Kuuntele podcast Näin kehität keskittämiskykyäsi – nykyajan supervoimaa ja opi mitä on fokusointi, miksi se on nykyään olennaista ja miten sitä voi kehittää.

Podcastin keskustelijoina ovat suhdepäällikkö Timo Lampikoski ja  opintopsykologi Anna Pakkanen Haaga-Helian URA-tiimistä. URA-tiimi tarjoaa ura- ja rekrytointipalveluita Haaga-Helian opiskelijoille ja alumneille.

Litteraatti

Lampikoski [00:00:04]: Tervetuloa Haaga-Helian uratiimin paras minä -podcastiin. Olen Timo Lampikoski, Haaga-Helian uratiimistä. Autan opiskelijoita avaamaan ovia työelämään, eli tarjoan heille uraohjausta eri tavoin. Autan heitä myös kehittämään itsensä johtamista. Kanssani studiossa on tänään Haaga-Helian opintopsykologi Anna Pakkanen. Mitä kuuluu Anna?

Pakkanen [00:00:26]: No kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Entäpä sulle?

Lampikoski [00:00:30]: Joo, ihan hyvää kiitos. Mukavasti ollu vipinää tässä töissä tällä viikolla. Alotetaanks sillä, et kerrot hiukan työstäsi ensin?

Pakkanen [00:00:39]: Joo. Mun työ opintopsykologina on matalan kynnyksen palvelu opiskelijoille. Eli opiskelijat voi olla muhun yhteydessä ihan mistä vaan omaan hyvinvointiin ja opiskelukykyyn liittyvästä asiasta. Et usein ollaanki yhteydessä esimerkiksi sillon, ku opinnot tuntuu kuormittavilta tai uuvuttavilta.

Lampikoski [00:00:57]: Ok, ja tänään me keskustellaan keskittymisestä olennaiseen, fokusoinnista ja siitä, miks se on nykyään olennaista ja miten sitä voi kehittää. Anna, alotetaanks tosta fokusoinnista, miten sä määrittelisit fokusoinnin?

Pakkanen [00:01:12]: No fokusointi on niinku siis keskittymistä, eli tavallaan häiriöiden poissulkemista. Ja siinä niinku ideana on et keskitytään olennaiseen ja sit yhteen kokonaisuuteen kerrallaan.

Lampikoski [00:01:25]: Ja sehän tuo sitte parhaimmillaan tällaista työn imua, eli tutkijaprofessori Jari Hakanen on paljon tutkinut työn imua, ja hän määrittelee työn imun pysyväluonteiseksi myönteiseksi tunne- ja motivaatiotilaksi. Työn imu syntyy Hakasen mukaan tarmokkuudesta, omistautumisesta, uppoutumisesta työhön. Työn imun synonyymi on ulkomaisten tutkijoiden käyttämä flow.

Pakkanen [00:01:49]: Joo, ja flown tällainen kokemus niin se vaatii häiriöttömän ympäristön. Et esimerkiksi puhelimen soiminen voi katkasta flown ja siitä on niinku, se on niinku hyvä esimerkki siitä, että myös ulkoset asiat vaikuttaa tähän omaan suoriutumiseen. Ja mun mielest hyvä asia siihen, siinä on miettiä sitä että näihin voi tosi helposti ite vaikuttaa.

Lampikoski [00:02:10]: Onneksi näin. Miksi monilla opiskelijoilla on vaikeuksia keskittyä nykyään?

Pakkanen [00:02:17]: No se on just tosi yleistä tuo keskittymisen vaikeus ja tosi moni opiskelija tuoki oman huolensa siitä omasta keskittymiskyvystään ja just tästä fokusoinnin vaikeudesta. Et, no maailma on täynnä jatkuvii huomionkaappaajia, kuten some ja kaiken maailman pikaviestimet. Ja just uutisia, viestejä, videoita katotaan jatkuvalla syötöllä. Ja monella puhelin piippaa ja surisee jatkuvast,i ja sitte puhelin on myös mukana kaikkialla. Että nykyään tää keskittymisen vaikeus tai keskittymisen haasteet on niin yleisiä et on alettu jopa puhuun tällaisesta ADT: sta, eli Attenton Deficit Trait eli suomeks vois olla ominaisuus, jossa korostuu tää tarkkaavaisuuden puute. Ja tää niinku tän tyyppinen muistuttaa aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriötä, mutta siinä ei ole kyse varsinaisesta niinku diagnosoitavasta tarkkaavuushäiriöstä. Ja omalla toiminnalla voi tosi paljon vaikuttaa tähän ja suurin osa meistä voi just tunnistaa tämän tyyppisii oireita itessään ihan varmasti.

Lampikoski [00:03:19]: Joo, itekki tunnistan kyllä välillä mitä kuvasit äsken.

Pakkanen [00:03:22]: Joo, samat sanat. Ja sit tämmöinen ADT -tyyppinen niinku ongelmaks koettu piirre, niin se muodostuu elämäs sillon kun on ollu pitkään näit kuormitustekijöitä, kuten vaikkapa kiire tai epävarmuutta. Ja sit just multitaskingii, tehään monta asiaa yhtä aikaa, ja jatkuvii keskeytyksiä, niin ne niin kun edesauttaa tätä tän tyyppistä piirrettä. Ja sillon ei pysty nyt tietenkään palautuun, jos on jatkuvasti monta asiaa vireillä. Oikeestaan se on ehkä vähän surullistakin nykypäivän opiskelu ja työelämä käytännössä vaatii meilt just näitä asioita.

Lampikoski [00:03:59]: Joo. Ja palautuminen on tosiaan aika haasteellista välillä. Aivot jää helposti niinku, tai mieli jää ylikierroksille. Erilaisii signaaleit piisaa. Ja aivotutkijoiden Huotilaisen ja Moisalan mukaan me tsekataanki kännykkäämme keskimäärin yli 200 kertaa päivässä. Mitäs sä siitä aattelet?

Pakkanen [00:04:18]: Niin, se on tosi monta kertaa päivässä. Ja sit on semmoinen tutkimuski olemassa, että tota tutkimuksen mukaan voi mennä jopa 23 minuuttia siitä ku on vaikka tsekannu sosiaalisest mediasta jotain ennen ku keskittyminen on samalla tasolla ku ennen keskeytystä.

Lampikoski [00:04:36]: Kenties siinä flow -tilassa on ollu ennen sitä keskeytystä. Toi on kyllä yllättävän pitkä aika. Eli tällast hukkakäyntiä tulee sitte kyllä paljon päivän mittaan. Joo, keskittymiskyky on tosiaan kärsiny inflaatiost viime vuosina, ja mä pohdin tätä paljon viimesimmäs teoksessani ”Luurikuuri -Keskittymistä, tasapainoa, onnistumisia”. Ja sitte multitasking eli monisähläys on selkeesti yks keskeinen syy keskittymiskyvyn alenemiselle. Eli me tehään liikaa asioita yhtä aikaa. Ja sitte annetaan näitten erilaisten signaalien, ärsykkeiden, keskeytysten katkasta työn ja tekemisen imu.

Pakkanen [00:05:14]: Just näin. Tää nykypäivän hektinen tempo ja vaatimukset laittaa meiät niinku miettiin, et onks meis itessä joku vika, ja just vaikka esimerkiksi diagnosoitava häiriö jopa. Mutta ihmisyyteenhän kuuluu ajatusten harhailu, ja sit sen lisäks niinku tärkee pointti on mun mielest on myös se, et välillä niin kun saa ja pitääkin olla niinku tylsää. Sellaista aikaa millon ei oo hyödyllinen tai tehokas.

Lampikoski [00:05:39]: Myös meiän rakkailla lapsilla ja nuorilla. Luppoaika on tutkijoiden mukaan tosi tärkeetä ideoiden ja oivallusten tuottamiseks. Meiän aivot tarvitsee välil tyhjäkäyntii. Ja sitä ei nykyään oo paljon ku se hipasupuhelin on koko ajan siinä kädessä tai joka tapauksessa saataville.

Pakkanen [00:05:58]: Totta. Mut hei, Timo palataan tuohon keskittymiseen. Että sä oot todennu, et fokusointi on nykyään supervoima. Minkä takii?

Lampikoski [00:06:07]: Ihan siks, et se joka pystyy fokusoimaan ja kokemaan flow -tilaa jopa useita kertoja päivän mittaan, niin saa paljon tärkeitä asioita aikaseks. Ja onneks kuka tahansa meistä voi saavuttaa flow -tilan, jos ei nyt ihan jatkuvasti niin tosiaan aina välillä, koska se on olennaista asioiden tarttumiseen ja loppuunsaattamisen kannalta. Me saadaan asioita aikaseks, ja jopa vielä aikataulussa. Et sillon sä voit olla tyytyväinen itsees ja omiin aikaansaannoksiin. Stressiä on vähemmän ja kestostressiki pysyy kaukana, koska ei oo jatkuvaa ja loputonta taakkaa tekemättömistä töistä, koska nehän siel takaraivos painaa usein myöski sitte tän kiireen ja muun ohella.

Pakkanen [00:06:46]: Se on kyl totta. Ja mun mielestä sä kuvaat tossa hyvin niinku sellaista hyvän kierrettä. Et tosiaan sit ku voi olla tyytyväinen itseensä ku saa niinku aikaseks asioita, niin sillon myös uskoo saavansa jatkossaki aikaseks ja sit se tunne omasta kyvykkyydestä kasvaa. Ja sit täs flow -tilassa jotenkin niinku omat taidot tätä asiaa kohtaan, mitä tehdään ja sit se kiinnostus on jotenki tasapainossa. Et sillon se on ainaki helpompi päästä sellaseen tilaan. Ja tuntuu, et monella on niinku kuluu oikeestaan enemmän energiaa siihen ”pitäisi” -tilassa olemiseen, kun siihen aikaansaamiseen varsinaisesti. Ja se on tosi kuormittavaa niinku mainitsitki. Ja jotenki nään myös, et aina ei kyllä voi olla flow -tilassa tai niinku usein se tekeminen myös pitää alottaa joka tapauksessa, ja joskus pääsee flow -tilaan ja joskus ei, mut että niin kun sitä ehkä ei voi, kannata jäädä odottelemaan sitä flow -tilaa itsessään.

Lampikoski [00:07:45]: Joo toi on jännä toi ”pitäisi” -tilassa oleminen. Ja sit ku on tää ”sitku” -tila vielä. Tai sitte ”joskus” -tila, tommoisenkin lisäisin. Miten sit keskittymiskykyy voi parantaa, ja miten voi fokusoida paremmin?

Pakkanen [00:08:02]: No keskittymiskyky on kyl semmoinen että se on kyl taito, mitä voi aina kehittää. Ja vaikka aiemmin elämäs ei ois onnistunu siin kehittämisessä, tai itellä ois käsitys itsestään jotenki niinku heikkona siinä suhteessa, niin on kyllä aina todellaki mahollisuus tulla paremmaks. Ja on tosi monia tekniikoita, jotka helpottaa niinku fokuksen pitämistä niinku tehtävässä, ja yks semmoinen tunnettu on pomodoro-tekniikka. Ja siinä on ideana työskennellä oman päämäärän saavuttamiseks niinku tietty ennalta päätetty aika, ja sitte pitää tauko. Ja sit sillon ku tavallaan keskittyy ja työskentelee, niin keskittyy sata prosenttisesti, tai niin hyvin ku pystyy, ja sillon ei voi lähteä vastaileen vaikka whatsapp -viesteihin. Ja tämmöinen, vaikka 25 minuuttia on semmoinen yleinen siihen sopivan mittainen jakso täyspainoiseen keskittymiseen. Ja jos tuntuu, et 25 minsaa on liian pitkä itelle, niin voi vaikka valita vartin. Ja täs pomodoro-tekniikassa on tarkotus, että tekee muutamia tällaisia intensiivisen keskittymisen rutistuksia vähän niin kun, ja pitää välillä ihan lyhyitä taukoja ja sit vaikka kolmen rutistuksen jälkeen pitää pidemmän tauon.

Lampikoski [00:09:09]: Kuulostaa järkevältä moneen tehtävään. Oot sä Anne ite kokeillu tota pomodoro-tekniikkaa?

Pakkanen [00:09:14]: No kyl mä oon aikoinaan, varsinki gradua kirjottaessa käytin sitä kyllä onnistuneesti.

Lampikoski [00:09:21]: Hyvä. Joo, mäki oon kokeillu tosiaan niinku palastella, ja tämmösten minitaukojen pitämistä.

Pakkanen [00:09:27]: Ja tauon merkitys on olennainen. Et koska se auttaa palautuun. Ja mutta muutenki on paljon tämmösii pieniä tota vähäpätöisen kuuloisia asioita joilla on iso merkitys keskittymiskyvyn ylläpitämiseen. Ja olennaista on esimerkiks se, et nää fysiologiset perustarpeet on hoidettu. On esimerkiks tullu syötyä, levättyä ja nukuttua. Et joskus tuntuu että ne tärkeet, vähän tylsät perusasiat unohtuu siellä taustalla, jotka vaikuttaa kuitenki aika paljon.

Lampikoski [00:09:54]: Ne on yllättävän tärkeitä. Esimerkiksi jos verensokeri on kauheen matalalla ja pitkään, niin on sillon vähän vaikee keskittyä ja fokusoida johonki vähänki vaativampaan tehtävään.

Pakkanen [00:10:05]: Ihan totta. Ja sit yks kans, mihin voi paljon itse vaikuttaa on se opiskeluympäristö. Et siit on hyvä tehä mahollisimman häiriötön. Et esimerkiks moni opiskelija käyttää kirjastoo tästä syystä. Hyväks havaittu tapa on sopia vaikka ystävän tai luokkakaverin kanssa tänne kirjastoon meno, niin sitte tulee mentyä paikan päälle todennäköisemmin. Hyvä suunnitelma auttaa tietty fokusoimaan, ja siks suunnitelman tekemiseen kannattaaki käyttää jonku verran aikaa ja energiaa.

Lampikoski [00:10:34]: joo, kunhan siit ei tuu sit itsetarkotus, et häntä alkaa heiluttaa koiraa. Mutta ite ehdottomasti niinku komppaan sua. Toi suunnittelu on tosi tärkee. Fiksu ja joustava oman aikataulunki suunnittelu. Hei tosi hyvii ja tosi niinku käytännöllisii ohjeita Anna. Muutama oma lisäys, eli kun haluut keskittyy, niin pistä se puhelin pois. Laita se piiloon pöytälaatikkoon, käsilaukkuun tai toiseen huoneeseen. Tai laita se ees lentotilaan. Ei tuu sit näitä ilmotuksia, piippauksia ja muita surrauksia. Jos on älykello, niin se kannattaa piilottaa tai aktivoida pois ne hälytykset. Ja sit ylipäänsä niinku turhat sovellukset kannattaa poistaa puhelimesta. Notifikaatiot, muistutukset, mukaan lukien sähköpostit, ja äsken mainitsinkin jo ton älykellon. Ja älykellosta päästään rannekelloon, eli ihan jo tutkimusten mukaan kun sä käytät rannekelloa, niin sillon sä vähennät useita prosentteja päivässä mobiililaitteesi vilkuiluu. Ei tuu niin paljon keskeytyksii.

Pakkanen [00:11:43]: Joo. Kuulostaa oikein fiksulta. Mut jotenki mä, mul tulee mieleen myös lisätä se, et itseä kohtaan kannattaa olla niinku armollinen. Et jos elämäs on myllerrystä tai tunnekuohuja, niin on tosi ymmärrettävää et on vaikee keskittyä vaikka esseen kirjottamiseen. Et me ei olla robotteja. Ja sit tärkeet tunnelatautuneet asiat menee kiinnostavienki opiskelujuttujen edelle, saatikka sitte epäkiinnostavien juttujen.

Lampikoski [00:12:08]: Se on just näin. Hei, tehdäänks vähän yhteenvetoo siitä, mitä ollaan täs keskusteltu?

Pakkanen [00:12:15]: No joo. No keskittymiskyvyn herpaantuminen on täysin luonnollinen, inhimillinen ilmiö ja sit se kuuluu ihmisenä olemiseen. Ajatusten harhailuki on ihan niinku ihmisyyttä. Ja onneksi jokainen meistä voi oppia uusia keinoja, jotka tukee keskittymisen pysymistä olennaisessa. Ja koko ajan ei voi olla tuottelias, et välil tarvitaan rauhottamista ja taukoja kaiken tän ärsyketulvan keskelle.

Lampikoski [00:12:40]: Kyllä. Mä ottasin vielä kiinni tost luppoajasta, mainio termi. Mut et se on tosi tärkeetä meiän aivoille, mielelle, meiän hyvinvoinnille, luovuudelle. Ja myöski sitte loppupelissä sille tota tuottavuudelle. Eli maltettais välillä luopuu siitä mobiiliruudun tuijottamisesta, ja erityisesti ennen nukkumaanmenoa. Eiks Anna noi aivotutkijat sano ja unitutkijat sano, että ois hyvä 30 minuuttii, onks se peräti 60 minuuttii ennen nukkumaan menoa pitää taukoa ylipäänsä näistä monitoreista ja näytöistä ja muista?

Pakkanen [00:13:13]: No se on oikein looginen ajatus.

Lampikoski [00:13:16]: Kyllä. Kiitos, Anna antoisasta ajatusten vaihdosta. Kiitos sulle, kuuntelija. Lisää vihjeitä saat JobTeaserista ja Haaga-Helian eSignalsin blogeista. Moi moi!

Pakkanen [00:13:29]: Moi moi!