Siirry sisältöön
Podcastit
Etäkulttuurielämyksiä ikääntyneille – HomeOpera-podcast, jakso 2

HomeOpera -hankkeessa kehitetään tapoja tuoda kulttuurielämykset ikääntyneille kotiin uusien teknologioiden avulla yhteisöllisyyden mahdollistaen.

 

Julkaistu : 15.06.2022

HomeOpera-hankkeen podcastissa hankkeen tiimi avaa kevään 2022 kokeiluja ja niiden alustavia tuloksia. Keskustelijoina ovat Aarni Tuomi, Sanni Aromaa, Tuija Koskimäki, Johanna Mäkeläinen ja Elina Moreira Kares Haaga-Heliasta. Kaksivuotinen yhteiskehittelyhanke koostuu useasta ketterästä kokeilusta.

HomeOpera – Digitaaliset sosiaaliset kulttuurielämykset -hankkeessa tutkitaan ja kehitetään tapoja tuoda kulttuurielämykset (esim. oopperassa käynti) ikääntyneille kotiin uusien teknologioiden avulla, sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden mahdollistavalla tavalla.

Hanke on EAKR (REACT-EU) -rahoitteinen, eli se on osa Euroopan unionin COVID19-pandemian johdosta toteuttamia toimia. Hankkeen toteutuksesta vastaa Haaga-Helian Palvelukokemusten laboratorio LAB8.

Lue lisää HomeOpera-hankkeesta

Litteraatti

Aarni Tuomi:

Tämä on HomeOpera-podcast. Tässä podcast-sarjassa käsittelemme ikäihmisille suunnattuja digitaalisia kulttuurielämyksiä. HomeOperan digitaaliset, sosiaaliset kulttuurielämykset on hanke, jossa luodaan konsepteja, jolla kulttuurielämykset tuodaan ikääntyville kotiin uusien teknologioiden avulla sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden mahdollistavalla tavalla. Hanketta rahoittaa Uudenmaan litto ja hanke on yksi Euroopan aluekehitysrahaston osana covid19-pandemian johdosta toteutettavia REACT EU –hankkeita. Hankkeen toteuttaa Haaga-Helia ammattikorkeakoulun Palvelukokemusten laboratorio, LAB8.

Minä olen Aarni Tuomi ja toimin hankkeessa projektipäällikkönä. Lisäksi HomeOperan hanketiimin kuuluvat palvelumuotoilijat Tuija Koskimäki ja Sanni Aromaa, teknologia-asiantuntija Johanna Mäkeläinen sekä projektiassistentti Elina Moreira Kares.

Tässä jaksossa avaamme hankkeen terveisiä ja käymme läpi kevään 2022 kokeiluja ja niiden tuloksia. Alkuun esittäydytään. Eli studiossa kanssani on kaksi hankeasiantuntijaa. Tuija, esitteletkö lyhyesti itsesi?

Tuija Koskimäki:

Kiitos Aarni. Tuija Koskimäki on nimeni ja toimin Haaga-Heliassa liiketalouden lehtorina ja tässä hankkeessa palvelumuotoilijana.

Aarni Tuomi:

Kiitos. Johanna?

Johanna Mäkeläinen:

Ja minä olen Johanna Mäkeläinen. Myös täällä Haaga-Heliassa liiketalouden lehtorina, erityisalueena digitaalinen markkinointi. Tässä hankkeessa siis teknologia-asiantuntijana.

Aarni Tuomi:

Kiitos. Mahtavaa tehdä teidän kanssa töitä. Lyhyesti hankkeesta, eli hanke koostuu kahdesta aallosta erilaisia kokeiluja, tapoja rakentaa silta kulttuurin tuottajan ja kuluttajan välille. Ja nyt me ollaan tän ensimmäisen aallon vähän niinku loppupuolella. Aalto on iskeytynyt rantaan ja nyt reflektoidaan, et millaisia tuloksia saatiin aikaiseksi. Täs meijän hankkeessa kohderyhmänä on ikääntyvä väestö, me tarkoitetaan yli 60-vuotiaita. Me tunnistetaan, et tää kohderyhmä on aika heterogeeninen. On erilaisia toiminnallisuuksia, toiminnan tasoja, digikyvykkyyksiä. Tietysti myös erilaisia kulttuurisuhteita.

Tuija, avaisitko vähän millaisia kohderyhmän edustaja meil on ollut tässä keväällä 2022 mukana yhteiskehittämässä näitä uusia palvelukonsepteja?

Tuija Koskimäki:

Mielelläni. Tosiaan meillä on kaksi erilaista testiryhmää. Toinen näistä on muodostunu asiakasymmärryskyselyn pohjalta. Tämä koostuu noin 60–70-vuotiaista kulttuurin harrastajista. Osa näistä on vielä työelämässä mukana ja osa heistä on vastikään eläköityneitä. Toinen testiryhmä on muodostunut Hyvän elämän yhteisön Foibekartanon testiryhmästä. Foibekartano on koti, jonne on halunnut siirtyä asumaan loppuelämäksi. Koostuu siis myös iäkkäistä henkilöistä.

Aarni Tuomi:

Kiitos. Lisäksi tässä kehitystyössä on ollut myös Haaga-Helian opiskelijoita. Johanna ja Tuija, avaatteko hieman, miten olemme tuoneet hankkeen tematiikkaa korkeakoulun päätehtävään eli opetukseen ja ohjaukseen?

Johanna Mäkeläinen:

Joo, mä voin alottaa. Eli tosiaan meillä Haaga-Heliassahan on aina tavoite, että hankkeet integroidaan ihan opetukseen. Meillä on loistava tilaisuus, mä edustan markkinointia ja viestintää, jossa meillä on oma luova toimisto Krea. Eli meidän opintojaksoilla tehdään paljon luovia projekteja. Syksyllä ja keväällä meillä on ollu tämmönen projekti, jossa on tehty hyötypelejä ja pelillistämisen mahdollistavia sovelluksia, joten tää HomeOpera on sopinu oikein loistavasti siihen. Meil on sekä syksyllä että nyt keväällä kaksi opiskelijatiimiä työskennelly tämän hankkeen aiheitten kanssa. Ja nimenomaan tässä sosiaalisuuden näkökulmasta, mikä tässä hankkeessakin on se tärkein.

Syksyllä meillä oli kohderyhmän vähän niinkun vanhemmat edustajat. Eli tehtiin todella helppokäyttöinen, kaikille sopiva alusta sitten, jolla pystyttiin digitaalista käsiohjelmaa konseptoimaan. Kun mennään oopperaan ja yleensä meillä on se paperinen käsiohjelma, niin miten se digitaalisena sitten voisi toimia mikä se sosiaalisuus siinä olisi.

Ja nyt sitten keväällä taas otettiin täältä nuoremmasta päästä kohderyhmää, eli noin 60-vuotiaita henkilöitä, jotka sitten oli vähän teknologiakyvykkäämpiä. Tämän opiskelijaryhmän kynästä sitten lähti tämä kulissikierros, josta myöhemmin tossa kerrotaan vähän enemmän. He ideoivat, että miten etäkulttuuria voidaan kokea esim. virtuaalilaseilla tai sitten tietokoneen kautta siten, että pääsee kulkemaan oopperan eri osissa ja tutustumaan siihen.

Aarni Tuomi:

Mahtavaa. Entäs Tuija?

Tuija Koskimäki:

Uuden Kehittäjä -kurssilla opiskelijat tekivät projektityön tähän hankkeeseen. Ja ideoivat erilaisia kokonaisvaltaisia ratkaisuja nimenomaan ikääntyneiden digitaalisen etäkulttuurielämyksen toteuttamiseksi. Ja todellakin niin, että tämä sosiaalinen ja vuorovaikutteinen näkökulma oli vahvasti huomioitu. Miten sitten alotettiin sitä projektityötä, niin opiskelijat tosiaan haastattelivat ensin ikääntyneiden kohderyhmiä. He saivat erittäin hyvää ymmärrystä siitä, että mistä kaikista tekijöistä kulttuurielämys kokonaisuudessaan muodostuu ja mitä se vuorovaikutteisuus sekä sosiaalisuus merkitsevät kulttuurielämyksessä. Sitten asiakasymmärryksen pohjalta oli hyvä ideoida ja tuottaa loistavia ratkaisuja.

Aarni Tuomi:

Kiitos. Aivan totta. Ja tietysti opiskelijoiden ja kohderyhmän edustajien lisäksi mukana tässä yhteiskehittämisessä on ollut iso liuta yrityksiä ja muutama kansainvälinen yhteistyökumppanikin. Erilaisia teknologiayrityksiä, taidelaitosten yleisötyöntekijöitä tai yleisötyön laitosta ja kulttuurisen hyvinvoinnin asiantuntija. Sitten myös Milanon polytekninen yliopisto Italiasta sekä japanilainen Wakayaman yliopisto on ollu täs kevään työstössä mukana meitä auttamassa.

Mutta mitäpäs me olemmekaan sitte oikein kehittäneet? Millaisia kokeiluita täs on keväällä syntynyt? Johanna, kerrotko lyhyesti.

Johanna Mäkeläinen:

No joo, mehän ollaan saatu aikaseksi vaikka mitä. Että oikeestaan meil on neljä pääkonseptia, mitä ollaan kehitetty. Ensimmäinen on etäkulttuurielämyksen rikastuttaminen chatin ja asiantuntijankommenttiraidan avulla. Meillä Yle Areenassa esitettiin Sibelius-baletti tämmösen sohvaperunaraadin kanssa. Sitten me esiteltiin oopperaelämystä palvelutalossa niin sanotusti kaikilla mausteilla. Eli rikastutettiin etäkulttuurielämystä oheispalvelun kanssa. Sen lisäksi jo mainittu digitaalinen kulissikierros, joka sukeltaa tänne oopperatalon uumeniin. Ja sitten myös tätä digitaalista käsiohjelmaa, eli lämpiömäinen tila, jonka kautta sitten voidaan virittäytyä oopperaelämyksiin.

Aarni Tuomi:

Ollaanpa me oltu tosi ahkeria tässä hankkeessa. Käydään läpi nää kokeilut yksi kerrallaan. Mä voisin alottaa, eli kerron vähän tästä Yle Areenassa esitetystä baletin sohvaperunakokeilusta. Yle Areena lähetti suoratoistona Sibelius-baletin lauantaina 14.5. Suoratoistosta tehtiin kaksi versiota.

Oli tää meidän HomeOpera-hankkeen vuorovaikutteinen versio, jossa oli asiantuntijakommenttiraitaa ja chat-keskusteluominaisuus sekä ns. puhdas monikameraohjattu versio, jossa ei ollut näitä mitään höysteitä. Katsoja sai valita Yle Areenasta, kumpaa versiota tästä Sibelius-baletista halusi seurata.

Tässä HomeOpera-hankkeen vuorovaikutteisessa versiossa oli kommentoimassa tanssija-koreografi Minna Tervamäki sekä Sibelius-baletin tuottaja Tytti Siukonen. Kommentointia juonsi Sami Sykkö ja meil oli myös siinä chat-ominaisuudessa erikseen chat-isäntä, jona toimi tanssija-koreografi Sami Saikkonen. Tän koko vuorovaikutteisen lähetyksen idea oli, että katsoja pääsisi syvemmälle siihen balettiesitykseen. Tytti esimerkiks kertoi lavastuksen ja puvustuksen tuotannosta. Minna kommentoi esitystä tanssijoiden suoriutumisen näkökulmasta ja tanssijan valmistautumisen näkökulmasta. Sami sit avasi baletin tematiikkaa ja balettia taidemuotona.

Tuija, kerrotko lyhyesti seuraavaks tosta Foibekartanon elämyksestä?

Tuija Koskimäki:

Todellaki pidettiin Hyvän elämän Foibekartanossa keskiviikkona 18.5. Koko Karita –oopperailta. Tämän tapahtumaillan suunnittelu aloitettiin Foibekartanon asukkaista koostuneen noin 10 hengen työryhmän kanssa jo hyvissä ajoin tammikuussa 2022. Kevättalven aikana me pidettiin yhteensä viisi työpajaa.

Kolmessa ensimmäisessä työpajassa etsimme palvelumuotoilun keinoin ennen, aikana, jälkeen, niin tämmöisellä palvelupolkumenetelmällä ratkaisuja asukkaiden kanssa, mitä se etäkulttuurielämys heille merkitsee ja minkälaisista asioista elämys koostuu. Sitten näis jatkotyöpajoissa oli mukana mm. somistaja Vintage Style Events, PD Floral, Foibekartanon ravintola Flyygeli sekä parturi-kampaamo Sakset & Kärki suunnittelemassa ja testaamassa asukkaiden kanssa sen tilaisuuden somistusta, tarjoilua sekä laittautumista.

Suunnittelu ja toteutus sitten huipentui Foibekartanolla upeaksi, hienoksi Koko Karita –ooppera-etäkulttuurielämysillaksi 18.5. Tunnelmaa oli luomassa herra samppanja Jukka Sinivirta, pianisti Tommi Vekki ja seremoniamestarina tanssitaiteilija Marko Keränen. Tapahtuman aikana Foibekartanon asukkaiden tervehdyksen toi teatteriharrastaja, näyttelijä Hilkka Karvinen ja Kansallisoopperan tervehdyksen asukkaille taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi.

Aarni Tuomi:

Kiitos. Johanna, kerrotko seuraavaks tästä digitaalisesta kulissikierroksesta vielä vähän lisää?

Johanna Mäkeläinen:

No siinähän lähdettiin tosiaan tästä, että oopperatalossa työskentelee päivittäin satoja ammattilaisia, joita kukaan meistä ei sinänsä näe. Me nähdään vaan se kolmen tunnin esitys, mutta harvapa meistä miettii, miten paljon siellä taustalla tapahtuu. eli kaikki puvustamo, kaikki lavasteet, kaikki koreografi, hiukset, meikit, kaikki siellä tehdään talossa. Ja siel on upeita ammattilaisia tekemässä niitä. Tätä työtä me haluttiin tehdä näkyväksi. Tietysti tämä liittyy hankkeen teemoihin vahvasti siinäkin, että oopperataloon on vaikea päästä. Oletpa sitten ikääntynyt tai jos asut kauempana, niin kauan kaikilla pitäisi olla mahdollisuus kokea tämä oopperatalon taika. Tosiaan konseptin nimi on Kulissien kätköissä, eli lähdetään sieltä paljastamaan, mitä kaikkea löytyy oopperatalon kulisseista.

Meillä oli tässä mukana myös hieno työkalu, joka oopperalla on jo käytössä. Virtuaalitodellisuusyhtiö Zoan on tehneet digitaalisen kaksosen tästä oopperan päänäyttämöstä. Eli me pystytään digitaalisesti liikkumaan siinä tilassa ihan niin paljon, kun haluamme. Ja näkemään jokaisen pienen asian, muuttamaan valoja, muuttamaan kulisseja.

Tällä hetkellä tosiaan työkalu on vaan heillä sisäisessä käytössä. Yksihän tän konseptin isoja asioita olisi nyt sitten miettiä sen kaupallista potentiaalia. Eli on hurjan harmi, jos tämmönen työkalu on sitten vaan sisäisessä käytössä, kun kaikki, jotka ovat nähneet tämän, on ollut hyvin kiinnostuneita siitä, et miten se toimii.

Tosiaan tässä kulissikierroksessa nyt sitten pääsee tutustumaan oopperan tiloihin, verstaisiin, kulisseihin. Ja myös kuulemaan sitten näitten talossa työskentelevien ammattilaisten haastatteluja. Eli sinne tulee 360 videota ja haastattelupätkiä ja hyvin multimediaalista sisältöä. Ja sitten kierros huipentuu tähän päänäyttämölle, jossa sitten kävijä voi itse tutkia tämän työkalun avulla näyttämöä ja vaihtaa esim. valaistusta ja lavasteita. Voi kuvitella hetken olevansa oopperan ohjaaja.

Aarni Tuomi:

Ihan mahtavaa. No sit oli vielä tää meidän viimeinen kevään kokeilu, eli digitaalinen käsiohjelma. Käsiohjelmallahan on monta funktiota kulttuurielämyksessä. Se voi esimerkiksi johdatella katsojaa itse siihen elämykseen tai esitykseen ja sen juoneen. Voi kertoo taustatietoja ja esitellä tekijätiimiä. Käsiohjelmaa usein luetaan ennen esityksen alkua ja siihen voidaan palata väliajalla tai joskus jopa kesken sen esityksenkin. Usein se käsiohjelma toimii myös fyysisenä muistona siitä esityksestä.

Etänä koettavasta kulttuurielämyksessä käsiohjelman roolia ei ole kuitenkaan vielä juurikaan tutkittu. Tässä kokeilussa me tehtiinkin Arilynin Virtual Art Gallery -työkalulla tilallinen, lämpiömäinen versio Sibelius-baletin käsiohjelmasta. Meidän tavotteena oli tutkia, voisiko tämmönen lämpiömäinen tilallinen käsiohjelma toimia eräänlaisena siirtymäriittinä etäelämykseen, esim. suoratoistolähetykseen tai esityksen tallenteeseen.

Me haluttiin myös tutkia, minkä tyyppinen sisältö toimisi tällaises käsiohjelmassa parhaiten. Onko se just tohon esityksen juoneen liittyvää sisältöä tai taustoja, tekoprosessia avaavaa sisältöä, vai millainen sisältö tähän toimis parhaiten. Meil oli vertailussa tilallisen käsiohjelman lisäksi perinteinen fyysinen käsiohjelma sekä podcast-tyyppinen teosesittely Sibeliuksesta.

Tuija Koskimäki:

No huh huh, kyllä ollaan paljon saatu aikaiseksi. Ja täytyy sanoo, et paljon ollaan tehty ja aivan upeita ihmisiä olemme tavanneet tämän hankkeen aikana. Foibekartanon asukkaan sanoja lainatakseni, niin hän sanoi, että kyllä ihan paljon täytyy suunnitella ja tehdä, jotta tällainen tapahtuma, mikä Hyvän elämän Foibekartanossa toteutettiin, niin saatiin aikaiseksi ja se järjestyi. Etäkulttuurielämyksen toteuttaminen Hyvän elämän yhteisön Foibekartanolla toi kyllä asukkaille uusia vuorovaikutteisia kohtaamisia. Ja täytyy sanoa, että kyllä se lisäsi paljon yhteisöllisyyttä ja piristi asukkaiden arkea.

Tämmönen kokonaisvaltainen etäkulttuurielämys ja sen tuominen kotiin helpottaa siitä kulttuurista nauttimista. Vaiheissa varsinkin, jolloin se lähteminen fyysisesti esimerkiksi oopperaan voi olla ikäihmiselle todella haasteellista. Ja saattaa olla, et tarvitse esim. saattajaa tai ystävää mukaan. Hyvän elämän yhteisön Foibekartanon Koko Karita -tapahtuman suunnitteluun ja itse tapahtumaan osallistuneiden asukkaiden mukaan, niin he olisivat valmiit maksamaan tapahtumasta 50 € ja siitä ylöspäin aina ehkä siihen nykyiseen oopperalipun hintaan. Riippuen tietenki siitä, että mikä se kokonaispalvelun tarjoaman sisältö on. Elikkä liiketoiminnallista potentiaalia siis mielestäni tästä löytyy.

Johanna Mäkeläinen:

Jos mä mietin vähän tota digitaalista kulissikierrosta samasta näkökulmasta. Eli siinä on toinen meidän projekti, jossa olisi ehdottomasti merkittävä kaupallinen potentiaali. Se sopisi oikein hyvin esimerkiksi oopperalipun tai kausikortin ekstrana tai sitten ihan itsenäisenä palveluna. Ja nythän korona-aika on saanut aika mukavasti taidetoimijatkin innovoimaan erilaisia digitaalisia palveluita. Esimerkiksi museot on tässä olleet aika hyviä edelläkävijöitä. Ehkä teatterit, oopperat ei vielä ihan samaan ole päässeet.

Se, mikä haaste tässä tän tyyppisessä projektissa on, niin muodostuu tästä teknologiasta aika pitkälti. Eli miten saadaan yhteensovitettua näitä teknisiä rajapintoja. Meillä on vaikka, jos ajatellaan oopperan lipunmyyntijärjestelmää ja sitten tämmönen kulissikierros, jossa on oma käyttöliittymä. Eli miten nää järjestelmät keskustelee keskenään.

Ja tietysti sitte resurssit siihen, että miten tällästä ihan uutta palvelua osataan markkinoida ja tuotteistaa. Konseptina tää kulissikierros on ollut erittäin onnistunut ja ollaan saatu pelkästään positiivista palautetta. Ja niinku sanoin, kaikille, joille tästä on puhuttu, on olleet heti valmiita raottamaan lompakkoasa heti, kun tällänen tuote tulisi tarjolle. Myös tekninen alihankintaketju on jo valmiiksi kartoitettu. Eli voidaan sanoa, että tuote on valmis kaupallistettavaksi heti, kun ooppera niin päättää.

Aarni Tuomi:

Samoin nää kaksi vielä jäljellä olevaa kokeilua, eli tää Sibelius-baletin vuorovaikutteinen versio ja sit se digitaalinen käsiohjelma. Jos mietitään ensin tätä vuorovaikutteista suoratoistolähetystä, niin tämmösen vuorovaikutteisuuden lisääminen suoratoistoihin on ehdottomasti kasvava trendi, tavalla tai toisella. Se tuo lisäarvoa ja etenkin oopperan ja baletin kontekstissa se voi myös madaltaa kynnystä osallistua tähän kulttuurielämykseen. Tää kiteyty hyvin yhdessä chat-kommentissa tän meijän elämysillan aikana. Eli tää kommentoija koki baletin taidemuotona entuudestaan itselle vieraaksi. Mutta kun hänelle tarjottiin mahdollisuus kokea se näin sohvaperunamaisesti, Sami Sykön johdattelemana ja ja näiden muiden asiantuntijoiden jutustelua seuraten, se elämys aukenikin ihan uudella tavalla. Eli ehdottomasti potentiaalia ja kysyntää tälle kokeilulle on.

Mutta jatkokehitystä täytyy kuitenkin vielä tehdä, että tää asiantuntijakommentointi ja se itse suoratoistettava esitys pelaa mahdollisimman hyvin yhteen, tukee toisiaan. Ja että tää chat-kommentointi aidosti tuo lisäarvoa tähän asiantuntijakommenttiraitaan. Sillai et siin on jonkinnäköstä kaksisuuntaista vuorovaikutusta.

Seuraavia askeleita on alustavasti mietitty. Siitä hieman lisää kohta. Mutta kerron sit vielä tästä digitaalisesta käsiohjelmasta. Eli tässäkin on paljon potentiaalia tietysti. Käsiohjelma käytännössä tarjoaa uusia tapoja rakentaa oheispalveluita osaksi sitä etäkulttuurielämystä. Varsinkin pienemmille kulttuuritoimijoille käsiohjelmien myynti, se on iso ylimääräinen tulonlähde ja voi olla myös merkittävä osa kauden liikevaihtoa.

Tärkeää on kuitenkin tunnistaa tän käsiohjelman hieman erilainen käyttötarve verrattuna live-elämykseen. Eli parhaimmillaan digitaalinen käsiohjelma toimii markkinoinnin tukena, sisäänheittäjänä. Tämä Arilynin Virtual Art Gallery, mitä me käytettiin tässä meidän kokeilussa, tarjoaa erilaisille taide- ja kulttuuritoimijoille matalan kynnyksen tavan esitellä toimintaa uusille ja vanhoille yleisöille.

Johanna Mäkeläinen:

Niin, tosta olisin vielä lisännyt tohon Ylen projektiin, et itse asiassa meillähän tuli juuri näitä lukuja, saatiin tietää ihan tässä viime metreillä. Et itse asiassa tää meijän vuorovaikutteinen striimihän keräsi eniten katsojia verrattuna siihen ns. puhtaaseen striimiin.

Ensimmäinen ihan tutkittu tulos tästä oli tosiaan se, että vuorovaikutteinen striimi sai noin 14 000 katsojaa, mutta sitten se lopetettiin kesken aika usein. Eli ne, jotka katsoi tän puhtaan striimin, katsoi sen kokonaan. Heit oli vähemmän, mut katsoi sen kokonaan. Tässä kun puhuttiin tästä kaupallisesta potentiaalista, niin täs on selkeä ihan lukuindikaattori. Yleltä ollaan saatu nää katsojatiedot ja tämän päälle on nyt hyvä sitten rakentaa tästä seuraavaa ideaa.

Aarni Tuomi:

Ehdottomasti, kiitos Johanna. Ja tästähän tosiaan päästään aasinsiltana siihen, et miten tää työstö meillä jatkuu hankkeen tiimoilta. Hankehan kestää elokuuhun 2023, eli vielä noin reilun vuoden. Me jalkaudutaan tietysti hankkeena useisiin eri tapahtumiin. Me ollaan aktiivisesti julkastu artikkeleita, erilaisia tekstejä hankkeen tiimoilta.

Helpoin tapa seurata meidän hanketta on ottaa meidän projektisivu seurantaan. Toiseksi helpoin tapa on tulla Kansallisoopperan ja -baletin järjestämään Opera Beyond -konferenssiin syyskuussa, 13.-14.9. Siellä me ollaan paikalla ja meitä pääsee jututtamaan, jos yhteistyö kiinnostaa. Vuodenvaihteen jälkeen on myös lukuisia muita tapahtumia tulossa. Otatte meijän projektisivun seurantaan, niin saatte niistä ensimmäisenä tiedon.

Mutta tähän loppuun haluaisin vielä teiltä molemmilta, Tuija ja Johanna, kuulla kesäterveiset, kesän kulttuurivinkit. Ensin Tuija.

Tuija Koskimäki:

Tässä mietin, että mikähän olisi sellainen. Ja kyllä itse ajattelin käydä tuolla Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla. Siellä erityisesti kiinnostaa taidemaalari Tero Laaksosen sekä Anniina Vainionpään teokset. Sitten vähän kevyempää, olen hankkinut liput jo Linnanmäen Peacockiin katsomaan kevätrevyy Kiurusta kesään! -näytelmää. Entäs Johanna, mitäs sun kesävinkit on?

Johanna Mäkeläinen:

Mulla kesään kuuluu aina Suomen saaristo, ihanat pikkukylät, kaikki kummalliset pienet tapahtumat siellä. Sitten toisaalta mä tykkään isoista festareista nyt, kun niitä vihdoinki taas pääsee järjestämään. Eli Tuskaan ja Saunaan ja tämmösiin on liput. Mä tykkään hirveesti suomalaisesta kesäteatterista. Se on suomalaista hulluutta parhaimmillaan. Eli Ryhmäteatteri Suomenlinnassa ja Ylioppilasteatteri Mustikkamaalla, niin ne kyllä kuuluu jokaiseen kesään aina.

Aarni Tuomi:

Mahtavaa. Omasta puolestani mä oon viime aikoina ottanut haltuun erilaisia vauvojen kanssa koettavia kulttuurielämyksiä, perheenlisäyksestä johtuen. Ja haluisinkin erityisesti nostaa tähän oopperan Vauvojen taidetuokion. Se on kyllä tosi mukava elämys. Mutta myös muut, vähän vastaavat Kulttuurin kummilapset -hankkeeseen nivoutuvat esitykset on todella hyviä. Aikuiselle mun vinkki ois Amos Rexissä Helsingissä Tadashi Kawamatan ulkoilmainstallaatio The Nest. Se näkyy helposti siinä, jos Mannerheimintien puolelta katsotte tai sitte Kampista päin tuutte, niin siellä on vähän jatkoa tähän installaatioon Narinkkatorin suunnasta.

Kiitos Johanna ja Tuija, kun olitte mukana keskustelemassa. Hanketyö jatkuu. Nähdään taas.

Johanna Mäkeläinen:

Mukavaa kesää kaikille.

Tuija Koskimäki:

Kiitoksia. Mukavaa kesää.

Aarni Tuomi:

Kiitos.