Ohjauksen toinen on Toinen

Liberation paves the way for new power relationships, which much be controlled by practises of freedom. (Foucault 2003)

Käsittääksemme itsemme erillisinä toisista, itsenäisinä toimijoina, on erotettava minä ja toinen (Hegel 1997). Toinen voi olla toinen monella eri tavalla. Ohjaus- ja kasvatussuhteessa toista on tarpeen tarkastella ainakin kahdesta vastakkaisesta näkökulmasta. Ensinnäkin ohjaaja ohjatessaan väistämättä tekee toisesta itselleen toisen. Toisin sanoen voidakseen ohjata, hänen on toiseutettava toinen itselleen käsitettäväksi. Tällöin ohjaajan ymmärrys ohjattavasta suodattuu ennakko-oletusten ja ohjaustavoitteiden suunnasta sellaiseksi, mikä voi olla kaukana todellisuudesta ja ohjattavan käsityksestä itsestään.

Ohjaus toiseuttaa

Ohjaaminen edellyttää toiseksi asettamista, muuten ohjausvuorovaikutusta ei voi tapahtua, mutta siihen sisältyy paradoksaalisesti ei-tietämisen tila eli pidättäytyminen määrittelemästä toista. Tavoitteena on, että toinen määrittelee itse itsensä. Toisin sanoen ohjauksen keskeinen tavoite mielestämme on se, että ohjautuja tulee vapaaksi. Tämä on tärkeä päämäärä.

Toiseuttamisella on ikävä historia normittavana, muita syrjivänä asenteena ja käytäntönä. Tästä esimerkkinä on Simone de Beauvoirin (2020) kritiikki patriarkaalista yhteiskuntaa kohtaan. Nainen on määritelty toiseksi tavalla, joka vie itsenäisen olemisen mahdollisuuden. Toiseuttaminen on siksi olennaisesti eettinen käsite ja teko. Toinen ihminen asettuu meille aina eettisenä toisena, jolloin jokainen kohtaaminen sisältää eettisen valinnan (Levinás 2006).

Kasvattavan ohjaussuhteen keskeisenä tavoitteena on siis toisen toiseksi tulemisen mahdollisuuden lisääminen. Toisin sanoen ohjauksessa pyritään toisen kasvuun Toiseksi, sellaiseksi, joka olisi vapaa ja vastuullinen olemaan oma itsensä ja ylittämään ohjaajan rajoitukset tai ominaislaadut, toimimaan eettisesti ja alati kehittyen muiden toiminnasta riippumatta.

Nämä toisena kohtaamisen ja Toiseksi ohjaamisen ulottuvuudet ilmenevät olennaisina opettaja-, erityisopettaja- ja opinto-ohjaajaopiskelijoita ammatillisessa opettajankoulutuksessa.

Ohjauksen oikeus tehdä toiseksi

Ohjaus mahdollistaa toiseksi kasvamista. Missä määrin on oikeus toiseuttaa ohjauksessa? Toisen määritteleminen joksikin, olemusten ja ominaisuuksien kautta, tietäminen toisen puolesta, avoimuus ja rehellisyys sekä muut toisen olemiseen tapaan puuttuvat ohjausteot ovat vapauden rajoittamista, jos ne määrittävät toisen olemisen tapaa. Toisaalta kyseessä on prosessi. Minuuden rakentaminen on prosessi. Toiseuttavat ratkaisut voi siis perustella sillä, että ne ovat osa prosessia, jossa toisesta tulee itsenäinen minä. Tulkinta toisen minuuden kehittymisestä on toisaalta äärimmäistä toiseuttamista, sisältäen Levinásin (2006) ja Sartren (2021) kuvaaman äärimmäisen vastuun vapaana olemisen ehtona.

Simone de Beauvoirin (2020) toinen on toinen sukupuolensa ja sen myötä yksilöihin kohdistuvan katseen myötä vähemmän tai huonommin tai vähintäänkin saavuttamattomasti ja kelpaamattomasti eri. Beauvoirille kyse on ensisijaisesti biologisen ja sosiaalisen sukupuolen tuottamasta toiseuttamisesta, mutta se, mitä hän kirjoittaa naisten toiseuttamisesta on sovellettavissa laajalti mihin tahansa joukkoon ihmisiä, joita jonkin yhden heille kuuluvan ominaisuuden kautta määritellään toisenlaisiksi, vääränlaisiksi suhteessa johonkuhun oikeaksi tai normaaliksi katsottuun ensisijaiseen.

Vapaa Toinen dialogissa ja ohjauksessa

Ohjattavan ollessa täysin vapaa eli itsensä, ohjaamista ei voi tapahtua. Ohjaaminen on siis vastuullista toiseksi tekevää dialogia. Ohjaus ja ohjauksen etiikka alkaa, kun toinen tiedostaen katsotaan toiseksi. Tämän tulkinnan mukaan vastuullinen ohjaus sisältää ohjaustekoja. Ohjauksen etiikka alkaa, kun tietoisesti tehdään ohjaustekoja. Kasvattaja tai ohjaaja luopuu omasta vapaudestaan asettuessaan vastuulliseen ohjaukseen. (Sartre 2021; Levinás 2006)

Kyse on siis toiseksi tekemisen etiikasta. Toiseuttamista hallitaan paradoksaalisesti lisäämällä äänen antamista myös ohjaajalle. Vapaassa dialogissa myös ohjaaja on vastuullisena rajoitetusti vapaa. Ohjaajan vapautta rajoittaa vastuu. Käytännössä ohjattavan suurempi vapaus on vain periaatteellista pyrkimystä ohjaajan taholta.

Toinen voi olla kuitenkin Toistakin. Emmanuel Levinás puhuu toiseudesta sävyssä, jossa Toisesta tehdään ensimmäinen. Ohjaaja on ohjattavaa varten. Hänen tulee asettaa itsensä ja oma vapautensa sivuun ja asettaa Toinen tarpeineen ohjauksessa ensisijaiseksi. Hän asettuu suhteeseen Toisen kanssa, ja luopuu omasta vapaudestaan ollakseen toisen kasvua ja kehittymistä varten. Ohjausprosessin ensisijainen tavoite on toisen kasvun mahdollistaminen. Opettajankoulutuksen tapauksessa tämä tarkoittaa toisen kehittymistä eettisemmäksi ja vapaammaksi opettajaksi.

Kuva: Shutterstock