin päätyttyä opiskelijat esittäytyvät pienryhmissä. Opintoihin sitouttamista ja motivointia voidaan havainnollistaa esimerkiksi erilaisten jana-harjoitusten kautta, jossa opiskelijat määrittelevät liikkumalla lähtötasonsa ja tavoitteensa.

Konkreettisesti erilaisten käsitteiden, ilmiöiden, prosessien ja systeemisten kokonaisuuksien avaamista opetuksessa voidaan toteuttaa liikettä hyödyntäen niin, että opiskelijat selittävät ja kuvaavat asioita tai käsitteitä suhteessa toisiinsa fyysisinä etäisyyksinä. Liikepedagogiikkaa voidaan hyödyntää esimerkiksi yhteisöllisessä oppimisessa erilaisilla rastiradoilla, joissa rasteilla on oppimistehtävä, joka vaatii opiskelijoilta yhteistyötä ja liikettä, esimerkiksi käsitekartan piirtäminen tai kokoamalla palapelin oppimastaan asiasta.

Liikepedagogiikkaa voidaan hyödyntää myös moniaistisissa harjoituksissa, kuten esimerkiksi esineiden, valokuvaamisen, piirtämisen ja visuaalisten elementtien yhdistämisessä opetukseen. Lisäksi opetuksessa voidaan hyödyntää erilaisia kehon asentoja, esimerkiksi mielipiteiden tai näkemysten esiin tuomista äänestämällä tai kannattamalla tietyllä asennolla. Opiskelijoita voi auttaa tunnistamaan omassa kehossa tapahtuvia muutoksia tai tuntemuksia oppimistilanteissa, esimerkiksi asiakaspalvelussa tai esitelmän pitämisessä. Siten tuetaan opiskelijoiden itsetuntemuksen ja omien reflektointitaitojen kehittymistä. Parhaimmillaan liikepedagogiikka tukee opiskelijan positiivisen minäkuvan ja pystyvyyden tunteen vahvistumista.

Kokonaisuudessaan opetus kannattaa suunnitella siten, että siihen sisältyy säännöllisiä taukoja. Opettajan kannattaa rohkaise opiskelijoita liikkumaan taukojen aikana, esimerkiksi venyttelemällä tai näyttämällä erilaisia taukoliikuntavideoita. Oleellista on, että opettaja sanoittaa ääneen liikkeen merkitystä oppimisessa, mahdollistaa liikkeen opetukseen erilaisten menetelmien kautta, sekä toimii myös itse esimerkkinä opiskelijoille.

Kuva: Shutterstock