Jokainen opettaja on kielen opettaja – miksi ja miten?

Monikielisissä ammatillisissa ohjaustilanteissa kieliongelmat huomataan usein vasta, kun ne haittaavat toimintaa. Niitä pyritään ratkaisemaan tilanteen ollessa käsillä esimerkiksi hidastamalla puhetta, voimistamalla ääntä tai pitäytymällä ylimalkaisissa ohjeissa yksinkertaistamisen nimissä. Keinovalikoimana nämä eivät tiettävästi helpota oppimista vaan päinvastoin voivat tuottaa turhautumista (myös Pasanen 2021).

Kielitietoisessa ohjauksessa kieltä ja sen käyttöä tarkastellaan kuitenkin ennakoivammin ja kokonaisvaltaisemmin kuin yksittäisinä ratkaisuina.

Kielitietoisuus viittaa kykyyn ymmärtää kielen merkitystä kaikessa opetuksessa ja oppimisessa. Se korostaa opettajan roolia kielenkäytön ohjaajana ja mahdollistajana oppimistilanteissa. Näin kielitietoisuus auttaa vähentämään kielellisiä esteitä oppimiselle ja tukemaan opiskelijoiden aktiivista osallistumista. (Esim. Heikkola, Kekki & Repo 2021.)

Tässä kirjoituksessa käsitellemme kielitietoisuutta ammatillisessa opettajankoulutuksessa ja syvennymme siihen, miksi jokainen opettaja on kielen opettaja.

Kielellisesti vastuullista pedagogiikkaa

Kielitietoisuuden merkitys on korostunut viime vuosina, kun muunkielisten opiskelijoiden osuus on kasvanut. Vuonna 2023 muuta kuin kotoperäisiä kieliä (suomi, ruotsi ja eri saamen kielet) äidinkielenään käyttäviä opiskelijoita oli 15 prosenttia ammatillisen toisen asteen opiskelijoista. Pelkästään pääkaupunkiseudulla määrä oli jopa kolmannes ammatillisista opiskelijoista (Opetushallitus 2024).

Kielitietoisuus kuuluu olennaisena osana oppilaitosten toimintakulttuuriin, ja sen huomioiminen on jokaisen opettajan velvollisuus ja myös oppijan oikeus (Alisaari & Heikkola 2022). On siis kiistatonta, että kielitietoisuuden merkitys kasvaa ammatillisen opettajan osaamisvaatimuksissa.

On tärkeää, että opettaja tiedostaa kielen merkityksen oppimisessa sekä tunnistaa oppimisyhteisön kielellistä monimuotoisuutta ja opiskelijoiden erilaisia kieliresursseja. Tämän lisäksi pedagogisessa toiminnassa on huomioitava kielitietoiset työskentelytavat (Kuukka 2021).

Kielen tutkijat Alisaari ja Heikkola esittävät kielitietoisuuden epäselvään määrittelyyn käsitettä kielellisesti vastuullinen pedagogiikka. Olennaista siinä on opettajan tietoisuus käyttämästään kielestä ja arvostava asenne monikielisyyteen. (Alisaari & Heikkola 2020; 2022.) Kyse on inklusiivisesta pedagogiikasta. Se tarjoaa kaikille tasavertaiset mahdollisuudet oppia ja tukee eri kielitaustoja ja -tasojen moninaisuutta.

Ammatilliset opettajaopiskelijat kielitietoisia valintoja tekemässä

Moni ammatillinen opettaja kipuilee riittämättömyyden tunteen kanssa suhteessa omaan kielelliseen osaamisensa ja monimuotoisten oppimisympäristöjen hallintansa suhteen. Moni kokee epävarmuutta omasta kieliasiantuntijuudestaan (Mustonen & Puranen 2021). Mihin kaikkeen ammatillisena opettajana pitää taipua?

Ammatillisen koulutuksen osaamisperusteisuus (Laki ammatillisesta koulutuksesta 2017) merkitsi luopumista oppiainekeskeisyydestä: kieltä tulisi oppia osana ammatillisia käytänteitä (Härmälä 2008). Kielen oppimisen vastuu ei siis kuulu pelkästään kielten opettajille. Jokaisen opettajan on tärkeää tunnistaa kielellisen tuen tarpeet ja varmistaa, että tarvittavaa tukea on saatavilla. Parhaimmillaan opiskelijoiden kielellisiä lähtökohtia ja kieliresursseja voidaan huomioida ammatillisen opettajan ja S2 -opettajan samanaikaisopetuksessa. Ammatillinen opettaja tuo substanssiosaamisen ja S2-opettaja kielellisen tuen, jolloin opiskelijan ammatillinen oppiminen ja kielitaito kehittyvät samanaikaisesti ja kokonaisvaltaisesti.

Ammatillista opettajankoulutusta kehitetään jatkuvasti vastaamaan ammatillisten opettajien osaamistarpeisiin. Kun opiskelijoilla on monenlaisia kielitaustoja, kielellisesti vastuullinen pedagogiikka korostuu opiskelijoiden ymmärryksen tukemisessa. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että opettajat tunnistavat kielen merkityksen osana omaa opetustaan.

Kielen merkitys korostuu jokaisessa tutkinnon osassa, sillä opettaja on myös tutkinnon osan kielen asiantuntija. Opiskelijan on ymmärrettävä esimerkiksi liiketoiminnan perustutkinnon jaksotuskirjauksien kieli omaksuakseen ammatillista tietoperustaa ja osoittaakseen osaamistaan esimerkiksi kokeissa, keskusteluissa tai näytöissä, jotka vaativat itsenäistä kielen tuottamista (esim. Kaijaluoto & Sinisalo 2020).

Esimerkiksi teknisten alojen opettajat voivat tuoda kielitietoisuutta mukaan avaamalla alan erityissanastoa tai rohkaisemalla opiskelijoita käyttämään äidinkieltään osin rinnan suomen kielen kanssa oppimisprosessia. Opiskelijoita kannustetaan tietoisesti käyttämään omaa kielivarantoaan oppimisessa. Opiskelijoiden monikielisten resurssien luonteva käyttö vahvistaa identiteettiä, kasvattaa itseluottamusta, tukee monikielisyyttä ja syventää oppimista. Erilaisten kielten rinnakkainen käyttö edistää kaikkien kielitietoisuuden kehittymistä (Mustonen & Puranen 2021).

Opettajan tehtävänä on luoda oppimisympäristöjä, joissa jokainen oppija voi hyödyntää osaamistaan ja kaikkia käytettävissä olevia kielellisiä resursseja tarkoituksenmukaisesti (Lehtonen 2021). Opettajankoulutuksessa opettajaopiskelijat fasilitoivat toisilleen oppimisprosessin, jossa lisättiin tietoisuutta jokaisen opettajan roolista kielenopettajana ja tutkittiin tietoisesti pedagogisia ratkaisuja kielellisesti moninaisessa opiskelijaryhmässä.

Opetusharjoittelun aikana moni opettajaopiskelija pääsee soveltamaan pedagogista otettaan autenttisessa opetus- tai ohjaustilanteessa. Tavoitteena on, että kielellisesti vastuullinen pedagogiikka juurtuu osaksi ammatilliseksi opettajaksi valmistuvien ammatti-identiteettiä.

Kielellisesti vastuullisen pedagogiikan merkitys kasvaa

Tässä hetkessä kielen ja monikielisyyden huomioiminen edellyttää vielä erityishuomiota, mutta kuten kielitietoisuuden tutkija ja ammatillinen opettaja Ninni Lankinen (2023) toteaa: ”Maailman muuttuessa opetuksen on muututtava ja kielitietoisuuden tultava läpileikkaavaksi asiaksi opettajankoulutusta ja opettajien osaamista.”