Opettajankouluttaja ammattipedagogiikan olemusta etsimässä

Ammatillisen opettajankoulutuksen ja yliopistojen järjestämän aineenopettajakoulutuksen tavoite on sama eli tuottaa pedagoginen osaaminen ja myös muodollinen pätevyys opettajaksi. Lain ammatillisesta opettajankoulutuksesta mukaan ammatillisella opettajankoulutuksella tarkoitetaan ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten opettajille ja opettajiksi aikoville tarpeellista opettajankoulutusta (Laki ammatillisesta opettajankoulutuksesta 356/2003). Käytännössä tämä tarkoittaa, että ammatillisessa opettajankoulutuksessa ollaan edistämässä ammattipedagogiikkaa, mikä tarkoittaa laajassa mielessä ammatillisen koulutuksen tavoitteita ja menetelmiä. Se tarkoittaa käytännönläheisyyden ja työelämälähtöisyyden painottumista. Tieteenalana ammattipedagogiikka voidaan katsoa kuuluvaksi ammattikasvatuksen alaan (Helakorpi ym. 2010).

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajankoulutukset valmistavat toimimaan hieman toisistaan eroavissa oppimisympäristöissä, vaikka opinnot antavatkin yleiset pedagogiset valmiudet ja pätevyyden. Opettajankoulutuksia yhdistävät pedagogiset periaatteet, kuten teorian ja käytännön yhdistäminen, opiskelijalähtöisyys, monipuoliset menetelmät, yhdessä oppiminen ja osaamisperustaisuus sekä tutkimusperustaisuus (OKM 2016). Nämä periaatteet ovat itsestään selviä opettajankouluttajille, mutta niiden painottuminen ja toteutumistavat voivat vaihdella paljonkin. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajankoulutusten teorian ja käytännön erilainen painottuminen vaikuttaa käytännössä kaikkiin edellä mainittuihin periaatteisiin.

Joustavasti erilaisille urapoluille

Ammatillisen opettajankoulutuksen käytännön toteutusta kuvaa joustavuus, sillä opinnot on suunniteltu tehtäviksi työn ohessa. Työn ja opiskelun yhteensovittamista helpottavat vaihtoehtoiset opiskelumuodot, joita ovat lähi- ja verkkopainotteiset ryhmät sekä viikonloppuryhmät. Joustavuuden tarve liittyy paitsi opiskelijoiden elämäntilanteiden moninaisuuteen myös ammatillisen koulutuksen tarpeisiin, sillä moni työskentelee jo opettajana ammatillisessa koulutuksessa.

Erilaisia urapolkuja löytyy toki yliopistojenkin opettajankoulutuksista, mutta kyse on painopisteistä, jotka näkyvät myös koulutuksen opiskelumuodoissa. On huomattava, että erilaiset opiskelumuodot eivät ole vielä ammatillisen opettajankoulutuksen pedagogiikkaa kuvaavia olennaisia tekijöitä, mutta kylläkin sen rooliin kuuluvaa työelämän ja opiskelun yhteensovittamista ammatillisen koulutuksen tarpeisiin.

Ammattipedagogiikka on teorian ja käytännön yhteensovittamista työelämälähtöisesti

Ammatillisella opettajankoulutuksella on erityinen tehtävä edistää ammattipedagogiikkaa, jota kuvasimme alussa käytännönläheiseksi ja työelämälähtöiseksi. Tämän tehtävän voi johtaa laissa määrätystä tehtävästä. Teoreettinen osaaminen ja sen yhdistäminen käytäntöön kuuluu myös ammatilliselle opettajankoulutukselle (OKM 2016). Kuinka se käytännössä tapahtuu?

Teorian ja käytännön yhteensovittaminen on kaikkien opettajankoulutusten tavoite, mutta tavoitteita kohti mennään eri painotuksin. Opiskelijalähtöisyyden voi konstruktivistisen oppimiskäsityksen kautta katsoa aina liittyvän opittavan reflektointiin suhteessa aiemmin opittuun, mutta painottuvan aineenopettajankoulutuksessa omaan taustakoulutukseen eli ainesubstanssiin (Rautiainen 2012).

Ammatillisessa opettajankoulutuksessa tämä reflektoinnin painopiste on suhteessa työelämän vaatimuksiin ja oman ammatin substanssiosaamiseen. Kun taustakoulutus ei ole teoreettinen ja opetusala on käytännönläheinen, teoria on tehtävä näkyväksi toiminnassa ja sen reflektoinnissa. Tässä on ammatillisen opettajan koulutuksen erityinen mahdollisuus. Monipuoliset ammatteihin liittyvät oppimisympäristöt tarjoavat ainutlaatuisia käytännöllisiä ongelmanratkaisutilanteita, joissa asioiden monimutkaiset käytännön seuraamukset voidaan tehdä näkyviksi.

Filosofi Georg Henrik von Wrightin mukaan tiedot ja taidot muuttuvat sivistykseksi vasta kasvattaessaan ihmisen koko ajattelussaan ja toiminnassaan ilmentämään laajakatseisuutta, objektiivisuutta ja oikeamielisyyttä (von Wright 2010). Käytännön työtä on siis systemaattisesti kytkettävä laajempiin kokonaisuuksiin, jotta ammatillinen koulutus omalta osaltaan antaa vahvat eväät jatkuvaan oppimiseen. Ammattipedagogiikan lähtökohdat opiskelijalähtöiselle sivistyksen rakentamiselle ovat erinomaiset, mutta tietoinen käytännön ja teorian yhdistäminen on olennainen tekijä onnistuneelle koulutuspolulle.

Riskinä yliopiston opettajankoulutuksessa on, että reflektointi tapahtuu liikaa kasvatustieteellisen teorian ja oman tieteenalan substanssin välillä, jolloin teoriapitoisuus korostuu. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa korostuu reflektointi kasvatustieteellisen teorian, oman ammatin osaamisen ja työelämän konkretian välillä, jolloin on riskinä teoreettisen ajattelun vähäinen harjoittaminen. Teoreettinen pohja on siis sama, mutta opinnoissa harjaannutaan toimimaan erilaissa oppimisympäristöissä. Tämä on lain asettamien tavoitteiden mukaista, kunhan pidämme huolta siitä, että opinnot antavat sekä teoreettiset että käytännölliset valmiudet sopeutua ja soveltaa osaamista tarvittaessa uusissakin ympäristöissä. Tässä on myös apuna jatkuvaa oppimista tukeva opettajien täydennyskoulutus.

Kuva: Haaga-Helia