[äänite alkaa] 

Haastattelija 1 [00:00:01]: Tervetuloa kaikki kuulijat ja paikallaolijat tänne Haaga-Helian ammattikorkeakouluun ja kuuntelemaan meidän podcast-sarjaamme, miten ammatillinen opettajankoulutus kohtaa ammatillisen koulutuksen ja työelämän tarpeet. Meillä on yksi osa podcasteja ollut, jolloin keskusteltiin sellaisesta aiheesta kuin näkökulmia opetustyön ja oppimisen kehittämiseen. Tänään meillä on aiheena työelämäyhteistyön kehittäminen ja työelämän tarpeet ammatillisessa koulutuksessa. Meillä on täällä hieno porukka keskustelemassa ja käydäänpä esittelykierros tässä, että keitä meitä täällä on. Ole hyvä. 

Puhuja 1 [00:00:50]: Kiitos. Minä olen Veli-Matti Lamppu ja työskentelen Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE:ssa toimitusjohtajana. Me olemme ammatillisen koulutuksen järjestäjien yhteistyö- ja edunvalvontajärjestö. Kiitos kutsusta.  

Haastattelija 1 [00:01:04]: Kiitos. Ole hyvä. 

Puhuja 2 [00:01:07]: Hei, minä olen Raisa Hievanen Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta eli KARVista. Me teemme koulutuksen ulkosta arviointia. Ja hienoa olla täällä tänään keskustelemassa tästä teemasta. 

Haastattelija 1 [00:01:21]: Kiitos, ole hyvä. 

Puhuja 3 [00:01:22]: Kiitos, Korhosen Mikko. Ja minä toimin työpäällikkönä Louhintahiekka Oy -nimisessä maanrakennusyrityksessä tässä Uudellamaalla. 

Haastattelija 1 [00:01:31]: Kiitos ja tervetuloa kaikille tosiaan. Itse edustan siis tätä ammatillista opettajankoulutusta Haga-Heliassa. Krister Nyberg on nimi ja olen aloittanut hiljattain tässä ammatillisen opettajankoulutuksen johtajana, ja on ilo nyt sitten tätä keskustelua teidän kanssanne täällä käydä. Meillä on tässä taustalla vielä tällainen kansainvälinenkin hanke, joka liittyy nimenomaan tällaisiin verkostojen kehittämiseen. Tässä hankkeessa meillä on mukana edustajia Turkista, Akdeniz-universitystä ja sitten Saksasta, Friedrich-Alexander-Universität:stä ja sitten Norjasta. Norjasta teknisestä yliopistosta tuolta Trondheimista, ja sitten vielä ammatillisesta oppilaitoksesta Norjasta Charlottenlundista väkeä mukana meidän hankkeessamme. Mutta että samoista teemoista heidän kanssa keskustellaan kuin mekin täällä tänään. Ja olennaista tällaisen opettajankoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kehittämisen kannalta on se, että teemme aktiivista yhteistyötä yhteiskunnan kanssa ja työelämän kanssa, jotta sitten olisivat nämä asiat, mitä me täällä opiskelemme ja se, mitä me tuotamme, niin olisi sitten ajantasaista, ja niistä ollaan täällä nyt sitten keskustelemassa. Nyt ensimmäinen kysymys olisikin, että minkälainen käsitys teillä on työelämäyhteistyön nykytilasta suhteessa ammatilliseen koulutukseen? Millä tavalla sitä käydään ja miten se vastaa työelämän tarpeita, se ammatillinen koulutus tällä hetkellä? Kuka haluaa aloittaa? 

Puhuja 2 [00:03:24]: Tietysti ammatillisen koulutuksen järjestäjän edustajana, niin ammatillisen koulutuksen keskeisin tehtävä on työvoimakysynnän täyttäminen eri ammattialoille laajasti, ja toki totta kai myös hyvän yleissivistyksen ja jatko-opintovalmiuksen saaminen. Ja sikäli on ydinkysymys se, että kuinka hyvin ammatillinen koulutus tähän pystyy vastaamaan. Oma vastaukseni on, että hyvin, mutta ei kiitettävästi. Se tarkoittaa sitä, että näissä opiskelija- ja työelämäpalautteissa työelämäyhteistyötä pidetään hyvänä. Opiskelijat kokevat, että ovat löytäneet oikeita hyviä työpaikkoja ja työnantajat antavat hyvää palautetta. Mutta kyllä siellä on laatuvaihteluita ja ollaan ehkä sen tyyppisessä tilanteessa, jossa kun työelämä, niin sen muutos on nopeampi kuin ehkä sen ammatillisen koulutuksen laaja kyvykkyys tarjota niin ammattitaitoa kaikille opiskelijoille, niin se kuilu kasvaa ja se tuottaa niitä reuna-ilmiöitä, että joku opiskelija ei ehkä löydä, ei pysty selviämään siellä työelämässä tai työpaikalla oppimisessa ja taas toisaalta työnantajat kokevat, että ammatillinen koulutus ei kaikissa tilanteissa pysty tarjoamaan sitä oikeaa henkilöä ja riittävää ammattitaitoa. Mutta että lähtökohtaisesti laajasti, niin työelämäyhteydet toimivat. 

Haastattelija 1[00:05:09]: Joo, kiitos. Mutta se onkin tärkeä viesti, että kehittämistä riittää kuitenkin.  

Puhuja 1 [00:05:15]: Todella, todella ja paljon.  

Haastattelija 1 [00:05:16]: Joo. Kuunnellaanko seuraavaksi vaikka sitten Mikon kommentti sieltä, että miltä se teidän yrityksenne näkökulmasta näyttää tämä ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuus ja -yhteistyö? 

Puhuja 3 [00:05:32]: No joo, siis meidän näkökulmasta se näyttäytyy sillä lailla, että ollaan verrattain nyt vasta enemmän havahduttu siihen, että tarvitaan sitä työvoimaa ja sitten on ollut enemmän sitä opiskelijayhteistyöaktiivisuutta niin kun meidän puolelta tänne suuntaan. Että meillä on parasta aikaa tällä hetkellä puolenkymmentä sellaista ammattikouluopiskelijaa, jotka oppisopimuksella hoitavat sitä hommaa, ja meidän näkemyksemme mukaan tällä hetkellä, niin niillä on ollut hyvät valmiudet lähteä siihen työelämään, että koulutus tarjoaa niin kuin periaatteessa ne niin sanotut pääsyvaatimukset sinne työmaalle, että se antavat ne tarvittavat meillä niin kun työturvakortit ja turvakortit tällaiset, ne pystyy koulun kautta käymään ja sitten sen luo ne valmiudet sinne, että tiedetään millä tavalla työmaalla pitää työskennellä. Totta kai myöskin se, että nuorista henkilöistä on kysymys, niin ymmärretään se, että on hyvin raakileita ja se on sitten taas meillä se haaste, että miten me pystymme vastaamaan niiden tarpeisiin siellä työmailla. Että meillä riittää resurssia ja panostusta siihen niin kun ohjaamiseen ja kouluttamiseen siellä. Että kun siellä kuitenkin isojen koneiden ja osittain jopa niin kun vaativissa kaivannoissa ja täällä työskennellään, että osataan sitten suhtautua siihen sen vaatimalla tavalla. Mutta ehkä se, että millä tavalla sitten koulutusta voisi kehittää ja sitä hommaa, niin onko sitten se, että syventää sitä yhteistyötä oppilaitosten kautta, että jotain sellaisia kurssituksia tai luentoja, että tulisi ihan konkreettisesti yrityksistä kertomaan niitä asioita. Ja varmasti onkin paljon. Totta kai minä edustan keskisuurta maanrakennusyritystä. Varmasti on sillä lailla isojen yritysten kanssa tällaista hommaa niin kun jo tehdäänkin, mutta varmasti siihen käytäntöön ja konkretiaan pitäisi panostaa ja siihen pyrkiä niin kun. Mutta se periaatteessa, mitä me odotamme henkilöltä, joka meille tulee, niin sellaista oma-aloitteellisuutta ja innostusta siihen työn tekemiseen. Ja sellaista, että kysyvä ei tieltä eksy. Ja kyllä se, että jos osaa olla käsi pystyssä kysymässä, että anteeksi, että nyt en ihan ymmärtänyt, niin kyllä meiltä aina jeesiä siinä löytyy. 

Haastattelija 1 [00:08:06]: Siihen varmaan aina kuuluu tällaisia kasvatuksellisiakin näkökulmia, että siellä on nuoria opiskelemassa, niin varmaan sellaista perusohjausta aika paljon kanssa sitten kuuluu siihen. 

Puhuja 3 [00:08:21]: Joo, ja minä sanoisin ehkä sen, juuri niin kun sen, että perusohjaamisen, sen että varmaan koko ala on vähän niin kun, elää sellaista murroksen aikaa. Että minä nyt itsekin koen vielä itseni nuorena, niin kun katsoo, kenen kanssa tuolla työmaalla työskentelee. Että tavallaan niin kun se, se myöskin se johtaminen ja ohjaaminen ja se luotsaus ja koutsaus, niin kun se kaikki, niin se on ihan eri asia, että ohjaatko sinä sellaista 60-vuotiasta koko ikänsä maanrakennustyömaalla ollutta henkilöä tai sitten sellaista parikymppistä niin sanottua raakiletta vielä. Se tavallaan se ihmisjohtaminen ja sellainen, ne nostavat päätään koko ajan. Ne ovat hyvin tärkeässä osassa meidän kokopäiväistä työtä siellä. 

Haastattelija 1 [00:09:04]: Joo, todella hyvä kuulla ja tämähän on ihan meidän opettajankoulutuksen ydinsisältöjä kanssa. Raisa, miltä tämä kuulostaa? Sinä edustat nyt sitä tahoa, joka arvioi sitä, että millä tavoin näihin toivottuihin tuloksiin on päästy, niin miltä tämä kuulostaa sinusta? 

Puhuja 2 [00:09:26]: No siis hirveän tunnistettavalta. Ja ehkä se, minkä niin kun haluaisin tähän vielä aluksi sanoa, on se, että kun me puhumme siitä työelämäyhteistyöstä, niin olisi myös hirveän tärkeää, että me erotetaan se työssäoppiminen ja siihen työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen liittyvä yhteistyö, mikä on yhdenlaista, ja sitten tämä muunlainen yhteistyö, mitä myös ammatillisen koulutuksen järjestäjillä paljon on sinne työelämän suuntaan. Erilaista, mikä on sitten enemmän ehkä sellaista niin kun täydennyskoulutusta ja projekteja ja hankkeita ja tämän tyyppistä. Ne ovat myös hyvin erilaisia yhteistyömuotoja. Niissä on omat kysymyksensä, mitä on tärkeää tietää. Että vaikka me tiedämme, että tätä muutakin yhteistyötä paljon ammatillisen koulutuksen järjestillä on työelämän kanssa, niin se on aika huonosti tunnettua. Ja se on ehkä sellaista, mihin sinäkin viittasit, että mistä olisi niin kun hyötyä sekä työelämälle, mutta sitten myös niille ammatillisen koulutuksen eri toimijoille, opettajille. Että olisi sitä niin kun muutakin yhteistyötä, mikä on aika niin kun, meidän arviointitulosten mukaan niin työelämä kokee. Että se on vaikeasti saavutettavaa ja he eivät tiedä, mitä on tarjolla. Tai se tarjonta suunnitellaan oppilaitoslähtöisesti, eikä siitä näkökulmasta, että mikä työelämää hyödyttäisi. Oma kokonaisuutensa on toki tämä oppisopimuskoulutus ja työelämässäoppiminen. 

Haastattelija 1 [00:10:55]: Joo. Okei. Oli Veli-Matti [xxxxx 00:10:57] [päällepuhumista]. 

Puhuja 1 [00:10:57]: Joo. Kiitos. Pari näkökulmaa vielä. Aika usein kun puhutaan työelämäyhteistyöstä, niin aletaan keskustelemaan nuorista, ja ammatillisessa koulutuksessa tosiasiallisesti opiskelijoista kaksi kolmasosaa on yli 20-vuotiaita. Ja heistä taas merkittävä osa on jo työelämässä. Että he tulevat hakemaan lisäosaamista, johtamisosaamista. Sitten siellä on paljon yrittäjiä, jotka tulevat hakemaan esimerkiksi yrittäjyyteen, johonkin tuotekehitykseen ja niin edelleen osaamista. Silloin ehkä niin kun ammatillisen koulutuksen näkökulmastakin vaatimukset muuttuvat ja ne tulevat siihen ammatillisen koulutuksen muuhun osaamisee mitä tuo Raisa tuossa totesi. Ja se, mikä on jäänyt varjoon keskustelussa viime vuosina, tässä voisi sanoa oppivelvollisuuden myötä, niin on nimenomaan tämä ammatillisen koulutuksen TKI-tehtävä ja erityisesti se kehittämis- ja innovaatiotehtävä suhteessa työelämään. Ja sitä pitäisi nyt lisätä voimakkaasti ja nostaa uudelleen. Se ei ole mikään siis uusi asia, mutta se on jäänyt vähän tähän varjoon, tähän pedagogiikan ja tämän maailman. 

Haastattelija 1 [00:12:15]: Joo, hyvä näkökulma tähän, mutta Mikko halusit tähän… 

Puhuja 3 [00:12:19]: Joo, minä en ole ihan varma, että ymmärsinkö minä tuon Raisan homman niin kun, että kun sinä puhuit siitä, että ei tiedetä, mitä on saatavilla ja sitä niin kun että, niin heräsi kysymys se, että onko kuinka paljon opiskelijoita sellaisia, ketkä tavallaan niin kun… nyt puhun taas työelämästä, koska siitä tulee vahvasti, niin että jäävät niin kun tavallaan sen harjoittelupaikkojen ja tällaisten ulkopuolelle, koska eivät tiedä, mihinkä ottaa yhteyttä tai millä tavalla. Että onko oppilaitoksella jokin sellainen kontaktilista, että antaa opiskelijoille, että täältä voit kysellä harjoittelupaikkoja tai..? 

Puhuja 2 [00:12:55]: Se vaihtelee oppilaitoksittain ihan. Ja kyllä me tiedämme siis… no se mihin minä viittasin, että ei tiedetä mitä on saatavilla, niin minä viittasin itse asiassa siihen, että yritykset eivät tiedä millaisia palveluita he voisivat sieltä ammatillisen koulutuksen järjestäjiltä saada. Mutta sitten myös niin kun tähän työssäoppimiseen ja niihin työssäoppimispaikkoihin, niin me tiedämme, että puolella järjestäjistä on haasteita löytää niitä työssäoppimispaikkoja opiskelijoille. Erityisesti meillä on tiettyjä aloja, tiettyjä tutkintoja, joissa se on vaikeaa. Se voi johtua siitä, että niitä sopivia työpaikkoja ei alueella ole. Se voi olla jotain siihen alan luonteeseen liittyvää, että on esimerkiksi paljon yksinyrittäjyyttä, jolloin se yksinyrittäjä ei vain yksinkertaisesti pysty ottamaan sinne sitä työssäoppijaa tai oppisopimuskoulutukseen ketään. Että kyllä se on niin kun, sekin on haaste osassa tutkintoja. Mutta siinä on myös järjestäjien välillä hyvin suurta vaihtelua. Meillä on sellaisia järjestäjiä, jotka pystyvät todella hyvin järjestämään kaikille opiskelijoilleen ne työssäoppimisjakson työpaikalla ja näytöt työpaikalla. Sitten meillä voi olla samassa tutkinnossa toisia järjestäjiä, joilla valtaosa näytöistä esimerkiksi on oppilaitoksessa. Silloin ollaan ehkä tässä niin kun laatueroissa ja sen tyyppisessä. 

Puhuja 1 [00:14:17]: Joo kyllä siinä on eroja, ja tuo on erittäin hyvä kysymys, että kuinka hyvin tiedetään, kuinka hyvin toisaalta yritykset tietävät niistä ammatillisen koulutuksen palveluista ja toisaalta sitten ehkä kuinka hyvin opiskelijat tunnistavat ne mahdolliset työpaikat, ja silloin se ammatillisen koulutuksen osaaminen kyllä punnitaan siitä, että miten se pystytään tekemään niin laajasti sillä omalla alueella. Että tunnetaan ne kaikki alueen yritykset, työpaikat, niiden kanssa tehdään strategista yhteistyötä, pystytään sovittamaan erilaisia asioita ja myöskin sitten työpaikat tunnistavat, että mitä muuta palvelua on. Yksi tärkeä näkökulma on tässä yhteistyössä, no ehkä niin kuin se toinen, joka on jäänyt varjoon on tämä korkeakouluyhteistyö. Että aika paljon myöskin siellä työelämässä, työpaikoilla kaivattaisiin sitä, että sinne eivät tule eri koulutuksen järjestäjät ja eri koulutusasteet vuorotellen niin kun että nyt meillä olisi tällaista ja näin. Että tämä niin kuin, että esimerkiksi ammattikorkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyö on ihan liian vähäistä, ja liian vähän strategista. Ja kuitenkin ollaan alueella erittäin lähellä toisia. Että siihen kyllä haastaisin sekä meidän omia ammatillisen koulutuksen järjestäjiä, mutta myöskin ammattikorkeakouluja. Että tämä yhteistyön lisääminen kaikessa yhteistyössä, ja sitten ihan myöskin näissä, ei pelkästään tällaisessa kehittämisen innovaatioon myöskään, niin kun näissä väyläyhteistyössä. Että miten opiskelijat hakevat sitä väylää ja pääsevät väylään ammattikorkeakouluun, ja miten sinne ne yritykset tulevat sitten mukaan tukemaan sitä työvoimasaatavuutta tässä tapauksessa. 

Haastattelija 1 [00:16:09]: Oliko tämä, aikaisemmin viittasit tähän TKI-asiaan ja me puhumme nyt vielä TKIO:sta, eli tämä oppiminen on siellä siihen vielä liitetty niin, että olisi tällaisia alueellisia tutkimuskehittymisinovaatiohankkeita, jossa olisi yhdessä sitten ammatillisen koulutuksen järjestäjät ja ammattikorkeakoulut ja yritykset. Oliko tämä selainen, mitä..? 

Puhuja 1 [00:16:33]: No sinne päin. Minä jättäisin sanan ”hanke” siitä pois, koska se pikkuisen aina minulle särähtää. Että sen pitäisi olla strategista jatkuvaa työtä. Aina parempi, jos jostain saadaan siihen, koska hankkeisiin usein liittyy se ajatus, että joku maksaa ja joku rahoittaa. Toki totta kai, mutta että sellaisena niin kun yleisenä toimintana sillä rahalla, mikä tulee, niin silloin siinä ei ole koko ajan sellainen olo, että mistä me seuraavaksi haemme sitä. 

Haastattelija 1 [00:16:57]: Joo, hyvä näkökulma täällä. Nyt kun Helsingissä ollaan, niin täällähän on tällaisia kaupunginosakehitys, voi nyt sanoa projekteja, että sellaisia ne ovat alkaneet ja loppuneet,  mutta että on kutsuttu yhteen juuri ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulujen ja niin edelleen. Ole hyvä, Raisa. 

Puhuja 2 [00:17:13]: Niin, ja tähän ehkä tähän yhteistyöverkostoihin, niin haluaisin kyllä nostaa myös esiin ihan vain ammatillisen koulutuksen järjestäjien keskinäisen yhteistyön. Se on myös ihan hirveän satunnaista valitettavasti. Toisaalta saattaa olla paljonkin, mutta sitten se on niin kuin Veli-Matti sanoi, paljon on tällaista niin kun, että se kytkeytyy johonkin hankkeeseen, jolloin se helposti jää sinne ylätasolle. Se on niiden hanketoimijoiden, hankkeessa mukana olevien yhteistyötä. Se ei juuru välttämättä sitten sinne arkipäivään. Ja sitten taas ehkä se arkipäivän yhteistyö, mitä tehdään, niin ainakin meidän arviointiemme valossa, niin se saattaa helposti olla sitten sellaista kahden henkilön välistä yhteistyötä. On se sitten niin kun suhteessa yritykseen tai toiseen ammatilliseen oppilaitokseen tai ammattikorkeakouluun. Ja sitten taas kun ne yhteistyöverkostot ovat henkilöiden välisiä, niin sitten käy niin, että kun henkilö vaihtaa työpaikkaa tai jää eläkkeelle tai muuta, niin sitten se yhteistyökin loppuu. Jollain tavalla se yhteistyö pitäisi saada niin, että se ei ole liian ylätasolla, mutta sitten se ei ole niin kun ihan vaan niiden henkilöiden välistä kanssa. Että se olisi jollain tavalla kuitenkin sillä lailla, kuten Veli-Matti sanoikin, tällaista strategista ja mietittyä ja organisaatioiden välistä, mutta toteutettaisiin jotenkin siellä arjessa. 

Haastattelija 1 [00:18:39]: Tästä me tulemmekin sopivasti tähän opettajiin, ja tietysti me edustamme opettajan koulutusta, niin otetaan mielellään vinkkejä vastaan. Mutta mikä teidän näkemyksenne on siitä, että nyt kun tulee uusi opettaja ammatilliseen oppilaitokseen ja häntä odottaa tällainen tehtävä tuonne oman alueen työelämä, edustajat siellä odottavat ja muuta, niin mitä opettaja voi tehdä tämän asian edistämiseksi. Otetaan kierros tästä aiheesta. 

Puhuja 1 [00:19:14]: No nyt minä lähtisin kyllä työelämän edustajasta tiukasti liikkeelle, ettei mene meiltä puolelta viisasteluksi. 

Puhuja 3 [00:19:21]: Niin, eli mitä opettajalta odotetaan? 

Haastattelija 1 [00:19:26]: Tai mitä hän voi tehdä? 

Puhuja 3 [00:19:33]: No, jos minä ymmärsin kysymyksen tavallaan oikein, niin siis se, että millä tavalla opettaja voi, minä kerron omakohtaisesta kokemuksesta ammattikorkeakoulusta, niin siellä valitettavasti oli sellainen tilanne, että siellä oli tavallaan se materiaali ja kaikki se, mitä siellä opetettiin, niin ne olivat hyvin niin kun… no, rumasta sanottuna jälkeen jäänyttä niin kun siihen nykyajan käytäntöön ja sellaiseen niin kun, että sille ei käytännössä ollut… No, ei käytännössä ollut niin kun meidän sen normaalin tekemisen kanssa mitään tekemistä. Että se toi sellaista pohjaa sinne, mutta jos siellä näytetään diakalvoja, jotka ovat vuodelta 1970, niin se tässä nykytekniikan aikana niin se on aika pitkä aika tulla tuolta. Ja nyt en tosiaan tiedä millä tavalla nyt… itselläkin aikaa 15 vuotta siitä valmistumisesta, niin toivon mukaisesti on tullut digiloikka myös siellä suunnalla. Mutta tavallaan se, että varsinkin tämä oma ala tällä hetkellä, niin se elää hirveässä murroksessa ja kehittyy kauheata vauhtia. Digitalisaatio tekee jumalatonta tuloa ja kaikki niin kun digitalisoituu. Että on 3D-kaivinkoneet, siellä on koneohjausmallit koneissa, minkä perusteella kaivetaan ja tiedonsiirto on kaikki pilvessä ja tällaista, niin se, että oltaisiin tavallaan siinä ajan hermoilla. Että sen koulutuksen vastaavuus  niin kun siihen työelämän haasteisiin, niin se pitäisi olla, mutta sekään ei varmaan tule, sekin varmaan yksi iso teema siihen, mistä puhuit, siitä strategiayhteistyöstä ja sellaisesta niin kun, että sillä pystyisi ehkä vastaamaan siihenkin paremmin. 

Puhuja 1 [00:21:15]: Tuosta on sikäli helppo jatkaa, että tuossa Helsingin yliopisto teki laajan selvityksen tuonne teknologiateollisuuden ja näiden elinkeinoelämän järjestöjen puolelle. Me olimme auttamassa sitä. Se oli tällainen Pedagno, jossa selvitettiin tekniikan alan opettajien ja opiskelijoiden kokemuksia työelämäyhteistyöstä.  Ja kyllä sieltä nousi esiin yhtenä isona ilmiönä se, että tekniikan alan opettajat toteavat itse, että he eivät ole olleet vuosiin, jos käytännössä koskaan, itse tällaisella työelämäjaksolla. Eli että se yhteys on aina sieltä sen opiskelijan kautta, ja jää todella ohueksi, kuin se, että käytäisiin säännöllisesti itse siellä työpaikalla ja oltaisiin siellä ihan rauhassa edes päiviä tai päivä, ja katsottaisiin ja keskusteltaisiin, että mitä täällä tapahtuu ja mihin suuntaan tämä menee. Se kertoo sen tyyppisestä vähän surullisesta ilmiöstä, että sellainen niin kun oman osaamisen kehittäminen omalla toimialalla on vähän liian satunnaista. En minä niin kun syytä sitä opettajaa siinä pelkästään, vaan että kyllä silloin tullaan myös ehkä taas siinä koulutuksen järjestäjän sellaiseen ohjaukseen, että miten meillä opettajia, ja opettajat toteuttavat työelämäyhteistyötä. Että se ei ole vain niin kuin että se työssäoppiminen, vaan oikeasti itse hyödynnetään sitä omaa osaamista ja myös haetaan lisää osaamista. Ja käydään sitä vuoropuhelua, jossa molemmat saavat, sekä se työpaikka että se opettaja konkreettisesti itse uutta osaamista ja ymmärrystä. 

Haastattelija 1 [00:23:03]: Raisa, sinulla on kanssa kansalliselta tasolta näkemystä siitä, että millä tavalla opettajien työelämäyhteistyö ja koulutuksen järjestäjien työelämäyhteistyö menevät. Että miltä se siitä arvioinnin näkökulmasta näyttää? Vaihteleeko paljon? 

Puhuja 2 [00:23:23]: Kyllä siellä valitettavasti on sitä vaihtelua. Että osinhan toimii todella hyvin, mutta sitten on sitä koulutuksen järjestäjien välillä on vaihtelua ja sitten ihan myös yksittäisten opettajien välillä on vaihtelua ja sitten esimerkiksi tuohon, mitä Veli-Matti toi esille tästä niin kuin osaamisen, opettajien osaamisesta, niin kyllä se on ihan sama, mikä me ollaan tunnistettu, että se on haaste opettajille, kun työelämä muuttuu todella vauhdilla ja sitten taas sitä, mahdollisuuksia välttämättä sen oman osaamisen päivittämiseen ei ole, tai sitten yhtäkkiä ollaan siinä tilanteessa, että yhtä… Niin kun meille yksi työelämäedustaja kuvasi, että kun hän tarvitsisi ihmisiä, jotka osaavat toimia pilvipalveluiden kanssa. Tämä oli muutama vuosi sitten. Heillä oli IT-alan yritys. Mutta kun ei kukaan oikein… Että kun siellä oppilaitoksessa ei opettajat, ne ovat opettajille uusia asioita, ja sitten niiden pitäisi kouluttaa ne niille opiskelijoille, ja se on uusi asia. Että niin kuin miten pysytään siinä junassa, jossa koko ajan tulee uusia asioita, mitä pitäisi tavallaan… Kun sen opettajan pitäisi ensin ottaa ne hautuun, ennen kuin he voivat ne sitten taas siirtää eteenpäin. Ja sitten nämä työelämäjaksot, niin ne ovat…. Nehän ovat niille opettajille,  ne opettajat jotka niille pääsevät, ovat todella tyytyväisiä, mutta sehän on myös resurssikysymys, että onko koulutuksen järjestäjillä mahdollisuutta siihen. Me tiedämme, että osalla järjestäjistä on säännöllisiä vuosittaisia työelämäjaksoja, mutta ei kaikilla ole. 

Puhuja 1 [00:25:06]: Toisaalta olen sen verran oppinoitava, että jos puhutaan muutaman päivän jaksosta, niin kyllä se opettaja käytännössä myöskin työnantajan tukemana pystyy raivaamaan sitä. Ehkä siinä taas tullaan tällaiseen niin kun molemminpuoliseen yhteisymmärrykseen siitä, että mitä haetaan. Mutta se on totta, että ei oikeastaan voi sanoa itse, että ei kateeksi käy, ei opettajaa eikä koulutuksen järjestäjää siitä valtavasta osaamistarpeiden vyörystä, joka tällä hetkellä tulee. Nyt me puhumme esimerkiksi lainsäädäntöuudistuksessa oppimisen tuen uudistuksesta, joka tarkoittaa sitä, että meillä ei riitä erityisopettajat. Meillä täytyy jokaisen opettajan pystyä yhä enemmän käsittelemään erilaisia oppijoita siinä omassa tilassa. Vihreä siirtymä, teknologia, tekoäly, työelämäyhteydet. Niin, että kyllä siis tarpeita on enemmän kuin resursseja. Että se on totta. 

Puhuja 3 [00:26:02]: Ja siihen lisätään vielä sitten koko ajan työelämässä kiristyvät aikataulut ja vaatimukset ja taloudelliset paineet sun muut, niin kyllä siinä alkaa olemaan sellainen combo kasassa, että saa joku otsanahkaa raapia. 

Puhuja 1 [00:26:16]: Joo, mutta silti ei tämä pidä kuitenkaan mahdoton yhtälö olla, koska voisiko tässä olla niin kun sen tyyppisessä yhteydessä, että molemmat ruokkivat toisiaan. Että ilman elinvoimasta työelämää, niin meillä ei oikein koulutus pyöri ja ilman taas osaamista, niin eivät taas siellä yritykset pärjää. Että intressit ovat yhteisiä. 

Puhuja 3 [00:26:34]: Niin, kyllä. 

Haastattelija 1 [00:26:38]: Siitä Mikko aluksi jo mainitsitkin vähän, näistä odotuksista, että olisi jotain tällaisia tilaisuuksia, että sieltä yrityksistä tultaisiin sitten ammatilliseen oppilaitokseen tai opettajankoulutuksiinkin kertomaan. Niin mitä konkreettisia odotuksia sinulla yrityksen edustajana olisi, että miten koulutuksen järjestäjät voisivat tulla vastaan, ja enemmän vielä yhdessä tekemään sitä hommaa? 

Puhuja 3 [00:27:03]: No siis ihan konkreettisesti nyt vaikka jotain sellaisia kevyitä, seminaariluontoisia hommia. Ihan niin kuin että katsottaisiin mitä aiheita on sellaisia, mistä halutaan saada lisätietoa. Että jos on jotain sellaisia, että miten meillä käytännössä jokin asia toimii, jokin, mikä arveluttaa siellä koulussa, niin kun asioita, niin rohkeasti vaan puhelinta käteen ja soittelemaan, niin katsotaan, mitä saadaan aikaiseksi. Niin kuin oli puhetta äsken, niin yhteinen tahtotila on siihen, että pyritään saamaan, koska meillä käytännössä on se tieto siitä, että mitä me tarvitsemme ja mitä me vaadimme siellä. Ja sitten tavallaan samalla se on toive myöskin sitten, että jos me saamme siitä edes pieniä murusia sinne koulun penkille, että sieltä tulee vähän valmiimpia ihmisiä sinne meille, niin sehän on kaikki vaan kotiin päin meidän näkökulmasta. 

Haastattelija 1 [00:27:59]: Joo, aivan. Miltä Raisa näin laadun arvioinnin näkökulmasta tämä kuulosti? 

Puhuja 2 [00:28:05]: Hirveän hyvältä, ja toisaalta myös jotenkin sellaiselta niin kun toteutettavalta. Ja se on ehkä, minä itse ajattelen, että sen koulutuksen kehittämisen ja sen laadun kehittämisen, että sen pitäisi olla myös riittävän tällaista tietyllä tavalla simppeliä, jolloin se on myös niin kun toteutettavissa olevia asioita. 

Puhuja 1 [00:28:31]: Samaa mieltä, ei tehdä tästä liian vaikeaa. 

Puhuja 3 [00:28:34]: Niin, nimenomaan, koska loppuviimein asiat ovat kuitenkin aika yksinkertaisia. Että se vaan, että kun tavallaan se, ehkä se enemmänkin saattaa olla siitäkin kiinni, että kun saadaan vaan tietoisuutta molemmin puolin, että mitkä ne ovat ne tarpeet ja toiveet niin puolin kuin toisin, niin siitä pystyy hyvin luomaan sitten hyvinkin raakeleista aihioista jo kehityskohteita, mitkä sitten… Ja ymmärretään se, että niin me kuin varmaan tekin, että asiana on aika iso tällä hetkellä, että tämä nyt ei tule muuttumaan päivässä eikä vuodessa mihinkään, vaan tässä kuitenkin isossa mittakaavassa ruvetaan miettimään kymmenien vuosien juttuja, että miten tätä saataisiin sellaiseen niin kun, että ne pyörät pyörisivät molemmat samaan suuntaan. 

Haastattelija 1 [00:29:20]: Joo, hei, kiitos paljon teille kaikille keskustelusta. Me pääsimme kivaan lopputulemaan, että mahdollista on ja ei kun tekemään vaan. Kiitos teille, ja jatketaan keskustelua. 

Puhuja 1 [00:29:32]: Kiitos. 

Puhuja 3 [00:29:32]: Kiitoksia. 

Puhuja 2 [00:29:33]: Kiitos. 

[äänite päättyy]