Johdanto
Korkeakouluissa kehittämisen – myös hallinnollisen – tulisi aina pohjautua pedagogiikkaan. Perinteisesti korkeakoulupedagogiikalla tarkoitetaan koulutusorganisaation ”pedagogisia periaatteita, toimintatapoja ja suosituksia korkeakouluopetukseen ja oppimiseen” (Toom ym. 2023, 31).
Pedagogisen johtamisen voi määritellä kokonaisvaltaiseksi oppimisen, opetuksen ja koulutuksen johtamiseksi, jolloin se sisältää opetustoiminnan järjestämistä ja ohjaamista sekä opetus- ja ohjaustyön mahdollistavien prosessien johtamista (Niinistö-Sivuranta & Mäki 2023, 30, 40). Tämä laajentaa pedagogiikan koskemaan entistä useimpia toimijaryhmiä, ei vain opetushenkilökuntaa.
Perinteisesti verkostot ovat yhden organisaation ympärille rakentuvia, mutta nykyään yhä enemmän useiden verkostojen verkostokudelmia (ks. Järvensivu 2019). 3AMK-oppimistoiminta on erinomainen esimerkki pedagogiikkaa hyödyntävästä kudelmasta, jonka toiminnassa on edustajat kustakin kolmesta korkeakoulusta.
Kuten kaikessa muussakin korkeakoulutoiminnassa, myös verkostokudelmassa oleellista on pedagoginen ymmärrys. Mikäli pedagoginen osaaminen ei leikkaa kaikkia osaverkostoja, jää kehittämisen toivottu tulos eli osaamisen tuottaminen vajaaksi. Pelkkä toimijoiden kohtaaminen samassa tilassa ei riitä, vaan kaikilta vaaditaan pedagogista ymmärrystä (vrt. Mäki 2021; 2022).
Tässä artikkelissa kuvaamme oppimista tuottavaa yhteistyötä korkeakouluissa. Hahmottelemme tämän moninaisen kudelman rakennetta ja toimijuuksia sekä pohdimme, mitä toimiva verkosto vaatii.
Tunnista verkostotoimijat ja -rakenne
3AMK on pääkaupunkiseudun kolmen suurimman ammattikorkeakoulun, Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian liittouma, joka tarjoaa uudenlaista osaamista ja tuottaa opetusta yli 38 000 opiskelijalle. Yhteistyötä tehdään niin opiskelijoita ja henkilöstöä kuin alueen elinkeinoelämää ajatellen.
Opiskelijoille näkyvin on 3AMK:n opetukseen ja oppimiseen liittyvä oppimistoiminta. Tavoitteena on tarjota opiskelijoille ketterästi sellaista uudenlaista ja poikkitieteellistä osaamista työelämään, mitä korkeakoulu ei voisi tai sen ei kannattaisi yksinään tuottaa. 3AMK-toiminta perustuu verkostoyhteistyölle.
3AMK:n oppimistoiminnassa on kolme keskeistä toimijaryhmää: hallintohenkilöstö, opettajat ja opiskelijat. Oman ”twistinsä” tuo se, että jokainen toimijaryhmä muodostuu kolmen korkeakoulun toimijoista. Näin toimijaryhmistä muodostuu laajat, toimintatavoiltaan ja taustaorganisaatioiltaan hyvinkin moniulotteiset osaverkostot, jotka yhdessä muodostavat verkostokudelman.
Yhteisen tavoitteen lisäksi kullakin toimijaryhmällä on omat ydintehtävänsä, kohderyhmänsä ja tavoitteensa. Opiskelijoiden ydintehtävänä on oppiminen, missä tavoitteena on saada osaamista ja valmiuksia sekä viedä tätä uudistavaa osaamista työelämään. Opettajien ydintehtävänä on tuottaa uudenlaista, useita aloja yhdistävää koulutusta ja löytää pedagogisia ratkaisuja, jotka innostavat opiskelijoita tulevaisuuden työelämän kehittämiseen ja jatkuvaan oppimiseen. Hallintohenkilökunnan ydintehtävänä on puolestaan ylläpitää ja kehittää sellaiset rakenteet, jotka mahdollistavat opiskelijoiden ja opettajien kohtaamisen osaamisen äärellä.
Olemme hahmottaneet toimijuudet seuraavasti (vrt. Järvensivu 2019):
3AMK:n oppimistoiminnan toimijoista pysyvänä ydinverkostona voidaan nähdä toimintaa ohjaavat ja koordinoivat tahot, kuten rehtorikollegio, ohjausryhmä ja 3AMK:n kehityspäälliköt. He tulevat kustakin korkeakoulusta ja tuovat yhteistyöhön myös oman taustaorganisaationsa kulttuurin ja toimintatavat. Toiminnan kannalta on oleellista, että ydinverkosto koostuu kunkin korkeakoulun edustajista, koska kenelläkään ei voi olla näkymää toiseen organisaatioon tai syvempää ymmärrystä siitä.
Pysyvä ydin tukee muiden verkostojen syntymistä ja niiden toiminnan edellytyksiä sekä vastaanottaa syötteitä muuttuvista osaamistarpeista. Käytännön toiminnasta vastaavat kehityspäälliköt, joiden toimintaa ohjaavat 3AMK:n strategia, johdon linjaukset sekä aktiivinen ja toimintaa tukeva ohjausryhmä.
On tärkeää huomata, että myös ydinverkoston toiminta on pedagogista toimintaa ja se toimii ikään kuin pedagogisena moottorina mahdollistaen yhteisten tilanteiden pedagogisen hyödyntämisen.
Uutta luovana verkostona näemme opettajat. Nämä toimijat luovat yhdessä uusia koulutuksia ja uutta osaamista. Tämä verkostotaso muovautuu muuttuvien tarpeiden ja tilanteiden mukaan, jolloin myös toimijat jossain määrin vaihtuvat, mikä ruokkii innovatiivisuutta mutta vaatii muutoksensietokykyä ja saattaa aiheuttaa sitoutumattomuutta.
Löyhän verkoston muodostavat korkeakoulujen moniammatilliset asiantuntijat, kuten hallinto- ja tukipalvelut. Nämä osallistuvat siinä laajuudessa kuin kulloinkin on tarpeellista. Seuraajaverkosto koostuu muista korkeakoulujen jäsenistä kuten korkeakoulujen viestintätiimeistä ja ohjauksen parissa työskentelevistä henkilöistä.
Opiskelijoiden toimijuus vaihtelee: 3AMK:n toteutuksille osallistuvat opiskelijat voidaan nähdä osana uutta luovaa verkostoa yhdessä muiden toimijoiden kanssa, muutoin opiskelijat ovat osa joko löyhää verkostoa tai seuraajaverkostoa.
Jokainen osaverkosto on verkostokudelman toiminnan kannalta tärkeä. Ilman pysyvää ydintä aika kuluisi samojen käytänteiden uudelleen luomiseen, eikä yhteisöllinen dialogi olisi jatkuvaa ja pitkäjänteistä eikä mahdollistaisi uuden toiminnan kehittämistä. Ilman uutta luovaa verkostoa ei saavutettaisi asetettuja tavoitteita. Ilman löyhää verkostoa puolestaan kahdelta edelliseltä puuttuisi kussakin tilanteessa tarvittava käytännön tuki ja verkostoa palvelevat toiminnot. Ilman seuraajaverkostoa toiminnan vaikuttavuus jäisi heikoksi. Toisin sanoen yhdenkin toimijaryhmän poisjäänti johtaa tavoitteiden pirstaloitumiseen.
Kaiken toiminnan keskiössä on osaamisen kasvattaminen ja jakaminen. Keskeisiksi tekijöiksi kudelman toimivuudelle näemme yhteisen tavoitteen ja pedagogiikan, motivaation ja sitoutumisen, kyvyn katsoa toimintaa ja sen kehittämistä yli oman organisaation, kyvyn kompromisseihin sekä avoimen mielen.
Kutakin toimijuutta yhdistää osaamisen kehittäminen; näkökulma aiheeseen vain vaihtelee. Taustalla ovat kunkin korkeakoulun omat organisaatiot, niiden kulttuurit ja verkostot sekä ympäröivän yhteiskunnan toimijat, jotka kaikki antavat syötteitä siitä, mitä uutta osaamista kaivataan.
Ruoki dialogia
Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvi nostaa esiin jatkuvan ja yhteisöllisen dialogin merkityksen pedagogisessa kehittämisessä (Toom ym. 2023, 223). Erityisesti verkostokudelmassa tämä yhteisöllinen dialogi on välttämättömyys, jotta kehittäminen onnistuu. Yhteistyön tavoitteisiin pääseminen ja uuden luominen vaatii kaikilta aikaa, resursseja ja halua yhteisen ymmärryksen etsimiseen. Asiat eivät tapahdu itsekseen.
Keskeisiksi kysymyksiksi nousee, mitä toiveita, tarpeita ja osaamista toisilla on, ja miten kukin voi täydentää yhteistä osaamista jakamalla omaa osaamistaan. Yhteistyössä törmätään usein itselleen vieraisiin tapoihin toimia ja joudutaan kyseenalaistamaan oman taustaorganisaation toimintamalleja ja -tapoja sekä etsimään kaikkia tyydyttäviä ratkaisuja.
Verkostoyhteistyö korkeakoulujen välillä tarjoaa ratkaisuja rajallisten resurssien tehokkaampaan ja laadukkaampaan hyödyntämiseen. Karvin arvioinnin mukaan tällä hetkellä organisaatioissa verkostoidutaan pedagogisissa asioissa lähinnä oman yksikön sisällä, ei niinkään muiden alojen ja sidosryhmien tai muiden korkeakoulujen toimijoiden kanssa. Karvin arvioinnissa suositellaankin yhteistyön lisäämistä muuan muassa muiden korkeakoulujen ja työelämän kanssa. Erityisesti korostetaan pysyvien ja systemaattisesti osaamista jakavien korkeakouluverkostojen merkitystä sekä kannustetaan tiimiopettajuuteen korkeakoulujen välillä. (Toom ym. 2023, 199.)
Korkeakoulujen yhteistyö on toimintaa, jossa autonomiset toimijat tavoittelevat yhteistä päämäärää. Tämä autonomia tarkoittaa, että toimijat ovat vapaita tekemään päätöksiä ja valitsemaan omat toimintatapansa. Jotta yhteistyö on jatkuvaa ja tavoitteellista, edellyttää se Järvensivun (2019, 60–62) mukaan toisten riittävää tuntemista, keskinäistä luottamusta sekä sitoutumista yhteiseen tahtotilaan ja tavoitteisiin.
Toisin kuin organisaatioiden sisäisessä päätöksenteossa verkostoissa päätöksenteko on laajasti verkoston kanssa keskustelevaa (Järvensivu 2019, 113). Päätöksenteko ja kehittäminen vievät aikaa ja lopputulosta voi olla vaikea ennakoida, mutta päätökset nousevat yhteisestä pedagogisesta ymmärryksestä, johon kaikki ovat sitoutuneita. Näin jaettu ymmärrys ja sitoutuminen mahdollistavat uusia ajattelutapoja ja innovaatioiden leviämistä.
Vaali verkostoja ja hyödynnä pedagogiikkaa
Korkeakoulujen yhteistyö lisääntyy entisestään. Merkkejä tästä ovat Digivisio2030, paikalliset korkeakouluverkostot sekä ristiinopiskeluväylän kehittäminen. Lisääntynyt yhteistyö ja siihen liittyvä kehitystyö monipuolistavat opiskelijoiden oppimismahdollisuuksia. Tämä avaa uusia, yksilöllisiä opiskelupolkuja, jotka voivat johtaa uudenlaiseen osaamiseen ja näin vastata yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin. Ikosen (2020) mukaan laajavaikutteiset toiminnat ja pitkäkestoiset muutokset saadaan aikaan monialaisesti yhteiskehittämällä.
Kehittäminen perustuu ennen kaikkea asiantuntijuuden jakamiseen ja omaan oppimiseen. Mikäli yhteinen pedagoginen ymmärrys, tahtotila ja sitoutuminen puuttuvat, haasteeksi nousee yhteistyön keinotekoisuus ja asioiden katsominen vain oman organisaation näkökulmasta. Tämä näkyy muun muassa muutosvastarintana ja puutteellisena ymmärryksenä verkostotyön hyödyistä.
Yhteisen tahtotilan ja motivaation löytyessä syntyy uudenlaista, innovatiivista toimintaa, joka edistää oppimista. Samalla jokaisen verkostossa toimivan henkilökohtainen osaaminen kehittyy, mikä antaa mahdollisuuden yhteisen pedagogiikan sekä oman työn ja organisaation kehittämiseen.
Tiivistetysti voidaan todeta, että tulevaisuuden verkostoyhteistyö edellyttää toimijoiden tunnistamista, dialogia ja yhteistä pedagogiikkaa.
3AMK:n verkostokudelman tiivis, luottamuksellinen ja tavoitteellinen toiminta sekä jaettu yhteinen ymmärrys ovat mahdollistaneet korkeakoulujen asiantuntijoiden yhteen saattamisen ja pedagogisen kehittämisen. Onnistunut yhteistyö houkuttelee mukaan myös niitä, jotka eivät ole aiemmin olleet mukana. Laajenevan ja toimivan yhteistyön tuloksena syntyy yhteiskunnallista vaikuttavuutta.
Lähteet
Ikonen, H. 2020. Visio korkeakouluyhteistyön tulevaisuuteen. Teoksessa Koskinen, M., Nakamura, R., Yli-Knuuttila,H. & Tyrväinen, P. (toim.). Kohti oppimisen uutta ekosysteemiä. 9–11.
Järvensivu, T. 2019. Verkostojen kehittäminen – Opi ja etene yhdessä. Books on Demand. Helsinki.
Huhtamäki, T., Kuuramaa, K. & Laine, P. 2024. Yhteisopettajuus tuottaa koulutuksen laatua. Laurea Journal. Haettu 21.8.2024.
Mäki, K. 2021. Voiko pedagoginen johtaminen olla yhteistä johtamistoimintaa? eSignals, Haaga-Helia. Haettu 14.11.2024.
Mäki, K. 2022. Pedagoginen johtaminen – korkeakoulun johtajan työ vai yhteisön tapa toimia? Teoksessa Mäki, K. & Vanhanen-Nuutinen, L. (toim.) Korkeakoulupedagogiikka – Ajat, paikat ja tulkinnat. Haaga-Helian julkaisut 7/2022. Haaga-Helia, Helsinki. 214–224. Haettu 21.8.2024.
Niinistö-Sivuranta, S., & Mäki, K. 2023. Ekososiaalista sivistystä edistävä pedagoginen johtaminen: – Tapaustutkimus suomalaisten korkeakoulujen strategioiden kestävyysosaamisen tavoitteista. Ammattikasvatuksen aikakauskirja, 24(4), 28–45. Haettu 21.8.2024.
Toom, A., Heide, T., Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N., Vahtivuori-Hänninen, S., & Karvonen, A. 2023. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen -arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi), 22:2023, Helsinki. Haettu 21.8.2024