Osallisuuden peruspilarit opetuksessa ja oppimisessa

Opetushenkilöstön kanssa olemme pohtineet INKLU-hankkeessa inklusiivista ammatillista koulutusta ja sen pedagogista toteutusta osallisuuden näkökulmasta. Tässä kirjoituksessa kuvataan pedagogisen toiminnan ja osallisuuden peruspilareita ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstölle. Tavoitteena on turvata kaikille opiskelijoille oikeus osallistua ja oppia sekä opetushenkilöstölle mahdollisuus selviytyä kaikkia opiskelijoita osallistavasta pedagogisesta haasteesta.

Osallisuus ammatillisessa koulutuksessa

Ammatillinen koulutus perustuu inklusiivisuuteen ja yksilölliseen oppimiseen, jossa kaikilla opiskelijoilla on oikeus osallistua (Laki ammatillisesta koulutuksesta 531/2017). Ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstö toteuttaavat opetusta, ohjausta ja yksilöllistä oppimista. Opetushenkilöstö kokee kaikkia opiskelijoita osallistavan ja huomioivan pedagogisen toteutuksen haasteeksi, johon liittyy riittämättömyyden tunne. Tämä johtuu siitä, että opetuksessa pitäisi vastata hyvin erilaisten opiskelijoiden erilaisiin oppimisen vaatimuksiin opetuksessa yhtä aikaa. Opetushenkilöstön tulisi huomioida jokainen opiskelija yksilönä ja toteuttaa samalla moninaisuuden huomioivaa pedagogista ohjausta kaikkia opiskelijoita osallistavasti.

Osallisuus oppimisyhteisössä on yhteisöllisyyden rakentamista yhdessä

Inklusiivisessa ammatillisessa koulutuksessa kaikkien opiskelijoiden oikeus osallistua ja oppia on koko toimintaa läpäisevä periaate, jonka pitää toteutua arjessa. Osallisuus on muutakin kuin olemista ryhmässä. Osallisuus on mukana oloa ja osallisena oloa (Suomisanakirja s.a.). Se on mahdollisuutta olla mukana itselle tärkeissä ryhmissä ja yhteisöissä (THL 2023). Osallisuuteen liittyy opiskelijan oma valinta olla mukana ja osallistua omien kykyjensä, osaamisensa, toiveidensa ja mahdollisuuksiensa rajoissa. Se on osallistumista eli olla läsnä ja mukana toiminnassa (Suomisanakirja s.a.). Osallisuuden vastakohtana on ulkopuolelle jättäminen ja toiseuden kokemus. Kun ei oteta mukaan, ollaan kielteisellä tavalla erilaisia, suljetaan ulkopuolelle, ohitetaan, tai puheella vahvistetaan te-, me- ja muut-käsitettä eli yhteisöön kuulumista tai sen ulkopuolelle jättämistä. (Kulmala 2006.)

Osallisuus ei muodostu itsestään vaan siihen tarvitaan mukaan ottamista eli osallistamista (Eskelinen ym. 2012). Se on yhteisön jäsenten jatkuvaa kannustamista ja rohkaisemista yhdessä olemiseen ja yhteiseen tekemiseen. Osallisuutta ja yhteen kuuluvutta vahvistetaan muun muassa me-puheella. Se vaatii muutakin. Osallistaminen ei ole vain kertaluonteisia tekoja yhteisössä kuten koulussa. Osallistamisen tulee olla kiinteä osa oppilaitoksen pedagogiikkaa ja yhteisöllistä toimintakulttuuria, jolloin kaikilla toimijoilla, henkilöstöllä ja opiskelijoilla, on vaikutusmahdollisuus yhteisön toimintaan. Heitä kuunnellaan aidosti ja he toimivat toisiaan huomioimalla, tukemalla ja osallistamalla.

Osallistaminen ammatillisissa opinnoissa on opiskelijan huomioimista sellaisena kuin hän on ja ottamista mukaan opintojen suunnitteluun, ryhmän jäsenenä ja oppilaitoksen toimintaan. Osallisuus opiskelussa on turvallisessa ilmapiirissä ja ympäristössä osallistumista, yhdessä tekemistä ja toinen toisiltaan oppimista. Se on yhteisön jäsenten keskinäistä luottamusta, avoimuutta, jakamista ja auttamista. Ihmisillä on tarve olla oma itsensä ja kiintyä toisiin ihmisiin (Maté 2019). Opiskelijoilla on monia yhteisöjä ympärillään. Mikäli oppilaitos ei tarjoa mahdollisuutta tulla yhteisön jäseneksi ja arvosta opiskelijaa, he etsivät vahvempaa yhteisöllisyyttä muualta.

Osallisuus edellyttää sitoutumista

Osallisuus oppimisyhteisössä on yhteisöllisyyden rakentamista yhdessä. Osallisuuteen kuuluu kaikkien mukana olevien vastuun ottamista yhteisölliseen toimintaan omasta roolista käsin. Opiskelijalla osallisuuteen kuuluu esimerkiksi sitoutuminen opiskeluun, ja opettajalla kaikkien opiskelijoiden opettamiseen. Osallistuminen yhteisöön on myös yhdessä tapahtuvia neuvotteluja, sääntöjen luomista, kompromisseja, päätösten tekemistä sekä niiden noudattamista. Opiskelussa se on muun muassa tavoitteiden asettamista ja niihin sitoutumista sekä järjestyssääntöjen noudattamista.

Koettu osallisuus heijastuu asenteisiin, tunteisiin ja käyttäytymiseen. Se on huomaamista, yhdessä ihmettelemistä, ongelmien ratkaisemista ja iloitsemista onnistumisista. Kun opiskelija kokee olevansa aidosti osa opiskeluyhteisöä, hän sitoutuu oppimiseen ja oppimisyhteisöön. Osallisuuden peruspilarit opetuksessa ovat yhdenvertaisuuden toteutuminen, yhdessä tekeminen, vaikuttaminen ja valinnan mahdollisuudet oppimateriaaleissa, tehtävissä ja oppimisympäristöissä sekä osaamista tukeva ilmapiiri (kuva 1).

Kuva 1. Osallisuuden peruspilarit opetuksessa

Yhdenvertaisuuden toteutuminen on erilaisuuden ymmärtämistä ja arvostamista

Opetushenkilöstöltä osallisuus edellyttää kaikkien mukana olevien opiskelijoiden kuulemista, joka on jatkuvaa ja tapahtuu vuorovaikutuksessa. Jokaisen opiskelijan tulee tuntea itsensä arvostetuksi oppimisyhteisössä, että häneen luotetaan ja hänen osaamistaan arvostetaan. Osallisuus oppimisyhteisössä edellyttää yhdenvertaisuutta.

Yhdenvertaisuus on jokaisen oikeus

Yhdenvertaisuus on määritelty perustuslailla ja se on jokaisen kansalaisen oikeus. Se tarkoittaa ihmisten samanarvoisuutta riippumatta mistään henkilöön tai hänen asemaansa tai ominaisuuksiinsa liittyvästä syystä. Lain mukaan viranomaisten, kuten koulutuksenjärjestäjän, velvollisuutena on edistää yhdenvertaisuutta. Oppilaitoksessa tulee olla suunnitelma yhdenvertaisuuden edistämiseen. (Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014). Yhdenvertaisuuden tulee näkyä koulutuksenjärjestäjän strategian ja suunnitelmien lisäksi arkipäivän puheissa ja teoissa. Vain siten vaikutamme yhdenvertaisuuden aitoon toteutumiseen. Osallisuuden kokemus edellyttää sitä, että kohtaamme toisemme myötätuntoisesti (Honkanen 2024a). Myötätuntoinen kohtaaminen synnyttää luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.

Erilaisuus on arvostettava ominaisuus

Asenteemme ja arvostuksemme toisiamme kohtaan heijastuu vuorovaikutukseen, ohjaamiseen ja opettamiseen. Opiskelijan huomioiminen yksilönä perustuu ymmärrykselle siitä, että olemme kaikki erilaisia. Erilaisuus tarkoittaa sitä, että ihminen voi olla aidosti ja avoimesti sellainen kun hän on. Käytännössä se on monenlaista tapaa olla ihmisenä, toimia ja tehdä asioita. Se on erilaisuutta muun muassa vuorovaikutuksessa ihmisten välillä, aikakäsityksessä, osaamisessa, arvoissa, asenteissa, vahvuuksissa, kyvyissä ja kokemuksissa, jotka muokkaavat käsityksiämme ja tapaamme toimia. Kun ymmärrämme, että erilaisuus on arvostettava ominaisuus, on mahdollista havaita opiskelijoiden moninaisuus oppimisyhteisön rikkautena. Erilaiset ihmiset tuovat erilaista vuorovaikutusta ja osaamista yhteisöön.

Ammatillisessa koulutuksessa opiskelijan yksilöllinen suunnitelma (HOKS) turvaa opiskelijan opintojen ja osaamisen yksilöllisen rakentumisen (Honkanen 2024b). Kun ammatillisen koulutuksen oppimisyhteisö arvostaa erilaisuutta, se arvostaa erilaisia kykyjä ja osaamista sekä mahdollistaa erilaista osaamista ja ammattiosaajien kirjon myös työelämään.

Kannusta tekemään, tue motivaatiota ja auta oppimaan yhdessä

Opetushenkilöstön perustehtävä on opettaa, ohjata ja kannustaa tekemään eli osallistumaan, oppimaan ja saavuttamaan tietyt tavoitteet ja osaaminen. Oppimisen perusedellytys on turvallinen oppimisympäristö, jossa kunnioitetaan fyysistä koskemattomuutta ja on psykologisesti turvallista olla. Se on ilmapiiri, jossa voi turvallisesti ottaa sosiaalisia riskejä (Siefen 2024). Psykologinen turvallisuus liittyy osallisuuteen vahvasti, koska sen toteutuessa uskallamme olla oma itsemme. Opetushenkilöstön lisäksi vertaisten käyttäytymisellä ja tuella on merkittävä yhteys kokemukseen psykologisesta turvallisuudesta. Psykologinen turvallisuus auttaa opiskelijoita kokeilemaan, oppimaan ja osallistumaan. (vrt. Schepers ym. 2008). Vain riittävä kollektiivisen psykologisen turvallisuuden kokemus oppimisyhteisössä tuottaa avointa oppimisen iloa, koska silloin tunteet ja niiden näyttäminen sekä erilainen tekeminen ovat sallittuja.

Motivaatioon vaikuttavia tekijöitä voi tukea

Tavoitetta kohti pyrkiessä ja osaamisen kehittämisessä opiskelija tarvitsee motivaatiota oppimiseen. Motivaation syntyyn ja pysyvyyteen vaikuttaa ainakin neljä seikkaa. Ensinnäkin se miten kiinnostavaksi koemme tavoitteen ja toiseksi uskommeko saavuttavamme tavoitteen. Kolmanneksi miten onnistumisen kokemukset ja edistymisen tunne auttavat saavuttamaan tavoitetta. Neljänneksi millaisia valmiuksia meillä on kohdata epäonnistumiset ja esteet, ja saako näihin riittävästi ohjausta ja tukea vai kohdataanko ne yksin. (Furman 2024). Opetushenkilöstö voi pedagogisin keinoin vahvistaa opiskelijan motivaatiota.

Huomioi henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet

Opiskelijoita motivoi oppimaan muun muassa henkilökohtaiset kiinnostuksen kohteet, ongelmien ratkaiseminen, uusien taitojen oppiminen, yhdessä kokeileminen ja tekeminen, uteliaisuus, vahvuuksiemme käyttäminen, osaamisemme huomaaminen. Opetushenkilöstön tuleekin olla utelias opiskelijoiden kiinnostuksen kohteista ja keskustella niistä heidän kanssaan. Keskustelu mahdollistaa opiskelijoiden keskinäisen vertaiskokemusten ja kiinnostusten kohteiden jakamisen, mikä antaa heille luontevia keskustelunaiheita tutustumista ja jakamista varten, sekä liittää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä toisiinsa. Kiinnostuksen kohteiden tuntemus auttaa opetushenkilöstöä oppimistehtävien rakentamisessa opiskelijoita motivoivaksi. Motivaation ja oppimisen vahvistamisessa tukee myös opiskelijoiden luonteenvahvuuksien tunnistaminen, jolloin jokainen opiskelija voi käyttää luontaisia vahvuuksiaan opiskelussa. Luonteenvahvuuksiin kuuluu muun muassa rohkeus, uteliaisuus, luovuus, ystävällisyys, reiluus, sosiaalinen älykkyys. (Wenström 2022.)

Opiskelija tarvitsee luottamusta tavoitteiden saavuttamiseen

Kiinnostuksen lisäksi opiskelija tarvitsee uskoa ja luottamusta siihen, että voi saavuttaa tavoitteen. Usko ja luottamus tavoitteiden saavuttamiseen rakentuu siihen, että opiskelija uskoo osaavansa tehdä ainakin osan tehtävästä tai aloittaa sitä. Lisäksi opiskelijan tulee tietää milloin ohjausta on saatavilla ja miten. Mikäli opiskelija huomaa, että hän ei osaa tehtävää ja ohjausta ei ole saatavilla syntyy turhautuminen ja närkästyminen. Kielteiset tunnereaktiot estävät oppimista (Pekrun 2006). Närkästyminen tulee silloin, kun rikotaan sosiaalisia normeja eli opiskelija olettaa, että ohjausta on saatavilla, mutta hän ei saakaan sitä (Mlodinow 2024). Kielteiset tunteet oppimista kohtaan vaikuttavat kielteisesti opiskelumotivaatioon. Tämän vuoksi on ohjaushenkilöstön on kerrottava ennen tehtävän tekemistä miten ohjausta saa ja milloin, jotta opiskelija voi ennakoida ohjauksen ja avun saannin pulmatilanteissa.

Luo onnistumisen mahdollisuuksia ja kokemuksia

Kolmanneksi motivaatioon vaikuttaa onnistumisen kokemukset ja edistymisen tunne, jotka auttavat opiskelijaa kulkemaan kohti tavoitetta. Opetushenkilöstön kannattaa aina tehdä opiskelijan onnistuminen näkyväksi ja antaa siitä palautetta. Se vahvistaa opiskelijan onnistumisen kokemuksen tunnetta myönteisellä tavalla, vahvistaa motivaatiota ja osaamista. Opiskelijan onnistumista opinnoissa kokonaisuudessaan tukee selkeä rakenne opintojaksoissa ja se, että opiskelija voi ennakoida opintojakson toteutuksen ja arvioinnin. Kaikki opiskelijat hyötyvät monipuolisesta tekemisestä ja toteutuksesta sekä selkeästä ohjeistuksesta. Tarvitaan pedagogisesti saavutettavaa opiskelua kaikille (Happo 2024).

Opiskelijat ovat erilaisia ja hyötyvät erilaista ohjeistuksista. Jos opiskelija ei ymmärrä tehtävää tai ei osaa aloittaa sitä, hän turhautuu helposti. Opiskelija voi tarvita erilaisen tehtäväksi annon, pienemmäksi pilkotun tehtävän, ohjeistuksen tai selkeäkieliset ohjeet. Joku opiskelija hyötyy monikanavaisuudesta, jossa voi hyödyntää eri aisteja, kuten katsoa tehtävä videolta, kuunnella se ääneen luettuna, kirjoittaa se itse jne. Eli on monia tapoja auttaa opiskelijaa ymmärtämään tehtävän ohjeistusta, joka mahdollistaa onnistuneen tehtävän suorittamiseen ja auttaa oppimaan, kun opiskelija tietää mitä pitää tehdä ja mitä häneltä odotetaan. Joillekin onnistumisen kokemuksia syntyy parin kanssa tai ryhmässä työskentelystä tai tekeminen toisessa oppimisympäristössä. Opiskelijoille tulisi tarjota jo lähtökohtaisesti valikoima erilaisia tehtäviä, joilla kehitetään osaamista ja näytetään saavutettu osaaminen. Opiskelija voisi valita tehtäväkirjosta opettajan kanssa juuri hänelle sopivan tehtävän ja tekemisen tavan, jolloin yksilöllinen oppiminen toteutuisi luonnostaan.

Osallisuus on myös toisten auttamista

Neljänneksi motivaatio näkyy siinä, millaisia valmiuksia meillä on kohdata epäonnistumiset ja esteet. Kun oppiminen ei sujukaan kuten opiskelija odottaa tai tulee muita esteitä, millaiset valmiudet opiskelijalla on kohdata esteet ja miettiä miten ne voitetaan. Myötätuntoinen kohtaaminen, kannustaminen ja yhteisöllisyys auttavat esteiden ratkomisessa, koska psykologisesti turvallinen ympäristö mahdollistaa luovan ajattelun ja yhteisöllinen oppimisympäristö tukee sosiaalisesti ongelman ratkaisua. Osallisuus ryhmässä tarkoittaa myös toisten auttamista. On helpompaa hakea yhdessä ratkaisuja ja saada vertaistukea ja ohjausta, joilla peitotaan esteitä.

Kun opetus ja ohjaus kannustavat opiskelijoita kokeilemaan, tekemään ja auttavat oppimaan yhdessä, se vaikuttaa opiskelijoiden motivaatioon, oppimiseen ja tukee osallisuutta. Onnistuminen opinnoissa puolestaan tukee opiskelijan motivaatiota, opiskelukykyä ja hyvinvointia (Honkanen 2024c).

Vaikuttaminen, valinnan mahdollisuudet ja osaamista tukeva ilmapiiri

Osallisuus on myös opiskelijoiden vaikuttamismahdollisuuksia oppimisyhteisössä niihin asioihin, jotka he kokevat tärkeinä. Heille opiskeluun liittyviä tärkeitä asioita ovat muun muassa kaverit, tavoitteet, oppimisen tavat, oppimisympäristöt, aikataulut. Opiskelijoille tulee tehdä näkyväksi mistä asioista voidaan neuvotella ja mihin he voivat vaikuttaa aidosti. Opiskelijat voivat vaikuttaa monella tavalla. Opintojaksoja suunniteltaessa opiskelijat tulee ottaa tavalla tai toisella mukaan suunnitteluun. He voivat vaikuttaa, esimerkiksi omiin tavoitteisiinsa, oppimisympäristön valintaan, tekemisen tapoihin, yhteisiin sääntöihin, tehdä aloitteita, toivoa opintokäyntikohdetta tai valita muutamasta vaihtoehdosta. Vaikuttaminen sitouttaa opintoihin ja osoittaa myös opetushenkilöstöltä luottamusta heidän mielipiteisiinsä ja yhteiseen päätöksentekoon.

Osaamisen tukemiseen tarvitaan omaehtoisuutta, kyvykkyyttä ja yhteisöllisyyttä

Osaamista tukevassa ilmapiirissä toteutuu kolme opiskelijan psykologista perustarvetta, jotka ovat omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys, jotka ovat hyvinvoinnin perusta (Ryan & Deci 2020). Omaehtoisuus on juuri valinnan mahdollisuuksia ja tavoitteiden luomista yhdessä. Kyvykkyys on opiskelijan vahvuuksien ja osaamisen näkemistä ja niiden hyödyntämistä opinnoissa. Yhteisöllisyys on osallisuutta oppimisyhteisössä. Opiskelija on ammatissaan aloittelija, joka opettelee ja taitaa yksittäisiä tehtäviä, hänellä on irrallista tietoa ja ammattiosaaminen kehittyy jatkuvasti. Opetushenkilöstön on autettava opiskelijaa huomaamaan onnistumisen hetket ja osaaminen. Se tapahtuu näyttämällä vaihtoehtoja ja laajempaa kontekstia sekä antamalla ohjaavaa ja rakentavaa palautetta, jossa opiskelija on osallisena (vrt. Tynjälä 2016, Siefen 2024). Oman osaamisen kehittymisen havaitseminen on joskus vaikeaa, koska oppimista tapahtuu jatkuvasti ja uusi osaaminen liittyy saumattomasti aiemmin opittuun. Omien vahvuuksien ja onnistumisen näkeminen ja tunnustaminen ääneen voi olla vaivaannuttavaa tai tuntua nololta. Toisaalta palautetilanteessa opiskelijan on voitava luottaa siihen, ettei hän tule nolatuksi tai torjutuksi, koska se aiheuttaa kielteisiä tunnekokemuksia, jotka liittyvä oppimiseen. Oman osaamisen tarkastelu on opiskelijalle tärkeää ammattiosaamisen kehittymisen kannalta. Samalla se on erittäin herkkää ja tunteita esiin tuovaa. Mitä aremmalle alueelle osaamisen tarkastelu kohdistuu sitä tärkeämpää on psykologinen turvallisuus. (Siefen 2024).

Palautekeskustelu ohjaa tekemistä ja osaamista

Yhdessä palautekeskustelu siitä mitä opiskelija oppi, mitä tekisi toisin, missä onnistui ja mistä iloitsi ovat tärkeitä osaamisen kehittymisen kannalta. Se auttaa opiskelijaa reflektoimaan omaa oppimistaan ja osaamistaan. Tekemisen lisäksi oman osaamisen kehittäminen ja osaamisen tunnistaminen on sosiaalista toimintaa, jossa toiset ihmiset ovat peilinä oman osaamisen reflektoimiseen ja auttaa opiskelijaa ymmärtämään tekemistään ja palautetta. Voi olla, että opiskelija ei tunnista omaa ammatillista osaamistaan, koska työskentelee muiden saman osaamista olevien kanssa. Vasta, kun hän menee ympäristöön, jossa on erilaista osaamista, hän tunnistaa helpommin omaa osaamistaan ja sen erilaisuutta, kuten esimerkiksi työelämässä. (Siefen 2024). Osaamista tukevassa ilmapiirissä palaute on osallistavaa, turvallista, perusteltua, opiskelijaa arvostavaa ja kannustavaa.

Osallisuus on osana ammatillisten oppilaitosten pedagogista toimintaa

Yhdenvertaisuus, yhdessä tekeminen, vaikuttaminen ja valinnan mahdollisuudet sekä osaamista tukeva ilmapiiri, on oltava osa jokapäiväistä pedagogista toimintaa ammatillisessa koulutuksessa, jotta osallisuus toteutuu. Yhdessä tekeminen on yhteisiä kokemuksia ja muistoja, jotka vahvistavat yhteenkuuluvuutta. Me-henki rakennetaan yhdessä arkipäivän tekemisissä. Silloin kaikilla yhteisön jäsenillä on vaikutusmahdollisuus, sekä oikeus ja mahdollisuus osallistua tekemiseen omalla tavallaan ja osaamisensa puitteissa. Yhdessä tekemisen periaate on yhteisöllisyyden liima.

Ammatillisessa koulutuksessa identiteetin rinnalla rakennetaan vahvasti ammatillista osaamisidentiteettiä, jolloin olemme toinen toistemme peileinä. Osallisuus, myötätuntoinen kohtaaminen, arvostava ja kannustava palaute sekä osaamisen näkyväksi tekeminen ovat peili, joka auttaa opiskelijaa kehittymään ja tunnistamaan osaamistaan.

Kuva: Shutterstock