Vertaistukitoiminta opiskeluhyvinvointia edistämässä

Tiivistelmä

Tässä artikkelissa kuvataan Metkasti Metropoliassa Kohti Kukoistusta (MMKK) -hankkeessa kehitettyä vertaistukitoiminnan pilotointia. MMKK-hankkeessa opintopsykologilla oli keskeinen rooli kouluttaa sosionomiopiskelijoita toimimaan tukiopiskelijoina muiden tutkintojen opiskelijoille, antaa työnohjausta tukiopiskelijoille vertaisohjaustapaamisten välillä ja koordinoida koko vertaistukitoiminnan etenemistä. Vertaisohjauskeskustelut koettiin hyödyllisinä niin tuettavien opiskelijoiden kuin tukiopiskelijoidenkin näkökulmista. MMKK-hankkeessa vertaistukitoiminnan koettiin lisäävän myös opiskelukykyä, hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

Tukiopiskelijat vertaistukitoiminnassa

Vertaistukitoiminnalla tarkoitetaan vertaisasemassa olevien henkilöiden ohjattua kohtaamista erilaisten asioiden äärellä. Laajasti määriteltynä vertaistueksi katsotaan kaikki sellainen inhimillinen vuorovaikutus, jossa yksilöt keskustelevat omasta elämäntilanteestaan keskenään. Vertaistuella tarkoitetaan usein myös organisoitua ja ohjattua vertaistukitoimintaa, jossa samanlaisissa tilanteissa olevat samantyyppisiä ongelmia omaavat henkilöt jakavat kokemuksiaan.

Kaikessa vertaistukeen pohjautuvassa toiminnassa on olennaista se, että ihmiset saavat toisiltaan sellaista tukea, jota muut tahot kuten julkiset palvelut, ammattiauttajat, ystävät tai sukulaiset eivät pysty välttämättä antamaan, koska heiltä puuttuu omakohtainen kokemus (Nylund 1996). Vertaistuessa keskeistä on yhteinen ymmärrys, kunnioitus ja vastavuoroinen voimaantuminen ihmisten välillä, jotka ovat samankaltaisissa elämäntilanteissa (Mead ym. 2001). Juuri yhteisten kokemuksen jakamisen ajatellaan vahvistavan ja lisäävän keskinäistä ymmärrystä ja voimaantumista (Nylund 1996).

Vertaistukitoimintaa, jossa koulutettu opiskelija toimii toisen opiskelijan tukiopiskelijana, tarjotaan muutamissa suomalaisissa korkeakouluissa. Ensimmäiseksi tällaista toimintaa järjestettiin Turun yliopiston Mielen Päällä -hankkeessa, mutta nykyisin vastaava malli on käytössä esimerkiksi Tampereen kauppatieteiden opiskelijoilla. Myös Itä-Suomen yliopistossa on pilotoitu vastaavaa mallia.

Myös MMKK-hankkeessa vertaistukitoiminta perustui tukiopiskelijatoimintaan. Tukiopiskelijalla MMKK-hankkeessa tarkoitetaan koulutettua vertaisopiskelijaa, joka kohtaa toisen opiskelijan kahdenvälisissä erilaisiin opiskeluarkeen ja -hyvinvointiin liittyvissä vertaistukikeskusteluissa. MMKK-hankkeessa tukiopiskelijat olivat koulutuksen saaneita sosiaalialan opiskelijoita, joiden ohjausrooli ei ole terveydenhuollollinen, mutta koulutuksensa pohjalta he osaavat ohjata tuettavan tarvittaessa terveydenhuollon palveluihin.

Tukiopiskelijan tärkein tehtävä oli tarjota tuettavalle opiskelijalle mahdollisuus keskustella mielen päällä olevista opiskeluarkeen liittyvistä asioista kahdenvälisillä tapaamisilla. Keskeiset teemat, joissa tukiopiskelijaa toivottiin, painottuivat opiskelussa koettuihin haasteisiin, yksinäisyyteen ja sosiaaliseen jännittämiseen. Keskustelusisältöjä olivat muun muassa opiskelukiireet, uudelle paikkakunnalle muuttaminen, yksinäisyyskokemukset tai muut asiat. Tukiopiskelijan kanssa oli myös mahdollista yhteisopiskella, saada konkreettista apua kampuksille palaamiseen tai jännittämiseen ja etäopiskeluun liittyviin haasteisiin. Vertaistukitoiminnan tavoitteena oli tarjota matalan kynnyksen kahdenvälisiä keskusteluja, joiden avulla pyrittiin edistämään tuettavien opiskelijoiden opiskelukykyä ja -hyvinvointia.

Vertaistukitoiminnan pilotointi

Metropolia Ammattikorkeakoulussa vertaistukitoiminnan käynnistämisestä ja koordinoimisesta on vastannut Opiskeluhyvinvointipalveluiden opintopsykologi osana MMKK-hanketta (2022–2023). MMKK-hanke on saanut rahoituksen opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM 2021). Hankkeen alussa opintopsykologin keskeisenä tehtävänä oli Turun yliopistossa kehitetyn vertaisohjausmallin jatkokehittäminen Metropolia Ammattikorkeakouluun sopivaksi vertaistukitoiminnaksi (Kuvio 1). Pilotissa keskeisiä vertaistukitoiminnan vaiheita olivat

1. tukiopiskelijoiden hakuprosessi ja haastattelut
2. tukiopiskelijoiden kouluttaminen
3. tuettavien hakuprosessi ja haastattelut
4. tukiopiskelija–tuettava-parien yhdistäminen ja ryhmätyönohjaus tukiopiskelijoille ja
5. tukisuhteiden päättäminen ja suullisen palautteen kerääminen.

Toiminnasta viestiminen ja tiedottaminen kuului kaikkiin vaiheisiin.

Kuvio 1. Opintopsykologi koordinoi vertaistukitoimintaa viiden eri vaiheen kautta.

MMKK-hankkeessa tukiopiskelijat olivat vapaaehtoisia sosiaalialan opiskelijoita, jotka suorittivat vapaaehtoistoiminnan viiden opintopisteen laajuisen opintojakson toimimalla tukiopiskelijoina. Ennen tukiopiskelijaksi valitsemista opiskelijat haastateltiin ja sen jälkeen heidät koulutettiin tehtävään.

Tukiopiskelijoiden koulutus ja ryhmätyönohjaus kuuluivat kiinteästi vertaistukitoimintaan. Koulutus sisälsi valtakunnallisen Mieli Ry:n Mielenterveyden ensiapu 2 -koulutuksen sekä erillisen koulutusosuuden vertaisuuden perusteista, vuorovaikutustaidoista ja palveluohjauksesta. Koulutuksen laajuus oli yhteensä 20 oppituntia. Tämän lisäksi tukiopiskelijat saivat ryhmätyönohjausta, josta vastasi toimintaa koordinoinut opintopsykologi. Ryhmätyönohjaukset toteutuivat noin viiden viikon välein, ja ne toteutettiin pääsääntöisesti lähitapaamisina.

Tukiopiskelijoita itselleen toivoneita opiskelijoita oli kaikilta koulutusaloilta (kulttuuri, liiketalous, sosiaali- ja tervesala, tekniikka) sekä AMK- ja YAMK-tutkinnoista. Tukiopiskelijaa itselleen toivoneet opiskelijat olivat sähköpostitse yhteydessä vertaistukitoimintaa koordinoivaan opintopsykologiin. Opintopsykologi tapasi itselleen tukiopiskelijaa toivoneet opiskelijat. Tapaamisissa selvitettiin tuettavan toiveita ja tarpeita sekä vertaistukitoiminnan sopivuutta opiskelijoille.

Opintopsykologi yhdisti tukiopiskelijan ja tukea kaipaavan opiskelijan vertaisuuden eli yhteisten mielenkiinnon kohteiden ja kokemusten perusteella. Toimintaa koordinoinut opintopsykologi järjesti tukiopiskelijalle ja tuettavalle opiskelijalle yhteisen alkutapaamisen, jossa myös opintopsykologi oli mukana. Tapaamisessa allekirjoitettiin kirjallinen tukisopimus, jossa sovittiin yhteiset pelinsäännöt, kuten luottamuksellisuus, tapaamisten aikataulutus ja enimmäismäärät sekä muut yhteydenpidon käytänteet.

Tukiopiskelijat saivat vertaistukisuhteiden aikana säännöllistä ryhmätyönohjausta opintopsykologilta. Kun tukiopiskelija ja tuettava -parit olivat tavanneet ennalta sovitun tapaamismäärän, vertaistoimintaa koordinoinut opintopsykologi järjesti yhteisen päätöstapaamisen tukiopiskelijan ja tuettavan opiskelijan kanssa. Tapaamisen tarkoituksena oli päättää yhteinen työskentely ja kerätä palautetta toiminnasta. Kaikki tapaamiset (tukiopiskelijan haastattelu, tuettavan haastattelu, yhteinen tapaaminen ja päätöstapaaminen) toteutettiin etäyhteydellä. Tapaamiset olivat pituudeltaan noin 30 minuuttia.

Vertaistukitoiminnan tulokset MMKK-hankkeessa

Hankkeen aikana koulutettiin yhteensä 12 tukiopiskelijaa. Syksyllä 2022 koulutettiin seitsemän tukiopiskelijaa ja keväällä 2023 koulutettiin viisi tukiopiskelijaa. Pilotin aikana oli yhteensä 16 aktiivista tukisuhdetta.

Mahdollisuudesta omaan tukiopiskelijaan viestitettiin Metropolian sisäisissä viestintäkanavissa. Henkilökunta kertoi omille opiskelijoilleen tukiopiskelijatoiminnasta, ja he myös ohjasivat omia opiskelijoita olemaan yhteydessä vertaistukitoimintaa koordinoivaan opintopsykologiin. Lisäksi opiskelijoita hakeutui vertaistukitoimintaan myös itsenäisesti ilman ohjausta.

Tukiopiskelijaa oli mahdollista tavata kasvotusten tai etänä kahdesta kymmeneen kertaa. Osa tapaamisista järjestettiin verkkotapaamisina, mutta kasvokkain toteutuneet keskustelut olivat suositumpia. Tiiviimmillään tapaamisia tukiopiskelijan kanssa oli kerran viikossa. Tapaamisia järjestettiin kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa jokaiselle vertaisparille parhaiten sopineen aikataulun puitteissa. Tapaamiset toteutuivat pääosin kampuksilla, mutta myös julkisia tiloja, kuten kirjastoja, hyödynnettiin tapaamispaikkoina.

Jokainen tukiopiskelija sai itse valita tuettavien määrän. Toimintaan mukaan lähtemisen edellytyksenä oli sitoutuminen vähintään yhteen tukisuhteeseen. Tukiopiskelijalla oli samanaikaisesti enimmillään kaksi tukisuhdetta.

Toiminnasta kerättiin suullista palautetta päätöstapaamisilla, joihin myös opintopsykologi osallistui. Päätöstapaamisilla käytyjen keskustelujen pohjalta voidaan todeta, että vertaistukitoiminta pystyi tarjoamaan sellaista opiskeluarkeen liittyvää vertaistukea, jota ammattilaisten ei ole välttämättä mahdollista tarjota. Vertaissuhteet koettiin tasavertaisina, ja osa vertaisohjauspareista myös ystävystyi vertaistukitoiminnan kautta. Erityisesti sosiaalinen tuki, kokemus yksinäisyyden ja yksin olemisen lievittymisestä, koettiin yhdeksi keskeiseksi toiminnan hyödyksi. Toiminnasta saadun palautteen perusteella voidaan todeta, että tukiopiskelijatoiminta tarjosi opiskelijoille uudenlaisen matalan kynnyksen vaihtoehdon Opiskeluhyvinvointipalveluiden palveluvalikoimaan.

Vertaistukitoiminnan hyödyt opiskelijalle tässä pilotissa olivat:

1. yksinäisyyden kokemuksen lievittyminen
2. sosiaalisen tuen kokemuksen lisääntyminen
3. helppous jakaa kokemuksia vertaisen kanssa
4. opiskeluotteen vahvistuminen sekä
5. opintojen konkreettinen edistyminen.

Saatujen palautteiden perusteella tukiopiskelijana toimiminen vahvisti sosiaalialan opiskelijoiden ammatillista identiteettiä. Toiminta tarjosi tukiopiskelijoille mahdollisuuden ammatilliselle kasvulle ja kohtaamistaitojen kehittymiselle. Vertaistukitoiminnan tiedetään vahvistavan vertaisohjaajien hyvinvointia (Johnson & Riley 2021). Vertaistukitoiminnasta saatu palaute oli rohkaisevaa ja tuki aikaisemmissa tutkimuksissa tehtyjä havaintoja. Tukiopiskelijat kertoivat usein kokeneensa vertaistukitoiminnan ja sen ryhmätyönohjaukset henkilökohtaisesti merkityksellisinä. Vertaistukitoiminta näyttäisi siis antavan sekä tukiopiskelijalle että tuettavalle kokemuksia sosiaalisesta tuesta, edistävän tasavertaisuutta ja olevan voimaannuttavaa. Tuettavien kokemukset toiminnasta vahvistivat käsitystä kahdenvälisen vertaistukitoiminnan tarpeellisuudesta yhtenä matalan kynnyksen tukimuotona myös jatkossa.

Keskeistä toiminnan onnistumisen kannalta oli toimintaa koordinoivan opintopsykologin näkökulmasta toiminnan selkeä rakenne ja käytänteet. Laadukkaan tukiopiskelijatoiminnan edellytyksiä vaikuttaisivatkin olevan

1. riittävä resurssointi toiminnan koordinaattorille
2. vaiheistettu toimintamalli (kuvio 1.)
3. selkeä rakenne ja yhteiset käytänteet:
   • tukiopiskelijoiden alkuhaastattelu, koulutus ja työnohjaus
   • tuettavien alkuhaastattelu, jonka tarkoituksena on vertaistuen toimivuuden varmistaminen tuettavalle
   • yhteinen alkutapaaminen (opintopsykologi/toiminnan koordinaattori mukana), jossa allekirjoitetaan tukisopimus, sovitaan yhteydenpidon tavoista, tapaamisten lukumäärästä ja tukisuhteen luottamuksellisuudesta sekä
   • yhteinen lopputapaaminen (opintopsykologi/toiminnan koordinaattori mukana), jossa kerätään palautetta toiminnasta, reflektoidaan tukisuhdetta ja keskustellaan vertaistoiminnan kehittämisestä ja

4. joustavuus tuettavien määrässä ja tukisuhteiden järjestämisessä tukiopiskelijoiden suuntaan toimintaan sitouttavana elementtinä.

Vertaistukitoiminta opiskeluhyvinvointipalveluja uudistamassa

Haaga-Helian, Laurean ja Metropolia ammattikorkeakoulujen 3AMK-liittoumassa (Ylönen 9.3.2021) opiskeluhyvinvoinnin toimijat ovat tehneet tiivistä yhteistyötä useiden vuosien ajan. 3AMK-liittouman yhteistyössä on tunnistettu, että kaikissa kolmessa ammattikorkeakoulussa on seuraavia opiskeluhyvinvointipalveluita:

1. omaohjauspalvelut verkossa
2. yksilölliset ohjauspalvelut kampuksella tai verkossa
3. ryhmämuotoiset ohjauspalvelut kampuksella tai verkossa
4. opiskelijoiden vertaisohjauspalvelut ja
5. yhteisölliset hyvinvointipalvelut (Luukka 2023).

Metropoliassa syyslukukaudesta 2022 asti käynnissä ollut tukiopiskelijatoiminta on tuonut uudenlaisen palvelumuodon osaksi vertaisohjauspalveluiden kehittämistä. Pilotista saadut vertaistukitoiminnan hyödyt opiskelijalle, kuten yksinäisyyden kokemuksen lievittyminen, sosiaalisen tuen kokemuksen lisääntyminen, helppous jakaa kokemuksia vertaisen kanssa, opiskeluotteen vahvistuminen sekä opintojen konkreettinen edistyminen, ovat kannustaneet myös 3AMK-liittoumassa tarkastelemaan opiskeluhyvinvointipalveluita kokonaisuutena ja arvioimaan, minkälaisen lisäarvon tukiopiskelijatoiminta toisi kyseisille palveluille jatkossa.

Tukiopiskelijatoiminnan lisäksi 3AMK-liitoumassa on kiinnostusta herättänyt Metropolian kehittämä asiakaslähtöinen opiskeluhyvinvointipalveluiden liikennevalopalvelumalli. Opiskeluhyvinvointipalveluiden tiimissä on viimeisen kahden vuoden aikana kehitetty asiakaslähtöisiä opiskeluhyvinvointipalveluita nimeten ne liikennevalopalvelumalliksi (Luukka & Mononen 8.5.2023; Luukka ym. 14.11.2022). Mallissa keskiössä ovat opiskelijan opiskelukyky ja hyvinvointi sekä niiden tueksi tarjotut liikennevalomallia mukailevat vihreän, keltaisen ja punaisen valon palvelut.

Tukiopiskelijatoiminnan voidaan katsoa kuuluvan liikennevalopalvelumallissa ensisijaisesti vihreän valon preventiivisiin palveluihin. Keskeisenä tukiopiskelijatoiminnan tavoitteena on siis ennaltaehkäistä opiskelijan opiskelukyvyn ja hyvinvoinnin heikentymistä ja ehkäistä opiskelijan siirtymistä keltaisen tai jopa punaisen valon ohjaustarpeiden alueelle. Keltaisen ja punaisen valon palveluissa opiskelijan opiskelukyky ja hyvinvointi ovat heikentyneet huomattavasti, jolloin opiskelijalla on lisääntyvää ohjaustarvetta korkeakoulun omiin opiskeluhyvinvointipalveluihin, YTHS-palveluihin kuin myös muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Tukiopiskelijatoiminta varhaisena vertaistukena voi parhaimmillaan edistää opiskelijan opiskelukyvykkyyttä ja vahvistaa hyvinvointia pitkällä aikavälillä. Se voi antaa yksilölle kokemuksen toimijuudesta ja hallinnan tunteesta, tarjota toivoa ja edistää opintojen sujumista ja työelämään siirtymistä. Vertaisuuden avulla opiskelijat voivat saada toisiltaan senkaltaista tukea, jota muut tahot kuten ammattiauttajat tai julkiset tahot, eivät välttämättä voi tarjota (Nylund 1996).